Mystinen musta säkki

Tämän kuvan mystinen musta säkki näyttelee tärkeää osaa elämässäni tulevaan vuoden vaihteeseen asti.

Kuten kuvasta näkyy, säkki ei ole tyhjä, mutta en aio kertoa, mitä se sisältää - se selviää vasta uutena vuotena.

Nuukuusviikon huipentuma

Mä lakkaan viettämästä mitään nuukuusviikkoja, kun ne aina menevät päin prinkkalaa. Tähänkin sain innostuksen työkaveriltani, joka oli tehnyt kulutustaulukkoa ja selitti, miten heille jäisi tukuttain rahaa, jos he ostaisivat vain sen, mitä oli suunniteltu. No, seuraavassa lauseessa hän kyllä totesi, että totuus on kuitenkin se, että suunniteltu ei ole sama kuin toteutettu ja kaikki menee.

Sunnuntaina alkanut nuukuusviikkoni alkoi siis sillä, että ostin herra Kirjoituksen kaappiin uuden korisysteemin, seuraavia lankeemuksia onkin käsitelty jo edellisissä postauksissa ja kaiken huippuna oli "älä-osta-mitään-lauantai", jolloin kävimme tilaamassa työhuoneeseen uudet kaapit. Hinta 420e eli ei tullut ostettua mitään. Hyvä me!!!

Kaapit tulevat parin viikon päästä eli voimme väittää, ettei niitä tarvitse laskea vielä tuohon, kun ne maksetaan vasta sitten.

Lisäksi meille on muuttanut tuon viikon aikana lankoja sellaista tahtia, että heikompaa hirvittäisi. Toivottavasti emme joudu kohta ostamaan uuttaa kaappia niitäkin varten.

lankeemuksia osa "liian mones" ;-)

Nuukuusviikkoani oli eletty ihan keskiviikkoon asti, kun olin jo rikkonut kaikki lupaukseni.
Tiistaina käytiin Hesessä syömässä se pakollinen "rikkuriateria" eli vaikka ensin päätimme, ettei roskaruokaa, niin jo tiistaina löysimme itsemme Hesestä edessämme joka toisessa lyhtypylväässä ja ulkomainoksessa esitelty Habanero-hampurilainen (ja kera lisukkeiden tietenkin). No, tuota ei tarvitse kokeilla toista kertaa - siitä ei juuri ole hyvää sanottavaa. Jalapenoja liikaa, pekoni pahanmakuista ja huonosti paistettua, kastike outoa ja liian tulista, ranskiksista ja kolasta ei sentään ole pahaa sanottavaa. No, eipä tarvitse hetkeen mennä kokeilemaan mitään tuonne suuntaan.

Tiistain pika-pikainen kirpputorikierros kuljetti huusholliimme erään puolitutun kirpparipöydältä kasan vain kokeiltuja meikkejä. Valkoinen luomivärini on jo pitkään ollut vähenemään päin, joten täydensin sitä nyt sitten kerralla, kun mukaan tarttui Isadoran valkoinen luomiväripuikko ja 10 värin paletti sekä H&M:n valkoista ja kultaa duo. Aikaisemmasta viisastuneensa sekä puikko että duo ovat voidemaisia, ne saa kipata lattialle ilman suurempia vahinkoja. Tuo paletti on vielä perinteisiä jauhevärejä, mutta yritän olla sen kanssa varovainen, kun se tulee käyttöön. Siinä on valkoisen lisäksi tumma ruskea, violetti, jännä punainen ja neljä eri sävyistä (punainen/ruskea/vaalea) nude nappia. Koko lysti eli 13 väriä maksoi yhteensä 2 euroa. Eli se siitä, en osta meikkejä ainakaan kuukauteen päätöksestä.

Keskiviikkona tuli kotiimme sitten vielä yksi lautapeli "Pekingin mysteerit" sponsored by mamma eli siinä meni sekin lupaus, ettei enää yhtään lautapeliä meille siis ei ennen kuin tämän vuoden lautapelipalkinnot on Suomessa jaettu.

Sen verran hyvääkin olen saanut aikaan, että olen aloittanut joululahjojen kanssa puuhaamisen - toivottavasti saan kaikki valmiiksi ennen joulua...

Kesä kaikilla...

Kesälomani alkaa olla lopuillaan ja sen myötä iski ikävä totuus. Olen joka suhteessa elänyt kuin pellossa viimeisten kolmen-neljän kuukauden ajan. Täsmälleen sanottuna siitä asti, kun isännöitsijäntoimisto muisti hule-vesiremontin aiheuttamilla laskuilla ja ne nähtyäni minulle selvisi, että on turha haaveilla mistään iloisesta aurinkolomasta jossain kaukana syyspimeiden aikaan. Päätin siis pistää loputkin lomakassasta menemään sen kummemmin harkitsematta - päätös, jota olen tässä kesän aikana saanut monta kertaa katua moraalisen krapulan merkeissä elettyäni tämän ajan kuin pellossa. Olemme syöneet ulkona roskaruokaa ja välillä jotain muutakin, shoppailleet tarpeellista ja tarpetontakin, tehneet päätöksen työhuoneen remontista ja ensi viikolla käymme vahvistamassa kaappitilaukset jne, jne.

Tänään minun piti vain kävellä kirpputorin läpi ja olla ostamatta muuta kuin Alcatraz-lautapeli, vaan miten kävi. Palasin sieltä mukanani kolme kenkää.

Olen aikaisemmin saanut serkultani lahjaksi aivan ihanan mustan kengän, silloin kun sain sen, siinä oli aivan ihana kukka-asetelma. Kukat kuihtuivat, mutta kenkä jäi...

Nyt sitten kirpparilla oli tarjolla samantyylinen huikeaan euron hintaan, joten olihan se pakko ostaa. Jos olisin löytänyt sen ensi viikolla ostoskiellon iskiessä, olisi minun ollut pakko jättää se. Onneksi se käveli vastaani nyt.
Valkoinen kenkä on pari senttiä korkeampi ja sentin pidempi kuin musta, mutta silti ne ovat minusta ihana pari.

No, entä ne pari muuta kenkää sitten. Joku oli virittänyt minulle ansan Lady Gabor kenkien muodossa raahaamalla tuonne samaiselle kirpparille käyttämättömät nahkaiset vaaleanruskeat Gaborin kengät. Niiden pohjat ovat ehta kumia, sisäpohjat ja pinta nahkaa ja vuori kangasta, päälinen koostuu tehostemokasta ja jännittävästä kiilonahasta, tuota kiiltonahkaa on kahta eri väriä, tummempaa ja vaaleampaa. Korkoa on vain vaatimattomat 4cm, mutta ehkä ne toimivat paremmin koulutus- ja kokouskenkinä kuin kymmenen sentin korot.

Tässä kuva uusista aarteistani:
Mitä muuta olen tuhlannut, olen ostanut tiun erilaisia pelejä, kasan uusia vaatteita (vaikka ei pitänyt ostaa yhtään), useamman laukun, monta paria kenkiä (kolme paria balleriinoja, varvastossut, kolme tai neljä paria korkkareita), jonkin verran kosmetiikkaa (sorruin ostamaan elämäni kalleimmat puhdistusaineen, kosteusvoiteen ja silmänympärysvoiteen, kun eräs kaverini oli ryhtynyt Mary Kay-konsultiksi ja kauppasi ne minulle hyvällä alennuksella (normaalihinta 130e, minä maksoin 80e ja siltikin hirvittää)), Herra Kirjoituksen vaatekaappiin olen ostanut uuden korijärjestelmän. Olen jo taas aloittanut myös joululahjojen hankinnan.

No, mitä en ole tehnyt. En edelleenkään ole saanut ikkunoita pestyä, enkä autotallia siivottua (lupaan tehdä ne ensitilassa), en myöskään ole saanut inventoitua vaatekaappiani ja valittua sieltä poistoon menenviä vaatteita. En ole saanut vieroitettua itseäni huuto.netistä, enkä ylläpidettyä kuntoilua. En hoidettua ystävyyssuhteitani, enkä haettua apteekista sitä kirottua rokotetta, joka sekin pitää hakea ensi tilassa ennen kuin vuosi menee umpeen.

Huomenna on tilipäivä, kuittaan laskut, tuijotan saldoa ja teen päätöksen elämäntapojeni parantamisesta edes joillakin sektoreilla. No shopping, jos ei ole ihan pakko, no junkfood, no more new games but lots of walking, gym and so on.

Että semmoista-raahaudun vuoteeseeni kieriskelemään morkkiksessa ja odottamaan kylpylän vedessä kyllästettyä herra Kirjoitusta viereeni.

Lottovoitto

Ei, valitettavasti emme ole saaneet isoa lottovoittoa ja tuskin koskaan tulemme saamaankaan, mutta koska olen niin moneen kertaan erästä asiaa luvannut, olen päättänyt ilmoittaa sen myös tässä kirjallisesti. Tähän tekstiin saa sitten vedota, jos niin uskomaton mäihä käy, että lottovoitto ymmärtää muuttaa meille, niin kuin sen kyllä pitäisi...

Jos siis voitamme loton päävoiton kooltaan kolme miljoonaa euroa tai enemmän, minä lupaan jättää harrastetyöni vallan ja vähentää ylitöiden tekemistä varsinaisessa työssäni.

Koska kyseessä on hyvin epätodennäköinen tapahtuma, niin voin samantien myös luvata hankkivani viikkosiivoojan ja pitäväni viikon loman (vaikka palkattoman), jonka aikana siivoan vaatekaapeistani turhat rätit poistoon.

Että silleen, tervetuloa lottovoitto, kyllä minä nämä lupaukset pystyn pitämään!

Vapaapäiviä

Olen lomalla, joten mikäs sen sopivampaa kuin kirjoittaa vapaapäivistä. Tosin minusta, elämisestäni ja olemisestani antaa paremman ja rehellisemmän kuvan se, kun tunnustan kirjoittavani tätä lomapäivänäni, mutta harrastetyöpaikalla kahvitauolla.

Minulla on neljänlaisia vapaapäiviä tai oikeastaan neljänlaista tapaa viettää vapaapäivä. Ensimmäinen on maallaolo, jolloin aika kuluu kulloistakin ajankohtaista työtä tehden; puutalkoita, marjanpoimintaa, lumitöitä, puutarhanhoitoa, ikkunanpesua jne. Toiset vapaapäivät ovat sellaisia kuin tämä, eli ne kuluvat harrastetöiden merkeissä. Kolmas vapaapäivätyyppini onkin sitten se jokaiselle naiselle ja useimmille miehillekin niin kovin tuttu- siivouspäivä. Tämän saman otsikon alle menevät toki myös muut kotityöt eli pyykinpesu ja -silitys, ikkunoiden pesu, autotallin siivous, ruoanlaitto jne, jne. Nämä päivät kuluvat huushollihommia puuhaillen, hien virratessa pitkin selkää ja yleensä vielä ilman huomattavaa tulosta. Huomattava tulos pitäisi kai paremminkin olla huomattu tulos, sillä eihän sitä kukaan huomaa, että huusholli on siisti, paikat kiiltävät, pyykit on silitetty ja kaapeissa ja jääkaapissa on ruokaa. Sen sijaan sen, että jättäisi siivoamatta, voisi joku huomatakin.

Entäs ne neljännen sortin vapaat ovat yhtä harvinaisia kuin neula heinäsuovassa eli laiskoja vain minulle itselleni pyhitettyjä päiviä. Niitä ei tosiaan kovin usein tule vietettyä, vaikka ehkä pitäisi, ehkä jopa useammin. Mutta kun ne työt vaativat tekemistä, niin makaa siinä sitten...

Hyvän kuvan näiden päivien suhteesta antaa tämä kaksi viikkoinen lomani, joka on siis kokonaiskestoltaan 16 päivää, kun viikonloputkin lasketaan mukaan. Tuosta määrästä 5 päivää menee maalla ja 4 töissä jäljellä on siis 7 päivää, joista 4 menee/on mennyt "siivouspäiviksi" on tullut siivottua, pestyä pyykkiä ja silitettyä sitä, laitettua ruokaa varastoon ja yksi päivä on vielä varattuna autotallin siivoukseen. Jäljelle jää siis kolme, joista periaatteessa yksi on mennyt sekin harrastetöihin eli kokonaista kaksi päivää minulle itselleni. No, otan sitten niistä sitä suuremman ilon irti. Aion huomenna lähteä kiertämään kirppareita Tampereelle ja lorailla koko päivän siellä toivoen, että olen riittävän kaukana kotoa eli en siis yllä siivoamaan tai pesemään pyykkiä ;-)