Kosmetiikan poistot 3/23

Kolmas vuosineljännes on pyörähtänyt käyntiin, kosmetiikkarintamalla se ei kylläkään tarkoita mitään uutta. Kaapeista tyhjentyneet ovat niitä samoja kuin ennenkin, mutta onneksi tosiaan suurimmalta osaltaan kyse on tuotteista, joille ei ole ostettu korvaajaa. Näytteitä toki on "jostain kumman syystä" kertynyt lisää.

 

Ensimmäisessä poistosetissä on Herra Kirjoituksen Doven dödö, Dermosilin tyhjentynyt Familyshampoo (johon ladattiin täyttöpussista uusi sisältö), Lumenen kuoriva kasvoputsari (loistotuote, jota ei tietenkään enää saa), Oriflamen vanha käsirasva tuli sivellyksi kantapäihin, hammastahnaa ei tavinne kommentoida. Minihuulipunat ovat vanhaa Oriflamea ja käytteet Dermosilin. Kaksi after sun lotionia tuli käytetyksi jalkavoiteena ja sävytetty kasvovoide ihan omaan tarkoitukseensa. 

Olen ihan tietoinen siitä, että nämä sekaiset rasvat eivät ole jalkavoiteina parasta mahdollista, vaan siihen pitäisi käyttää ihan jalkarasvaa, koska nämä muut ovat liian kevyitä. Lupaan siirtyä siirtyä oikeisiin jalkarasvoihin ihan heti, kun nämä muut on loppuun käytetty. Yhtään uutta rasvaa en todellakaan osta ennen kuin nämä muut loppuvat.

 

Hyvin pitkälle tavanomaisia nämäkin tyhjentyneet; jätettävä hoitoaine, Doven dödö Herra Kirjoituksen kuluttamana, täyttökanisterista tankattu käsisaippua pullo, todella tummasta meikkivoidepuuterista vaalealla puuterilla vaalennettu meikkivoide, Doven dödö minun käyttämänäni ja lisäksi minihuulipuna sekä vihreä rajauskynä.

Ja lisää tuttuakin tutumpaa settiä. Doven dödö, minihuulipuna (Oriflame?), näytteistä pari body lotionia kantapäihin ja kasvoputsari teinimallia (rasvainen ihoni tykkää näistä) Dermosililtä sekä coolment geeli, joka on siinä rajalla, onko kosmetiikkaa vai lääkinnällinen tuote.

 

Seuraavissa poistoissa osa tyhjää, osa täyttä. Tein radikaalin liikkeen ja tyhjäsin kosmetiikoista muutaman vanhentuneen rasvan pois eli poistoon melkein täysi Bepancare voide, Acon erittäin kuivien käsien voide melkein tyhjänä ja puolityhjä Humektan. Oriflamen erittäin kuiville käsille tarkoitettu käsivoide, hammastahna ja Herra Kirjoituksen dödö tulivat käytetyiksi loppuun. Samoin tuli loppuun käytetyksi pronssivärinen huultenrajauskynän täyte (näitä on enää pari jäljellä, yksi ruskea ja yksi valkoinen ja yksi beige; mihin ihmeeseen mä nekin käytän). Poistoon myös kolme minihuulipunaa eri sävyissä.

 

Kun käsivoide loppui, siirryin taas käyttämään näytteitä: kaksi Body smoother voidetta, yksi in-shower body lotionia, yksi extra treatment (ainoa varsinainen jalkavoide), yksi man multiaction face cream ja yksi chocolate body toning gel. 

 

Vielä kuun viimeisenä päivänä kaivelin maalla kaapeista kasan poistettavaa. Useimmat täysiä tai puolitäysiä purtiloita, mutta ikää sen verran, että en lähde tuotteita testaamaan. 4 erilaista auringonotto tuotetta, pari vartalovoidetta ja yksi kuivahtanut dödö.

Vielä viimeiset näytteet käyttöön ennen kuun vaihdetta: Misellivettä pyyhkeessä, itseruskettavaa kasvovoidetta, aloe geeliä kantapäille ja puhdistusgeeliä kasvoille.

Yhteensä 31 purtiloa ja 16 näytettä. Vuoden alusta 80 purtiloa ja 73 näytettä.

Turhaa vai tarpeellista

Lupaus on lupaus ja niinpä mä sitten kävin hakemassa ne langat. Samalla ostin myös uudet pyörän valot kun sattuivat olemaan Lidlissä tarjouksessa. Jos näitä nyt otsikon mukaan pitäisi miettiä, niin periaatteessa kumpikin ovat turhuuksia. Minulla on lankoja paljon, suunnilleen loppuelämän tarpeiksi, mutta siitä huolimatta koin ansainneeni nuo ja odotan kynnet syyhyten edellisen projektin valmistumista päästäkseni aloittamaan tuota. 

 

 

Pyöränvalotkin löytyvät sekä eteen että taakse ja itse asiassa vielä molemmat tuplakappaleina, sillä minulla on pienet patteritoimiset pikakiinnike valot, joiden valaisuominaisuudet ovat mitä ovat ja niiden lisäksi vanha, mutta toimiva Airamin pyöräileWille - valo, jonka kiinike oli rikottu sillä kohtaa, kun pyöräni varastettiin (löysin pyöräni sitten myöhemmin ja sain sen takasin valokiinnike ja pari muuta pikku osaa rikottuina) ja sen parina arpajaisista voittamani  ladattava takavalo. Koin kuitenkin nuo pikkuvalot turhan pieninä ja lampun kädessä pitämisen hankalana, joten haluan ennen kaikkea panostaa turvallisuuteeni - kyllä minä sen parin kympin arvoinen olen, mitä nämä maksoivat. 

 

 

Herra Kirjoitus joutuu siis viimeistään sunnuntaina illalla asennus töihin, jotta nuo ovat maanantaina käyttökunnossa.

On se niin vaikea asia

On se niin vaikea asia, se nimikirjaiminen kummitus, joka saa monen suomalaisen vaikenemaan normaaliakin enemmän tuppisuuna ja katselemaan kengänkärkiä tai taivaita. Siis r-a-h-a.  Ihan sama oli sitä tai ei, niin reaktio on sama. Itse huomasin tämän jälleen kerran, kun keskusteltiin työkaverien kanssa. Ensimmäisen kanssa puhuttiin henkilökohtaisista lisistä, enkä suostunut tunnustamaan, montako niitä palkassani on, vaan kiersin ja kiemurtelin ja onnistuin jättämään vastaamatta. Sama toisen kanssa, kun puhuttiin kuun lopussa maksuun tulevista lisistä. Taisin kommentoida jotain tyyliin, että no sen verran niitä tulee, että kerran voi kaupassa käydä. Työkaveri sanoi, että kyllä hän saa sen verran, että kuukauden kauppareissuihin riittää ja maitsi summan - minä nyökyttelin kertomatta sen enempää. Tosi asia siis tässä kohtaa olisi ollut se, että saamani isompi summa riittää kolmen kuukauden kauppareissuihin, mutta en vaan osannut/halunnut tunnustaa sitä ääneen. Ihan liian vaikeaa ja henkilökohtaista. Huvittavasti en tosiaan tiedä, kumpi sitten on se mielestäni häpeällisempää; se, että rahaa ei ole eli rahankäyttö on sellaista, että palkka ei tahdo riittää menoihin vai se, että sitä käyttää niin nuukaillen, että aina jää palkasta säästöön.

Joskus - aika useinkin itse asiassa - ihmettelen itseäni, sillä minulla on välillä tunne, että tienaamani palkkarahat ovat jonkun muun rahoja, eikä minulla oikein olisi niitä lupa käyttää. Oikea ajatus tässä kohtaa olisi, että niin kenenkä muun rahoja muka ja kenelle minä niitä säästän, kun ei ole omia lapsiakaan. Ihan oikeutetustihan mä voisin käyttää vaikka kaikki meihin ja minuun itseeni, mutta kun jotenkin en vaan osaa. Tämä ilmenee joskus ihan hulluissa asioissa, nyt viimeksi tarjouslehdestä lankatarjousta lukiessa. Olen jo pitkään halunnut kokeilla tehdä eräälle metsästävälle tutulle sukkia ja niitä varten tarvitsisin liukuvärjätyn langan, jollaista ei omista varastoistani löydy. Nyt näin tajouksen ko. langasta ja mietin, että voisin ostaa ihan kaksi kerää palkkioksi itselleni, kun selviän rankasta työputkesta. Sitten mietintää, onko se oikein, että ostan lankaa - näin siitä huolimatta, että sukat on tarkoitus kutoa lahjaksi ja malli ei näytä miltään muuta kuin liukuvärjätystä langasta tehtynä. Siis niin kuin mitä, mietin lankoja, joihin menee rahaa 10€ kuin suurempaakin ostosta. Enkä siitä näkökulmasta, että lankoja on varastot täynnä, vaan siitä näkökulmasta, että ne maksavat ja onko minulla niihin varaa. Löin itseäni lujaa henkisesti poskelle ja päätin heti töistä päästyä lähteä lankakaupoille.

Muutenkin olen tajunnut, että tämä jo hetken aikaa pyörittämäni "kuolinsiivous"-asenne on johtanut siihen, että pyrin tietoisesti ja aktiivisesti olemaan ostamatta mitään. Ja siitä saisikin sitten jo melkein toisen kirjoituksen, miten suunnilleen jokaisen tavaran kohdalla mietin, onko pakko ostaa, mitä voisin käyttää tilalla ja tarvitsenko kyseistä tavaraa sekä tietenkin tuohon liittäen sen, miten järkyttyneenä katselen erään kaverini loputtomia hankintoja (joita hän esittelee naamakirjassa), joista hän todennäköisesti ei edes käytä kuin murto-osaa ja loput hautautuvat muutenkin aivan liikaa tavaraa täynnä olevan kämpän uumeniin. Tunnistan niin itseni joidenkin vuosien takaa tuossa ja olen ihan tyytyväinen, etteivät osto- ja hankintahormonit jyllää kaiken aikaa, vaan voin olla onnellinen loppuun käyttämisestä, kulumisesta, poistamisesta ja säästämisestä. 

Kaikesta tästä huolimatta, mä ansaitsen ne langat ja käyn ostamassa ne pikimmiten.   

Sukkasovitus

Lupasin aikanaan nuo pinkit kukkasukat työkaverille, jos hän lainaa minulle jalat sitä varten, että voidaan ottaa pari kuvaa niistä hänen jalassaan. Alunperin kun olin jo sitä mieltä, että ne eivät näytä miltään tasolla. Ja se kyllä pitää paikkansa, on ne huomattavasti paremman näköiset jalassa kuin tasolla. 

Työkaveri sai tänään sukkansa ja reaktio oli onneksi ihastunut; kommentit olivat vau:ta, ihanaa, mä rakastan näitä ja oot niin taitava. Sukkien kokokin osui onneksi just eikä melkein.

Pinkkiä kukkaa

Tällä hetkellä tuntuu, että on aivan liian monta paria kesken, eikä mikään etene. Nämäkin sukat ovat olleet vaiheessa jo monta kuukautta. Heti kun sain nuo pinkit kukat, tiesin, mitä halusin niistä kokeilla, mutta sitten idea jäi odottamaan toteutusta, odottamaan, odottamaan ja odottamaan.

 

Idean lähtökohta, mulla oli jossain vaiheessa tällaiset pinkkinäkin, mutta lahjoitin ne pienelle leikkijälle. 

Nyt vihdoin pääsin asiassa vauhtiin. Varsiin yhdistin ensin kolme kerrosta kukkia, kahteen ensimmäiseen neljä kukkaa ja seuraavaan kolme kukkaa ihan ommellen kiinni toisiinsa.

 

Nostelin  kukkien reunasta silmukat, yläosaan 88 silmukkaa ja alaosaan 68 silmukkaa, kumpaankin reunaan kudoin ensin kerroksen oikeaa ja sitten aloitin joustimen. Yläosaan ja nilkkaan tein joustimen Tuovin valepalmikkoa käyttäen. Kyseisen joustimen suunnittelija on Tuovi Mönkkönen ja lähteenä tietenkin Facebookin Voihan villasukka-ryhmä. Kyseinen joustin on neljällä jaollinen ja koostuu neljästä kerroksesta. 

 

1krs: 1oikein, 2oikein yhteen, langankierto, 1nurin

2krs: 3oikein, 1nurin

3krs: 2oikein yhteen, langankierto, 1oikein, 1nurin

4krs: 3oikein, 1nurin

 

Puikot muutoin Novitan koivuiset kulmikkaat, mutta alemman resorin  ja kantalapun tein 2,75mm/15cm zingeillä.  

 

Kantalappuun 18+18 silmukkaa, kantapohjaan 9+9 silmukkaa, kantalapun reunasta 20 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros, kunnes kaikilla puikoilla on 15 silmukkaa. Kärkeen normaalit sädekavennukset.

Ihan vielä en tiedä, onko kyseessä hitti vai pahemman luokan huti - palaan asiaan. 

Sukilla painoa yhteensä 300g. Langan kulutus vuoden alusta 2755g.

Kynnysmatto

Löysin Roskalavalta meille sopivan eteisen maton, vaalea ja kerrankin sävyiltään "Tyttö ja visteriaköynnös"-tauluun sopiva - kyseisen taulun  asteen verran hankalat sävyt kun ovat määrittäneet sen, että viimeiset 15 vuotta eteisen lattiassa on pysynyt sama matto. Maton ainoa vika on edelleenkin se, että se imee itseensä kaikki roskat puolen kilometrin säteeltä ja se täytyisi imuroida kahdesti päivässä, jotta pystyisi siistinä. Tämä nykyinen on vähän helpompi, mutta sen kanssa eivät sitten taas sopineet vanhan maton kanssa lattiassa olleet tummat kynnysmatot. 

Koska mä nyt vaan oon tällainen tee-se-itse ja kierrätä kaikki henkilö, niin tietenkin päätin tehdä maton itse, varsinkin kun kaapissa lojui valmiina pari väreiltään projektiin sopivaa lakanaa. Ensin muutin lakoinden kanssa pihalle, jossa revin niistä kuteita.

Sitten vaan virkkaamaan kuteista mattoa. Se onkin yllättävän raskasta, koska matolle tulee nopeasti painoa ja paksu kude käy sormien päälle eikä puuvillainen lakanakaan ole juoksevuudeltaan helpoimpia. Ihan täydellisesti eivät sävyt vastaa toisiaan isossa ja pienessä matossa, mutta näistä materiaaleista tuo on lähin mahdollinen yhdistelmä. Ikävästi noi ruskeat riadat jäävät tästä pois, kun sellaista kudemateriaalia ei ollut. Teen toista mattoa varten retken materiaalipankkiin, jos sieltä löytyisi, siis edellyttäen, että noista muista kuteista jää vielä materiaalia toiseenkin mattoon, sillä tuohon menee todella paljon kudetta, koska matosta tulee paksu ja tukeva.

 

 

Projekti etenee pikku hiljaa, kyllä se ehkä ennen joulua valmistuu. Jos ei muuten, niin työlistalle niin, että joka päivä listalta kaksi hommaa ja sitten kerros mattoa ja sitten taas pari hommaa ja lisää mattoa.

Suolainen piirakkapohja

Pitkään aikaan en ole leiponut, mutta nyt syksyn tullen alkaa taas mieli tehdä suolaisia piirakoita, kinkkua, juustoa, kantarellia, pekonia, parsakaalia, paprikaa ja niin edelleen. Suolainn piirakka on siitä hyvä vaihtoehto, että sinne täytteeseen saa upotettua monenlaista ja tehtyä niin arkisempaa kuin juhlavampaa täytevalinnalla. 

Minulla on parikin luottopohjaa, joita käytän suolaisia piirkaroita tehdessä. Tässä on niistä toinen.

1 dl perunasosejauhetta

2 dl jauhoja

½ tl leivinjauhetta

100g voita/margariinia

1 dl kylmää vettä

Täytteeseen taas yleensä laitan

2dl ruokakermaa

2 kpl munia

2 dl juustoraastetta 

 

ja muuta sitten maun mukaan.