Onnistuin jälleen olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan - tai sitten juuri väärässä paikassa. Sain nimittäin Naamakirjan Roskalavan kautta lisää lankoja. Enemmänkin olisi saanut, mutta kolme pussillista otin. Noissa ei oikeastaan ole yhtään kokonaista kerää, vaan isompia ja pienempiä jämäkeriä.
Sain sukulaisilta aikamoista kauhistelua ja vihjailuja siitä, että on helpompiakin tapoja päästä toisesta eroon kuin hukuttaa lankoihin. Yrittivät siis vihjailla, että vien langoilla Herra Kirjoitukselta elintilan, noudolla oli kuitenkin Herra Kirjoituksen siunaus. Toki tiesin itsekin, että hullua oli, mutta hain silti langat.
Kävin niitä pihalla läpi ja ihmettelin, ettei kukaan naapureista ilmestynyt ihmettelemään sitä, mitä olen tekemässä.
Loppujen lopuksi kävi niin, että ystäväni Ievuskainen ja hänen äitinsä lupasivat ottaa kaikki ne langat, joita en itse tarvitse. Käytyäni langat läpi yksi suurikokoinen pussi päätyi suoraan nopealla valinnalla heille. Siinä oli erilaisia paksumpia tossuiksi sopivia lankoja, virkkauslankoja yms. mitä tiesin heti, että tuskin käytän. Ja kun en tarkemmin katsonut, niin en ehtinyt kiintyä ja kehittää ideoita.
Kaksi pienempää pussia jäi vielä mulle, mutta niistäkin saattaa vielä osa päätyä eteenpäin. Noissa minulle jääneissä on tehostelankoja, akryylia, mohairia ja vain hyvin, hyvin vähän villaa tai sukkalankaa. Sen toki oli lahjoittaja minulle jo etukäteen kertonut, mutta otin riskin.
Kuvassa oikealla oleva suurin pussi lähtee Ievuskaiselle, kaksi pienempää odottavat tarkempaa syyniä ja päätöstä jatkon suhteen.
Ja kyllä, koska on edelleen epäselvää, paljonko näistä meille jää, en aio laskea näitä saapuneiksi ennen kuin tiedän todellisen määrän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti