Ahneella on...

Olen melkolailla pettynyt erään meikkifirman toimintaan. Ystävänpäivän aikaan luvattiin suurin rummutuksin kaikille, jotka rekisteröityvät verkkokauppaan, 30e arvoinen alennuskoodi. Viestissä korostettiin moneen kertaan, että tuolla koodilla ja vain tuolla koodilla saa 30e alennusta ko. kaupan tilauksista ja koodi on voimassa vuoden loppuun.

Kului pari päivää ja tuli ilmoitus, että koodin voimassaoloaikaa oli lyhennetty helmikuun loppuun. Olisi silloin pitänyt tajuta, missä mennään ja tehdä tilaus heti! Niin pian kuin suinkin, välittömästi. Mietin kuitenkin pari päivää liikaa ja löysin nettikaupan etusivulta bannerin, joka ilman mitään anteeksi pyyntöjä tai muita ilmoitti, että ovat vaihtaneet ko. koodin -50% alennukseksi. Vähättelivät asiaa toteamalla, että useimmissa tapauksissa tämä on enemmän kuin olisi ollut 30e alennus.

Ei minulle ainakaan - olin laskenut tilaukseeni juuri 30e tavarat, jotka ahneuksissani, sen myönnän, kuvittelin saavani ilmaiseksi. Nyt siis joutuisin maksamaan niistä puolet - ei se minusta ollut mikään hyvä diili. Mietin päivän, mutta en uskaltanut lykätä tilauksen tekoa enempää, koska olin ihan varma, että seuraavaksi ne vain lopettavat koodien vastaanottamisen ja jään vallan nuolemaan näppejäni.

Koen edelleen tulleeni petetyksi MSCHICkin taholta, sillä tilaukseni maksoi alennuksen jälkeen minulle 13e+ postikulut. Olen sitä mieltä, että he ovat ainakin sen minulle velkaa. Ei pitäisi firmankaan mennä lupailemaan mitä tahansa ja sitten vetää muutaman päivän kuluttua sanojaan takaisin.

Onnellisia olkoot ne, jotka ehtivät ko. alennuksen täysimääräisenä hyödyntää. Seuraavalla kertaa tiedän olla kärppänä paikalla, jos siis seuraavaa kertaa tulee.

Minulle tulevassa paketissa on rajaussivellin, vedenkestävä rajausväri ja huulipuna (joka on ilmainen lahja). Tuotteiden on parasta olla hyviä taikka muuten mustamaalaan MSCHICkiä aina kun voin - sanottakoon sitä sitten vaikka antimarkkinoinniksi tai rehellisemmin kateellisen suomalaisen parjaukseksi. Jos lisäksi toimitusaika ennakkomaksusta huolimatta on se kuukausi, alan vakaasti kallistua sille linjalle, että mikään, ei mikään meikki ole niin hyvä, että siitä kannattaisi maksaa itsensä kipeäksi ja odottaa noin kauaa.

Pitäkää siis ko. firman puolesta peukkuja, että toimitus on nopea ja tavarat hyviä...

Sänky huutelee

Takana kaksi valvottua työntöäyteistä yötä ja olo kuin zombiella. Nukkumaan tekisi mieli mennä, mutta kun ei voi, sillä tunnin ja vartin päästä on sovittu muutaman minuutin meno. Kun sinne vielä kävelee vartin ja aikaa on varattava hien laskettamiseenkin (en ole edelleenkään oppinut kävelemään hitaasti), nukkumisaikaa jäisi maks. kolme varttia.

Seinän takana sänky huutelee hävyttömiä, suorastaan kuulen lakanoiden kahinan ja haistan ulkona kuivatun pyykin tuoksun. Saan ihan oikeasti tehdä töitä, jotta en vain kömpisi tuonne lakanoiden väliin, vetäisi tyynyn päälle jotain herra Kirjoituksen päällä ollutta puolipitoista vaatetta (jota ei kyllä taida edes löytyä kotoamme tällä hetkellä, kun käyttövaatekkerta on päällä ja loput pestyjä) ja uppoutuisi nukku-Matin kainaloon.

Taidan hakea kolmannen kahvimukin ja keskittyä miettimään seuraavaa järkevää kirjoittamisen aihetta. Nää kaksi viimeistä ovat olleet mallia "silittäkää myötäkarvaan, muuten saatan puraista".

whattaweek

Takana erittäin mielenkiintoinen viikko...

Tiistaina aloitin työpäiväni murtamalla kynteni. Eikä kyseessä ole tietenkään mikään pikkuinen "oih, voih, multa lohkesi kynsi, nyt on päivä pilalla ja maailma kaatuu" lohkeama, joka olisi korjatavissa kynsiviilalla. Tämä oli todella jotain muuta - napautin sen pystysuunnassa kovaa alustaa vasten reilulla voimalla ja kynsi katkesi puolesta välistä lihaa. Irtosi melkein kokonaan, muttei kuitenkaan kokonaan, vaan jäi keskeltä kiinni pieneltä matkalta kynnestä ja lihasta. Tosi, tosi kiva. Nyt on sitten pakko kestää pari kolme viikkoa sormi paketissa, muutoin jäävät riiskat kiinni kaikkeen mahdolliseen. Niin paljon se oli kiinni lihassa, etten saattanut irrottaa sitä ja toisaalta ajattelin, että huonokin kynsi suojaa sormea paremmin kuin ei mitään.

Keskiviikkona klo 14.00 nautiskelin töissä ajatuksesta, että enää tunti ja sitten pääsisin kotiin nauttimaan vapaasta illasta ja kokonaisesta vapaapäivästä. Klo 14:50 tiesin, että vapaa-aikaa oli viitisen tuntia ja pääsisin yöksi takaisin yöihin. Torstai olisi toki vapaa, mutta vasta valvotun yön jälkeen.

Ihmeesti silti sain kaikkea pakollista aikaan - liikuin kuutena päivänä, pesin pyykkiä, silitin sitä, siivosin kotia jne, jne. Blogia en jaksanut kirjoittaa, kaupoilla en käynyt ja huuto.nettiinkin jäivät tavarat laittamatta.

Tänään kun tulin kotiin oli odottamassa mukava ystävänpäivän ylläri - jääkaapissa oli + 20 astetta lämmintä! Oi kun kiva! Ja totta kai sunnuntaina, kun ei ole saatavissa mistään korjausmiestä. Kannoimme herra Kirjoituksen kanssa jääkaapissa olleet tavarat vintille, mitään muuta järkevää paikkaa ei ollut, koska ulkona on -5 astetta, mikä tarkoittaa, että parvekkeella tavarat olisivat jätyneet. Vintti on sellainen puolilämpöinen eli ei pakkasella, mutta ei toki huoneenlämpöinenkään. Huomenna saa sitten aloittaa aamun soittelemalla korjausmiestä...

Ensi viikolla yritän selvitä huoltomiehestä, liikkumisesta, kolmesta yövuorosta, käynnistä Tampereella, johon ei valitettavasti liity shoppailua tai herkuttelua - ei ainakaan paljoa- ja saada edes vähän aikaan isukin sisätumppuja. Hän tarvitsee sellaiset, kun sormet palelevat sisälläkin. Niin ja nukkuakin pitäisi ja laittaa meikkipussi kevätkuntoon. Kahdesta viimeisestä aiheesta on tarkoitus päivittää juttua tännekin.

Polven lämmittimet

Viimeisin käsityöni on äidille kudotut polven lämmittimet. Materiaalina vihreä Nalle-lanka ja neuloksena ihan perus kaksi oikein, kaksi nurin joustin.

Kuvassa nuo ovat vielä päättelemättä ihan siitä syystä, että olen varautunut purkamaan niistä toisen, koska se ei ole oikeaa kokoa. Kaksi värinen on hivenen isompi ja oletan, että pienempi yksivärinen puretaan ja sitä täydennetään samanlaisella vaaleammalla raidalla. Tarvitsen kuitenkin äidin polvet paikalle, jotta pääsen sovittamaan näitä ja varmistamaan, kumpi on paremmmin oikean kokoinen.

Nuukailun maailman ennätys

On varmaan käynyt selväksi, että tavaroilla on taipumus pesiytyä kotiini. Useimmiten jostain syystä vain käy niin, että tavaroita päätyy haltuuni useammin kappalein. Niin kuin nyt näitä jutun aiheena olevia hanskoja vaikka.

Omistan nahkaisia ja mokkaisia hanskoja useammat - siis tarkemmin ottaen useammat mustat ja ruskeat, petrolinväriset, vaaleansiniset, vaaleanpunaiset, kirkkaanpunaiset, viininpunaiset, luonnonvalkoiset ja harmaat. Tumman vihreät ovat edelleen haussa.

Viimeksi salilla käydessäni onnistuin hukkaamaan toisen mustista arkikäytössä olleista nahkahanskoistani. Totta kai se harmitti kaltaistani nuukaa ihmistä, tarkoittihan se sitä, että jäljelle jäänyt hanska oli nyt käyttökelvoton.

Kotiin päästyäni tungin paritonta hanskaa laatikkoon, jossa säilytän hanskojani. Huomasin laatikossa toisenkin parittoman mustan nahkahanskan - se oli siitä edellisestä parista, josta hukkasin pari vuotta sitten toisen. Sen jäljelle jääneen säästin kaktusten istuttamista varten. Nyt kuitenkin kävi niin onnellisesti, että toinen jäljelle jäänyt hanska on vasemmasta kädestä, toinen oikeasta... Siis kokonainen pari mustia nahkahanskoja! Näin ajattelee ei niin kovin tyylistään tarkka nuukailun maailman ennätystä hankkiva ihminen.

Päätin kokeilla, miten pahalta nuo eri pariset hanskat näyttävät käytössä ja tulin parin testauksen jälkeen siihen tulokseen, ettei kukaan taida ko. asiaa edes huomata. Molemmat kun ovat mustia ja suunnilleen samanverran kuluneita - eri asia olisi, jos ne olisivat eri materiaalia tai eri väriset. Tietenkin tikkauksissa ja koristeluissa on eroja, mutta kuka kadulla vastaantuleva katsoo toisen hanskoja niin tarkkaan, varsinkin kun toppatakin hiha yleensä roikkuu jonkinverran hanskan päällä. Ja sisällähän hanskoja ei pidetä kädessä lainkaan.

Alkuun ajattelin tuunata hanskoista samannäköiset eli peitellä näkyvät ja puuttuvat saumat jollain koristeilla, mutta laiskuus iski ja eri pari hanskat päätyivät käyttöön sellaisinaan.

Kiusauksia kerrakseen

Lankesimme eilen uuden kuun kunniaksi käymään hesessä - pyrin pitämään huolta ettei se toistu hetkeen.

Nyt joku oli viritellyt minulle kiusauksen huuto.nettiin, siis oikein todellisen kiusauksen. Sellaisen, että jouduin istumaan sormieni päällä oikein tukevasti ja vielä pinnistää kovasti, etteivät näpit päädy kohdalle tarjoa. Ihana, 60 vaatetta käsittävä vaatepaketti lähtisi toimituskuluineen hintaan n. 1,50e per vaate. Vaatteet juuri oikeaa kokoa ja hyvän värisiä. No, mistä sitten kiikastaa? Siitä legendaarisesta kaappitilasta ja niistä lupauksista, että en hanki lisää vaatteita. Että voi olla vaikea vastustaa moista kiusausta.

Yritän kuitenkin pysyä lujana, sillä tammikuun "vaateraha" tuli jo käytettyä. Huuto.netistä ostin 14 vaatetta, 13 paitaa ja mustat collegehousut hintaan 10e. Ei siis todellakaan paha. Sen lisäksi tuli hankittua tuo toppi ja pari huivia kirppislöytöinä. Heitän tähän saatteeksi muutamia kuvia tuosta 10e hintaisesta vaatepaketista, osa vaatteista on pyykissä eli ihan kaikki eivät pääse kuviin mukaan. Kun tuon hintaisessa paketissa on yksi aito, vaikkakin käytetty, Marimekon paita ja toinen Adidas, on se todellinen löytö. Adidas-paita puuttuu kuvista, muutoin kaikki vaatteet näkyvillä. Housut täytyy lyhentää, se on sitten tulevan viikonloput työ.


Rakkaan mieheni kommentit olivat taas niin tyypillisiä: "Oletko ihan varma, ettei tuo ole sinun kaapistasi. ""Muistan ihan varmasti nähneeni sinulla tuollaisen aiemminkin."

Uusi lelu

Tammikuu meni uudenvuoden lupausten osalta niin päin p:tä kuin vain voi. Lupasin harkita kaikkia ostoksiani tarkasti ja miettiä tarvitsenko sitä todella. Jotenkin vain kävi niin, että jossain kohtaa katosi holtti...Tulin ostaneeksi sitä sun tätä enemmän kuin kuukausiin.

Luvassa ei ole siis raporttia siitä, miten paljon rahaa tulin kuluttaneeksi. Piiskaan itseäni jo ihan tarpeeksi tuosta tuhlaavaisuudesta muutenkin, en halua tietää euromääräistä summaa siitä, miten paljon oikein meni. Varsinkin kun itselleni epätyypilliseen tapaan vingutin visaakin - ihan vain sen takia, että maksan siitä joka kuukausi, vaikka en käytäkään.

Varmemmaksi vakuudeksi, jotta en sortuisi jälkikäteenkään tutkimaan, paljonko oikein meni, tuhosin säästämäni kuitit uudella lelullamme.

Olemme jo pitkään herra Kirjoituksen kanssa pohtineet paperisilppurin ostamista, sillä jotenkin vain tuntuu turvallisemmalta pistää tietyt paperit keräykseen silputtuna kuin kokonaisina. Nyt tammikuun lopussa herra Kirjoitus sitten päätti, että on vihdoin ja viimein aika tuoda se kotiin. Lidlissä oli silppuri myynnissä hintaan 14,90e, joten sellainen muutti meille.

Ihan kätevä pelihän se on, helposti sillä tuhosi tukun vanhoja tiliotteita ja tammikuun kassakuitit. Sinne menivät kaikki ja niitä oli sentään melkoisen iso pino. Kaksi pientä vikaa tuossa laitteessa on, se on melkoisen äänekäs ollessaan käytössä, ja lisäksi se pölyttää jonkin verran. Kolmas vika ei oikeastaan ole laitteen vika, vaan lopputuotteen vika. Silputtu paperi vaatii isomman tilan kuin silppuamaton eli roskiksen viereen täytyi varata iso kassi tyhjennystä varten. Kevyt tuo iso kassi kuitenkin oli paperinkeräykseen kantaa.

Nyt täytyy hankkia vielä uusi, isompi ja mielellään metallinen paperikori, jotta laitteen saa asennettua kiinteästi siihen.