keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Nuukailun maailman ennätys

On varmaan käynyt selväksi, että tavaroilla on taipumus pesiytyä kotiini. Useimmiten jostain syystä vain käy niin, että tavaroita päätyy haltuuni useammin kappalein. Niin kuin nyt näitä jutun aiheena olevia hanskoja vaikka.

Omistan nahkaisia ja mokkaisia hanskoja useammat - siis tarkemmin ottaen useammat mustat ja ruskeat, petrolinväriset, vaaleansiniset, vaaleanpunaiset, kirkkaanpunaiset, viininpunaiset, luonnonvalkoiset ja harmaat. Tumman vihreät ovat edelleen haussa.

Viimeksi salilla käydessäni onnistuin hukkaamaan toisen mustista arkikäytössä olleista nahkahanskoistani. Totta kai se harmitti kaltaistani nuukaa ihmistä, tarkoittihan se sitä, että jäljelle jäänyt hanska oli nyt käyttökelvoton.

Kotiin päästyäni tungin paritonta hanskaa laatikkoon, jossa säilytän hanskojani. Huomasin laatikossa toisenkin parittoman mustan nahkahanskan - se oli siitä edellisestä parista, josta hukkasin pari vuotta sitten toisen. Sen jäljelle jääneen säästin kaktusten istuttamista varten. Nyt kuitenkin kävi niin onnellisesti, että toinen jäljelle jäänyt hanska on vasemmasta kädestä, toinen oikeasta... Siis kokonainen pari mustia nahkahanskoja! Näin ajattelee ei niin kovin tyylistään tarkka nuukailun maailman ennätystä hankkiva ihminen.

Päätin kokeilla, miten pahalta nuo eri pariset hanskat näyttävät käytössä ja tulin parin testauksen jälkeen siihen tulokseen, ettei kukaan taida ko. asiaa edes huomata. Molemmat kun ovat mustia ja suunnilleen samanverran kuluneita - eri asia olisi, jos ne olisivat eri materiaalia tai eri väriset. Tietenkin tikkauksissa ja koristeluissa on eroja, mutta kuka kadulla vastaantuleva katsoo toisen hanskoja niin tarkkaan, varsinkin kun toppatakin hiha yleensä roikkuu jonkinverran hanskan päällä. Ja sisällähän hanskoja ei pidetä kädessä lainkaan.

Alkuun ajattelin tuunata hanskoista samannäköiset eli peitellä näkyvät ja puuttuvat saumat jollain koristeilla, mutta laiskuus iski ja eri pari hanskat päätyivät käyttöön sellaisinaan.

Ei kommentteja: