Kuvia kynsiprojekteista

Lisään tähän vielä pari kuvaa kynsiprojekteistani, siis sen ensimmäisestä osasta.

Tässä yhteiskuva varpaista ja sormista, varpaiden lakkausreunat vielä siistimättä.
Sitten seuraavaksi vielä yksittäiskuva salamatarralla koristellusta kynnestä:


Sitten vielä varpaat pari viikkoa lakkauksen ja sydänten lisäämisen jälkeen, valitettavasti akrobaatin taitoni eivät riittäneet siihen, että olisin saanut hopeisen sydämen paremmin näkyviin, siellä se kuitenkin jossakin on kynnesssä ylävasemmalla ;-) etsivä löytää... Kuvasta näkee, että lakka on alkanut lohkeilla, mutta sydän on edelleen kiinni kuin täi tervassa. Nyt on jo alkanut huolestuttaa, että millähän minä sen irroitan sitten kun tulee se aika. Riittääkö kynsilakanpoistoaine vai pitääkö etsiä jotain tykympää tavaraa?


Tällaiset jäljet jäivät kynsilakkaan, kun kristallit irtosivat. Kerrankin oli herra Kirjoitus kameroineen oikeassa paikassa - annettakoon kunnia sille kenelle kunnia kuuluu, sillä herra Kirjoitus on tosiaan toiminut, ja toiminee jatkossakin, hovivalokuvaajanani ja seuraa projektin etenemistä kameran takaa.

Rouva Jälkikirjoitus toivottaa hyvää yötä ja siirtyy uneksimaan ehkä jo piankin Hong Kongista saapuvasta paketistaan

Kynnet osa 2 ja vähän aiheen vierestäkin

Tästä näyttää tulevan varsinainen kynsiparatiisi, kun taas olen kirjoittamassa kynsistäni, mutta kun ne nyt ovat minua eniten viime aikoina riivanneet.

Riivausta on tapahtunut varsinkin sen jälkeen, kun näin juhannuksen aikaan yhdellä samassa työpaikassa olevalla henkilöllä rakennekynnet upotettuine kynsikristalleineen. Ensimmäinen ajatukseni oli:" ...kele, jos hänkin saa pitää, niin miksi en minäkin???!??" Edelleen kyllä jaksan ihmetellä asiaa, mutta hengessäni olen päättänyt vetää asian esiin siinä vaiheessa, jos joku alkaa puuttua minun kynsilakkaani.

Niin pitkälle kynsihimoni on minut riivannut, että menin ja rekisteröidyin ebayhin, kun huomasin siellä olevan "rhinestoneja" myynnissä ihan erilaisilla hinnoilla mitä Suomessa. Eräskin suomalainen nettikauppa myi 720 kristallin karusellia vaatimattomaan 130 euron hintaan, ja hongkongilaiset firmat myivät vastaavaa kiekkoa tai yleensä vielä isompia, joissa kristalleja oli 1200-1800, muutaman (5-7) Usan dollarin hinnalla. Näillä dollarin kursseilla noiden karusellien hinnaksi jää alle 5 euroa... Samoilta kauppialta löytyi myös myynnistä erilaisia todella isoja kynsitarrapakkauksia, muita erilaisia kynsikoristeita, noita kynsitimantti karuselleja joka lähtöön jne...

Lupasin itselleni, että postikuluineen voin tehdä 20 euron tilauksen. Kun olin valinnut haluamani tuotteet, 5 kappaletta isoja karuselleja (kivien/helmien määrä vaihteli välillä 1200-1800 per karuselli) ja 20 arkkia tarroja oli hinta toimituskuluineen vaatimattomat 16 euroa! Mutta ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin...

Onneksi älysin tarkistaa ennen tuotteiden huutamista, että myyjä hyväksyy maksuksi vain paypal-suoritteet. Minulla ei tietenkään paypalia ollut, kun olen elämäni kaikenlaisia luotto- ja maksukortteja vältellyt ja ihan vasta viimeaikoina olen joutunut antautumaan visan viettelykselle. Siten käänsin apua anovan katseeni herra Kirjoituksen suuntaan, vaan miten kävi? Ei niin, että hän olisi ollut hankintojani vastaan, mutta auttavaa kättä ei hänkään pystynyt ojentamaan, koska hänen ebay-tilinsä oli käyttämättömänä vanhentunut. Paypal suurine 60 sentin talletuksineen olisi ollut voimassa, mutta mitä tehdä paypalilla, jos ei pääse ebaystä haluamiaan tuotteita huutamaan. Nyt olemme siis siinä tilanteessa, että minä odottelen paypalin aktivointi koodin saapumista visa-tietoihini, jotta pääsen aktivoimaan visakorttini paypal käyttöön ja toisaalla herra Kirjoitus ahdistelee ebayta uudelleen aktivoimaan hänen käyttäjätietonsa. Olemme sopineet, että se jonka asiat tulevat ensin selvitetyiksi, hoitaa haluamieni tuotteiden hankkimisen. Jäämme siis innolla odottamaan, kumpi on nopeampi paypalin/visan asiakaspalvelu vai ebayn ylläpito - itse olisin valmis veikkaamaan ensimmäistä.

Lohdutukseksi sentään voin kertoa löydöstä, jonka tein pakallisesta antiikimakasiini-kirpputori-yleiskauppa-romuvarasto- yhdistelmästä. Olin etsimässä oveemme tervetuloa- kylttiä tai jotain mistä sellaisen voi tuunata. Tämä taas aiheutui siitä, että naapurin rouva oli ripustanut oveensa kauniin vihreävalkoisen silkkikukista ja -lehdistä tehdyn kranssin, olin siis jäämässä kilpavarustelussa toiseksi, sillä meidän mattomme ja viherkasvimme alkoivat näyttää auttamattoman käytetyiltä hänen mattonsa ja kranssinsa rinnalla. Niinpä poikkesinkin sitten tuonne kaiken tavaran tavarataloon katsomaan, josko sieltä löytyisi jotain apua asiaan. Ja löytyihän sieltä, useampaankin kuin yhteen asiaan. Paitsi että löysin sieltä valmiita tervetuloa-kylttejä ihan kaksi kappalein (toinen luonnonvalkoinen tähkin ja ruiskaunokein koristeltu käsinmaalattu kakkoslaatuinen kyltti (täplä vihreää tipahtanut väärään paikkaan valkoisella pohjalla) ja toinen paneelin kappaleelle maalattu hauska rantamaisema ankkoineen), löysin erään tekokynsi laatikon pohjalta pari pussia punaisia kynsikristalleja! Nehän minun oli tietenkin pakko saada. Kassalle päästyäni yllätys oli sitäkin suurempi, kun kassatyttö pyysi koko kasasta vaivaisen vitosen.

Siis vitosella kaksi pussia kynsikoruja ja kaksi isoa tervetuloa-kylttiä, joita voin vaihdella vaikka viikottain - nyt sitten vain katsotaan mikä on naapurin rouvan seuraava veto, sillä nyt minä olen askeleen edellä, kun minulla on matto ja viherkasvi ja rantamaisema hänen mattoaan ja kranssiaan vastaan.

Kynsiharrastukseni on siis tähän mennessä kustantanut minulle noin 8 euroa, mikäli siis ei lasketa mukaan kauppaan pyöräilemisen aiheuttamaa pyöränkumien kulumista, kaupassa kävelemisen aiheuttamaan kengän pohjan ohentumaa ja kai tässä laskelmassa pitäisi sitten vielä huomioida satulan ja ahterin välisen kitkan housuille aiheuttama kulutuskin? No, tuolla rahalla on kuitenkin luvassa iloa pitkäksi aikaa.

Pari päivää sitten aloitin taas kauneuden paratiisin (www.kauneudenparatiisi.fi) ohjeilla kynsien laittamisen, siis vanhan lakan poistoa, kynsien huoltoa ja uudelleen lakkausta ja joka välissä odottelua ja ohjeiden lukemista. Lopputuloksena oli taas omasta mielestäni kivan näköiset kynnet, vasemmassa kädessä oli pikkurillissä kolme kolmiomaisesti aseteltua pyöreää 1,5mm kristallia ja oikeassa pikkurillissä kaksi 3 mm kukkasta, kaikki olivat väriltään punaisia, sillä muita vaihtoehtoja tuolla kaupassa ei ollut. Ensimmäinen varovainen testaus eli käsien pesu lakan kuivuttua osoitti, että ne pysyivät hyvin kiinni. Toinen testaus: yleisiä kotitöitä yhden illan verran ja kristallit istuivat edelleen kiinni kuin täi tervassa. Kolmas ja rankin vaihe: siivouspäivä. Sitä kristallit eivät enää kestäneet, kun aamusta aikaisin aloitin siivoamisen, sain jo puoleen päivään mennessä huomata ensimmäisen kukkasen tippuneen. Kun illalla myöhään rättiväsyneenä kaaduin sänkyyn, olivat kaikki kivet irronneet ja jäljellä vain tyhjät paikat. Jotain lohdutusta toi sentään se, että irotamiskohdat olivat suhteellisen siistit verrattuna siihen, mitä irtoavat tarrat jättivät jälkeensä.

Mitä me tästä siis opimme? Vaikka olisit uusista löydöistäsi miten innostunut, älä tee kynsihuoltoa ennen suursiivouspäivää, sillä joudut kuitenkin tekemään sen uudelleen heti sen jälkeen. Ja kyllä, minä olen anti-niksipirkka-ihminen, joka uskoo vakaasti siihen, ettei siivous ole juhlaa edes iltapuku päällä, vaikka niksipirkassa muuta väitetäänkin.

Kynsikokeiluja

Olen muutaman viimeisen viikon ajan selannut netin erilaisia kynsisivuja suoranaisella intohimolla, sillä keksin tässä päivänä muutamana, että työn kuormittamat kynteni ovat, jos eivät nyt suorastaan rumat, niin kuitenkin tylsät. Niinpä sitten päivänä muutamana päätin, että asialle pitää tehdä jotain. Jos olisin tavallisessa työpaikassa, olisi ongelma ratkaistu sillä, että varaisin ajan joltain kynsistudiolta ja teettäisin itselleni unelmakynnet. Työpaikkani nyt vain sattuu olemaan sellainen, että kynsilakan käyttö on, jos ei nyt suoranaisesti kiellettyä, niin kuitenkin vähemmän suositeltavaa. Jos ilmestyisin työpaikalle puolentoista tuuman rakennekynnet sormissani, voisin olla varma, että puhutteluun päätyisin...

Niinpä olen nyt sitten kuluttanut tunteja netissä katsellen mitä ihanimpia kynsiä ja kuolaten niiden perään. Alkusysäyksenä koko jutulle toimi työpaikallamme poikennut esittelijä, jolla oli paitsi mitä ihanimmat kengät (olen heikkona myös korkokenkiin) myös aivan uskomattoman upeat kynnet. Jos työkaverini eivät olisi tienneet minun olevan onnellisesti naimisissa, olisivat varmaan luulleet minua lesboksi, sillä sen verran ahnein katsein seurailin tuon vierailijan kenkiä ja kynsiä. Hänen kyntensä eivät olleet mitenkään erityisen pitkät, mutta lakkaus ja koristelu olivat todella tyylikkäät. Kynnet oli jaettu viistoten kahteen osaan (oliko se nyt kilpilakkaus vai vaakunalakkaus, en ikinä muista), kynnen alaosassa oli tumman sininen lakka, yläosassa vaaleansininen, siihen rajaan, missä lakkojen väri vaihtui, oli upotettu kolme vaaleaa helmeä. Pikkurillin kynsi oli hivenen pidempi kuin muut ja siihen oli vielä lisäkkeeksi laitettu tuohon vaalean siniseen osaan tummansininen/musta pitsikukkanen.

Kun sitten naputelin googleen hakusanaksi nail art, aukeni paratiisi. Mitä ihanimpia malleja, koristeluja ja koruja. Suomalaisen kauneuden paratiisin nettisivut lukuisine ideoineen olivat suoranainen aarreaitta, sillä siellä oli lukuisia vinkkejä paitsi rakennekynsille myös omien kynsien koristeluun. Niin paljon innostusta minulla oli, että päätin kokeilla edes jotain, jotain pientä ja kivaa, mitä ehkä voisi jopa käyttää töissä.

Alkuinnostuksen huumassa selasin läpi varmaankin kaikki suomenkieliset nettikaupat ja jo melkein tilasinkin niistä lakkoja ja koristeita. Sitten käytännöllinen minäni tuli ja iski minua pahemman kerran ihan kirjaimellisesti kynsille, olinko todella valmis maksamaan monta euroa posti- ja toimituskuluja parin euron tavaroista. Halusin siis varmistua homman toimivuudesta ennen kuin lähden tilaamaan mitään ylimääräistä kynsiporjektiini.

Sen tiesin jo ennakkoon, että eri värisiä kynsilakkoja kaapeistani kyllä löytyisi varmasti ainakin parikymmentä ellei enemmänkin, sen sijaan minulla ei ollut kunnollista aluslakkaa ja päällyslakkakin puuttui. Onneni olikin melkoinen, kun löysin paikallisen Vapaa valinnan ale-hyllystä Anytimen alus-ja päällyslakat 30% alennuksella. Alle kolme euroa pullo oli sellainen hinta, jonka olin valmis näistä kokeilutuotteista maksamaan. Tuo hinta ei vielä vie meikäläista konkurssiin, jos vaikka kävisikin niin, että lakat jäisivät kerran käytön jälkeen kuivumaan kaapin perälle. Sitten puuttuivat enää koristeet, kävin vielä kerran lukemassa netistä vinkkejä ja löysin yhden erittäin käyttökelpoisen: "käytä mielikuvitustasi".

Ryhdyin siis mielikuvitus lentäen penkomaan kaappeja ja laatikoita, josko sieltä löytyisi jotain, mitä voisi kynsikoristeena käyttää. Kauppaan en enää päässyt, sillä inspiraatio iski tietenkin kello 23, eikä mikään liike enää ollut auki. Askartelulaatikko osoittautui melkoiseksi aarrearkuksi, sillä sieltä löytyi useampi purtilo askarteluhileitä, eri kokoisia kiiltäviä tähtiä, sydämiä ja kukkia ja kaiken huipuksi joskus vuosia, vuosia sitten ostamiani kynsitarroja. Olin silloin ajatellut nuo kynsitarrat askartelukäyttöön, mutta ne olivat syystä tai toisesta jääneet käyttämättä.

Innoissani ryhdyin puuhaan, varpaankynnet lakkaisin Nearly Natural- sarjan Splash-nimisellä lakalla. Tämä ihana turkoosi on yksi lempisävyistäni, mutta sitä ei enää valitettavasti valmisteta. Onneksi vuosia sitten ostetussa pullossa on vielä lakkaa muutamaan lakkaukseen, en tiedä, mitä sitten teen, kun lakkapullo on tyhjä, varsinkaan, jos en löydä uutta vastaavaa tilalle. Jos jotakin kiinnostaa, niin todettakoon sivuhuomautuksena, että tämän turkoosin lakan sävy on täsmälleen sama kuin Mac pigmenttien "turquoise"-sävy. Niin, varpaat lakkasin siis turkooseiksi ja hetken mielijohteesta laitoin ukkovarpaisiin hopeanväriset n. 5mm halkaisijaltaan olevat sydämet ja päälle kiiltävää päällyslakkaa. Varpaista tuli uskomattoman upeat, todelliset sandaalivarpaat, sillä valon osuessa sydämiin ne vilkkuvat jännästi valoa heijastaen.

Onnittelin itseäni onnistuneesta ideoinnista ja ryhdyin käyttämään luovuuttani sormiin. Korallinväriksi lakattuihin kynsiin laitoin pikkurilleihin toiseen pienen kissan kuvan ja toiseen salaman. Näyttivät ihan kohtuullisen onnistuneilta ja olin tyytyväinen ensimmäiseen kynsitaide kokeiluuni.

Kaksi päivää kokeilun jälkeen en ollut enää lainkaan yhtä tyytyväinen: varpaat kyllä olivat edelleen kauniit, ei mitään kulumajälkiä tai merkkejä korujen irtoamisesta (vaikka niillä oli uitu, saunottu ja niitä oli liotettu jalkakylvyssä), mutta sormet olivat ihan kamalat. Kynsilakka oli kyllä muutoin edelleen ok, mutta tarrat irtosivat heti ensimmäisen päivän jälkeen, jättäen lakkaan rumat jäljet. Tosin lisäkommenttina todettakoon, että koruja kuormitettiin työpäivällä arkistossa, jossa täytyy käsitellä painavia paperijuttuja ja siellä kynnet aina muutenkin rikkuvat tökkiessään pahvien ja paperien reunoihin. Seuraavalla kertaa täytynee kokeilla tarrojen kestoa varpaiden kynsissä, elleivät toimi sielläkään, saavat palata takaisin askartelukäyttöön.

Nyt sitten edessä on ankara pohdinta, mitä tehdä tai miten koristella sormen kynnet niin, että kestäisivät edes muutaman päivän. Vinkkejä otetaan vastaan!

Perustamispöytäkirja

Nyt se on sitten tehty.... Rouva Jälkikirjoitus on nyt lisännyt omituisten harrastustensa listalle vielä yhden, nimittäin nettinblogin pitämisen. Eihän blogin pitämisessä sinänsä ole mitään omituista, sehän on tällä hetkellä enemmän tai vähemmän suorastaan trendikästä, mutta omituisuus tuleekin esiin siinä, ettei rouva Jälkikirjoituksen ole mitenkään tarkoitus mainostaa blogiaan saati sitten tehdä siitä julkista. Tietenkin blogi on kaikkien saatavilla, kun se kerran on julkisesti internettiin törkätty, mutta sehän tässä onkin koko jutun juju - yksityinen, mutta kuitenkin julkisesti luettavissa. Jännitykselllä jään siis odottamaan eksyykö tänne itseni lisäksi kukaan koskaan.

Itse blogin pitäjästä kerrottakoon sen verrran, että rouva Jälkikirjoitus on ihan oikeassakin elämässä rouva, sellainen varhaiskeski-ikäinen naisihminen, jonka tarkoituksena on kirjoittaa blogiaan sydämellä, aiheet kaikkialta maan ja taivaan väliltä (välillä maasta ja taivaastakin), mikä kulloinkin mielessä kaihertaa. Äidinkielen kirjan selailusta on jo aikaa, pyrin toki mahdollisimman selkeästi ja oikeakielisesti itseäni tällä kauniilla äidinkielellämme ilmaisemaan, mutta en silti aio kantaa suurta huolta kaikista pilkku- ja yhdyssana virheistä, joita tekstiin varmasti tulee. Tärkeämpää on asiasta tai asian vierestä kirjoittaminen.

Kun tuossa alussa tuli nuo omituiset harrastukseni mainittua, niin uteliaille kerrottakoon, että rouva Jälkikirjoitus tyydyttää ostohimojaan harrastamalla mystery shoppausta, lisäksi hän puuhastelee erilaisten nettihuutokauppojen ja -kirpputorien kanssa niin myyjänä kuin ostajanakin, samoin hän toimii vapaa-ajallaan mediatutkimuskommentaattorina. Näitä tavallisempia harrastuksiani ovatkin sitten ne perinteiset lukeminen, sisustaminen, liikunta, puutarhan hoito jne. Sen verran "maskuliinisuutta" löytyy, että kädessä pysyvät tarvittaessa vasara, kirves ja moottorisahakin. Lisäksi muita kiinnostuksen kohteita tulee ja menee, vähän riipuen kulloisenkin hetken mielialoista ja käytettävissä olevasta ajasta.

Blogiani minun on tarkoitus kirjoittaa säänöllisen epäsäännöllisesti eli aina kun mieleen tulee jotain sellaista, jonka katson kirjoittamisen arvoiseksi.