Saituri

Vanhassa sadussa Saituri laskee rahojaan jouluaattona, tämä nuukailija tekee sen uuden vuoden aattona. Miksi? Koska minusta vuodenvaihde on erinomainen rajapyykki, mahdollisuus katsoa menneesseen ja suunnitella tulevaa. Kulunut vuosi oli erinomainen sen suhteen, että onnistuin ylittämään vuoden säästötavoitteeni - ja huono toki siksi, että pitkän aikavälin tavoitteestani uupuu kaksi tonnia. Tämän tavoitteen oli kuitenkin tarkoitus kokonaisuudessaan valmistua aikaisintaan 2020 lopussa tai 2021 aikana eli olen kuitenkin reilusti etuajassa tuon suhteen. Uskon saavani nuo puuttuvat tonnit kasaan ensi vuoden alkupuolella. Tiedän toki sen, että kulunut vuosi on ollut ansiollisesti loistava ja yhtä hyvää ei ole tulevasta luvassa, mutta silti tuon ei pitäsi tuottaa ongelmia.

Kuten vuoden 2019 alussa totesin, minulla pitäisi olla kaikkea - minun ei tarvitse ostaa itselleni mitään siksi, että tarvitsisin jotain. Tilanne ei ole vuodessa muuttunut miksikään. Ja jos nyt todellakin niin käy, että tarvitsen (enkä vain halua) jotain, uskon voivani ostaa sen talouteni järkkymättä. Jotta pysyisin kuitenkin nuukailevan saiturin lestissäni, asetan tietenkin säästötavoitteen ensi sijaiseksi eli pyrin saavuttamaan sen mahdollisimman pian.

Kosmetiikkapoistot 4/4 vuonna 19

Jos edellinen kolmannes jäi vähän vaisuksi, niin viimeiselle kolmannekselle todennäköisesti tyhjenee purkkeja sitten enemmän.

Ensimmäiseksi tuttua ja turvallista: Dermosilin dödöt minulle ja Herra Kirjoitukselle. Lisäksi Dermosilin meikinpoistogeeli (oliiviöljy oli kesäksi vähän turhan raskasta kamaa), Phytomer kasvovesi oli kaapinperukka löytö, mutta edelleen ihan toimiva, Lumenen sinisenssä kotelossa oleva peruspuuteri on vanhaa tuttua, vihreä kulmakynä Yves Rocherin vuosien takaa, en edes muista sävyä, mutta loppuun tuli käytettyä, kun loppupätkä on pelkkää puuta ilman väriä. Näiden lisäksi neljä minihuulipunaa, kaikki Yves Rocherin sävyt Beige Austral, Petale, Marron Glace ja Orange Terre. Ripsiväri on samaa sarjaa kuin edellinenkin ollen viimeinen hankkimastani viiden kappaleen erästä.

Lisää tavallistakin tavallisempaa tavaraa: pepsodentin hammastahnaa, Dermosilin keittiösaippuaa, kirkkaassa tyhjässä pullossa sain työkaverilta sävyttävää shampoota, joka jäi hänelle tarpeettomaksi värin vaihdon yhteydessä, Milk and honey suihkugeeliä, samalta työkaverilta saatu toinen sävyttävä shampoon loppu, täyttöpullossa ruususaippuaa, jota ostin kolmen litran kanisterin. Cotton candy minihuulipuna ja huggies kosteuspyyhkeitä meikinpoistoon.

Lisää samaa perustavaraa hammastahnaa (tosin reseptillä ostettavaa), kaksi meikkivoidetta, hotelli Helkan kosteusvoide, hiusväri, kaverilta saatu sävyttävän hoitoaineen loppu sekä Dermosilin suihkuvoide E:n ja perheshampoon täyttöpullot ja NYXin meikkivoidenäyte. Noista isoista meikkivoidepulloista De luxe Lidlistä kolmella eurolla ostettu. Sitä voi kehua hinta-laatu-suhteeltaan todella hyväksi, se oli riittoisa, hyvin levittyvä ja sopivan peittävä.

 
Vuoden viimeisissä poistoissa on edelleenkin sitä tavallist: kaksi tuttuakin tutumpaa dermosilin dödöä, käsisaippuan täyttöpullo, suihkugeeli, shampoo, yksi vartalovoide minikoossa ja kaksipäinen huulikiilto/huulipuna.

Nyxin wonder stickistä sekoittelin itselleni ensiapumeikkivoidetta, joka toimi oikein hyvin, joten se ansaitsee ihan oman kuvansa.

yhteensä 29 tuotetta; kaikkiaan vuoden alusta 121 purtiloa ja 21 näytettä.

Poistumia vähemmän kuin aikaisempina vuosina, mutta melkoinen määrä kuitenkin.

Olen tänä vuonna yrittänyt olla tarkka ja olla ostamatta kosmetiikkaa. Minulla on edelleen vahva usko siihen, että kyllä ne joskus loppuvat, kun oikein ahkerasti käyttää, eikä hanki uusia. Tosin tunnustan myös tänä vuonna ostaneeni kosmetiikka aivan hirveästi, en edes muistanut, miten paljon ennen kuin selasin blogimuistiinpanoja asian tiimoilta. Löysin vuoden aikana ostetuista kolmen litran kannun saippuaa, 3 dödöä, 2 erilaista kasvopesua, Anti-Stress seerumin, kasvoveden, silmänympärysvoiteen, Energy kasvovoiteen, heveyttävän puuterin,  Aurora-pakkauksen, jossa rentouttava ja virkistävä suihkugeeli, kolme extrapulloa tuota rentouttavaa suihkugeeliä, perheshampoon, neljä dödöä Herra Kirjoitukselle,  hajuveden nimeltä Aamu, savinaamion kasvoille ja luomivärin sävyssä Red Grape. Olen siis ostanut ainakin 23 kosmetiikkatuotetta - jos minulta olisi ilman muistiinpanoja kysytty, olisin väittänyt ostaneeni ehkä 10 tuotetta (ja näiden lisäksi vielä kasa ilmaisia tuotteita, joita en ole kaikkia kirjannut, pitää tsempata). Aika iso osa noista on ostettu bonuspisteillä Dermosilistä eli kovin paljon rahaa niihin en ole käyttänyt. Hankinnat on tehty kolmessa erässä, saippuakannu erikseen (en muuten ikinä enää osta vastaavaa, siis tämän merkin tuotetta, tuoksu on aivan hirveä) ja muut kahdessa isommassa erässä Dermosililtä.

Tuo 23purkkia on toisaalta hirveän paljon ja toisaalta hurjan vähän. Se on todella paljon, jos ajattelee, että minun olisi pitänyt olla ostamatta yhtään pulloa. Se on melkein kaksi pulloa kuukaudessa. Vähän, ihan uskomattoman vähän se on, jos vertaa siihen, että muutamia vuosia sitten saatoin ostaa vuodessa 35 eriväristä huulipunaa ja toisen mokoman kynsilakkoja vain koska halusin kokeilla erilaisia sävyjä. Tuosta on sentään päästy, vain yksi luomiväri (joka mitä suurimmalla todennäköisyydellä on hukkaostos, koska ei minusta ole muodikkaan punaisen luomivärin käyttäjäksi). Ensi vuonna yritetään vähentää vielä tuosta.

Jouluaskarteluja

Jostain ihme ulottuvuudesta kaivautui esiin sen verran joulumieltä, että antijouluihminenkin joutui tekemään jouluaskarteluja. Ehkä nämä nyt eivät ole sieltä jouluisemasta päästä, vaikka joulupakettiin päätyivätkin.

Serkkuni huomautti jokunen vuosi sitten tekemäni heijastimen menettäneen loistonsa ja vihjaisi uuden olevan tarpeeseen. Niinpä minä sitten tein muutaman eri mallisen heijastimen, että olisi varakappalekin olemassa.

Lisäksi tein monenvärisiä sytykesipsejä, joita paketoin glögipullojen keralle joulupakettiin. Oransseja kynttilöitä ei varastoissani ollut, joten tarjolla on nyt sitten vain violetteja, sinisiä, vihreitä, keltaisia ja punaisia.

Kyllä, edellinen lause vihjaa siihen, että tein myös kasan joulupaketteja. Onnistumisesta en tiedä, mutta kerrankin ihan oikeasti yritin saada aikaan nättejä paketteja ja tein niitä melkoisen ison kasan. Oikein itseänikin hämmästyttää.

Meikkejä tuurilla

Olen hyvin tiedostanut sen, että meikkivoidevarastoistani alkaa pohja paistaa ja miettinyt sitä, mitä sitten tehdään, kun ne loppuvat. No juu kävellään kauppaan, valitaan purkki ja ladotaan rahat tiskiin. Tuo vaan nyt ei innostanut hirveästi. Niinpä olin enemmän kuin onnellinen, kun osuin jälleen kerran olemaan naamakirjassa oikeaan aikaan: Roskalava-ryhmässä tarjottiin ilmaiseksi Laveran meikkivoiteita, jotka olivat liki täysiä ja jääneet käyttämättä, koska omistajalleen liian tummia. Mulle, mulle, mulle... Onnistuin vielä olemaan ensimmäisenä paikalla ja sain ne itselleni hakemisen vaivalla. Niinpä minulla on nyt sitten yksi sävyttävä kosteusvoide, yksi meikkivoide, yksi heleyttävä kimallevoide ja varjostuspuuteri, joka sävystä päätellen on kesällä ihan passeli normikäyttöön.

Näillä pääsee taas pitkälle ensi vuotta eteen päin ennen kuin tarvitsee uudelleen miettiä kaupassa käyntiä meikkivoiteiden tiimoilta. Lisäplussana vielä se, että pääsen testaamaan Laveran tuotteita, joiden hankkimista olen jo pitkään miettinyt. Tuntuu kuin olisin saanut joululahjan jo ennakolta.

Suden laulu

Kaikesta en osta mitään - hypetyksestäni huolimatta päädyin ostamaan jotain, joka on jo vuosien ajan kuulunut "jouluperinteisiini". Avasin siis kultasepänliikkeen oven ja ostin Kalevala korun vuosijoulukoristeen.

Tänä vuonna se sattui olemaan nimeltään Suden laulu ja myyjä ihmetteli oikein isoon ääneen sitä, että mitenköhän onnistunut valinta oli, kun nyt käynyt keskustelu susista ja niiden leviämisestä niin kuumana. Minä en jotenkaan osannut ajatella, että ihmiset boikotoisivat koristetta, vaikka eivät pidäkään susista, mutta nähtäväksi jää.

Minun joulupuskaani tuo Suden laulu nyt ainakin sitten koristaa. Hauskasti tässä on palattu taas enemmän siihen alkuperäiseen henkeen muodon suhteen, edelliset pyöreät kun eivät kovastikaan muistuttaneet enää niitä ihan ensimmäisiä.

Tunnustettakoon tässä vielä sekin, että suurimman osan koristeesta maksoin lahjakortilla, joten kovin kalliiksi tämä metallinpalanen ei tullut.