Kesä kaikilla...

Kesälomani alkaa olla lopuillaan ja sen myötä iski ikävä totuus. Olen joka suhteessa elänyt kuin pellossa viimeisten kolmen-neljän kuukauden ajan. Täsmälleen sanottuna siitä asti, kun isännöitsijäntoimisto muisti hule-vesiremontin aiheuttamilla laskuilla ja ne nähtyäni minulle selvisi, että on turha haaveilla mistään iloisesta aurinkolomasta jossain kaukana syyspimeiden aikaan. Päätin siis pistää loputkin lomakassasta menemään sen kummemmin harkitsematta - päätös, jota olen tässä kesän aikana saanut monta kertaa katua moraalisen krapulan merkeissä elettyäni tämän ajan kuin pellossa. Olemme syöneet ulkona roskaruokaa ja välillä jotain muutakin, shoppailleet tarpeellista ja tarpetontakin, tehneet päätöksen työhuoneen remontista ja ensi viikolla käymme vahvistamassa kaappitilaukset jne, jne.

Tänään minun piti vain kävellä kirpputorin läpi ja olla ostamatta muuta kuin Alcatraz-lautapeli, vaan miten kävi. Palasin sieltä mukanani kolme kenkää.

Olen aikaisemmin saanut serkultani lahjaksi aivan ihanan mustan kengän, silloin kun sain sen, siinä oli aivan ihana kukka-asetelma. Kukat kuihtuivat, mutta kenkä jäi...

Nyt sitten kirpparilla oli tarjolla samantyylinen huikeaan euron hintaan, joten olihan se pakko ostaa. Jos olisin löytänyt sen ensi viikolla ostoskiellon iskiessä, olisi minun ollut pakko jättää se. Onneksi se käveli vastaani nyt.
Valkoinen kenkä on pari senttiä korkeampi ja sentin pidempi kuin musta, mutta silti ne ovat minusta ihana pari.

No, entä ne pari muuta kenkää sitten. Joku oli virittänyt minulle ansan Lady Gabor kenkien muodossa raahaamalla tuonne samaiselle kirpparille käyttämättömät nahkaiset vaaleanruskeat Gaborin kengät. Niiden pohjat ovat ehta kumia, sisäpohjat ja pinta nahkaa ja vuori kangasta, päälinen koostuu tehostemokasta ja jännittävästä kiilonahasta, tuota kiiltonahkaa on kahta eri väriä, tummempaa ja vaaleampaa. Korkoa on vain vaatimattomat 4cm, mutta ehkä ne toimivat paremmin koulutus- ja kokouskenkinä kuin kymmenen sentin korot.

Tässä kuva uusista aarteistani:
Mitä muuta olen tuhlannut, olen ostanut tiun erilaisia pelejä, kasan uusia vaatteita (vaikka ei pitänyt ostaa yhtään), useamman laukun, monta paria kenkiä (kolme paria balleriinoja, varvastossut, kolme tai neljä paria korkkareita), jonkin verran kosmetiikkaa (sorruin ostamaan elämäni kalleimmat puhdistusaineen, kosteusvoiteen ja silmänympärysvoiteen, kun eräs kaverini oli ryhtynyt Mary Kay-konsultiksi ja kauppasi ne minulle hyvällä alennuksella (normaalihinta 130e, minä maksoin 80e ja siltikin hirvittää)), Herra Kirjoituksen vaatekaappiin olen ostanut uuden korijärjestelmän. Olen jo taas aloittanut myös joululahjojen hankinnan.

No, mitä en ole tehnyt. En edelleenkään ole saanut ikkunoita pestyä, enkä autotallia siivottua (lupaan tehdä ne ensitilassa), en myöskään ole saanut inventoitua vaatekaappiani ja valittua sieltä poistoon menenviä vaatteita. En ole saanut vieroitettua itseäni huuto.netistä, enkä ylläpidettyä kuntoilua. En hoidettua ystävyyssuhteitani, enkä haettua apteekista sitä kirottua rokotetta, joka sekin pitää hakea ensi tilassa ennen kuin vuosi menee umpeen.

Huomenna on tilipäivä, kuittaan laskut, tuijotan saldoa ja teen päätöksen elämäntapojeni parantamisesta edes joillakin sektoreilla. No shopping, jos ei ole ihan pakko, no junkfood, no more new games but lots of walking, gym and so on.

Että semmoista-raahaudun vuoteeseeni kieriskelemään morkkiksessa ja odottamaan kylpylän vedessä kyllästettyä herra Kirjoitusta viereeni.