Touhukas toukokuu

Toukokuu tuskin tarjoaa mitään uutta ja ihmeellistä, olen päättänyt olla miettimättä tulevaisuutta sen kummemmin. Ruokahävikin yritän edelleen pitää nollassa ja siinä on tavoitetta riittämiin.

1. viikko
Ensimmäinen viikko, vappu ja kaikki eli käytännössä ei mitään eroa normaaliin arkeen nähden.
Koronalomailu jatkuu ja into kaikeen on lopahtanut, lomasta huolimatta lähinnä ärsyttää, kun ei ole oikeastaan mitään tekemistä. Tai siis tekemistä on, mutta ei sellaista tekemistä, jota haluaisi puuhastella. Olen lopettanut loman ajaksi pitäisi, pitäisi, pitäisi asiat eli vaikka pitäisi siivota kaappeja, en päästä sitä edes mieleeni, koska olen lomalla. Lomailu jatkui samoissa merkeissä kuin aikaisemminkin: valvomista liian pitkään, kävelykierroksia, pelailua, noutoruokaa, kokkailua, tiskaamista. Pitkästä aikaa viikonloppu maalla.

2. viikko
Loma loppuu ja arki alkaa, Herra Kirjoituksella aikaisemmin kuin minulla. Mulle jää vielä loppuviikosta aikaa huolehtia koti kuntoon, kääntää vuorokausirytmi normaaliksi ja palauttaa ruokarytmi ennalleen ennen kuin työt todenteolla alkavat. Lisäksi pitää siivota loman aikana täyttynyt sähköposti. Rakas vanha autoni tuli huolehdittua kuntoon eli huollettua ja katsastettua, minkä jälkeen sen voikin ajaa pesun kautta talliin ja laittaa jälleen seisontaan. Autoon upposi taas kolikko jos toinenkin, mutta onhan se nyt taas sitten viimeisen päälle kunnossa: huollot 250€, bensat 90€, katsastus 50€, pesu 18€ ja verot+ liikennekäytöstä poisto 17€ eli yhteensä 425€. Vakuutusmaksuja vielä odotellaan. Huoltoihin meni enemmän, koska autoon vaihdettiin öljyt ja kuluvia osia (näitä ei nyt sitten tarvitse tehdä muutamaan vuoteen uudestaan). Bensa ei  ihan tarkalleen ottaen ole pelkästään autokulu ja tämän hetken kulu, koska tankki jäi melkein täyteen ja koska ensimmäinen tankillinen käytettiin lomailuun, mutta kirjataan nyt auton kuluiksi sekin. Koska koronapakotteita on löysennetty, saimme kyläilykutsun ystävien luo ja ilolla menimme, jotta tulee vähän vaihtelua tähän elämään. Viikonloppuna menimme maalle, koska seuraavasta käynnistä ei tiedä.

3. viikko
Laskeutuminen todelliseen arkeen ja töihin. Samalla tein päätöksen, että kuukauden kulutusrilluttelun jälkeen palataan myös sen suhteen arkeen. Kolutaan kaapit ja koitetaan käyttää sieltä kaikki mahdollinen syötävä, laaditaan budjetti ja pysytään siinä sekä yritetään korjata kuukauden rilluttelun aiheuttamat vahingot. Kieltämättä oli ihana nähdä työkavereita jälleen ja toisaalta hyvä tai huono todeta, ettei mikään ole muuttunut. Palkkapäivänä maksettiin laskut ja todettiin, että loma todellakin on vaikuttanut menoihin, samalla tuli kyllä kiitollisuus siitä, että on työpaikka ja sieltä ainakin toistaiseksi säännöllinen palkka. Vuorokausirytmin kääntäminen lomalta työmoodiin olikin odotettua hankalampaa ja fiilis on melkoisen zombie aina välillä.

4. viikko
Koska ei huvita käydä kaupassa, on meillä edelleen jatkettu kaappien kaivelua. Se kyllä tarkoittaa sitä, että viimeisetkin pitkäkestoiset maidot on otettu käyttöön ja melkein kaikki syötävä on kaiveltu kaapeista käyttöön. Lisäksi olen leiponut sämpylöitä (mitä muuten olen tehnyt tässä korona-aikana varsin useasti, en muista että olisin näin säännöllisesti ja usein tehnyt niitä varmaan koskaan). Järki sanoo, että jossain vaiheessa kauppaan on pakko mennä - ihan jo kahvimaidon takia- mutta silti yritän pihistää sitä loppuviikkon tai jopa viikonlopun yli.

5. viikko
 Samaa perushuttua; töitä, Potteria, töitä ja lisäksi yllättävä puhelinsoitto harrastetyöpaikasta. Maaliskuussa umpeutunutta ja koronan takia nollattua sopimustani jatketaan sittenkin, sain jopa palkankorotuksen ja vielä pyytämättä - kyl mää niin pali hämmästysi.

Kauppakuitit eivät suuresta lupailusta huolimatta edelleenkään kiinnosta, joten antaa olla. Muuten yritän pysyä kuosissa ilman niitäkin.

Farkkujen fiksaus

Lempifarkkuni alkavat olla todella lähellä tiensä päähän tulemista, ne on paikattu ja tikattu jo niin moneen kertaan, etten enää oikeastaan jaksa laskea, montako kertaa niitä on korjattu. En siis aio raportoida niiden paikkaamisesta yhtä kuvaa enempää. Sama koskee vuonna 2014 ostettuja toisia farkkujani, jotka nekin alkavat paljosta käytöstä olla entiset - paikkaa paikan päällä. Noilla kaksilla hyvin korjattuna pääsee kuitenkin tämän kesän läpi.

Sen sijaan totesin, että varakappaleet on hyvä olla. Viime keväänä sain paritkin farkut, joita olen kyllä käyttänyt jonkin verran. Rakastan niitä, koska niiden kirjailut ja timanttikoristeet vain vetoavat sisäiseen harakkaani. Niiden ongelmana on kuitenkin niiden malli, lahkeet on tarkoitettu käännettäviksi. Minun kävelytyylilläni nuo taitteet vain toimivat ärsyttävinä kivikokoomoina.

Päätin lyhentää farkut sellaisiksi, että niitä voi käyttää tarvitsematta raahata tonnia kiviä mukanaan. Ensin lyhensin farkut sopivaan mittaan. Katseltuani hetken tylsiä ja tavallisia lahkeita päätin ottaa käyttöön nuo lahkeiden koristeen ja ompelin ne uusien lahkeiden suihin. Vähän ne näyttävät töksöiltä, koska pohja on todella tumma ja koristeet taas vaaleat, mutta parissa pesussa väriero uskoakseni tasoittuu.

 Lopuksi liimailin vielä irronneet strassit paikalleen, jotta kiiltoa ja kimallusta on varmasti riittävästi.

Nyt minulla sitten on varafarkut kesää varten. Toiset odottavat vielä lyhentämistä ja muokkausta, joten jälleen kerran tuli vaatetusongelmat ratkaistua omasta kaapista.

Vappuklassikko

Vappupallo on kuulunut perinteisiin jo lapsuudesta asti. Muistan yhä sen surkean itkun, mikä tuli, kun yksi punainen hiiripallo karkasi taivaalle. Sitä kuljetettiin ulkona auton ikkunasta ja jokin ikkunan reuna tai auton rungon reunus hinkkasi narun poikki. Autoon palloa ei tätien mukaan kuulemma voinut ottaa, ettei se vain räjähdä. Niinpä ilo vappupallosta jäi vajaan tunnin ja viidentoista kilometrin mittaiseksi.

Koska niitä aitoja oikeita vappupalloja kuuluu olla vain yksi vappua kohti, on meillä jo muutaman vuoden ollut sama pallo. Olen saanut sen Herra Kirjoitukselta ensimmäisenä yhteisenä vappunamme vuonna 2003. Tämä kestopallo on edelleen kuosissaan ja joka vappu kaivan sen kaapista esiin - uutta ei siis tarvita.

Huvittavaa oli vain se, että tänä vuonna esimerkkinä vappupallosta paikallisessa lehdessä julkaistiin kuva oman palloni iso siskosta (ja samanlaisen näin marketissa asioidessani) esimerkkinä vappupallosta. Klassikko on siis klassikko vappupalloissakin.

Siinä ne ovat vappupallot vuodelta 2020 ja 2003. Suorastaan jännittää, montako vappua tuolla pallolla vielä mennään.