Kuvassa meillä käytössä oleva saippukuppi, saippuateline tai saippua-astia (Rakkaalla lapsella on monta nimeä.), meillä tuo on saippukupppi. Meillä on näitä useampia, koska olen ostanut, ollut tyytymätön ja ostanut uuden. Pidän palasaippuoista, niissä on jotenkin aito pesemisen tuntu, mistä syystä meillä käytetään usein. Kunnollinen saippua ansaitsee myös kunnollisen telineen ja myönnän, että olen ostanut niitä meille varmaan puolen tusinaa etsiessäni täydellistä. Senkin olen valmis tunnustamaan, että tässä kohtaa olen ehkä säästänyt väärässä kohdassa, sillä en ole ollut valmis maksamaan paria kymppiä alustasta, jolla lepää saippua. Omasta mielestäni täydellinen saippua-alusta olisi joko tällainen valkoinen posliininen tai musta muovinen.
Kuvassa oleva saippuakuppi on likainen sulaneen saippuan jäljiltä. Tuo on sen ongelma, koska sen pinta on tasainen, se myös kerää tahmaa sulaneesta saippuasta. Muutoin tuo olisi täydellinen. Se on yksinkertainen, valkoista posliinia eli sopisi kylpyhuoneeseemme, se olisi helppo pitää puhtaana, jos se olisi ehjä. Olen saanut tämän nimenomaisen kupin jossain Roskalavan saippuapaketissa ja se on rikki, se oli rikki jo meille tullessaan. Täsmällisemmin se on liimattu kokoon ja nyt liimaus on alkanut murentua eli tämän on aika mennä. Nyt pitäisi sitten tehdä päätös täydellisyydestä vai tyytymisestä - muistan, miten joskus paasasin kaverilleni hänen tilanteestaan ettei ole kuin kaksi vaihtoehtoa joko tyytyä tilanteeseen tai alkaa tehdä jotain eli tavoitella täydellisyyttä. Täydellisyys olisi löytää jostain tällainen samanlainen uusi ja ehjä - tietenkin edulisesti. Tyytyminen tarkoittaa sitä, että kaivan kaapista esiin ikealaisen muovisen saippuakupin ja otan sen käyttöön. Kyllä, olen täysin tietoinen siitä, että noita molempia "täydellisiä" saisi Temusta, mutta sieltä ostaminen ei ole vaihtoehto.
Tässä kohtaa täytin jälleen nestesaippua pullon ja nostin sen lavuaarin reunalle. Ihan siitä syystä, että Herra Kirjoitus pitää siitä enemmän. Hän sietää palasaippuaa, mutta saippuanäytteet ovat hänelle ehdottomasti vihollinen: "sellaisia olemattomia läpysköitä, joista ei edes saa mitään pesuainetta". No minä käytän ne sitten itse.
Samalla teen edelleen pohdintaa tyydynkö toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon vai alanko tosissaan etsiä täydellistä. Sen löydyttyä voisin ostaa vielä sen yhden, täydellisen, kupin ja käyttää sitä lopun elämääni. Haaveunta, mutta ainahan sitä voi toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti