Musta torstai

Kyll' se vaan niin on, että kun jokin alkaa mennä pieleen, niin se menee sitten oikein urakalla. Tänään minun oli tarkoitus mennä autolla töihin, mutta unohdin avaimet kotiin. Enkä millään jaksanut hakea niitä, joten päätin kävellä töihin. Muuten hyvä, mutta olin pukeutunut automatkaa varten; iankaikkisen vanhat (ne koiran jo kertaalleen kantapäästä järsimät) sileäpohjaiset Ecconi ja ohuet sukat eivät olleet kaikkein paras asuste nollakelin liukkaille. Nilkat palelivat ja kengänpohjat lipsuivat kuin luistinradalla, mutta töihin onneksi päästiin. Harkitsen jälleen vakavasti Eccojeni vaihtamista niihin ihkauusiin, jotka odottavat laatikossa käyttöönpääsyä.

Äidillä oli eilen kuumetta ja hän oli tosi väsynyt. Tänään oli sitten kuume poissa, mutta kivut jäljellä. Kipuja pahensi se, että kipupumppu olettiin tänään pois. Kaikkein ikävin ylläri oli kuitenkin se, ettei polvi taipunutkaan kuin 25 astetta. Ilmeisesti se oli ollut niin kauan väännössä, että se haittaa normaalia käyttöä. Positiivista on kuitenkin se, että on olemassa kone ja laite, jolla sitä voidaan auttaa. Koneen avulla liikerata oli saatu laajennettua jo 45 asteeseen eli nyt puuttuu vain puolet. Jatkohoitopaikkaan kun ei ole asiaa, ellei polvi taivu 90 astetta ja kestä täyspainovarausta.

Leikannut ortopedi kävi katsomassa äitiä siinä samaan aikaan, kun olimme vierailulla ja kyllä hän tuntui pitävän hyvää huolta omistaan, kyseli äidin olemiset, menemiset, kävelyt ja harjoittelut, katsoi, että jalat olivat yhtä pitkät (äiti valitti että leikattu on pidempi, totta kai se tuntuu pidemmältä, kun on klinkannut viimeiset vuodet polvi koukussa ja nyt on jalka samanmittainen kuin toinen ja suora!) ja lupasi, että kyllä homma siitä lähtee sujumaan. Suosittelen siis häntä lämpimästi - leikkausten onnistumisprosentti on valtavan hyvä ja hän on potilailleen todella ystävällinen ja huolehtivainen. Hän tekee työtään sydämellä!

Toinen musta asia on päänsärky, joka on vaivannut minua aamusta asti - liekö stressiperäistä, vaikka ihan turhaa se stressaaminen. Isä nauttii kotona olostaan oikein kunnolla, nukkuu aamulla pitkään, lukee lehtä niin kauan kuin haluaa, syö, mitä haluaa ja katsoo telkkarista sitä, mitä haluaa. Viikonlopuksi täytyy mennä käymään siellä ja varmistaa, että ruokaa riittää seuraavallekin viikolle ja pyykit tulevat pestyiksi.

Lähdemme vielä katsomaan äitiä ja kiikutamme hänelle jumppakuminauhan, jos se vähän edistäisi toipumista, ja ennen kaikkea tulee muistaa, että hänet on leikattu tiistaina iltapäivällä ja nyt on vasta torstai...