Loman aikana on maalta tullut siivottua yhtä ja toista pois siis lähinnä meille tarpeetonta romua kierrrätykseen, mutta myös jonkin verran vaatteita uusiokäyttöön. Yksi näistä uudelle käyttäjälle lähteneistä vaatteista on isäni juhlapaita jostain 1970-luvun lopulta. Aikaikkunaa päättelen siitä, että paita on hänellä kuvassa, joka on otettu minun ensimmäisenä joulunani, ja jossa istun hänen sylissään.
Paita on kuin uusi, vaikka sitä on pidetty ja pesty - kertonee jotain sen ajan tekstiilien laadusta. Pohjaväri on kermanvalkoinen, kukat ruskeita useammassa sävyssä ja koristepisarat siniharmaita.
Paitaa katsoessa tulee ikävä isää, mutta silti olen päättänyt, että sen on aika mennä, minulle riittävät kuva ja muistot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti