Arki on alkanut

Nyt sen sitten huomaa, että paluu arkeen on todella alkanut.

Perjantai meni vähän silmitellessä ja kotiin paluuta ihmetellessä ja tietenkin niitä kadonneita matkalaukkuja surressa. Käsimatkatavarat sentään saatiin purettua päivän aikana ja sitten yöllä, kun laukut oli saatu kotiin, puretiin ne. Lauantaina käytiin Luvialla "päiväkahveella" ja saunottiin herra Kirjoituksen vanhempien luona. Sunnuntaina kävimme näytillä kotonani ja sitten vielä illalla isän päivä kahveilla herra Kirjoituksen kotona.

Osan pyykistä ehdin pestä lauantaina, eilen koneellisen ja tänään on sitten kone jauhanut pyykkiä oikein urakalla. Tulipa samalla testattua se, että kuivausvinttiimme mahtuu viisi täyttä koneellista pyykkiä kuivumaan kerrallaan, mutta sitten se onkin aivan täynnä. Osan sain jo silitettyä ja ne odottavat tuossa paikalleen laittoa, mutta päätin piristää itseäni kirjoittamalla muutaman rivin.

Pyykin pesun ja silityksen lisäksi olen ehtinyt aamulla tehdä harrastustöitä, vähän imuroida, kuunnella kasettikirjaa ja hoidella asioita. Postiin pitäisi vielä jaksaa lähteä, mutta kun siellä on niin kylmä- eikä yhtään huvittaisi. Illalla on jumppa ja siihen mennessä pitäisi tosiaan käydä postissa, laittaa silitetyt vaatteet paikalleen ja käydä lentokentällä tekemässä valitus rikkoutuneesta matkalaukusta. Herran Kirjoituksen uudesta matkalaukusta kun oli kuljetuksessa katkenneet molemmat jalat - huomasimme sen kyllä jo perjantaina illalla, mutta tätä ennen emme ole valitusta ehtineet tehdä.

Jospa tässä kohtaa pitäisin tauon ja koettaisin saada jotain järkevää aikaan.

Nyt on sitten huhkittu ihan hikeen asti: olen kastellut kukat, siivonnut ne kuolleista lehdistä ja samoin lattian (että tuo sinisoihtuköynnös roskaa, mutta sitä ei voi sanoa ääneen, koska siinä tapauksessa rakas kukkavihaajani vaatii sen hävittämistä, enkä halua luopua siitä), siistinyt keittiön ja muun huushollin asumakuntoon, pakannut huuto.net tavaroita, laittanut pyykit paikalleen, imuroinut vähän lisää, käynyt postissa, kirjastossa ja lentokentällä tekemässä valituksen rikkoutuneesta laukusta. Sen jälkeen olen penkonut roskiksia, koska lentokenttä virkailija sanoi, että matkalaukun tunnistusvyöte pitäisi olla mukana silloin kun laukkua vie korjaukseen ja vihdoin löydettyäni vyötteet roskiksista kipittänyt laukkukauppaan viemään laukkua korjattavaksi.

Laukkukaupan rouva totesi laukun viottuneen pahemmin kuin olimme huomanneetkaan- siitä oli myös runko vääntynyt eli sekin täytyy oikaista sen lisäksi, että laukkuun laitetaan molemmat uudet jalat. Olisi tainnut Finnair päästä halvemmalla, jos olisi antanut uuden laukun sen sijaan, että alkaa korjauttaa vanhaa. No, mitäpä minä sitä suren, me saadaan laukkuun uudet jalat ja se on hyvä.