Useamman kerran olen jäänyt kakkoseksi, kun roskalavalla on ollut tyrkyllä kranssipohjia, niinpä päätin ratkaista ongelman tekemällä kranssipohjat itse.
Fiksu ihminen olisi mennyt jonnekin pajutyökurssille opettelemaan, minä katsoin netistä mallivideon ja senkin kuukautta ennen kuin aloin näitä tekemään. Lisäksi punonnassa olisi varmaan pitänyt käyttää pajutöihin jalostettua punontapajua. Punontapaju - my ass - pajua on maalla kaikki ojanpientareet täynnä eli siitä vaan käyttöön. Tällä asenteella kun lähtee liikkeelle, niin voi vain kuvitella lopputulosta.
Omaksikin yllätyksekseni kranssit onnistuivat kohtuullisesti. Eiväthän nuo mitään huippuyksilöitä ole, mutta ensimmäisiksi töiksi ihan kohtuullisia. Eniten hämmästytti se, että paju, jota ei luonnossa tahdo saada poikki millään, murtui ja katkesi punonnassa yllättävän helposti. Ensimmäisestä näkyy kyllä, mistä on aloitettu, mutta kaikki pysyivät kuitenkin koossa ilman rautalankaa. Olin myös varautunut siihen, että saan koota kaikki rautalangalla nipuksi, kun kranssit eivät muuten pysy kasassa.
Pääsiäisenä sateen välissä tuli myös tehtyä sytykeruusuja tai siis tarkalleen ottaen ruusut olivat valmiina, mutta hoidettua niiden steariinidippaus. Tällä kertaa syntyi punaisia, harmaita, violetteja, keltaisia, vihreitä ja kuvan turkooseja (jotka kyllä näyttävät kuvassa enemmän harmailta) ruusuja. Osan jaoin eteenpäin ja osa jäi odottamaan myöhempää käyttöä, vaikka sitten niitä syksyn arpajaisia.
Tässä tuli käytettyä sitten viimeiset valmiit ruusut. Seuraavaksi täytyy sitten askarrella uusia ruusuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti