sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Kuparia, turkoosia ja suikaleita

Koska sade teki parhaasa pilatakseen viikonloppumme ja nurmikonleikkuun, päädyin lauantai-iltana askartelemaan sytykkeitä. Osansa tähän varmaan oli sillä, että serkkuni Rusetti antoi minulle kaksi kassillista kynttilänjämiä ja ajattelin, että osa täytyy palauttaa takaisin. 

Ruusuja oli valmiina, joten sekoittelin noidankattilassa oranssinsävyisiä kynttilöitä ja sävyyn sopivia huulipunia, jolloin lopputulos oli kuparinkarvaisen oranssihtava. Toiseen kattilalliseen sekoittelin vihreitä kynttilöitä ja sopivaa luomiväriä, lopputulos on jotenkin turkoosiin vivahtava - luonnossa vihretävämpi kuin kuvassa.


Koska nykyään kananmunakennoista suurin osa on tehty niin, että niistä ei saa enää perinteisiä ruusuja, vaan pohjasta 4 pitkulaista ja kansi jää yli, kehittelin sytykesuikaleet. Käytännössä siis kansi revitään suikaleiksi ja ne kastellaan steariiniin/parafiiniin. 
 
 
Näissä on pari hyvää asiaa ruusuihin verrattuna. Ensinnäkin ne ovat nopeampia tehdä. Toisekseen, ne kun ovat suhteellisen mitään sanomattoman näköisiä, ne malttaa käyttääkin. Kolmantena hyvänä puolena voi vielä mainita sen, että ne menevät huomattavasti pienempään tilaan kuin ruusut. Yhdessä pienessä jäätelölaatikossa on aika monta suikaletta. 

Ennen kuin ryhdyin suikaleiden massatuotantoon, testautin ne parillakin taholla. Kun molemmat totesivat niiden toimivan yhtä hyvin kuin ruusut, päätin ottaa mallin toteutukseen, koska noita kansia oli kertynyt jemmaan. Näihin upotan jatkossa kaikki "epämääräiset" kynttilänjämät ja kattilan pohjat.

Ei kommentteja: