Takana kaksi valvottua työntöäyteistä yötä ja olo kuin zombiella. Nukkumaan tekisi mieli mennä, mutta kun ei voi, sillä tunnin ja vartin päästä on sovittu muutaman minuutin meno. Kun sinne vielä kävelee vartin ja aikaa on varattava hien laskettamiseenkin (en ole edelleenkään oppinut kävelemään hitaasti), nukkumisaikaa jäisi maks. kolme varttia.
Seinän takana sänky huutelee hävyttömiä, suorastaan kuulen lakanoiden kahinan ja haistan ulkona kuivatun pyykin tuoksun. Saan ihan oikeasti tehdä töitä, jotta en vain kömpisi tuonne lakanoiden väliin, vetäisi tyynyn päälle jotain herra Kirjoituksen päällä ollutta puolipitoista vaatetta (jota ei kyllä taida edes löytyä kotoamme tällä hetkellä, kun käyttövaatekkerta on päällä ja loput pestyjä) ja uppoutuisi nukku-Matin kainaloon.
Taidan hakea kolmannen kahvimukin ja keskittyä miettimään seuraavaa järkevää kirjoittamisen aihetta. Nää kaksi viimeistä ovat olleet mallia "silittäkää myötäkarvaan, muuten saatan puraista".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti