Ei onnistu

Tällä päivämäärällä piti tulla julkaisuun vuoden toinen kolmen kuukauden tyhjien kosmetiikkapurkkien katsaus, mutta se nyt ei valitettavasti onnistu. Bloggaus välineistöni on edelleen vailinainen, joten siirretään katsaus väli puoleen vuoteen ja pistetään isompi kasa tyhjiä purkkeja julkaisuun sitten vasta syksyllä.

Sen verran tiukasti olen edelleen kiinni tuossa purkkien listauksessa, että kaikki tyhjentyneet purkit on tallella taikka kuvattuina eli pystyn kyllä tekemään kattavan raportin jahka niin pitkälle päästään.

Mustaa kontaktimuovia

Koska Herra Kirjoitus on suuri Tähtien sota -fani, päädyimme siihen, että remontin myötä kylppärimme saa hetken kantaa tuota teemaa. Ebaysta löytyi mukavasti sopivia sisustustarroja, joten hankimme sieltä sekä kuolontähden että iskujoukkojen sotilaan - sen piti olla 183cm korkea eli herra kirjoituksen kokoinen, mutta jostain syystä myyjä toimitti jalkaa pienemmän siis vain 153 senttisen. Valitettuamme asiasta hän lupasi toimittaa uuden, oikeassa koossa. Katsotaan miten meidän käy. Nuukaa ihmistä kiinnostavat tietysti hinnat eli kuolon tähti maksoi postikuluineen vajaat 6€ ja iskujoukkojen sotilas yli 25€.

Kyseiset tarrat ovat toistaiseksi vielä paketissaan hakemassa lopullista sijoituspaikkaansa.

Yritin jo aikaisemmin tarjota Herra Kirjoitukselle vaihtoehtoa, että tekisin osan koristeista itse d-c-fixistä, mutta se ei mitenkään sopinut hänelle ja totta onkin, että en noista kaikista kiemuroista olisi selvinnyt - ainakaan tuon iskujoukkojen sotilaan osalta. Sillä kohtaa iski kuitenkin nuukuus ja ennen kaikkea tarve tehdä käsillään jotain, kun peruslogo maksoi postikuluineen yli kymmenen euroa. Kävin hakemassa Etolasta parin metrin rullan d-c-fixiä, joka maksoi 8,60€. Herra Kirjoitus tulosti minulle logo-sabluunan tietämättä, mihin aion sitä käyttää ja kas, ensimmäinen harjoitusversio oli valmis noin puolessa tunnissa. Sijoitin logon ensin oveen, mutta siirsin sen sitten suihkun puolelle, josta se ei niinhyvin näy.

Myönnetään, ettei se ollut kovin onnistunut leikkausjäljen osalta, mutta sen olikin tarkoitus olla vain testaus toimiiko homma sittenkään (mikäli ei olisi toiminut, olisin haudannut koko projektin hiljaisuudessa). Koska homma toimi yllättävän hyvin, alkoikin mopo karkailla käsistä. Ensin syntyi pienempi ja siistimmin leikattu logo, sitten Darth vader, pari tie-fighteria (joita on työlistalla vielä muutama lisää, samoin kuin tuo isompi logo uutena versiona) ja lopuksi vielä Yoda.

D-c- fixiä on jäljellä vielä noin 1,40 metriä eli seuraavaksi aion tehdä R2D2:n, tuon uuden logon, nuo tie-fighterit ja sitten ehkä vielä jotain muuta pientä...

Osta, osta, osta, osta...

Kadehdin niitä ihmisiä, joiden stressi purkautuu syömättömyytenä ja muuna vastaavana toimintana. Minä kun puran stressini syömällä ja shoppaamalla, ja tuota stressiä on toisaan ollut viime aikoina ilmassa. En yksinkertaisesti ole jaksanut kiinnittää huomiota siihen, mitä syön tai syömme, ja sen vuoksi Hesen (niitä kun sattuu olemaan useampikin hiukan liian lähellä) ovi on käynyt kovin tiuhaan tahtiin. Samoin ebayn suunnasta on kuulunut kovin tiheään klik-klik-klik.

Osa hankinnoista on ollut toki ihan tarpeellisiakin, mutta paljon on joukossa niitä, että ne näyttävät hetken huumassa tosi kivoilta ja kun ne eivät sillä hetkellä tunnu kalliilta, niin sitten ne on tullut klikattua ostoskoriin ja vasta jälkeen päin mietittyä, että olikohan tuo nyt niin viisasta. Yhtenä hyvänä esimerkkinä kylpyhuonetarrat. Toki ne valkoiset kaakelit tarvitsevat koristeensa, ja ehkä vielä vähän vaihteluakin, mutta ehkä viidet tai kuudet erilaiset on vähän liioittelua - varsinkin kun noista osasta on tullut hankittua tuplakappaleetkin varmuuden vuoksi. Ja niiden perhosten kohdalla pitäisi puhua ehkä mieluummin sadannes kappaleista kuin tuplista (minulla on edelleen visio siitä, että joku kerta kylppärimme muistuttaa keidasta, jonka nurkasta ilmoille leijaillee sadan perhosen pilvi).

Ebayssa olisi vielä muutama mielenkiintoinen kohde odottamassa, mutta ehkä tässä kohtaa pitäisi pistää jäitä hattuun ja todeta, että nyt ihan tosissaan riittää. Näen nimittäin jo sieluni silmillä sen, mitä tapahtuu, kun koti sitten vihdoin on kunnossa: se minimalisempi puoleni herää eloon ja istun iltakaudet koneella naputtelemassa myyntiin tavaroita, joita olen nyt hetken huumassa hankkinut visa vinkuen.

Jälleen kerran olen tekemässä ostoslakkoa sitten ihan heti kun vaan... jospa tällä kertaa olisin järkevämpi ja aloittaisin sen ostoslakon heti eikä vasta muutaman päivän tai viikon kuluttua tai kenties sitten kun remontti valmistuu. No, viimeistään kuitenkin sitten kuun vaihtuessa eli noin viikon päästä.

Juhannus onnea

Siitä huolimatta, että sateet iskevät juhannuksen aikaan kuulemma kovimmin juuri tähän länsirannikon kaupunkiin hyrisen tyytyväisyyttä sen suhteen, että eilen kolmannes keittiön seinistä sai uuden tapetttipinnan - kyllä se remontti sittenkin siitä alkaa edetä, vaikka tällä viikolla ei juuri näkyvää tuon enempä tulekaan. Nyt uskallan alkaa täytellä keittiön kaappeja ihan tosissaan ja ottaa astioita esiin piiloistaan, vaikka muu remontti onkin edelleen vaiheessa.

Juhannuspyhinä on tarkoitus heiluttaa pensseliä parin oven ja ovenkarmien verran tavaroiden purkamisen lisäksi. Jos aikaa jää ja oikein ahkeraksi heittäytyy, niin sitten voisi vielä räpsiä tusinan verran kuvia ja laatia vastaavaan määrän myynti-ilmoituksia peileistä, lavuaarista ja parista hyllystä, jotka ovat vailla uutta kotia. Muu aika meneekin sitten perinteiseen tapaan töiden parissa.

Joka tapauksessa valoisaa ja iloista juhannusta kaikille.

Sunnuntain epäonni

Vaikka tämä näyttää pahaenteisesti muuttuvan pelkästään remonttiblogiksi, on aivan pakko vielä purkaa tuntoja putkiremonttiin liittyen. Kirjoitettavaa olisi kyllä enemmänkin sillä lautapelejä on ilmestynyt meille useampia tässä evakkovaiheen aikana ja pieniä tuunauksiakin on tullut tehtyä - ongelmaksi on kuitenkin muodostunut bloggaamiseen käytettävän koneen puute ja no, nettiyhteys. Yhteyshän siis olisi olemassa, mutta kun pitäisi virittää kone ja adsl-boxi, tabletilla kirjoittaminen on aivan liian hankalaa. Konetta ei kuitenkaan kannata laittaa toimintavalmiiksi ennen kuin edes puolet kodissamme nyt leijuvasta pölystä on siivottu pois eli ne tulevat käyttöön vasta siinä vaiheessa, kun remontti valmistuu.

En jaksa enempää hakata päätä seinään sen suhteen, miten huonolaatuista työtä nykyään tehdään ja miten raivostunut siitä olen - oi niitä aikoja, kun kunnollinen työ oli tekijälleen kunnia-asia taikka urputtaa siitä, miten aikanaan tehtiin huonoista materiaaleista priimaa jälkeä ja miten nykyajan kaikkien härpäkkeiden ja vipstaakien avulla ei saada aikaan kuin keskinkertaista.

Olin niin äärimmäisen onnellinen, kun keittiön katto sai lauantaina pintaansa uuden maalin ja kattolistat kokivat valkaistumisen sitten sunnuntaina. Ikävämpi yllätys seurasikin sitten siinä vaiheessa, kun oli tarkoitus alkaa laittaa tapetteja seiniin (siis ammattiremonttimiehen ei minun tai herra Kirjoituksen, vaikka sanavalintani saakin sen kuulostamaan siltä kuin olisimme itse tehneet). Aikaisemmat tapetit ovat ilmeisesti olleet vanhaa mallia, jossa liisteri vedettiin tapettivuotaan ja sitten vuota seinään. Nämä uudet puolestaan olivat sitä mallia, jossa liisteri vedetään seinään ja tapetti perään. Kun remonttimiehemme sai ensimmäisen vuodan seinälle, se alkoi kupruilla ja hän kuvitteli, että oli laittanut vuodan vain huolimattomasti paikalleen. Pian kuitenkin selvisi, että kupruilu ei johtunut huonosta työstä, vaan siitä, että vanhat tapetit irtosivat seinästä kostuttuaan. Olimme ajatelleet oikaista vähän eli uudet tapetit oli tarkoitus laittaa vanhojen päälle, mutta eipä sitten laitettukaan. Ilmeisesti edellisellä kerralla oli pohjatyöt tehty vähän niin ja näin eli tapetit

Tuo vanhojen tapettien irrottaminen kun tarkoitti sitä, että ne piti kaikkineen repiä pois seinästä ja seinät piti vielä malata pohjamaalilla ennen kuin uutta tapettia päästiin laittamaan seinään. Ensimmäiseksi siis hakemaan irrotusliisteriä ja pohjamaalia kaupasta ja sitten hommiin. Kun iltapäivällä aloitimme, niin kello tikutteli ilta yhtätoista kun olimme vihdoin valmiit. Jos pitäisi kuvata tuntemuksia yhdellä sanalla, niin se olisi kyllä ihan rehellinen v***tus.

Ensin suurilla luuloilla kuvitellaan, että nythän se remontti tästä etenee ja sitten ei tasan etenekään. Tuossa ajassa, mikä meni vanhojen tapettien poistamiseen ja maalaamiseen, olisi saanut jo puolet huoneesta tapetoitua. Jos asiasta jotain positiivista pitää löytää, niin se on se, että homma oli sellaista, jota pystyimme itse tekemään ja säästämään näin remppamiehemme aikaa muuhun. No, tästä eteenpäin tiedämme, että ennen kuin kutsumme häntä paikalle on vanhat tapetit poistettu ja pohjamaalaukset tehty.

Ensimmäinen valmis

Ihanaa, ihanaa, ihanaa... tänään valmistui ensimmäisen huoneen eli työhuoneen remontti. Tapetointi tuli valmiiksi eilen ja tänään sain ihan omin pikkukätösin maalattua jalkalistat valmiiksi. Intoa remontissa mukana hääräämiseen on enemmän kuin taitoa, mutta jotain hyötyä on sentään niistä lapsena pensselin varressa vietetyistä tunneista (silloin joskus maalasin hyvin innokkaasti kaiken, mitä meillä maalattiin oli kyse sitten ladon seinästä tai vähän pienemmästä kohteesta) eli uskaltaa yrittää sitäkin hommaa.

Herra Kirjoitus erehtyi kehumaan työnlaatua hyväksi, mikä tarkoittaa sitä, että olen entistä innokkaammin touhuamassa pensselieni kanssa aina kun se on mahdollista.

Tänään vedän vielä vahan parkettiin ja huomisen illan vietänkin sitten istuen keskellä lattiaa ja uutta huonetta ihaillen.

Ensimmäistä yötä kotona

Olen ilmeisesti tullut kovasti vanhaksi, sillä jälleen kerran pääsen toteamaan, että oma sänky on oma sänky, se maailman paras nukkumapaikka. Olemme nukkuneet ensimmäisen yön kotona omassa sängyssämme ja kaikesta kaaoksesta huolimatta olotila on edelleen autuas. Väitän nukkuneeni loistavasti ja nukahtaneeni heti vuoteeseen päästyä, ei tarvinnut kääntää ja vääntää, kun tuo oma pesä tuntui heti kotoisalta.

Oma sänky, elämän suuria pieniä iloja, joita ei osaa arvostaa niin kauan kuin se on aina saatavilla.