Päivän väri

Tämän päivän väri on sitten turkoosi - mikä ei liene yllätys kun on kyse minusta.

Rakas mieheni oli se, joka ehdotti tämän ponchon lankojen hankkimista. Hän katseli niitä hyllyssä ja sanoi, että ne ovat kovasti minun värisiäni. En tietenkään uskonut häntä, miehethän eivät tunnetusti ole kovin tarkkoja sävyistä. Olen ilmeisesti kuitenkin onnistunut kehittämään paremman puoliskoni värisilmää, sillä uusi visiitti kauppaan niiden vaatteiden kanssa, joiden kanssa ponchoa olisi tarkoitus pitää, osoitti, että sävy oli täsmällisesti oikea.

Langat haettiin eilen ja tänään ollaan sitten tässä tilanteessa:Valitettavasti kumpikaan kuva ei kerro todellista sävyä, alempi on ehkä hitusen lähempänä totuutta. Väri on ihana, herkullisen sinivihreä/turkoosi. Ja sopii sekä valkopohjaiseen mysterypuserooni että turkooseihin kirppishankintoihini.

Ruusuja lurjukselle

Onnistuin torstai aamuna kiukuttelemaan herra Kirjoitukselle jostain ihan lapsellisesta syystä ja sain hänetkin suuttumaan. Puolittaisessa riidassa lähdimme kumpikin omalle tahollemme tekemään työtä. Päivän aikana tuli sitten vaihdettua muutama pahoitteleva maili ja rakennettua sopua puolin ja toisin.

Arvatkaa hävettikö kiukuttelu, kun sain iltapäivällä tämän:


Valtava orkidean oksa lempiväreissäni kermanvalkoista ja viininpunaista, yksi amadeus ruusu ja oransseja ruusuja lisäksi, koska hän halusi antaa minull jotain erikoista. Nuo ruusut ovat todella kirkkaan oransseja, en ole koskaan nähnyt niin voimakkaan oranssinvärisiä ruusuja, joten ne eivät tosiaan taida olla ihan tavallisia.

Yritän taas muistaa avioliitolupaustani ja olla hänelle vast'edes edes vähän parempi vaimo.

Ponchotehdas

Olen siirtynyt puoliammattilaiseksi ponchonvalmistajaksi ;-).

Pääsiäisiltojen ja -öiden aikaan valmistin pinkin ponchon herra Kirjoituksen sisarelle. Lankana Novitan Malibu, joka edelleen on mielestäni lankojen aatelia ihanan kiiltonsa ja helpon käsiteltvyytensä ansiosta - ainoana miinuksena se, että lähtiessään purkautumaan lanka sulaa käsistä valonnopeudella kasaksi epämääräisiä hahtuvia.

Langan menekki 70 senttiä vaille 300g. Malli jo kovasti tutuksi käynyt sovellus Novitan perusmallista eli kaulus kiinteillä silmukoilla, 7 ketjusilmukan verkkoa ja helmassa piparireunus kiinteistä silmukoista.

Lisäksi tein itselle valkoisen Malibun jämistä kauluksen. Seuraavaksi täytyy sitten vaan löytää se kangas, josta tehdään pusero, johon kaulus kiinnitetään. Visio vihreästä, turkoosista tai mustasta (viimekädessä myös viininpunainen käy) on olemassa, mutta kangas puuttuu. Ensiksi tehdään vanhempien luona tarkistus jo olemassa oleviin varastoihin, jos vaikka sieltä löytyisi...

Enemmänkin olisin voinut virkkailla, mutta kun jäi sitten kauppaan ne mohairlangat, joista vhän jo haaveilin, mutta kun nuukuus iski. Katsotaan asiaa sitten loppuviikosta, mikäli niitä vielä on saatavilla.

Ai niin, punainen kassi-Alma pipo ja kaulus on purettu ja langoista tehty hartialämmitin, joka on menossa lahjoituksena eräälle kannattamistani "kissanristiäisseuroista", kuten isäni joskus tiettyjä ryhmiä ja vapaaehtoistoimintaporukoita kutsui.

poistot 3/09

Seuraavat viisi poistoa tulevat maalaisgarderoopistani, joka tuossa ensimmäissä muotipostauksessani herätti niin hilpeää huomioita.

Ensiksi mustat avokkaat, joista on kantapäät revenneet, korkolaput puhki poljettu ja sisäpohjat loppuun kuluneet. Hauskinta on, että nämäkin täyttävät ne tyypilliset piirteet, mitä kengilleni yleensä käy. Normaalistihan ihmisten kengät kärsivät myös päälipinnastaan, kun niitä käyttää. Minun kenkäni ovat yleensä päältä lähes uudenveroiset, kun ne menevät poistoon, mutta pohjat, korot ja sisäpohjat ovat sitten ihan loppuunkuluneet. Mitenkähän minä aina onnistun rikkomaan kengistäni pohjat? Nämäkin kengät ovat palvelleet jo reilun vuosikymmenen eli kyllä niiden on aika päästä kevätnuotiolle ja palaa poroksi.

Toiseksi rakkaat entisen valkoiset lenkkarini, jotka ovat myös palvelleet minua sen reilun vuosikymmenen monissa, monissa vaiheissa ja paikoissa - niin maalla, vedessä, lumessa kuin pellolla ja metsässäkin. Nyt ne kuitenkin hajosivat myös ulkopinnaltaan ja alkoivat pahasti vuotaa, joten ne eivät enää sovellu käytetäväksi kosteissa tilanteissa. Kevätnuotion komistukseksi siis päätyvät nämäkin.

Kolmas pari on vuosia sitten Tampereelta hankkimani hutiostos, luonnonvalkoiset korkeakantaiset nyörimaiharit. Kengissä oli kaksi "hyvää" ominaisuutta, jotka jättivät ne hyvin vähäiselle käytölle; ensiksi se, että niiden nauhat katkesivat heti, kun kenkiä yritti laittaa jalkaan ja toinen oli se, että ensimmäisen kerran kostuttuaan niiden kärkivahvikkeet painuivat sellaisille lommoille, että painoivat varpaita, eivätkä suostuneet palautumaan entiseen muotoonsa millään, ei kostuttamalla, ei pakottamalla, ei väsyttämällä. Nauhat oli helppo korvata uusilla, mutta nuo klommot aiheuttivat sen, että kengät jäivät käyttämättä. Onneksi olivat peräisin kirpputorilta, ettei rahallinen tappio ollut mittava. Koska kengät ovat todella kauniit, ovat ne saaneet tähän asti olla maalla odottamassa käyttöä, mutta kun niitä ei viiteen viimeiseen vuoteen ole käytetty, lienee aika polttaa nämäkin. (miten ihmeessä rakas mieheni onnistui muuttamaan siistin vaaleat kengät kuvatessaan ihan likaisen harmaiksi? kysyn vaan.... Näyttävät siis kuvissa paljon huonommilta kuin todellisuudessa ovat.)

Luonnonvalkoiset rintsikat päätyivät myös hävitettäviksi - syykin tai syytkin selvinnevät kuvasta: on korjattu, on paikattu, parsittu ja tuunattu, vaan nyt ovat revenneet lopullisesti ja kuminauhatkin ovat kuolleet, eikä hakasia voi enää siirtää...

Viidentenä ja tältä erää viimeisenä poistona on ....rakas sinivalkoraitainen t-paitani. En minä tästä muutoin olisi luopunut, mutta kun puolisoni on sitä mieltä, että se alkaa muistuttaa likaa topless vaatetta ja tarjoaa liikaa iloa naapuruston poikamiesisännille. Minusta kunnon tuuletusaukot ovat aina paikallaan - eipä pääse kainalohiki haisemaan... Tästä tulee oiva rätti, ensin se putsaa pariin kertaa meidän kylppärin ja sitten sillä siivotaan autoa, jonka jälkeen se onkin tullut tiensä päähän ja päätyy jätteeksi.


Juu ja ihan kaikkea, mitä minä kieli poskessa kirjoitan, ei tarvitse ottaa tosissaan. Edelleenkään ei tarvitse laittaa hattua kiertämään...

Valkoista ja helmiä

Aikaisemmissa kirjoituksissa olen viitannut jo useampaankin otteeseen eräänlaiseen morsiusunelmaan; valkoiseen helmenhohtoiseen lankaan ja helmiin. Samoin olen mainostanut sitä, miten edullisesti nämä Novitan Malibun langat löysin. Hankin siis kuusi kerää, 100g kappale, Novitan helmenvalkoista Malibua ja työstin siitä itselleni kaksi erilaista ponchoa.

Malli molemmissa sellainen "perusmalli"; kauluksena kerros kiinteitä silmukoita ja verkkona ketjusilmukka lenkkejä.

"Isommassa" kauluksesta lähtevien lenkkien pituus on neljä ensimmäistä kerrosta 7 silmukkaa ja seuraavien 6-7 kerroksen ajan 9 silmukkaa ja helman lähellä sitten taas 7 silmukkaa. Tällä kikkailulla saatiin käsivarsien kohdalle reilusti liikkumatilaa, mutta estettiin kuitenkin helman leviäminen mahdottoman leveäksi (se olisi levinnyt teltaksi, jos koko loppuhelma olisi virkattu isommalla silmukkakoolla). Helman tukevoittamiseksi ja koristamiseksi virkkasin siihen lenkkien mukaisen piparkakkureunan kiinteillä silmukoilla.

Toinen, kapeampi malli, on virkattu kokonaan 7 ketjusilmukan lenkeillä eli siinä ei ole niin paljon löysiä kuin isommassa. Kuvassa poncho on vielä vähän keskeneräinen, sillä en ole vielä saanut kaikkia haluamiani helmiä ommeltua paikalleen, mutta kun en malta olla esittelemättä, vaikka on kin vajavainen. Tosin kipuilen vielä vähän siitä, että miten paljon niitä helmiä oikeastaan tuohon voi laittaa. Anoppini totesi, että jos juhlavaatetta teet, niin vain taivas on rajana helmien määrässä. Itse olen kallistumassa siihen, että täydennän kaulusta vielä täyttämällä kolmannenkin helmirivin (joka kuvassa on siis puolinainen= helmi joka toisessa lenkin kiinnitys kohdassa) sekä helmaan toisen rivin.


Osa helmistä on beigesävyisiä, varsinkin helman ja kauluksen isoissa helmissä väri korostuu aika voimakkaasti, mutta en halunnut ihan pelkkää valkoistakaan, koska silloin väistämättä ajatus olisi kääntynyt morsiusvaatteesseen. Voihan olla, että hääajatus tulee vain minulle, joska oma hääpukuni oli helmikoristeinen, mutta siitä huolimatta päädyin pitämään beiget helmet paikallaan, vaikka ne edelleen mietityttävätkin. Siis siinä mielessä, että onko ruskea väri sittenkin liian voimakas ja saako se todellisuudessa luonnonvalkoisen langan näyttämään valkoisemalta kuin onkaan. Kommentteja otetaan vastaan.

Blogin suuntautuminen

Olen tässä vanhoja kirjoituksia selaillessani huomannut, että blogini aiheet lipsuvat ja leviävät ja aihevalikoima paisuu kuin pulltaikina. Useimmat blogit kun ovat vain jotakin tettyä aihetta varten.

Miettiessäni omaa suuntautumistani, huomasin, että ei minusta ole pitämään muoti- tai tyyliblogia. Muodista en ole riittävän kiinnostunut enkä vaatehankinnoista innostunut, että voisin muodista kirjoittaa - varsinkin kun olen sitä mieltä, että kaikki mitä muoti tuo tullessaan ei ole aina kivaa, hienoa ja tyylikästä. Tyyli taas on jokaisella omansa, joillakin vakuuttavampi tai vaikuttavampi kuin toisilla, ja se on täysin makuasia, mitä itse kukin tyylikkäänä pitää. Minä useimmiten kun vielä satun olemaan sitä mieltä, että läheskään kaikki muodikas ei ole tyylikästä. Kenkäblogiakaan en voi enää pitää, koska olen rajoittanut kenkähankintani minimiin ja vanhoissa ei piisaa loputtomasti esittelemistä.

Käsitöitäkin teen niin satunnaisesti ja sillä tasolla, että ei minusta ole neule- tai ompelubloginkaan pitäjäksi. Pelkistä vaatekaapista poistuvista vaatteistakaan ei saa kirppisblogia loputtomasti, vaikka niiden esittelystä en aiokaan luopua ennen kuin vaatekaapista pohja paistaa eli varmaan niin kauan kuin blogia kirjoitan.

Kosmetiikkafriikiksi en jaksa tunnustautua, vaikka meikkileikit ja kaiken uuden testaaminen kivaa onkin. Sen verran harvassa ovat kuitenkin uudet hankintani, ettei niillä blogia pidetä. Tai pidetään, mutta päivitetään vain kerran puolessa vuodessa ;-).

Kun en osaa keskittyä mihinkään erityisesti, olen päättänyt pysytellä erossa blogien valtavirroista ja keskittyä pitämään oman tyylistäni asiasta ja teemasta toiseen pomppoilevaa blogia. Kun kerran blogille pitää olla jokin teema, jotta sen voi kategorisoita, niin olen päättänyt ristiä blogini "elämäntapa blogiksi" -teemoina kaikki mahdollinen maan ja taivaan välillä.

Tervetuloa siis lukemaan ei mitenkään entisestä muuttunutta elämäntapa blogiani!

Anopille poncho

Viimeisin käsityöni on anopille tekemäni poncho. Nämä kirjoitukset tulevat nyt sikäli väärässä järjestyksessä, että valkoinen helmiponcho, joka esitellään tarkemmin myöhemmin, oli minulla mukana anoppilassa, koska tein siihen viimeistelyä, ja anoppi ihastui siihen kovasti. Hän ja kälyni pyysivät kumpikin minua tekemään itselleen ponchon ja minä tietenkin lupasin, jos kerran heille minun räpellykseni kelpaavat.

Ensin lupasin tehdä vain työn, joten sovimme, että he hakevat langat itse. Sitten kuitenkin muistin nähneeni paikallisessa lankakaupassa aivan ihanaa Marks&Kattensin Teddy-lankaa juuri siinä sävyssä, josta anoppi haaveili, kävin hakemassa langat itse. Olin näet saanut kuningasajatuksen siitä, että ponchon voisi antaa anopille äitienpäivälahjaksi sen perinteisen kirjan lisäksi.

Niinpä sitten käväisin hakemassa langat, joita lankakaupan myyjä kauppasi minulle tuplasti sen, mitä tarvetta oli, mutta saapahan niistä lopuista sitten tehtyä jotain muuta kivaa.

Pari iltaa pyörittelin koukkua muiden töiden sivussa ja sitten oli poncho siinä vaiheessa, että täytyi tehdä tikusta asiaa anoppilaan ;-). Yleensähän lahjoja ei näytetä etukäteen, mutta tässä kohtaa ei oikein ollut vaihtoehtoja, koska en ollut varma, miten pitkän ja miten koristellun anoppi ponchostaan haluaa.

Ponchon malli on hiven mukailtuna se Novitan perusmalli, joka on esillä Novitan sivuilla, täällä. Tässä mallissa kudottu rullautuva kaulus on korvattu "pannalla", joka koostuu kahdesta kerroksesta kiinteitä silmukoita -tämä mallin lainasin Ievuskaiselta saamastani ponchosta (joka muuten on samasta langasta, täsmälleen samansävyisnä virkattu, se verran eri värierä tekee, että sävy ei ole ihan sama). Itse poncho on virkattu 8mm koukulla, jokaisessa lenkissä on 7 silmukkaa. Helmassa on kolmesta kaksinkerroin käännetystä langasta tehdyt hapsut.

Tässä kuva valmiista ponchosta:
Ja tästä langasta ponchosta tehtiin:

täydennyksiä

Maaliskuun hankintalistasta jäi pois sen verran monta asiaa, että oli pakko täydentää sitä vielä lopuilla hankinnoilla. Olen viimeaikoina ollut sen verran kiireinen, että muutama ajastettu postaus (kuten esim. maaliskuun hankinnat ja viimeiset poisto) pääsi karkuun ennen kuin ehdin täydentää niitä loppuun.

Maaliskuun kohdalta asia on nyt sitten mielestäni korjattu, jos jotain jää puuttumaan hankinnoistani, se on sitten ihan tahaton unohdus ei tahallista tavaroiden piilottelua.

Kosmetiikan osalta lisään puuttuvat kolme kohdetta heti kun ne tyhjentyvät.

Kosmetiikka komerossa tyhjenee

Neljännen kuukauden poistumat ovat kovin, kovin pieniä, mutta tilaa (toivottavasti) tulee niistäkin.

Viimeaikoina olen ollut kovin ailahtelevainen -ensiksi hehkutin tuoksullista paluuta kuusaman helmaan ja sitten parin päivän päästä päätin kokeilla jotain muuta. Olen joskus minihuulipunien kylkiäisenä saanut (lue ostanut, kun ne myytiin yhteispakettina) paljon erilaisia Avonin hajuvesinäytteitä, osan myin ja osa jäi odottamaan parempaa aikaa ja käyttöön pääsyä.

Nyt se aika sitten tuli ja ensimmäiseksi käyttöön päätyivät kaksi mini"pulloa" today, tomorrow, always- sarjan "today, tomorrow, ALWAYS"- tuoksua. Ensimmäistä pulloa käyttäessäni en ollut ihan varma, miten ihana ko. tuoksu oli - mielenkiintoinen ja hyvä, mutta olisiko ihan huipuksi asti. Koska pullo oli niin pieni, käytin jatkoksi sen kanssasisaren. Niin hassusti siinä sitten kävi, että toinen pullo aiheutti melkoisen ihastumisen ja ihan vakavasti harkitsen tämän tuoksun hankkimista - se on sellainen mukavan raikas, keveähkö kukkaistuoksu. Arvosana 9+. Kuvaa kahdesta ensimmäisestä poistosta ei ole, koska en jaksanut perehtyä makrokuvauksen saloihin ja herra Kirjoitus on ollut niin kiireinen, ettei ole ehtinyt kuvaamaan.

Kolmaskin poisto kuuluu kahden ensimmäisen kanssa samaan sarjaan. Tuoksun nimenä oli Surreal (tai jotain sinne päin). Tämä oli ainokainen pikkupullo, ja siitä en ole kovin pahoillani, koska tämä tuoksu ei mitenkään erityisesti sytyttänyt- se oli nimensä mukaisesti varsin epätodellinen. En voi sanoa, että se olisi ollut mitenkään vastenmielinen tai inhottava, se ei vaan ollut mun juttu. Minulla kun on aina tuoksujen kanssa niin, että toisiin ihastun hurjasti ja toiset - ihan hyväntuoksuisetkin - vain tökkivät ilman, että osaan sen tarkemmin määritellä syytä. Ja tietenkin se, että jotkut tuoksut vain linkittyvät tiettyihin ihmisiin esimerkiksi Yves Rocherin Evidence on vain ja ainoastaan kälyni tuoksu (ja hän käyttää sitä runsaasti...), joten en missään tapauksessa, mitenkään voisi ajatella käyttäväni sitä missään muodossa. Tässä siis malli minipullosta, joita tässä poistossa on mainittu, koko noin 2ml.


Neljänneksi sain rakkaalta mieheltäni perinnöksi dödö-pullon, joka hänen mielestään oli tyhjä ja minun mielestäni vielä melkein täysi ;-). No ei nyt ihan näinkään, mutta kyllä siitä vielä reilun viikon käyttöön minulle riitti. Merkkiuskollisia kun olemme, niin kyseessä oli tietenkin Dermosilin man- deodorantti:
Viidenneksi poistoksi tulee sitten lisää dermosilia, sillä pinkki vaahtopesuni otti ja lopahti. Tämän pullon vaihdoin kotoa-kotoa maalta käytettäväksi kaupungissa loppuun, kun huomasin, että ko. tuote vanhenee maalla vähäisellä käytöllä ollessaan. Tämä täytyy muistaa jatkossa pesuaineita haaliessani, ne eivät ole ikuisia, eivät käyttöiältään, eivätkä kestoltaan ;-P. Pullostakin näkee, että se on matkan varrella kärsinyt ja pinkki neste on muuttunut hivenen tummemmaksi, mutta pesominaisuuksiin sillä ei ollut vaikutusta.



Kuudentena poistona on sitten vielä yksi hauvesipullo -tällä kertaa ihan parfyymi-vahvuisena. Nimeltään tämä oli Treselle. Aivan ihana, pehmeän kukkainen, hedelmäinen ja kuitenkin raikas tuoksu. Tämän voisin hankkia itselleni, sitten kunhan hajuvesihyllyni tyhjenee riittävästi. Kuvaa ei ole tästäkään, koska pullo on täsmälleen samanlainen kuin jo yläpuolelle kuvattu pikkuinen 2 ml pullo.

Seitsemäs poisto on sitten jo suoranainen katastrofi. Meikinpoistoaine, jota parempaa en ole vielä löytänyt, otti ja loppui. Kyseessä on Nivean turkoosiin pulloon pakattu meikinpoistoaine vesiliukoisille meikeille. Tuote on todella tehokas, poisti waterproof-meikit hyvin ja oli riittoista. Päivittäisessä käytössä tämä pullo kesti syys-lokakuun vaihteesta huhtikuun alkuun. Hintakaan ei ollut mitenkään hirvittävä- alle 10euroa. Käväisen heti kun on mahdollista hakemassa itselleni uuden ja toivon, ettei tämän tuotteen kanssa käy niin kuin monen muun kanssa: kun olen löytänyt jonkun huipputuotteen, sen valmistus lopetetaan.

Lisään loput kohteet tähän pikapuoliin, sillä tämä postaus karkasi käsistäni pikkuisin liian aikaisin; puolivalmiina.