Punaista ja makeaa

Pitkään olen kipuillut syyskenkieni kanssa, sillä olen tiennyt tarvitsevani uudet tavalliset mustat kävelykengät maltillisella, järkevällä korolla ja sellaisella ulkonäöllä, että niillä kehtaa liikkua myös kaupungilla. Pahempia kelejä varten on kaapeissa edelleen pari vanhoja, mustia paksupohjaisia klopoja, joilla ei ole mitään väliä. Jos ne menevät pilalle, niin sillä ei ole mitään väliä.

Toinen kipuiluni kohde on ollut kumisaappaat. Tiesin, että minun pitäisi hankkia sellaiset, koska Suomen kamala syksy on sateinen ja märkä. Ongelmana oli vain se, että tiesin täsmälleen, mitä halusin ja miten paljon olen valmis niistä maksamaan. Halusin Melissat, kirkkaanpunaiset, korolliset nilkkurikumpparit, mutta en halunnut maksaa niistä mansikoita. Itse asiassa jouduin jopa taipumaan siihen tosiasiaan, että noitten suhteen olin peruuttamattomasti myöhässä, joku muukin oli ihastunut niihin ja tästä syystä niitä ei ollut yhtään paria myynissä - ei tietenkään. Kyttäsin noita saappaita koko kevään, kesän ja alkusyksyn. Lopulta oli pakko antaa periksi ja tyytyä kompromissiin.

Ostin Etolasta "tavalliset" saappaat, jotain samaa niissä on kuin haaveideni Melissoissakin, nimittäin punainen väri ja nikkakorkeus, muuten ne sitten ovat äärimmäisen tavalliset ja yksinkertaiset, mutta näillä mennään, kunnes Melissat tipahtavat jostain syliini.
Kuten näkyy punaiset kumpparit ovat päässeet jo käyttöönkin. Nuo ovat tosiaan hyvin tavalliset, järkevä parin sentin korko, paksu tukeva pohja, sopivan lyhyt varsi, vetoketju kiinnitys edessä. Väri sentään on edes osittain hehkeä kirkkaanpunainen ja malli sen verran chic, että kehtaa käyttää kaupungillakin.

Nämä minä olisin halunnut Melissoiden korvikkeeksi taikka sitten näistä valkopilkulliset versiot, mutta ne eivät sopineet jalkaani, joten oli tyytyminen noihin leppis-saappaisiin.