Kosmetiikkapoistot 2/24

Jatketaan  edelleen normaalilla poistolistalla, ei mitään uutta eikä yllättävää.

 

Reissussa tyhjentyivät kaksi suihkugeeliä ja aurinkovoide. 

Sitten tyhjentyivät kasvovesi, joka on osa sitä settiä, jonka sain testiin Dermosililtä ja tietenkin pari dödöä, hänen ja minun. 

Lisää samaa tuttuja juttuja: Herra Kirjoituksen dödö, puuterimainen kasvopuhdistusaine, käsisaippua, kaksi minihuulipunaa ja yksi normi huulipuna, hammastahna sekä meikkivoide. Kasvopesuja (mallia miehet, vaikka minä näillä naamani pesin) kolme kappaletta sekä itseruskettava sävyttävä kasvovoide. 

 

Nyt oltiin sopivassa kohdassa näytteiden käyttämiseen, niinpä näitä on nyt sitten kertynyt kunnon kasa. Itseruskettavaa sävyttävää kasvovoidetta 2 kpl, itseruskettavaa voidetta 3kpl,  miesten kasvopestua 2 kpl, käsisaippuaa  2 kpl, 1 kasvojen kuorinta, 1 puhdistusgeeli, 1 Fresh Balance puhdistusgeeli, 1 fresh Balance kasvogeeli sekä huulipuna, matkalla sytykeruusujen värjäykseen.

 

  

Näytteillä jatketaan...4 kpl miesten kasvopesua (vaikka sillä pestiinkin minun naamani), 1 kpl Salvia keittiösaippuaa ja 1 kpl itseruskettavaa sävyttävää päivävoidetta. Lisäksi yksi minihuulipuna ja yksi dödö.

 

 

Lisää näytteitä ja huulipunaa. Kolme miesten kasvopesua (mun käyttäminä), pari käsisaippua näytettä ja yksi minihuulipuna sekä palasaippuasta jäljelle jääneet kuoret. Olemme jälleen siirtyneet palasaippuoihin, niitä kun on kertynyt kaappiin. 

 

 

Vanha käsivoide tuli sivellyksi kantapäihin, suihkugeeli on Dermosilin "vanhaa mallistoa" rakastan sekä sen tuoksua että pulloa, hammastahnaa tuskin tarvitsee kommentoida. Kirkkaat tyhjät paperit ovat peräisin käsintehdystä laventelisaippuasta, sillä otin vaihteeksi taas käyttöön palasaippuat. Näytteet ovat Dermoslia käsisaippuaa normaaliin käyttöön ja body lotionia kantapäihin. Anytimen kolmen sävyn vihreän luomivärin vaalein sävy oli murustunut, joten päätin pistää koko paletin steariinin värjäykseen. 

 Poistot 25 purtiloa sekä 30 näytettä. Vuoden alusta 49 (24 alkuvuodesta) purtiloa, 30 näytettä.

Alkuvuoden elvytetyt

Talven kylmät ovat jälleen saaneet villasukat päätymään jalkaan ja tietenkin sitä kautta kulumaan, joten helmikuussa riitti elvytettäviä sukkia eli parsittavaa. 

 

Sekun mies onnistui saamaan tammikuussa parsimani sukat rikki jo seuraavalla viikolla, joten niille uusi parsinta kierros, lisäksi vihreät sukat tulivat myös parsintaan. Seuraavalla kerralla tiedän, että kudon hänelle suurperheen sukkia, joissa saa pohjan irti ja korvattua uudella parin parsintakierroksen jälkeen. Ja siis tiedän, että nuo raidalliset sukat ovat eläneet jo monta elämää, joten seuraavalla kerralla niihin kannattaa kutoa uudet terät.

 

 

Lisäksi sukkia tuli kälyn ja juniorin käytöstä.  Ei yhtä tai kahta paria, vaan kokonainen kassillinen. 

Niiden parsimisessa meni useampi päivä, pyrin siihen, että pari päivässä tulisi korjatuksi. 

Osan kohdalla mietin jo oikeasti pitäisikö kutoa vanhoihin varsiin uudet terät, mutta päädyin nyt tällä kertaa vielä kerran parsimaan ne. 

Kaikkiaan näihin on upotettu parsintalankaa kerän verran eli 50g lisää langanlulutusta. Vuoden alusta lankaa käytetty 1902 g

Highland ja kissa

Sain serkultani niin mielenkiintoisen toiveen sukista, että sitä oli aivan pakko lähteä toteuttamaan. Toiveena olivat Robin-tyyliin eripariset samapariset sukat, joissa toisessa on kissa ja toisessa Highland-lehmä. Värejäkin sai olla, pohje reilu ja koko 38. 

 

Niinpä sitten kaivoin esiin kasan kirkkaita kerän loppuja ja googlasin netistä pyydettyihin kuviin sopivat mallit. 

 

Aloitus 65 silmukalla. Resori valepalmikolla; alkuun 3 krs 3o 2n ja jatko kahdella välikerroksella. Kaikkiaan 5 kuviota aloituksen jälkeen. Sitten raitoja satunnaisilla väreillä, mutta alkuun samoilla kerrosmäärillä 8+ 13 + 5. Toisen raidan jälkeen kavensin yhden silmukan, jolloin määräksi tuli 16/puikko.

 

Näiden raitojen jälkeen kudoin toiseen sukkaan 27 kerrosta valkoista pohjaksi highland-kuviolle.  Tässä kohtaa kavensin 10 kerroksen kohdalla 2 silmukkaa ja toiset 2 seuraavan 10 kerroksen jälkeen. Nilkkakavennuksia tein vielä 4 kertaa, niin että lopulta jäljellä oli 13 silmukkaa puikolla.

Kissa-sukkaa jatkoin kolmen värikerroksen jälkeen 10 + 7 + 10 + 6 + 4 + 7 + 10 kerroksella, jonka jälkeen kantapää. Nilkkakavennuksia tein vielä 4 kertaa, niin että lopulta jäljellä oli 13 silmukkaa puikolla.

 

 

Kantalapuun 28 silmukkaa ja 24 kerrosta, kantapohjaan 7+7 silmukkaa, kantalapun reunasta 13 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros kunnes 12 silmukkaa puikolla. 

Kissa-sukan terään 5 + 11 + 8 + 4 kerroksen raidat, jonka jälkeen valkoisella pohjavärillä 9 kerrosta ja sitten kissahahmo, johon kudoin ensin tavallisen kärjen ruskealla ja sitten silmukoin korvat, silmät ja nenän. Reunukset ja viikset tein mustalla.

 

High landiin tein terään samat 5+11+8+4 kerrosta ja niiden lisäksi 8+5+kärki. 

Painoa sukilla 175g.  Lankaa käytetty vuoden alusta 1852g.

Metsäsukat

Kummipoikamme isä täytti pyöreitä. Juhlat pidetään vähän jälkikäteen, ja hän haluaa ohjata muistamiset hyväntekeväisyyteen. Halusin kuitenkin tehdä jonkin muiston muistuttamaan kyseisestä päivästä, joten maa- ja metsätieteilijälle nyt sitten vaihteeksi metsäosastoa. 

Malli on Facebookin Voihan villasukka - ryhmästä, suunnittelijana Ritva Romppanen.

 

Alkuun 60 silmukkaa, joilla neuloin 2o 2n - resoria 15 krs. Sen jälkeen 1 kerros oikein vihreällä, jokaisella puikolla lisäsin 1 silmukan, jotta kuvio onnistui. Kuvion neuloin mallin mukaan. 

 

 

Sen jälkeen 5 kerrosta oikein valkoisella, ja 1 kerros, jolla kavensin 1 silmukan puikolta, jolloin nilkkaresorissa oli taas 60 silmukkaa. Valkoisella 2o 2n-resoria 15 krs. Nilkkaresorin jälkeen kavennukset 1 silmukka per puikko.

Kantalappuun 15 + 15 silmukkaa, 28 kerrosta. Kantapohjaan 7+7 silmukkaa ja kantalapun reunasta nostin 14 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros, kunnes 13s/puikko. Terään normaalit sädekavennukset.

 

Painoa sukilla   150g. Lankaa käytetty vuoden alusta   1677g. 

Jälleen kävi näin

Tein kesäloman kunniaksi "kesäretken" materiaalipankkiin. Kyllähän minun pitäisi se tietää, että tuo on yleensä aina virhe. Niin tälläkin kertaa, kun en osaa olla ostamatta - sisäinen Sulo Vilénini ei vain malta jättää kaikkea kivaa ja edullista hankkimatta.

Tämän kertaisena saaliina oli noin 4kg lankaa, kolme ysäri tyynyliinaa, pari pyyheliinaa ja paikkakangasta Herra Kirjoituksen shortseihin. Lankaa kaikissa sateenkaaren väreissä.

Langoista kolme kerää menee Ievuskaiselle: 

 

 

Tässä kangasosasto. Noiden pyyhkeiden ja tyynyliinojen kangas on  vanhan hyvän ajan materiaalia, joten ei niitä voinut vaan jättää. Tummansininen on tosiaan paikkaa Herra Kirjoituksen shortseihin.

Lisäksi löysin valmiit koristerusetit, joiden ympärille aion kutoa sukat. 

Vaikka olenkin antijouluihminen, niin en voinut estää itseäni ostamasta viittä minikerää Angry Birds - lankaa. Herra Kirjoitus saa suunnitella näihin jouluiset vyötteet ja aion ripustaa nämä joulukuuseen. Turha sanoakaan, että tunsin itseni päästä pehmenneeksi, kun mietin kesällä joulua ja joulukoristeita. 

 

En myöskään malttanut jättää näitä vintage-lankoja. Hintalappu on päivätty marraskuulle 1984!

 

Kaikkiaan tämä koko setti maksoi 13,50€ eli sisäinen Sulo Vilénini todellakin kiittää. 

Jäätelömatto

Sain vihdoin ja viimein valmiiksi keittiöön tarkoittamani virkatun pikku maton. Maton tekele on lojunut olohuoneen nurkassa oikeaa hetkeä, joka tuli nyt. Edellisen kerran olen virkannut sitä marraskuussa 2023, klik.

Maton kuteet ovat kierrätettyjä, vaaleanpunainen pussilakana ja vaaleita lakanoita, jotka revin suikaleiksi. Päätin, että matosta tulee niin iso kuin kuteet riittävät. Sisäosaan on koottu kaikki pienet pätkät, jotka jäivät virkkaamastani raidallisesta matosta yli, ulommat kerrokset on sitten virkattu noin sinne päin samanpaksuisiksi. Otsikonmukaisen nimensä matto sai Ievuskaiselta, sillä hän totesi maton näyttävän jäätelöltä.

Matosta tuli noin 70 x 90 cm kokoinen ja se toimii paikassaan eli tiskipöydän edessä oikein hyvin. Tuossa paikassa mattoa voi pitää joko pitkittäin tai poikittain kumpi paremmalta sillä hetkellä tuntuu. 

 

Valmistumisen aikaan saamasta onnentunteesta huolimatta harkitsen kyllä vakavasti toisenkin kerran ennen kuin ryhdyn vastaavaan projektiin sen verran raskasta tuon virkkaaminen oli.

Kuparia, turkoosia ja suikaleita

Koska sade teki parhaasa pilatakseen viikonloppumme ja nurmikonleikkuun, päädyin lauantai-iltana askartelemaan sytykkeitä. Osansa tähän varmaan oli sillä, että serkkuni Rusetti antoi minulle kaksi kassillista kynttilänjämiä ja ajattelin, että osa täytyy palauttaa takaisin. 

Ruusuja oli valmiina, joten sekoittelin noidankattilassa oranssinsävyisiä kynttilöitä ja sävyyn sopivia huulipunia, jolloin lopputulos oli kuparinkarvaisen oranssihtava. Toiseen kattilalliseen sekoittelin vihreitä kynttilöitä ja sopivaa luomiväriä, lopputulos on jotenkin turkoosiin vivahtava - luonnossa vihretävämpi kuin kuvassa.

Koska nykyään kananmunakennoista suurin osa on tehty niin, että niistä ei saa enää perinteisiä ruusuja, vaan pohjasta 4 pitkulaista ja kansi jää yli, kehittelin sytykesuikaleet. Käytännössä siis kansi revitään suikaleiksi ja ne kastellaan steariiniin/parafiiniin. 

 

 

Näissä on pari hyvää asiaa ruusuihin verrattuna. Ensinnäkin ne ovat nopeampia tehdä. Toisekseen, ne kun ovat suhteellisen mitään sanomattoman näköisiä, ne malttaa käyttääkin. Kolmantena hyvänä puolena voi vielä mainita sen, että ne menevät huomattavasti pienempään tilaan kuin ruusut. Yhdessä pienessä jäätelölaatikossa on aika monta suikaletta. 

Ennen kuin ryhdyin suikaleiden massatuotantoon, testautin ne parillakin taholla. Kun molemmat totesivat niiden toimivan yhtä hyvin kuin ruusut, päätin ottaa mallin toteutukseen, koska noita kansia oli kertynyt jemmaan. Näihin upotan jatkossa kaikki "epämääräiset" kynttilänjämät ja kattilan pohjat.

Tuunaa kännykkäkotelo

Herra Kirjoitus osti minulle uuden puhelimen, joka on jo pari viikkoa odotellut käyttöönottoa, koska hänen ulkomailta tilaamansa kännykkäkotelo ei ole tullut. Nyt tuli sitten pakollinen tilanne ottaa käyttöön tuo puhelin, kun edellisen näyttö rikkui niin pahasti, ettei sitä enää voinut käyttää. 

Koska puhelin ilman koteloa on liukas kuin saippuapala, oli siihen pakko saada kotelo. Kotikaupungistani sellainen löytyi tasan yhdestä liikkeestä yhdessä mallissa eli perusmallisena mustana. Koska noita mustia koteloita on meillä töissä joka toisella ja kaikissa työpuhelimissa, niin jotain muuta piti keksiä. 

 

Tällä kertaa pikaratkaisu oli vanhat kynsitarrat. Niillä liimailin kännykkäkotelon kanteen tyylitellyn ilotulituskuvion. 

 

Valitettavasti arkki oli vajaa, joten jokunen tarra enemmän olisi tehnyt kuviosta paremman näköisen, mutta tuolla mennään nyt. Kyllä se ainakin auttaa erottamaan omansa muista mustakoteloisista.