Kynsikokeiluja

Olen muutaman viimeisen viikon ajan selannut netin erilaisia kynsisivuja suoranaisella intohimolla, sillä keksin tässä päivänä muutamana, että työn kuormittamat kynteni ovat, jos eivät nyt suorastaan rumat, niin kuitenkin tylsät. Niinpä sitten päivänä muutamana päätin, että asialle pitää tehdä jotain. Jos olisin tavallisessa työpaikassa, olisi ongelma ratkaistu sillä, että varaisin ajan joltain kynsistudiolta ja teettäisin itselleni unelmakynnet. Työpaikkani nyt vain sattuu olemaan sellainen, että kynsilakan käyttö on, jos ei nyt suoranaisesti kiellettyä, niin kuitenkin vähemmän suositeltavaa. Jos ilmestyisin työpaikalle puolentoista tuuman rakennekynnet sormissani, voisin olla varma, että puhutteluun päätyisin...

Niinpä olen nyt sitten kuluttanut tunteja netissä katsellen mitä ihanimpia kynsiä ja kuolaten niiden perään. Alkusysäyksenä koko jutulle toimi työpaikallamme poikennut esittelijä, jolla oli paitsi mitä ihanimmat kengät (olen heikkona myös korkokenkiin) myös aivan uskomattoman upeat kynnet. Jos työkaverini eivät olisi tienneet minun olevan onnellisesti naimisissa, olisivat varmaan luulleet minua lesboksi, sillä sen verran ahnein katsein seurailin tuon vierailijan kenkiä ja kynsiä. Hänen kyntensä eivät olleet mitenkään erityisen pitkät, mutta lakkaus ja koristelu olivat todella tyylikkäät. Kynnet oli jaettu viistoten kahteen osaan (oliko se nyt kilpilakkaus vai vaakunalakkaus, en ikinä muista), kynnen alaosassa oli tumman sininen lakka, yläosassa vaaleansininen, siihen rajaan, missä lakkojen väri vaihtui, oli upotettu kolme vaaleaa helmeä. Pikkurillin kynsi oli hivenen pidempi kuin muut ja siihen oli vielä lisäkkeeksi laitettu tuohon vaalean siniseen osaan tummansininen/musta pitsikukkanen.

Kun sitten naputelin googleen hakusanaksi nail art, aukeni paratiisi. Mitä ihanimpia malleja, koristeluja ja koruja. Suomalaisen kauneuden paratiisin nettisivut lukuisine ideoineen olivat suoranainen aarreaitta, sillä siellä oli lukuisia vinkkejä paitsi rakennekynsille myös omien kynsien koristeluun. Niin paljon innostusta minulla oli, että päätin kokeilla edes jotain, jotain pientä ja kivaa, mitä ehkä voisi jopa käyttää töissä.

Alkuinnostuksen huumassa selasin läpi varmaankin kaikki suomenkieliset nettikaupat ja jo melkein tilasinkin niistä lakkoja ja koristeita. Sitten käytännöllinen minäni tuli ja iski minua pahemman kerran ihan kirjaimellisesti kynsille, olinko todella valmis maksamaan monta euroa posti- ja toimituskuluja parin euron tavaroista. Halusin siis varmistua homman toimivuudesta ennen kuin lähden tilaamaan mitään ylimääräistä kynsiporjektiini.

Sen tiesin jo ennakkoon, että eri värisiä kynsilakkoja kaapeistani kyllä löytyisi varmasti ainakin parikymmentä ellei enemmänkin, sen sijaan minulla ei ollut kunnollista aluslakkaa ja päällyslakkakin puuttui. Onneni olikin melkoinen, kun löysin paikallisen Vapaa valinnan ale-hyllystä Anytimen alus-ja päällyslakat 30% alennuksella. Alle kolme euroa pullo oli sellainen hinta, jonka olin valmis näistä kokeilutuotteista maksamaan. Tuo hinta ei vielä vie meikäläista konkurssiin, jos vaikka kävisikin niin, että lakat jäisivät kerran käytön jälkeen kuivumaan kaapin perälle. Sitten puuttuivat enää koristeet, kävin vielä kerran lukemassa netistä vinkkejä ja löysin yhden erittäin käyttökelpoisen: "käytä mielikuvitustasi".

Ryhdyin siis mielikuvitus lentäen penkomaan kaappeja ja laatikoita, josko sieltä löytyisi jotain, mitä voisi kynsikoristeena käyttää. Kauppaan en enää päässyt, sillä inspiraatio iski tietenkin kello 23, eikä mikään liike enää ollut auki. Askartelulaatikko osoittautui melkoiseksi aarrearkuksi, sillä sieltä löytyi useampi purtilo askarteluhileitä, eri kokoisia kiiltäviä tähtiä, sydämiä ja kukkia ja kaiken huipuksi joskus vuosia, vuosia sitten ostamiani kynsitarroja. Olin silloin ajatellut nuo kynsitarrat askartelukäyttöön, mutta ne olivat syystä tai toisesta jääneet käyttämättä.

Innoissani ryhdyin puuhaan, varpaankynnet lakkaisin Nearly Natural- sarjan Splash-nimisellä lakalla. Tämä ihana turkoosi on yksi lempisävyistäni, mutta sitä ei enää valitettavasti valmisteta. Onneksi vuosia sitten ostetussa pullossa on vielä lakkaa muutamaan lakkaukseen, en tiedä, mitä sitten teen, kun lakkapullo on tyhjä, varsinkaan, jos en löydä uutta vastaavaa tilalle. Jos jotakin kiinnostaa, niin todettakoon sivuhuomautuksena, että tämän turkoosin lakan sävy on täsmälleen sama kuin Mac pigmenttien "turquoise"-sävy. Niin, varpaat lakkasin siis turkooseiksi ja hetken mielijohteesta laitoin ukkovarpaisiin hopeanväriset n. 5mm halkaisijaltaan olevat sydämet ja päälle kiiltävää päällyslakkaa. Varpaista tuli uskomattoman upeat, todelliset sandaalivarpaat, sillä valon osuessa sydämiin ne vilkkuvat jännästi valoa heijastaen.

Onnittelin itseäni onnistuneesta ideoinnista ja ryhdyin käyttämään luovuuttani sormiin. Korallinväriksi lakattuihin kynsiin laitoin pikkurilleihin toiseen pienen kissan kuvan ja toiseen salaman. Näyttivät ihan kohtuullisen onnistuneilta ja olin tyytyväinen ensimmäiseen kynsitaide kokeiluuni.

Kaksi päivää kokeilun jälkeen en ollut enää lainkaan yhtä tyytyväinen: varpaat kyllä olivat edelleen kauniit, ei mitään kulumajälkiä tai merkkejä korujen irtoamisesta (vaikka niillä oli uitu, saunottu ja niitä oli liotettu jalkakylvyssä), mutta sormet olivat ihan kamalat. Kynsilakka oli kyllä muutoin edelleen ok, mutta tarrat irtosivat heti ensimmäisen päivän jälkeen, jättäen lakkaan rumat jäljet. Tosin lisäkommenttina todettakoon, että koruja kuormitettiin työpäivällä arkistossa, jossa täytyy käsitellä painavia paperijuttuja ja siellä kynnet aina muutenkin rikkuvat tökkiessään pahvien ja paperien reunoihin. Seuraavalla kertaa täytynee kokeilla tarrojen kestoa varpaiden kynsissä, elleivät toimi sielläkään, saavat palata takaisin askartelukäyttöön.

Nyt sitten edessä on ankara pohdinta, mitä tehdä tai miten koristella sormen kynnet niin, että kestäisivät edes muutaman päivän. Vinkkejä otetaan vastaan!