Sanoinkuvaamaton syyskuu

 Otsikosta huolimatta aion silti yrittää kuvailla syyskuutani sanallisesti. 

 

1.viikko

Lomaviikko varsinaisista töistä, mutta kilometrin pituinen lista kotitöitä ja vähän keikkahommia. Tehtyäni lähes kaksi viikkoa töitä tauotta, päätin, että loman alkuun en laita herätyskelloa soimaan vaan nukun. Nukun juuri niin kauan kuin nukuttaa ja haluttaa. Tämä siis tarkoitti sitä, että olin hereillä 6:11, koska pissahätä. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, sillä uudelleen nukahtaminen ei onnistunut. Niinpä löysin itseni aamulla juomasta aamukahvia töihin menossa olevan Herra Kirjoituksen kanssa ja kirjoittamassa viikolle tuota mainittua kilometrin mittaista työlistaa, jossa suunnilleen ensimmäisenä kohtana oli: "pelasta tili". Olin näet onnistunut sniiduamaan elokuun viimeiset päivät tekemättä lisätilisiirtoa pankkikorttitilille ja tunsin itseni voittajaksi, vaikka tilin saldo oli surkeat pari kymppiä. 

 

Syyskuu valkeni sumuisena ja minä jäin kyttäämään sumun poistumista, jotta pääsisin pesemään ikkunoita. Maanantai päivä meni pitkälle rätti kädessä, sillä pesin makuuhuoneen, työhuoneen ja keittiön ikkunat. Makkarin siivosin kokonaan ja vaihdoin verhot, päiväpeiton ja koristetyynyt syyskuosiin normaalin lakanajumpan lisäksi tietysti. Pyykkiäkin ehdin siinä sivussa pestä kolme koneellista. Illaksi ehdin vielä keikkahommiin. Tiistai jatkui samanlaisella siivousurakalla. Siivosin keittiön ja työhuoneen, yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa pesimme olohuoneen ikkunat ja siivosimme olohuoneen sekä ripustimme sinne uudet verhot. Jälleen lisäksi pari koneellista pyykkiä - mistä sitä oikein riittää. 

 

Keskiviikkona harkitsin materiaalipankissa käymistä, koska siellä oli ilmaispäivä. Sen nykyinen sijainti on minulle huonompi kuin kaksi edellistä, joten sinne täytyy erikseen lähteä. Yhden käynnin perusteella voisin sanoa, että sinne ei välttämättä tarvitse kovin monta kertaa mennäkään, sillä tilat olivat todella pienet ja ahtaat ja tavaraakin vähänlaisesti. Mukaan tarttuivat ainoastaan nuo teipit. Jälkeen päin tajusin, että olisin voinut ottaa myös ne paperinarut, joita hipelöin, sillä sain niiden käyttöön loistavan idean. No, jos idea kantaa, niin voin hakea ne sieltä myöhemmin ja maksaa sen 2€/kilo, mitä niistä pyydetään.

 Lisäksi siivosin eteisen ja kylpyhuoneen, illaksi menin vielä muutamaksi tunniksi töihin, jonka jälkeen Herra Kirjoitus hoiti ruokailun tilaamalla kebabit. 

 

Torstaina oli loman ainoa varsinainen lomapäivä, jonka aikana päätin vain olla tai siis melkein. Kuuntelin äänikirjaa, kudoin sukkaa, tein lenkin  ja kävimme kaupassa. Jotain hassua on tapahtunut, koska oikeastaan mikään kauppojen tarjouksissa ei saanut aikaan sellaista "jee, me tarvitaan tää"- kutinaa, mitä kesäaikana on ollut ilmassa erityisesti ruoan suhteen. Sadetakin ostin itselleni, siitä erillinen esittely, Klik. Perjantain vietin keikkatöissä ja illalla vuorossa äidin jalkahoito + siivous. Viikonlopuksi menimme maalle. 

2.viikko

Paluu sorvin ääreen. Maanantain työpäivä venyi muutamalla lisätunnilla, tiistain työpäivä oli muutenkin pitkä eli niinä päivinä ei juuri muuta tehty kuin töitä. Tiistaina Herra Kirjoitus jäi sairastamaan lentsua kotiin. Keskiviikon vapaapäivä meni pitkälle kotihomissa, ruoanlaittoa, mankelointia, pyykinkorjausta, siivousta ja kauppareissu, jolta kannoin kotiin taas aimo määrän tavaraa. Tuhlasin ja ostin itselleni, tarjouksesta totta kai, pitkään himoitsemani käsityövalon. Kun torstainakin tuli tehtyä ylimääräinen iltavuoro, päätin, että olen ansainnut uudet rintaliivit. Ne sattuivat olemaan Lidlissä tarjouksessa ja kun kerrankin oli kokoja, ostin kahdet. Ne kustansivat yhteensä 16€, joten tein mielestäni hyvän hankinnnan, varsinkin kun ne sovitettaessa istuivat kuin hansikas. 

 

Kävimme töissä työkaverien kanssa mielenkiintoista keskustelua aiheesta ruokakulut. Pakko tunnustaa, että Herra Kirjoitus oli osin oikeassa, ei nuo meidän "hirveät kulut" nyt niin hirveitä oli suhteutettuna siihen, minkä verran muilta menee ruokaan tai minkä verran tilastokeskusilmoittaa keskiarvoiseksi kulutukseksi meidän tapaisellamme perheellä (418€). Herra Kirjoituksen lounaat mukaan laskettuna olemme aika tarkkaan keskiarvossa.

 

Perjantaina totesin saaneeni Herra Kirjoitukselta tartunnan ja kurkkuni olevan kipeän kuin mikä, yskitti ja henkeä ahdisti - onneksi on vapaapäivä ja vapaa viikonloppu, niin ei tarvitse olla töistä poissa. Rehellisesti: kettuttaa olla vapaa-ajalla sairaana.

 

3.viikko

Yövuoro viikko, joka alkoi palkkapäivällä. Ensin laskut maksuun, sitten kotitöitä, pyykkejä, kokkausta ja yöksi töihin. Yövuorojen väliset päivät menivät lähinnä koomaillessa eli kudoin sukkaa ja tein jotain pikkuhommia sekä lenkkeilin. Perjantaina kävimme siivoamassa äidille, hänellä oli jälleen hyvä päivä, mikä oli oikein ihanaa. Viikonloppu kului jälleen töiden merkeissä. 

 

4.viikko

Jälleen lomaviikko, polttelen säästölomia, jotka on pakko pitää tämän vuoden aikana. Maanantain vietin harrastetöissä ja tiistainakin illan. Tiistaina päivällä kävin materiaalipankissa. Tiesin, että heillä on keskiviikkona ilmaispäivä ja vanhasta viisastuneena päätin käydä katsastamassa tarjonnan etukäteen. Shoppailin 1,05€:n arvosta lankaa ja paperinarua. Meidän oli tiistaina tarkoitus tavata Ievuskaisen kanssa, mutta hän oli sairas ja peruutti treffit. Jos nyt ihan rehellinen olen, niin eipä tuo yllättänyt. Se on alkanut olla enemmän sääntö kuin poikkeus.  

 

Keskiviikkopäivän vietin koko päivän maalla sytykeruusujen ja steariinin parissa. Lopputuloksena kolme isoa muovikassillista sytykeruusuja. Yksi valmis kassi jäi vielä odottamaan steariinikylpyä. Torstaina lähinnä lorvin, tein vähän ruokaa, siivoilin, laitoin pyykkiä ja kudoin sukkaa. Lisäksi kokosin listaa projekteista, jotka pitää hoitaa loppuun seuraavien kolmen kuukauden aikana. Perjantaina ompelin vartalotyynyyn uusia tyynyliinoja. Lisäksi kävimme siivoamassa äidille ja illan pesin sitten taas pyykkiä. Pyykkimäärät ovat tasoittuneet yhden vajaan jätesäkillisen luokkaan. Lauantaina suunnistimme maalle. Tyhjensimme traktorin tankin, jotta huolto pääsisi etenemään, ajoimme nurmikon, teimme kahteen lasiin pleksi-ikkunat,  kaadoimme jokusen pihlajan ja muutaman muun pikku puun, jotka kasvoivat väärässä paikassa ja kahvitimme naapureita. Omasta mielestämme saimme varsin paljon aikaan.

 

5. viikko

Kaksi päivää. Maanantaina totesin, että leipä ja maito loppuvat, joten suoritin perinteisen tarjousten läpikahlaamisen - mitään kovin houkuttelevaa ei löytynyt, joten hankinnoissa oli vain perustarvikkeita. Kävimme katsomassa Herra Kirjoituksen äitiä sairaalassa, jossa hän on nyt ollut viikon verran keuhkoveritulpan vuoksi. Iltapuhteina pesin jälleen pyykkiä.  Tiistaipäivä kuluikin sitten töiden merkeissä. 

 

Roskalavalöydöt ja muut hankinnat:

 

Hamstrasin materiaalipankin ilmaispäivästä neonkeltaista kangasteippiä. Vielä ei ole ideaa, mihin sitä käytän, mutta uskotaan, että aika tavaran kaupitsee. Muutoin siellä oli liian paljon ihmisiä ja liian vähän tilaa eli en jaksanut pyöriä kovinkaan kauaa katselemassa. 

 

Dermosilin tilauksessa ainoa maksullinen oli Herra Kirjoituksen dödö, jonka pistin ostoskoriin saadakseni tuon kasvoputsarin ilmaiseksi. Sitruunainen hajuvesi on ollut koko kesän hankintaharkinnassa ja nyt päätin pistää bonuspisteitä siihen saadakseni senkin ilman veloitusta. Näytteitä ei tarvitse sen enempää kommentoidakaan. 

Lisäksi haalin helmillä koristellun entisen valosydämen ovikranssiksi, lisätietoja täältä.

 

Ostin myös itselleni kahdet uudet rintaliivit, yhteensä 15,98€.

 Materiaalipankki-hankinnat: paperinarua, lankaa ja puikkoja. Hinta 1,05€. 

 

 

Menot:

Ruoka: 362,14€ (perusruoan lisäksi kebabit siivouksen valmistumisen kunniaksi, juustofondue, runsaasti kahvia varastoon, käynit Burger Kingissä (2 x yli 35€) ja hampurilaiset grilliltä x2, kebabia ranskalaisilla laiskapäivänä)

Herkut: 47,64€ (pullaa työkavereille ja meille, karkkeja meille ja äidille, sipsejä ja karkkia, iso säkillinen karkkeja vierasvaraksi, 4 pussia keksejä äidille)

Tavarat: 92,35€ (liesituulettimen suodatin, hammasväliharjoja, hammasharjan vaihtopäitä, sadetakki, puristimet, käsityövalo, 2 rintaliivit, lusikoita äidille, uusi metsurinkypärä, askartelumateriaaleja)

Muut: 2 € (äidille sandaalit )

Lääkkeet ja lääkärit: 14,92€

 

Valinnan mahdollisuus

Edellistä juttua kierrätystyynyliinoista kirjoittaessani aloin jälleen kerran miettiä valinnan mahdollisuutta. Minulle se, että kaivan kaapista kierrätyskankaat ja ompelen tyynyliinat itse, on valinta. Minun olisi aivan yhtä hyvin mahdollista tehdä erilainen valinta ja ostaa tyynyliinat valmiina kaupasta. Se todennäköisesti aiheuttaisi sen, että joutuisin vähän joustamaan itse asettamastani budjetista ja kiukuttelisin siitä itselleni, mutta todellisuudessa sillä ei olisi merkitystä. En joutuisi jättämään ateriaa väliin tai jotain muuta hankkimatta noiden ostosten takia. Rehellisesti, en varmaan parin kuukauden päästä edes huomaisi, että joku kymppi tai satanen olisi tilillä vähemmän. Samoin olisin voinut käydä ostamassa uudet kankaat ja niihin sopivat langat sekä nauhat kaupasta ja tilanne olisi ollut sama kuin edellä.

 

Joudun siis jälleen kerran tunnustamaan hyväosaisuuteni, sillä niinhän useammassa kuin yhdessä lukemassani kirjoituksessa on todettu, että hyväosaisella on mahdollisuus valita. Hänen on mahdollista valita nuukuus, joka vähävaraiselle on pakollista. Tämä itse valittu nuukuus ja kierrätysasioiden käyttö on tyydyttävämpää ja nautinnollisempaa, jos tuota sanaa voi tässä yhteydessä käyttää, kuin pakollinen nuukailu. Onhan se ihan ymmärrettävää, että omat valintamme tai ylipäätään mahdollisuus valita, tekee asiasta mielekkäämmän kuin pakko. En itsekään osaa sanoa, olisiko näin tyytyväinen siihen, että voin tehdä kierrätysmateriaaleista nuukaillen, mikäli kyseessä olisi pakko ja niin täytyisi tehdä, koska muita vaihtoehtoja ole.  

 

Silittelen kierrätystyynyliinojani vielä kerran, toivon niille monia käyttökertoja ja olen kovin onnellinen siitä, että minun oli mahdollista valita niiden ompeleminen.

Kierrätystyynyliinoja

Vartalotyynyni eli lötköpötkön aiemmat vanhoista pussilakanoista tehdyt pääliset ovat hiutumassa sille asteelle, että niille tarvittiin korvaajia. Uusien tyynynpäälisten ompelu on ollut työlistallani jo hetken, mutta jotenkin vaan en ole päässyt asiassa alkuun. 

 

Nyt kun tällä viikolla mankeiloin muita lakanoita, päätin samalla vilkaista vintissä paria komeroa, josko niiden sisällöstä löytyisi sopivaa materiaalia noihin tyynyliinoihin. Löytyihän sieltä, lasten lakanoita ja pussilakanoita, ihan ehtaa vintagea ja retroa. Nämä ovat vuosien takaisia kirppis- tai roskalavalöytöjä, jotka olen pelastanut uuteen kotiin sen tarkemmin miettimättä, mitä näistä oikein tekisi. 

 

Nyt nämä osoittautuivat aivan loistaviksi löydöiksi, sillä niitä ei kovin paljon edes tarvinnut säätää, jotta niistä sai vartalotyynyyn sopivat tyynyliinat. 

 

 

Nallelakanaa en malttanut leikata lainkaan, vaan tein siitä tarkoituksella liian ison tyynyliinan vain ompelemalla saumat tarvittaviin reunoihin. Sinisestä sydänlakanasta jouduin purkamaan saumat, jotta sain kankaan riittämään kahteen tyynyliinaan. Valkoinen sinipilvinen pussilakana täytyi leikata ja jatkaa, jotta siitä sai yhden tyynyliinan ja vähän jäi kangasta yli, mutta ei riittävästi mihinkään tällä hetkellä tiedossa olevaan käyttöön.  

Nämä olivat varsinaiset kierrätysihmeet ja minibudjetin ompelukset, sillä lakanat ovat olleet aikanaan ilmaiset. Ompelemiseen käytin pääsääntöisesti lankoja, jotka ostin enemmän kuin hyvällä alennuksella paikallisen ompeluliikkeen poistokorista. Niiden värit olivat sellaisia, että eivät olleet kelvanneet muille, mutta sopivat kuin nenä päähän esimerkiksi tuohon nallekuosiin. Säästääkseni valkoista lankaa, jota on pakko kohta käydä ostamassa kaupasta, sik-sakkasin noiden vaaleiden kankaiden reunat kirkkaan sinisellä, joka oli peräisin tuolta ale-langoista. Se kun ei nurjalta näy, ja jos näkyykin, näyttää sävyyn sopivalta. 

 

Kiinnitystä varten ompelin tyynyliinoihin tarranauhat. Ne olin ottanut talteen vanhoista poistoon menneistä kengistäni. "Kaiken se kierrättää..." huokaisee Herra Kirjoitus tähän. Miksi en olisi kierrättänyt, sillä nuo toimivat oikein hyvin tässä käytössä. 

 

 

Päivän saldona 4 "uutta" tyynyliinaa lötköpötköön.

 

 Aikaa meni jokunen tovi, mutta muuten taas niitä 0€ budjetin hommia.

Kolme kettua - tres zorros

Edellisistä kettusukista jäi vähän oranssinsävyistä lankaa ja kun pöydällä lojui valkoinen ja vaaleanruskea lankakerä, jotenkin mielessäni alkoi pyöriä erilaisia kettuja: napakettu eli naali, aavikkokettu ja punakettu. Näiden väreihin pöydällä pyörivät langat sopivat täydellisesti.

 

 

Herra Kirjoitus askarteli minulle tämän kollaasin, jonka laitan sukkien mukaan, kun vien ne Juniorille. 

 

Lankoina jämiä neljästä eri kerästä, jotka kuluivat loppuun ja viidennestä kerästä jäi taas seuraavaan projektiin. Alkuun 60 silmukkaa, 2o 2n-joustinta. Kantalappuun 16+16 silmukkaa, 32 kerrosta. Kantapohjaan 8+8 silmukkaa, kantalapun reunasta nostin 17 silmukkaa, kavennukset joka toisella kerroksella kunnes 14 silmukkaa puikolla. 

 

 

Jossain vaiheessa näitä kutoessani olin aika kauhuissani ja mietin, että en ole hetkeen näin rumia sukkia kutonut, mutta eivät ne valmiina ihan niin pahoilta näytäkään. Kuvasta huomaa, että lähestymme jälleen sitä aikaa vuodesta, jolloin valokuvaaminen alkaa olla enemmän kuin haastavaa. Ja kyllä, olen edelleenkin vakaasti sitä mieltä, että minä en hanki valoja ja ala viritellä salamaheijasteita mihinkään. Mun blogin kuvat saa olla samaa tasoa kuin silloin alkuvuosinakin. 

 

Painoa sukilla 76g, lankaa käytetty vuoden alusta  2620g. 

Täydellisyys vai tyytyminen

Kuvassa meillä käytössä oleva saippukuppi, saippuateline tai saippua-astia (Rakkaalla lapsella on monta nimeä.), meillä tuo on saippukupppi. Meillä on näitä useampia, koska olen ostanut, ollut tyytymätön ja ostanut uuden. Pidän palasaippuoista, niissä on jotenkin aito pesemisen tuntu, mistä syystä meillä käytetään usein. Kunnollinen saippua ansaitsee myös kunnollisen telineen ja myönnän, että olen ostanut niitä meille varmaan puolen tusinaa etsiessäni täydellistä. Senkin olen valmis tunnustamaan, että tässä kohtaa olen ehkä säästänyt väärässä kohdassa, sillä en ole ollut valmis maksamaan paria kymppiä alustasta, jolla lepää saippua. Omasta mielestäni täydellinen saippua-alusta olisi joko tällainen valkoinen posliininen tai musta muovinen. 

  

 

Kuvassa oleva saippuakuppi on likainen sulaneen saippuan jäljiltä. Tuo on sen ongelma, koska sen pinta on tasainen, se myös kerää tahmaa sulaneesta saippuasta. Muutoin tuo olisi täydellinen. Se on yksinkertainen, valkoista posliinia eli sopisi kylpyhuoneeseemme, se olisi helppo pitää puhtaana, jos se olisi ehjä. Olen saanut tämän nimenomaisen kupin jossain Roskalavan saippuapaketissa ja se on rikki, se oli rikki jo meille tullessaan. Täsmällisemmin se on liimattu kokoon ja nyt liimaus on alkanut murentua eli tämän on aika mennä. Nyt pitäisi sitten tehdä päätös täydellisyydestä vai tyytymisestä - muistan, miten joskus paasasin kaverilleni hänen tilanteestaan ettei ole kuin kaksi vaihtoehtoa joko tyytyä tilanteeseen tai alkaa tehdä jotain eli tavoitella täydellisyyttä. Täydellisyys olisi löytää jostain tällainen samanlainen uusi ja ehjä - tietenkin edulisesti. Tyytyminen tarkoittaa sitä, että kaivan kaapista esiin ikealaisen  muovisen saippuakupin ja otan sen käyttöön. Kyllä, olen täysin tietoinen siitä, että noita molempia "täydellisiä" saisi Temusta, mutta sieltä ostaminen ei ole vaihtoehto. 

 

Tässä kohtaa täytin jälleen nestesaippua pullon ja nostin sen lavuaarin reunalle. Ihan siitä syystä, että Herra Kirjoitus pitää siitä enemmän. Hän sietää palasaippuaa, mutta saippuanäytteet ovat hänelle ehdottomasti vihollinen: "sellaisia olemattomia läpysköitä, joista ei edes saa mitään pesuainetta". No minä käytän ne sitten itse.  

 

Samalla teen edelleen pohdintaa tyydynkö toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon vai alanko tosissaan etsiä täydellistä. Sen löydyttyä voisin ostaa vielä sen yhden, täydellisen, kupin ja käyttää sitä lopun elämääni. Haaveunta, mutta ainahan sitä voi toivoa.  

Lumipilvi-sukat

Alkuun 60 silmukkaa, varsi 2o 2n -joustinta erilaisia valkoisia ja vaaleansinivalkoisia mohair-jämiä käyttäen. Kantalappuun 16+16 silmkkaa, 32 kerrosta, kantapohjaan 8+8 silmukkaa ja kantalapun reunasta 17 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros, kunnes puikoilla 13 silmukkaa kullakin.

 

Näihin upposin taas varmaan 10 jämäkerää. Käly-parka saa taas yhdet tällaiset "mä kudon vaan näitä jämiä pois" - sukat.  

 

Painoa sukilla 147g, lankaa käytetty vuoden alusta 2544g 

Jälleen kettusukat

Kyselin Juniorin (Herra Kirjoituksen siskon poika) toivetta villasukista ja siitä, vieläkö teini-ikää lähestyvä miehenalku käyttää villasukkia. Vastaus oli, että tietenkin käyttää ja haluaa kettusukat samanmittaisella varrella kuin ennenkin. 

Saamansa siis pitää. Lankavarastosta putkahti käteeni oranssiin taittava kerä, jonka purin ja puolitin. 

Aloitus 60 silmukkaa perinteistä 2o 2n- joustinta, kantalappuun 16+16 silmukkaa vahvistettuna, kerroksia  32,. Kantapohjaan 8+8 silmukkaa, kantalapun reunasta nostin 18 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros kunnes puikolla 14 silmukkaa.

 

 

Painoa sukilla 47g, lankaa käytetty vuoden alusta 2397g 

Valkoinen helmikranssi

Tiedostamattani pyrin näköjään kohti alitajuntaista tavoitettani, jonka joskus vitsillä ääneen heitin. Se ajatus koski 24 ovikranssia, kun joku ystävistäni kysyi, montako ovikranssia tai tervetuloa kylttiä aion oikein haalia. Heitin ihan vitsillä, että 24, silloin voi vaihtaa kranssin joka kuukausi kahden vuoden ajan ja aina on "uusi" kranssi käytössä. Koska minulla on jouluksi siis joulun pyhien ajaksi aivan tietty ovikoriste, on se sitten ilmeisesti se numero 25, jota käytetään joka vuosi. 

 

Tällä kertaa silmiini sattui roskalavalta sydämenmuotoinen helmillä koristeltu toimimaton valokranssi. No minä ja helmet, ei siinä kauaa tarvinnut miettiä. Valoja ei oveen saisi muutenkaan viriteltyä, joten uskoin kranssin olevan juuri sitä, mitä etsin. 

 

 

Naps vain, sähköjohto poikki ja ensi vaiheen tuunaus oli valmis. Jatkossa ajattelin maalata helminauhan sisään jääneet lampun kannat helmiäiskynsilakalla hohtavammiksi, mutta sen ehtii sitten joskus.  

 

Minusta tuntuu, että tämä on juuri sopiva talvikranssi eli otetaan käyttöön vaikka tammikuussa ensi vuonna. Samalla voisi tehdä inventaarion siitä, paljonko noita kransseja on jo kertynyt.  

Syysvarustus

Tuolla aikaisemmin totesin, että syksyn sateisiin tarvitaan vielä kunnollinen päälle sopiva sadetakki. Minusta on vanhemmiten tullut niin mukavuudenhaluinen, että en halua kastua ja palella. Niinpä tartuin innokkaasti siihen, ku Julassa oli sadetakkeja tarjouksessa. Jännitin vähän löytysikö minulle sopivaa kokoa, onnekseni löytyi. Vaihtoehtoina oli beige ja tummansininen, joten ei tarvinnut miettiä kovin monta sekuntia sitä, kumpi meille muuttaa. Yllätys, yllätys - tietenkin beige. 

 

 

Sadetakilla oli hintaa 19,99€ ja toivon sen kestävän useamman vuoden. Tiedän, että olen vaatteiden ostolakossa, mutta kuten todettu mukavuus edellä mennään ja jos kastumisen estämiseksi tarvitaan kunnon sadetakki, suon sen itselleni. 

 

Tulkoon siis syksy, mun varusteet on nyt kunnossa.  

Hulluja mielikuvia

On maanantai aamu, kuun ensimmäinen päivä ja aamun suunnilleen ensimmäinen tehtäväni on käydä siirtämässä pankkikorttitililleni rahaa. Ei niin, että sitä olisi kuun vaihteessa tullut mistään lisää, vaan tilien saldot ovat täsmälleen samat kuin eilenkin. Mielikuva vain on eri. Pankkikortin takana on viimeiset pari päivää ollut n. 20€ rahaa, koska olen halunnut pysyä budjetissa ja olla siirtämättä sinne lisää käyttörahaa ennen kuun vaihdetta  - ihan vain periaatteesta. 

 

Järki sanoo kyllä, että on aivan sama, ovatko rahat tilillä a vai b, mutta jotenkin sitä tuntee itsensä paremmaksi ihmiseksi, kun on onnistunut välttämään niiden siirtämisen. Varsinkin, kun elokuu oli ensimmäinen kuukausi pitkään aikaan, jolloin olen edes liki pysynyt budjetissa. Alkuvuosi meni oikein hyvin, mutta reissun jälkeen ollaankin sitten koko kevät ja kesä oltu ihan mahdottomissa lukemissa. 

Tästä on ainakin hyvä jatkaa eteenpäin, kun on hyvä flow ja onnistumisen fiilis vai miten ne urheilijat sanovatkaan. Myönnän myös, että toisaalta tämä kikkailu tosissaan naurattaa, koska kuten alussa totesin, ei tuolla ole taloudellisesti mitään merkitystä. Sallittakoon tämä pieni hupi kuitenkin minulle, koska se ei ole keneltäkään pois.