Tarmokas toukokuu

Lomaan vedoten jätin huhtikuun kauppakuitit laskematta ja aika pitkälle kotiinpaluun jälkeen mentiin valmisruoalla. Positiivista huhtikuussa on se, että 10. 4. jälkeen ei tullut ostettua lainkaan karkkia.  Toukokuun alusta päätin taas ottaa kulut ja ruokavalion hallintaan, niinpä heti toinen päivä tein kauppareissun ja huolimatta siitä, että ostin myös valmisruokaa, ostin myös tarvikkeita, jotta voin valmistaa ruokaa itse. 

1. viikko

Poikkeuksellisesti vapunpäivä oli vapaa ja kelikin oli uskomattoman upea, mikä tarkoitti sitä, että pyöräilimme ja lenkkeilimme sekä vietimme aikaa vain "ollen". Nakkien ja perunasalaatin tilalla oli Bratwursteja ja Patatas Bravas. Myös toukokuun toinen päivä oli vapaapäivä, olisin toivonut kutsua töihin, mutta sellaista ei tullut. Niinpä sitten täydensin ruokatavaroita ja kokkasin ruokaa valmiiksi seuraavia päiviä varten. Loppuviikko meni töiden merkeissä. 

 

Lisäksi kävimme äidillä siivoamassa. Pieni kämppä ja melkoinen urakka. Sen verran oli likaista, että en oikein voi kiittää sitä ammattilaista, joka "siivouksen" on aiemmin hoitanut. Toivottavasti nyt jatkossa pysyy sitten puhtaampana. 

2. viikko

Hullu viikko, joka toinen päivä toissä, joka toinen päivä vapaalla. Tiistain vapaapäivänä varasin rakkaalle, vanhalle autolleni katsastuksen. Turha mainitakaan, että olin niin onnellinen ja iloinen, kun katsastusmies totesi auton olevan hyvässä kunnossa ja antoi ajoluvan taas vuodeksi. Rakas autoni täyttää muuten muutaman päivän kuluttua 25 vuotta, joten sitä on kyllä syytä juhlia. 

 

Perjantaina kävimme ystävien luona viettämässä peli-iltaa, aina yhtä hauskaa ja rentouttavaa. Viikonloppuna kävimme sekä juhlimassa molempia äitejä ja maalla aloittamassa romahtaneen puukatoksen raivauksen. Vielä emme kytkeneet vettä päälle, joten tarjolla oli mikropizzaa ja tölkkilimua. Tässä kohtaa olin kiitollinen, että kukaan kahvitettavista naapureista ei poikennut.

3.viikko

Alkoi yövuoroilla ja jatkui tilipäivällä sekä töitä täyteen tuupatulla viikonlopulla. Keskiviikkona tapasin ystäväni Ievuskaisen burgerien merkeissä, samalla juhlistimme hänen syntymäpäiväänsä. Näppärästi vaihdoin myös yhden vapaapäivän työpäiväksi, koska jos siivoaminen ja mattojenpesu ei huvita, on silloin parempi olla töissä - varsinkin kun työpäivällä voi estää itseään käymästä materiaalipankin ilmaispäivässä haalimassa kamaa. Päätin kyllä ahkerana laatia aikataulun siihen, miten siivoukset tulevat tässä kaiken muun lomassa hoidettua, sillä tällä viikolla on kaksi extratyöpäivää.

4.viikko

Minuuttiaikataulutettua hullunmyllyä; suursiivouskaaosta kotona ja kiirettä töissä. Alkuviikko on kyllä onnistuneesti eletty aikataulun mukaan, vaikka se sitten on tarkoittanut Woltin kotiin kiikuttamaa ruokaa (koska ihan kaikkeen eivät rahkeet vaan riitä), ja siivoukset ovat edenneet suunnitelmien mukaan. Myönnän tunteneeni itseni lähinnä hakatuksi maksaksi aika ajoin, kun vihdoin on päässyt nukkumaan. Toisaalta peiliin katsottaessa on myönnettävä, että minähän tämän kaaoksen ja aikataulun olen luonut omilla päätöksilläni, joten kyseessä on ihan oma valinta. Toisessa vaakakupissa painavat kuitenkin ne suuremmat asiat; siisti koti ja laiska tulevaisuus. Sillä sitten kun tämä suursiivous on jälleen kerran hoidettu, on ylläpitosiivous paljon helpompaa syksyyn asti.

 

Tällä viikolla olen myös alkanut ymmärtää niitä ihmisiä, jotka sanovat pienistä asioista, ettei vaan ole ehtinyt. Kun kuuden aikaan aamulla päättelee sukista lankoja tai ompelee takkiin nappia, alkaa ymmärrys heräillä ja viimeistään se nousee täyteen tietoisuuteen siinä vaiheessa, kun ei vaan "ehdi" siirtää tavaroita vetoketjuviallisesta repusta toiseen. Ehdi lainausmerkeissä sikäli, että tavaroiden siirtäminen ei vie kuin kaksi minuuttia, mutta niiden oikea sijoittelu uuteen reppuun varmasti 10 minuuttia ja päätös siitä, mitä toiselle repulle tehdään, vielä enemmän. Kun se nyt kuitenkin on melkein ehjä ja toimiva. 

Luutua heilutellessa on oivaa aikaa miettiä. Niinpä siinä siivotessa päätin kesän säästötavoitteestakin. Kesä-, heinä-, elokuun jälkeen tileillä pitäisi olla vähintään pari tonnia enemmän saldoja kuin nyt. Tämä sillä ajatuksella, että kesäaikana menoja vaan jotenkin on enemmän, kun tulee liikuttua enemmän ja on kaikenlaista muuta hankittavaa. Tuon pitäisi kyllä olla helppo nakki, koska tuohon aikaan osuvat myös veronpalautusten ja lomarahojen maksu ja ne yhdessä ylittävät tuon helposti. En kuitenkaan halua alkaa mitään suurta vyön kiristelyä ja säästämistä valtavin tavoittein tässä kohtaa. Jos (ja kun, tunnenhan minä itseni) enemmän jää, niin ollaan vaan tyytyväisiä. Säästötavoitteiden luominen tuli mieleen ihan siksi, että runsaat ostokset ovat tietenkin saaneet aikaan kulutuskriisin ja rahan meno hirvittää.

Viikonloppu oli supertouhukas: pesin pyykkiä monta koneellista, metsästin taas pölyjä meiltä kotoa, siivosin äidille. Kävin kahdessa paikassa pesemässä mattoja ja herra Kirjoitus imuroi auton ja pyykkivintin. Kävimme katsomassa äitiä. Ja siinä välissä vielä jokunen tunti jonon purkua ja yövuoro.

 

5. viikko

Kun menee heti yövuoron jälkeen aikaiseen aamuun, saa olla kiitollinen, ettei aamusta tarvitse huolehtia kuin itsestä. Ihanat helteet hellivät ja aurinko paistaa, matot kuivuvat ja mieli on kaikesta huolimatta iloinen. Tiistaina sain jo ensimmäisen pestyn maton takaisin lattiaan ja se täytti kodin kesäisellä mäntysuovan tuoksulla. Käytin äidin maalla parturissa keskiviikkona, jolloin sain vielä yhden loputtomista listallani roikkuneista töistä hoidettua. Olin varautunut aika moiseen show'hun, mutta tuo keikka menikin yllättävän kivuttomasti - samalla tämän reisun jälkeen pistin auton seisontaan ja otan käyttöön vasta, kun huoltomies ilmoittaa ottavansa sen käsittelyyn. Tämän jälkeen illalla pyörähdimme pesemässä vielä yhden ison maton. Kesän mattopyykkiä on jäljellä enää yhden, sen painavimman, maton verran.

Väsymyksestä huolimatta olen nauttinut näistä aikaisista aamuista ja niihin liittyvistä työmatkoista. Linnut laulavat ja sireenit tuoksuvat. Ei mitenkään tunnu, että asuisi keskellä kaupunkia, kun kuuntelee lukuisten lintujen laulua ja katselee rusakkoa syömässä ruohoa muutaman metrin päässä. Useampana iltana olen houkutellut Herra Kirjoituksen lenkille joko pyörällä tai kävellen, ihan vain päästäkseni nauttimaan lämmöstä, siniseltä taivaalta helottavasta auringosta, kuumasta asfaltista ja kukkien tuoksusta - yksi lempikukistani on sireeni ja niitä löytyy kukkivina naapurustostamme juuri nyt paljon.

Jossain vaiheessa tuo kuittien laskeminen aiheutti jo perinteisen kriiseilynkin suuresta kulutuksesta ja rahan riittämisestä. Järki sanoo, että kyllä me noista ostoksista selviämme, mutta silti tuo kuittivyöry tuntui perinteisen ahdistavalta. Viimeinen naula oli se, että odotin - kerran minäkin - tilinauhaa kuin kuuta nousevaa, eikä vain tullut verkkopankkiin näkyviin. Yleensä se on tullut viikkoa etukäteen ja nyt vasta iltapäivällä kolme päivää ennen. Ehdin siis jo hetken ajatella, että olen vain luullut asuneeni töissä, eikä mitään lisiä olekaan tulossa. Lisätili kuitenkin oli jälleen kerran sen verran reilu, ettei kuvitelmani runsaasta työnteosta ollut väärä, ja sillä kuitataan mukavasti näitä isoja menoja. 

Mahtavasti onnistuin vielä täydentämään toukukuun katastrofia sillä, että puhelimeni näyttö rikkui. Päällä oli panssarilasi, mutta siitä huolimatta isku osui niin, että lasi jäi lähes täysin ehjäksi ja näyttö alta rikkui niin, että alkoi muuttua violetiksi. Olin hyvin, hyvin onnellinen sen suhteen, että Herra Kirjoitus oli ostanut minulle valmiiksi uuden puhelimen, vaikka sillä kohtaa kun hän sen toi (joudun tunustamaan), olin vakaasti sitä mieltä, että se on aivan liian kallis turhake - paljon halvempi olisi riittänyt. Tässä kohtaa tuo puhelin kuitenkin toimi pelastajana, Herra Kirjoitus sai siirrettyä tiedot vanhasta puhelimesta uuteen, joten suuremmalta katastrofilta vältyttiin. Se vain harmittaa, että annoin vanhan varapuhelimeni pois juuri vähän aikaa sitten, joten nyt sitten on oltava todella varovainen tämän uuden kanssa, jotta se säilyy ehjänä. Tämän varmistamiseksi hankin siihen vielä oikein kunnon lompakkokuoretkin - 25€ tämän kuun katastrofiin lisää. Päätin kuitenkin, että uusi puhelin on sen arvoinen, samoin sen, että Herra Kirjoitus oli ansainnut vielä yhden ulkoruokailun ihan sen takia, että hän kiltisti kuunteli ensin narinani uudesta liian kalliista puhelimesta, ja sitten auttoi tehokkaasti sen käyttöön otossa. Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta...

Kuun viimeisenä iltana nappasin vielä yhden yllättävän, nopean työkeikan, josta saatavilla tuloilla paikataan tätä(kin) katastrofia.

Saapuneet tavarat: dödö ja 28kpl  näytteitä, joista vain osa kuvassa (ilmaiset), palashampoo ja kotelo sille (nämä myös ilmaiset), pölymiekka, teräväpääkuivain sekä nysväin (Sini-tuotteen ratkaisu pienten kolojen siivoamiseen). Näiden lisäksi tuli hankittua Lidlin versio Muurikka-pannusta kesän grillihetkiä varten ja oli muuten viimeinen kappale koko myymälässä, joten senkin vuoksi ei paljon mietitty, kun tämä kärryyn napattiin. Näiden lisäksi kaksi pulloa turkasen kallista silmälasien puhdistusainetta, pyöräilyshortsit, uusi ovimatto,  saapuneita 39kpl

 

Kuitit:

Ruoka: 463,68€ (sisältäen yhden yhteisen lounasruokailun Herra Kirjoituksen kanssa sekä yhden burgeriaterian molemmille, 7 pakettia kahvia sekä äideille vietyjä pullia, mehuja ja maitoja, kaksi kotiin tilattua burgerateriaa sekä minun ja Ievuskaisen lounasruokailun ja kolme pizzaa )

 

Herkut: 82,78€ (lankeemuskarkit + keksejä äidille ja meille sekä molempien työkavereille, lisää karkkeja ja sipsejä meille sekä herkkuja äideille, munkkeja siivouksen valmistumisen kunniaksi, samoin väsykarkkeja ja suklaata)

Tavarat: 203,49€ (kangas uusiin pyöräilyshortseihin+ pölymiekka+nenäliinoja ja tossut äidille+ teräväpääkuivain + nysväri+ kukkia äideille ja tuliaisia kavereille sekä grillipannu maalle; 30€ hintainen silmälasien puhdistusneste (kyllä, turhake, olen katunut), imuripusseja autotalli-imuriin sekä pyöräilyshortsit ja uusi ovimatto)

yhteensä n. 750€

Heti sen huomaa menoissa kun tulee jotain poikkeuksellista kuten juhlapäiviä, tuliaisten ostamista tai muuta vastaavaa. Vierailun tuliaisiin meni reippaasti ja äidin asunnon siivouksen takia oli pakko käyttää useampi kymppi siivoustarvikkeisiin, lisäksi kesän grillikautta varten hankimme grillipannun, muutama kymppi siihenkin.  Eli mitään nolla-hankintaa vuotta tästäkään on turha odottaa, mutta yritän perustella näitä sillä, että nämä ovat tarpeellisia. Ruokakategoriassa suursiivouspäivät, jolloin ei ollut valmista lämmitettävää ruokaa, lisäsivät ruokalaskua yli 100€ - tästä on siis erittäin helppo nähdä, mitkä ne meidän sudenkuoppamme ovat ja jatkossa yrittää entistä tarkemmin kiinnittää huomiota niihin. Varsinkin, kun tuohon on melko yksinkertainen ratkaisu: pidä aina jotain valmista ruokaa kaapissa, joko ihan "valmisruokaa" tai vaikka lihapiirakoita, niillä päästään pahimman yli tällaisissa tilanteissa.

Joten tästä kuusta ei voi kuin todeta, että "kulut ja ruokavalio hallintaan" my ass, todellakin. Mitähän lienen alkukuusta kuvitellut, kun moista kirjoittelin. Kulujen hallinnasta ei ole tietoakaan ja ruokavaliokin on ollut sitä epäterveellisintä mahdollista.

Toistan itseäni

Kirjoittaessani tämän vuoden toukokuun tarinoita, minusta tuntui, että olen kuullut ne jo joskus aikaisemmin. Tuo tunne sai minut vilkaisemaan blogin aiempien vuosien kuukausiraportteja, ja kyllä, ainakin viiden vuoden ajan olen toistanut samaa kaavaa. Siivonnut toukokuussa hullunlailla, jotta kämppä on kunnossa kesäksi. Valittanut sitä, miten vuoden suurimmat menoerät osuvat toukokuuhun. Tosin nämä ovat jo muutaman vuoden olleet suhteellisesti pienempiä kuitenkin, koska pidän autoani suurimman osan vuodesta seisonnassa, mikä vaikuttaa veroihin ja vakuutuksiin. Tälle vuodelle käyttöaikaa kertyy kolmisen viikkoa ja seisontaa se reilu 11 kk, jos mitään ihmeellistä ei tapahdu.

Sen sijaan, se miten paljon ruoan hinta on noussut viidessä vuodessa, sai niskakarvat pystyyn. Tämän toukokuun kulut olivat yli tuplaten sen, mitä viisi vuotta sitten. Emmekä siis ole ostaneet sen parempaa tai muutoin kalliimpaa ruokaa tai edes täydentäneet varastoja. Silloin valitin reilun parin sadan ruokamenoja kalliiksi ja nyt ruokakuitit osoittavat yli 400 euroa. Järkyttävää, en yhtään ihmettele, että ihmiset valittavat, että rahat eivät riitä. 

Myös sen selkeän kaavan olen huomannut, että kun on väsynyt, eikä kaapissa ole valmista ruokaa, niin liian usein tulee syötyä "roskaruokaa". Totta on, että tällainen toimintatapa on se, mikä käy todella kalliksi. Tämäkin kaava muuten toistui lähes poikkeuksetta viiden vuoden ajan. kun siivoaa hulluna, ei vaan enää jaksa siinä ohessa laittaa ruokaa. Jospa ensi vuonna olisin viisaampi ja ymmärtäisin varata valmiiksi ruokkaa kaappeihin tämän estämiseksi. Kolmenkympin pizzojen hinnalla saa jo aika monta valmissoppaa jääkaappiin.

Muutoinkin toukokuu tuntuu olevan vuoden kuukausista se, jolloin tulee shoppailtua aivan liikaa, milloin mitäkin ja milläkin tekosyyllä. Niin toki myös tänä vuonna. Yhtä perinteisesti yritän sitten kesäkuussa hillitä ostoksia. 

Vaikka tästä ehkä pitäisi vetää se johtopäätös, että vanha koira ei opi uusia temppuja, en aio antaa periksi. Vanhakin koira on kehityskelpoinen yksilö ja jo se, että nyt olen tunnistanut nämä tavat auttaa tiellä muutokseen. Aiempina vuosina olen vain toiminut samoin edes miettimättä, että teen aina samoin. Kevätsiivouksesta en toki aio luopua, mutta noita muita liitännäistapoja voisi parantaa. 

Toivottavasti muistan vuoden päästä palata katsomaan tätä ja kertomaan, että muutoksia on saatu aikaan.

Korvikset

Vihdoin ja viimein löysin aikaa valmistaa nämä Ievuskaisen virkkaamat korvikset. Siinä ne nyt vihdoin ovat koukkuineen ja helmineen. 

Näistä kahdet, vihreät ja helmettömät sini-keltaiset, jäävät minulle ja loput Ievuskaiselle.

Aamunkajoa sukissa

Siitä asti, kun näin Pirjo Iivosen Jämälankasukat 2 -kirjassa Aamunkajo-sukat, olen halunnut kokeilla niiden tekemistä. Näitä varten olen niitä pieniä jämänöttöisiä jemmannut. Toki niitä on niin paljon, että niistä saa kudottua sukat pienelle armeijalle, joten tämä ensimmäinen pari on niin kuin testi. Jos tätä on kiva kutoa, löytyy näitä ensi jouluna kaikkien paketeista eri värisinä, ellei etsin jonkun muun jämälankamallin. 

Aloitin 60 silmukalla 2o 2n - joustinta 15 kerrosta. Sen jälkeen otin 10 silmukkaa ja kudoin ensimmäisellä värillä 10 kerrosta, vaihdoin värin ja kudoin taas 10 kerrosta. Näin jatkoin kunnes olin tyytyväinen varren mittaan, sen jälkeen siirryin seuraavaan suikaleeseen ja jatkoin kunnes kaikki 6 suikaletta olivat valmiit. Päädyin 7 neliöön eli näihin sukkiin tulee melko pitkät varret.

Mittailin, että yhteen 10x10 silmukan neliöön menee lankaa noin pari metriä eli melko pienistä pätkistä nämä saa tehtyä. Langat päättelin jo neuloessa, muuten noita päitä olisi ollut pääteltäväksi lopussa aivan hirveä määrä. 

Varren suikaleet yhdistettiin ohjeen mukaan virkkaamalla, jolloin niiden reunaan syntyy ikäänkuin kalanruotokuvio. Virkkaamiseen käytin samaa lankaa kuin resorissa, jotta sukka ikään kuin yhdistyy kokonaisuudeksi. 

 

Ohjeesta poiketen päätin tehdä teräosan harmaalla. Kantapää vahvistettuna, 15+15 silmukkaa, kantalappuun 28 kerrosta, kantapohjaan 7+7 silmukkaa, kantalapun reunasta16 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros kunnes puikolla on 14 silmukkaa. Ensin valitsemani harmaa lanka ei tietenkään riittänyt, enkä kyennyt mistään varastoistani löytämään likikään samaa sävyä olevaa lankaa (tiedän, että sitä on, mutta se nyt vaan sattui piileskelemään "hukan tallessa"), joten otin pykälän tummempaa lankaa. Kuinkas sattui, eipä riittänyt sekään, vaan muutama viimein kerros oli pakko kutoa mustalla. Koska olen hyvä keksimään symboliikkaa, niin tajusin, että onhan tuo selkeästi aamun kajoa tuokin; noustaan pimeästä mustasta kirkkaisiin päivän väreihin.

Painoa sukilla  152g. Lankaa käytetty vuoden alusta 1527g.

Vanhaa ja uutta sukat

Maalta tarttui jossain vaiheessa mukaan ruskeat säärystimet, joihin oli ikävästi tullut pari reikää. Päätin hyödyntää ne sukanvarsina eli parsin reiät. Nostelin säärystimen reunasta silmukat, kaikkiaan 52 silmukkaa.

Koska varret olivat villaa, päädyin kutomaan myös terät villasta. Tämä tarkoitti sitten sitä, että teristä tuli harmaat, koska ruskeaa täysvillaa ei ollut lankavarastossa. Mietin kyllä pitkään sopivan ruskean seiska veikan ja villan välillä, mutta päädyin nyt tähän ratkaisuun. 

Kantalappu vahvistettuna 26 silmukalla  26 kerrosta, kantapohjaan 6+6 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 14 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros, kunnes 13 silmukkaa puikolla. Kärkeen normaali sädekavannus. 

Painoa sukilla 150g, lankaa käytetty vuoden alusta 1375g.

Perus-sillyt

Serkkuni ostamasta Hobbiin Silly Sock-langasta jäi ensimmäisten sukkien jälkeen vielä vajaan kerän verran. Kun pistin serkulleni kuvaa noista lyhytvartisista raidallisista Nalle-sukista, hän vaikutti kovin pettyneeltä, kun sukat olivatkin hänen miehelleen. Päätin siis kutoa tuosta Silly sock - langasta serkulleni sukat, samaa lyhytvartista mallia kuin nuo raidalliset Nallet. 

Aloitukseen sama 64 silmukkaa, perus 2o 2n - resori, jota kudoin 9 cm. Kantalappuun 16+16 silmukkaa, kantapohjaan 8+8 silmukkaa, kantapää vahvistettuna. Kantalapun reunasta nostin 16 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros kunnes puikolla on 14 silmukkaa. Teräosa sileää neulosta ja kärkeen normaali sädekavannus.

 

Nämä ovat nyt tällaiset "sama pari - eri pari"- sukat, koska en uskaltanut alkaa kohdistamaan raitoja sen pelossa, että lanka ei riittäisikään kunnolla. Turhaan, olisin voinut ihan hyvin tehdä sen, sillä lankaa jäi edelleen. Sukkien väri jälkimmäisessä kuvassa lähempänä oikeaa.

Painoa sukilla  54g. Lankaa käytetty vuoden alusta  1225g.

Vanhuuden tunne

Tyypillisen kevään tapaan olen taas pyöriskellyt kahdessa ristiriitaisessa ajatuksessa. Toisaalta allekirjoitan täysin sen, että ihminen kokoaa ensimmäiset 40 vuotta tavaraa ja seuraavat 40 vuotta yrittää päästä niistä eroon, ja näin ihan siitä syystä, että kaikkea todellakin on jo kertynyt enemmän kuin tarpeeksi. Toisaalta taas kevät saa ainakin minut haluamaan uutta ja "kärsimään" siitä, kun kaikki omistamani on niin kovin vanhaa ja myös siitä, että uskottelen itselleni, että en "ansaitse" uutta. Mitä kärsimistä siinä oikeasti on, sillä vaikka tavarat ovat vanhoja, ovat ne kuitenkin toimivia. Tiedän, että on turha kiistää sitä, että uusi tuntuu uudelta ja ihanalta, ja kaikkien loputtomien mainosten kuoruttamassa yhteiskunnassa on äärimmäisen haastavaa olla haluamatta uutta ja vähän parempaa. Jotenkin olen onnistunut liittämään tuohon myös ajatuksen siitä, että uusi tavara pitäisi jotenkin ansaita. Miksi ihmeessä pitäisi? Miksi muka en "ansaitsisi" uutta tavaraa, jos sille on todellinen tarve? Siksikö, että olen vanha, lihava ja ruma? Mitä tekemistä sillä on tavaroiden kanssa? Jotenkin välillä aina onnistun tuossa eli saan itseni ajattelemaan juuri noin, että vanhana, lihavana ja rumana on vielä vähemmän syytä ostaa uusia tavaroita, koska en ansaitse niitä. Toisena puolena asiassa on se, että kovin vähän minulla on todellisia tarpeita, koska kuten aiemmin todettu, olen käyttänyt jokusen vuoden siihen, että olen haalinut niitä, enkä vanhana, rumana, lihavana ja omistushaluisena halua luopua niistä.

 

Nämä ajatukset liian vanhoista ja kuluneista tavaroista saivat osin alkunsa siitä, että kerroin kahdeksan vuotiaalle kummipojalleni minulla olevan vappupallon. Seuraavaksi mainitsin, että kyseinen vappupallo täyttää 21 vuotta. Se on tietenkin hirveän pitkä aika kahdeksan vuotiaalle, ja onhan se pitkä aika minullekin. Tajusin näet, että olen omistanut tuon nimenomaisen vappupallon liki puolet elämästäni. 

Kun autotallilla tajusin, että autoni täyttää 25 ja pyöräni 24 vuotta, alkoi todellinen kriiseily. Miksi kaikki omistamani on niin vanhaa (ja kulunutta, sillä totta on, että kyllähän se ikä joissain tavaroissa näkyy). No toisaalta, miksi ei olisi, sillä onhan minullakin ikää ja kun ajatusmalliini kuuluu se, että tavarat korjataan ja korvataan uusilla vasta siinä vaiheessa, kun ne ovat rikkuneet korjauskelvottomiksi. Lisäksi kotoa opittu tapa olla ostamatta huonoa ja halpaa edesauttaa tavaroiden kestämistä. Kun kerralla ostaa hyvän, ei aina tarvitse olla uusimassa, opetti isäni. 

Nyt vaan täytyy jälleen kerran istua alas ja käydä itsensä kanssa keskustelu aiheesta, nostaako tavaranhankinta minun arvoani jotenkin. Entä jos luopuisin ajatuksesta, että en ansaitse uusia tavaroita, vaan ymmärtäisin, että en todellakaan tarvitse niitä oli kevät tai ei.

Lyhyet raidat

Koska serkun hankkimista langoista jäi vielä jäljelle, aloitin Nallen raitalangasta toiset lyhytvartiset sukat samalle saajalle kuin ne pidempivartisetkin. 

 

Loin  56 silmukkaa, koska päätin tehdä muurahaisen pölku -resorin ja silloin silmukkamäärän tulee olla neljällä jaollinen. Alkuun neuloin kaksi kerrosta 2 oikein, 2 nurin, jonka jälkeen siirryin mallineuleeseen.

 

Mallineule:

1. krs: Neulo 2 silmukkaa oikein, 2 silmukkaa nurin. Toista koko kerroksen ajan.
2. krs: Tee langankierto (eli koukkaa lanka puikolle langan takaa), neulo 2 silmukkaa oikein yhteen, neulo 2 nurin.
3. krs: 2 oikein, 2 nurin.
4. krs: Neulo 2 oikein yhteen, tee langankierto kuten edellä, neulo 2 nurin.

Toista mallineuletta, kunnes varsi on sopivan mittainen eli minun tapauksessani kolme raitavärikertaa.

 

Kantalappuin otin 15+15 silmukkaa, kantalapussa 30 kerrosta, kantapohjaan 8+8 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 17 silmukkaa.  Kavennukset joka toinen kerros, kunnes puikoilla on 13-14-14-13 silmukkaa. Sukan teräosan kudoin "anna palaa vaan" - mallilla eli perus sileällä neuleella. 

Sukilla painoa 68g eli lankaa käytetty vuoden alusta 1171g.

Hullut raidat

Serkun sukkalankaostoksissa minulle päätyivät kudottavaksi myös Hobbiin Silly Socks langat. Ne ovat satunnaisesti raidoitetun kirjavia, vahvuudeltaan fingering.

Sukat tarkoitus kutoa serkun miehelle, koko 42. Aloitus 64 silmukalla, joustin 3o 1n. Koska saajan jalkapohjat ovat karkeat, ja kuluttavat sukkia kuin raspi, tuplasin langat kantapäähän ja pohjaan. Raidoitus ei mitenkään mene kohdilleen, mutta nämä ovat muutenkin niin kirjavat, että eipä se haittaa. 

Kantalappuun 16+16 silmukkaa, 30 kerrosta. Kantapohjaan 8+8 silmukkaa ja kantalapun reunasta nostin 17 silmukkaa. 

 

Sukkien mallina jo hetken suosimani Suurperheen äidin sukat eli päällinen erikseen ja pohja erikseen, jotta on sitten helppo tarvittaessa purkaa. 

Kirjavat todellakin ovat, mutta kun saaja kuulemma tykkää värikkäistä sukista. 

Painoa sukilla 110g eli lankaa käytetty vuoden alusta 1103g.