Ja vielä lisäksi kerran toppatakki. Siinä tämän päivän korjausompelukset. Myönnän, että viikolla teki mieli jo itkeä ja alkaa kiukutella, kun kaikki hajoaa - ihan kaikki. Tässä tapauksessa "ihan kaikki" käsitti kyllä useamman tärkeän asian, vaikka ei sentään ihan kaikkia tavaroita.
Ensin hajosi työavainten kotelosta vetoketju. Samainen kotelo, jonka suhteen mainostin säästämistä ja kaivelin sen käyttöön omasta kaapistani, sekä korjasin sopivaksi. Olisi ehkä pitänyt ajatella, että eihän heiveröinen metallilukko vetoketjussa kestä jatkuvaa käyttöä. Se halkesi.
Mietin hetken, että heitän koko kotelon roskiin, mutta sitten aloin miettiä, että tuon pinnan puhdistettavuus on liian hyvä ja päätin korjata sen. Kaivelin varastoistani vetoketjun, kertaalleen jo käytetyn ja jostain talteen ratkotun, ja ompelin sen tuohon. En poistanut vanhaa vetoketjua, vaan ompelin uuden sen alle, joten korjauksesta tuli suhteellisen siisti ja toimiva.
Lompakko on sellainen asia, jossa roikun kynsin ja hampain. Minusta vaan ei saa kortit puhelimen kotelossa - ihmistä. Haluan lompakon ja vielä hyvin tietynlaisen lompakon, joka asettaa sellaisia vaatimuksia lompakolle, että sen etsiminen käy työstä. Nykyinenkään ei ole täydellinen, mutta lähinnä paras kompromissi setelitaskujen ja korttikoteloiden määrän suhteen. Olen korjannut lompakon vetoketjua pariin otteeseen ennenkin, kun se ei ole pysynyt kiinni tai vedin on päässyt luistamaan paikaltaan. Nyt vedin kuitenkin halkesi, joten oli pakko ommella siihen uusi vetoketju. Sama tekniikka kuin avainpussissa ja nyt toivottavasti vähän enemmän käyttöä kestävä vedin.
Myönnän, että työrepun, joka on palvellut minua jo vuosia, repeämiseen saatoin vaikuttaa itsekin tunkemalla sen aivan liian täyteen. Jouduin siis nyt korjaamaan tekosteni jälkiä. Tuollainen kankaan lohkeama vetoketjun vierestä on haastava saada kestämään, koetin nyt paikkaamalla eli ompelin alapuolelle paksusta nailonnauhasta paikan, ja sitten ompelin lohkeaman molemmat puolet kiinni paikkaan. Veto tulee siis nauhaan, ei enää kankaaseen. Se, että näitä rikkoutuneita paikkoja oli repussa kaksi, viitaa kyllä siihen, että se ei välttämättä kestä enää kovin kauaa.
Korjattu toppatakki oli Herra Kirjoituksen. Huomasin viikolla, että hänen takkinsa tasku repsottaa ja sanoin, että se pitää korjata. No ei se niin paha ole, oli vastaus. Kun tänään sain takin käsiini, molemmissa taskuissa oli repeämä, mutta sen lisäksi toinen tasku oli jo puolittain irti ja sen pohjassa oli reikä. Sain kuitenkin mielestäni varsin siististi ommeltua takin uudelleen kasaan ja parsittua taskunpohjankin umpeen. Täytyy jatkossa olla tarkempi, sillä nämä pienet jutut riistäytyvät helposti isoiksi, kun niihin ei heti tartu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti