Kosmetiikkapoistot 1/24

Jälleen kerran pyöritän samaa vanhaa latua eli kolmen kuuden välein tehtävää kosmetiikan poistojen listausta. No poisto on ehkä väärä sana, koska suurin osa on kuitenkin tyhjentyneitä purkkeja ja purnukoita. Haluan kuitenkin edelleen pysyä noin suunnilleen selvillä siitä, minkä verran meillä kosmetiikkaa tulee käytettyä - paljonko poistuu ja paljonko tulee tilalle. 

Vuoden ensimmäiset poistot pitävät sisällään hiuspuuteria, dödöä, shampoota, meikkivoidetta, hammastahnaa, ripsiväriä, huultenrajauskynän, minihuulipunan ja hiustenhoitoaineen. Näistä viimeksi mainittu avaamaton purkki, jonka ikä kysymysmerkki. En aio käyttää, joten poistoon sellaisenaan. 

 

Tyypillisiä tyhjentyneitä nämäkin: minun sireenintuoksuinen dödöni, jouluksi ostamani hyasintintuoksuinen käsisaippua, Herra Kirjoituksen dödö, kookos-hammastahnaa sekä ruskeasävyinen minihuulipuna.

Tyypillisiä ovat seuraavatkin poistot. dödöä, suihkugeeliä, käsisaippuaa, jalkarasvaa, huulirasvaa, hammastahnaa, pari minihuulipunaa, yksi rajauskynä ja ikivanha rajauskynän täyte, jolle en keksinyt muuta käyttöä kuin kynttilätehtaan. 

Poistot  vuoden alusta 24 purtiloa, 0 näytettä. 

Esterin suurperhe

Koska kälyn ja juniorin sukkien kulutus on melkoista, päätin parsittuani kassillisen sukkia vähän hidastaa pohjien rikkoutumista ja kudoin kälylle sukat, joissa yhdistin Esterin erikoiset ja suurperheen äidin sukat. 

 

Esterin erikoiset viittaa vuonna 1918 syntyneeseen mummuuni, joka vahvisti sukkia kutomalla langan joukkoon ohueksi säikeeksi leikattua sukkahousua. En muista olisinko koskaan nähnyt näiden Esterin sukkien varsinaisesti kuluvan puhki, reikä saattoi tulla, jos sukkahousunauha oli leikattu jostain kohtaa liian ohueksi ja se katksesi. Tämäkin oli kuitenkin äärimmäisen harvinaista. Suurperheen äidin sukkamalli on puolestaan nettilöytö, joka helpottaa sukkien pohjien uudelleen kutomista. Niissä kudotaan normaali varsi, mutta sukan päälinen ja pohja kudotaan erikseen ja kärki sitten taas yhteen. Sivut ommellaaan kiinni. Sukkien pohjan korjaaminen onnistuu helposti purkamalla kärki ja ompeleet, minkä jälkeen voi kutoa uuden pohjan. Paljon nopeampaa ja vähemmän lankaa vievää (niin kuin minun näillä varastoilla sitä tarvitsisi ajatella) kuin koko terän uudelleen kutominen  - tämän ehtii kiireinen suurperheen äitikin tehdä helpommin kuin koko sukan uudelleen kutomisen, sillä en juuri koskaan ole nähnyt, että sukan päälinen tai varsi kuluisivat, kyllä ne kulumat tuolta pohjasta yleensä löytyvät. Kun kärki on avattu voi myös tarvittaessa kasvattaa sukan kokoa lisäämällä pohjaan ja kärkeen kerroksia, joten sikälikin näitä on suurperheen äidin kiireessä helppo muokata seuraavaan kokoon.

 

Näiden jämälankojen poistosukkien aloitus 56 silmukalla, 2o 2n -joustinta sinisen langan mitan verran. Sen jälkeen violetilla langalla varsi. Siniturkoosilla langalla kudoin 13+13 silmukalla sukan pääklisen. Kantapäähän tuli 15+15 silmukkaa. Kantapään kudoin vahvistettuna grafiitinharmaal langalla ja sukkahousukuteella. Kantalappuun 28 kerrosta, kantapohjaan 8+8 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 17 silmukkaa. Kavennukset kolmella ensimmäisellä kerroksella joka kerros, sen jälkeen vähän vaihdellen joka toinen tai joka kolmas kerros kunnes pohjassa on 15+15 silmukkaa. Kärkeen tasasin silmukat niin, että niitä oli 14 puikolla. Kavennukset tein tavan omaisina sädekavennuksina vähäisillä kerrosväleillä, jolla kärjestä ei tulisi pitkää, koska se on vahvistamatonta ja senkin todennäköisesti joutuu kutomaan uusiksi. 

 

Rumathan nuo ovat, siitä ei kahta sanaa, vaikka yritinkin yhtenäistää sukkia lisäämällä vielä pohjan langalla koristelua varteen. Kirjain on tehty virkatusta ketjusilmukkapötlöstä, jonka ompelin tuohon varteen kiinni.

Näiden sukkien myötä varastostani poistui kolme jämää (varren sininen ja lila sekä päällisen turkoosi) ja lisäksi ihan hiukkaa vaille kokonainen kerä (pohjan ja terän graffitin harmaa) lankaa sekä useampi nöttönen leikattuja sukkahousuja. 

Painoa sukilla 175g. Lngan kulutus vuoden alusta 778g.

Korjauksia ja viimeistelyä

Kuten aiemmin kirjoitin, menin materiaalipankkiin etsimään takkini rikoutuneen hiharemmisoljen tilalle uutta, samalla reisulla ajattelin vilkaista myös lankoja, koska tarvitsin näihin pyyhkeisiin ripustuslenkit. Jotenkin olin sitä mieltä, että niiden tyyli vaati virkattuja lenkkejä. 

Remmin soljen vaihtaminen oli yllättävän helppoa. Ratkoin pari saumaa, muotoilin vähän metallista kielekettä, että se sopi yhteen tuon uuden soljen kanssa, joka näytti todella samalta kuin vanha.

 

Sitten vain ompelin kiinni ratkomani saumat ja pistin remmin takaisin paikalleen. Yllättävän paljon kehuja koonnut "kaljasaavinpeitto" (kuten edesmennyt isäni kaikkia tämän mallin pitkiä takkeja kutsui) oli siten taas tasapainossa ja valmiina käyttöön. 

 

Lisäksi virkkasin noihin mainittuihin pyyhkeisiin ripustuskoukut. 

Voin siis todeta, että yksi työ loputtomalta työlistaltani on hoidettu kunnialla loppuun, kun pyyhkeet ovat käyttökunnossa.

Ja taas mentiin

Minulla oli pakollista asiaa materiaalipankkiin, sillä tarvitsin takkiani varten soljen ja paria puuvillalankaa, jotka veikkasin löytäväni sieltä. Niin löysinkin, mutta ikävä kyllä en tietenkään osannut lähteä pois pelkästään niiden kanssa. 

Tein kaikkiaan kuuden euron ostokset, joissa oli paitsi nuo solki ja langat myös kasa lankaa, jämäkeriä ja kasa kangasta. Monta metriä turkoosia resoria ja punaisen trikoopalan, joista on tarkoitus tehdä pari olkaimetonta toppia reissuun.

 

Painoa kasalla tosiaan oli 2kg ja hintaa yhteensä 6€

Uusi avainkotelo

Työavaimissa käyttämäni avainkotelo alkoi sekin tulla tiensä päähän. Tai siis itse kotelo oli kyllä kunnossa, mutta sen sisälle vanhasta avainkotelosta siirtämäni lukkomekanismi aukesi tämän tästä ja päädyin kokoilemaan avaimia lattialta. 

 

Selasin tarjontaa ebaysta ja melkein tilasinkin jotain, sitten taas tuli sellainen mielikuva, että ehkä tähänkin löytyisi ratkaisu kotoa. Kaivelin kaappeja ja löysin sopivat tarvikkeet. Jostain jemmaan päätynyt pieni kukkaro, vanha avainnauha, lankaa ja neula. 

 

 

Ensin tein tyhmästi ja ratkoin kukkaron sauman, sitten tajusin etten saa avainlenkkiä upotettua saumaan nätisti ja näkymättömästi. 

 

Niinpä ompelin sauman takaisin umpeen ja kiinnitin rakentamani avainkiinnikkeen kukkaron saumanvaroihin. 

Lopuksi testasin ja pistin avaimet kiinni rakentamaani lenkkiin ja sujautin lenkin kukkaroon. 

 

 

Taas on keksitty jotain nollabudjetilla ja vältetty ostamasta uutta. 

Lahjaponnarit

Ystäväni Ievuskainen on kaveri virkkuukoukun kanssa, mitä itse en ole. Niinpä ilahduin tavattomasti, kun hänen antamastaan myöhäisestä synttärilahjapaketista paljastui hänen virkkaamansa panta ja kaksi ponnaria. 

Turkoosi on yksi lempiväreistäni, joten nämä pääsevät ehdottomasti mukaan tulossa olevalle matkalle ja musta on aina klassikko.

Muuttolankaa

Työkaverini on päättänyt karistaa pikkukylän tomut jaloistaan ja siirtyä ison kirkon tuntumaan uusiin kuvioihin. Muuttosiivouksessa minun hoteisiin päätyi kassillinen lankaa. Siis ihan uskomattoman upeaa, ihanaa lankaa. Ennen kaikkea minulle uutta lankaa, joka vastaa kummasti tarpeeseen saada uutta lankaa hypisteltäväksi. 

 

Tuossa on sekä kokonaisia keriä että vajaita nöttösiä, suurin osa kuitenkin noita täysiä keriä ja vielä sukkalankaa. Näistä saa tosiaankin monet sukat kudottua. 

Tässä juuri pohdin, voiko lankaa mitata kasseittain vai pitääkö tämä käyttää vaa'alla, jotta tulee tarkempaa tietoa siitä, miten paljon lisää lankaa meille juuri saapui.

Kukko-sukat

Serkkuni osti jo aikaa sitten langat polvisukkiin ja antoi niiden kylkiäisenä Kotivinkin rakkaat kuviot-neulekirjasen. Kirja on kuulemma palkkio sukista, jotka hän halusi minun kutovan itselleen kyseisestä kirjasta. 

 

Malli on Niina Laitisen eli nopeasti laskettuna todella kapealle pohkeelle, minun taas pitää tehdä ne vähän kehittyneemmälle pohkeelle, mikä tarkoittaa sekä mallin muokkaamista että silmukoiden laskemista mallitilkusta. Hätäiselle ihmiselle mallitilkun kutominen ja silmukoiden laskeminen on aina pakkopullaa, sillä mieluummin heittäytyisin vaan kutomaan.

Mallitilkun jälkeen päädyin lukemaan 92 silmukkaa aloitukseen. Silmukat loin 3mm kulmikkailla, mutta joustinneuleen neuloin 2 mm zingeillä. Koska kaikkea on pakko soveltaa, neuloin joustinneuletta 5cm, jonka jälkeen vaihdoin työhön isommat puikot, Novitan 3mm koivuiset kulmikkaat. 

Muutoin neuloin ohjeen mukaan, mutta lisäsin ohjeeseen kolme silmukkaa eli noin sentin verran leveyteen. Nämä neuloin vuorotellen pohjaväri-tehoste-pohja ja seuraavalla kerroksella tehoste-pohja-tehoste. Kavennukset yms. menivät mallin mukaan.

Kantapäähän otin 19+20 silmukkaa, kantapäähän 32 kerrosta vahvistettuna, kantapohjaan 9+9 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 18 silmukkaa. Kavensin joka toinen kerros kunnes puikoilla 18+16+17+18 silmukkaa.

Kuvion loputtua kudoin pohjavärillä yhden kerroksen ja samalla tasasin silmukat puikoille, toisella pohjaväri kerroksella kavensin yhdeltä puikoilta yhden silmukan, jotta sain tasamäärän, 17, silmukkaa kaikille puikoille. Sen jälkeen tein kärkeen sädekavennukset, ensin välikerroksia 2, sitten kun välisilmukoita oli 3, lisäsin välikerrosten määrän kolmeen kahteen kavennukseen ja sitten vielä kerran kaksi välikerrosta, sitten yksi ja nolla. 

 

Mallissa tosiaan pitäisi olla riikinkukko, mutta ei se mielestäni kovin hyvin erotu. Kuvassa kukon nokka on alaspäin ja yläreunan pallot ovat sen töyhtöä. 

Näiden kutominen oli todella hidasta, koska jokainen silmukka täytyi erikseen laskea. Lisäksi myönnän, että väriyhdistelmä, erityisesti tuo kuviolanka, tökki minua pahasti. Huvittava muuten, että tässä on tiettyjä samoja piirteitä kuin siinä langassa (klik), jonka kanssa muutama vuosi sitten tökki niin pahasti, että kutominen jäi pitkäksi aikaa. Niitä ovat mm. musta-valkoinen pätkävärjätty osuus, yksi selkeästi joukkoon sopimaton väri (tuo vihertävän keltainen) sekä epämääräinen raitapituus. 

Painoa sukilla 155g. Lankaa käytetty vuoden alusta 603g.

Kenkien muutos

Työkenkäni olivat kuluneet kärjestä sellaisiksi, että olin saanut niistä jo useamman huomautuksen, että näyttävätpä kuluneilta ja eiks noi pitäisi jo vaihtaa. No myönnetään, että kyllä nämä kuvasta katsottuna jo aika kulahtaneilta näyttävät.

 

 

Kun kengät olivat muuten hyvät, niin ajattelin, että en häviä mitään, jos kokeilen jotain hullua. Jostain olin saanut päähäni, että teräsharja toimisi nahkapinnassa. Ihan siis niin, että otetaan harja rikotaan nahkapinta mokaksi. Täsmälleen niin kuin noille kärjille on käynyt.

 

Vajaan tunnin verran näitä hinkkailin ja kaikkia neljää harjaa käytin. Lopputulos ei ollut ihan täydellisesti sitä, mitä odotin, mutta ei mitenkään huonokaan. Teräsharjat jouduin ostamaan, mutta niitä olisi jokatapauksessa pitänyt tänä kesänä hankkia, joten yksi tie ja kaksi asiaa. Harjoihin meni ihan 4€.

 

Nyt kengät ovat kokonaan tuollaiset harmaan pörröiset. Aion pistää ne maanantaina töihin ja katsoa saanko jotain kommenttia.