Sininen sekstetti

Penkoessani täydennyslankoja Lumipilvi-sukkiin "löysin" ohuita sinisävyisiä neulelankoja, jotka oli kääritty kerälle valmiiksi kerroittuina: kirkkaan siniset nelinkertaisena ja tummasiniharmaat kaksinkertaisena. Yhdistin kirkkaansinisen ja siniharmaan, jolloin sain kuusinkertaisen langan, mikä paksuudeltaan oli hiukan paksumpaa kuin 7 veljestä.

 

Tarkoituksena oli tehdä noista perussukka. Alkuun 64 silmukkaa, 2o 2n -joustinta. Tylsää, mutta toimivaa silloin kun sukan on tarkoitus olla hienostelematon saapassukka työkäyttöön.  Kantalappuun 17+17 silmukkaa, 34 kerrosta. Kantapohjaan 8+8 silmukkaa. Kantalapun reunasta nostin 17 silmukkaa. Kavensin joka toisella kerroksella, kunnes puikoilla oli 15 silmukkaa kullakin. 

 

Painoa sukilla 152g. Lankaa käytetty vuoden alusta  2772g.  

Lista osa kaksi

Sen verran paljon tuo aiemmassa postauksessa esittelemäni väärän värinen ja liian lyhyt lista häiritsi, että tilasin oikeampaa väriä olevaa punapyökkistä DC-fixiä. Heti, kun se saapui, ryhdyin tekemään uutta listaa. Materiaalina käytin postituspakkauksen pahvia, josta leikkasin 4 sopivaa suikaletta, jotka päälystin DC-fixillä. Onhan noissa ihan selkeästi värieroa. 

 

 

Ei täydellinen, mutta kyllä silmä tuohon varmasti tottuu. Varsinkin nyt, kun on edessä hämärä vuodenaika, niin erottuu vieläkin vähemmän. 

 

Optinen harha saa listan kuvassa näyttämään lyhyemmältä kuin on todellisuudessa. Tässä kohtaa se kuitnekin on ihan samanmittainen kuin tuo reunalistakin. 

 

Nyt voi taas ruksia yhden asian hoidetuksi loputtomalta työlistalta.  

DIY akvaario

Siivouksen yhteydessä työpaikalta löytyi vanhat luentokirjat, jotka olen tuonut vuonna 2018 Wienistä koulutuksesta. Näiden kirjojen takakannessa oli kuva seuraavan vuoden tapahtumajulisteesta, jossa oli turkoosilla pohjalla kaloja. Jotenkin väistämättä tuo juliste synnytti mielessäni ajatuksen akvaariosta. 

 

Päätin säästää kuvat ja rakentaa niistä akvaarion. Sitä varten olin ostanut ja koonnut tarvikkeita. Tylsän vapaapäivän kunniaksi päätin katsoa mitä saisin aikaiseksi. Pohjana on siis kaksi luentokirjojen takakantta, toinen pohjana ja toisesta leikatuilla palasilla peitin kuvassa olleet logot ja päivämäärät. Tuo ei olisi ollut huono näinkään, jotenkin yksinkerainen on kaunista. 

 

Ensin olin ajatellut askarrella lehdet paperinarusta, joita ostin materiaalipankista. Nuo paksut narut olivat kuitenkin vähän turhan paksuja, ja niitä olisi pitänyt leikellä runsaasti., joten kaivelin lisää varastojani, ja löysin epämäärisiä irtonaisia silkkipaperi lehtiä. Siis ihan yksittäisiä lehtiä tai pieniä oksia, jotka kiinnitin kaksipuolisella teipillä kehykseen. 

 

Lopputulos on ihan kohtuullinen, kasveja ehkä pitäisi olla vielä vähän enemmän, jotta se näytäisi aidommalta. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin vielä tuon yksinäisen kalan kehyksen kulmaan ulkopuolelle, jotta tulos olisi enemmän kolmiulotteisen näköinen.

 

 

Budjetti tähän ovikoristeeksi tarkoitettuun oli hyvin pieni, sillä kehys, kalakuvat ja suurin osa kasveista oli ilmaisia. Teipin olen joskus ostanut ja nuo paperinarut, joista tähän ei käytetty kuin pari pätkää.   

 

Korjauksia keittiössä

Keittiön yläkaappien alla olevista valaisimista yksi oli tullut tiensä päähän ja se oli pakko vaihtaa. Niin siis tarkemmin ottaen itse valaisin toimi moitteettomasti, mutta siihen liitettynä olevien pistorasioiden muovinen taustaosa oli ikääntyessään murtunut. Pistorasiat kyllä toimivat, mutta olivat hutkuja, ja joka kerta pistoketta irrotettaessa mietin sitä, lähtevätkö ne seuraavaksi kokonaan käteeni. Meillä on paha tapa roikkua kaikessa vanhassa niin kauan kuin ne vain suinkin toimivat, joten tätäkin vaihtoa vetkutettiin aika pitkään, mutta nyt se oli sitten pakko tehdä.

 

Lamppua irrotettaessa paljastui juuri se ikävä yllätys, mitä pelkäsimmekin eli sähköjohtojen paikka oli uuden lampun kannalta ehdottoman väärä. 

 

 

 

Päätimme kuitenkin, että lamppu vaihdetaan, kun kerran uusi oli ostettuna. Pitkään mietimme vaihtoehtoja, mitä tuolle tyhmälle kololle tuossa voisi tehdä. Vaihtoehtoina pompottelimme kaikkea kyseisen palan 3D-tulostamisesta aina laatoittamiseen asti. Viimeisin vaihtoehto karsiutui pois, kun tajusimme, että laattaleikkurin lainaaminen olisi hankalaa ja että muutamaa saumasenttiä varten pitäisi myös ostaa koko purkillinen saumauslaastia. 

 

 

Yhtenä vaihtoehtona oli lista, jolla tuo peitetään. Siinäkin mietittiin moneen kertaan listan mallia, maalaamista ja muita vaihtoehtoja. Joskus ajatukset tulevat hassuina ryppäinä sillä ensin tajusin DC-fin mahdollisuudet ja seuraavaksi löysin itseni pelastamasta pahveja työpaikan roskiksesta. Olin nimittäin huomannut sen, että tuollaisen päällystettävän listan ei tarvitse olla puuta, vaan pahvikin käy ja toimii keveytensä puolesta ehkä vielä paremmin kuin puu, koska pahvin voi kiinnittää kaksipuolisella teipillä. 

 

Meillä ei ollut oikean väristä DC-fixiä, mutta päätin tehdä koevedokset lähellä oikeaa väriä olevalla DC-fixillä, jotta näkisi toimiiko tuo lainkaan. Ensin siis mittaamaan sitä, minkäkokoinen listasta pitäisi tulla ja mattopuukolla (joka sivumennen sanoen jouduttiin ostamaan tätä varten, kun edellinen oli kadonnut jonnekin) leikkaamaan sopivia siivuja pahvista. Ikävä kyllä dyykkaamani pahvi oli liian lyhyttä, joten jouduin jatkamaan pahvia lisäpaloilla. 

 

 

Irtonaisena lista näyttää tältä, ihan kelvollisen näköinen lista. 

 

Kun valo on lampussa, ei listaa tahdo edes huomata tai siis minä huomaan ja sen väärä väri häiritsee silmää. Erityisesti, joska tuossa nurkkauksessa on jo muutenkin kolmea eri väristä "puuta" kaapistojen seinät ovat yhden väriser ja reunuslistoja on kahta eri mallia ja nekin ovat keskenään eri väriset. Neljättä väriä en enää halua, joten tämän värisenä tuo lista ei tuonne tule jäämään. 

 

 

Tässä kuvassa oikeastaan näkyy aika hyvin tuo kolmen "pyökin" väriero; etualalla yhtä, oikealla sivustalla toista ja askartelemani lista kolmatta. Neljättä sävyä ei näy kuvassa, mutta sitä on alta metrin päässä sivulla ja yläpuolella. Lisäksi lista on liian lyhyt, se näyttää hömöltä. 

 

Jatkoa ajatellen mietin vielä, ympäröinkö koko lampun listoilla vai teenkö tuohon alle pidemmän. Ikävästi punapyökki on tällä hetkellä ehdottomasti niin out kuin vaan voi olla, joten ei ollut toivoakaan, että Roskalava-ryhmästä olisi löytynyt palasta DC-fixiä siinä sävyssä. Sitä ei myöskää löytynyt tästä kaupungista kivijalkaliikkeistä, joten irvistellen tilasin rullan tuota postimyynnistä. Toki tuossa on se hyvä puoli, että sillä voi sitten tuunata muutakin, jos sävy on sopiva - juu, harkitsen myös tuon etulistoituksen päällystämistä - ja se kestää jemmaamista. Tuo vaalea Dc-fix on sohvaprojektista vuodelta 2016 ja hyvin toimii edelleen. Samoin pyrin haalimaan töistä isomman pahvilaatikon, jolloin listaa ei tarvitsisi jatkaa. 

 

Palaamme jossain vaiheessa osan lista 2.0 merkeissä.  

Kosmetiikkapoistot 3/2025

Vuoden kolmas neljännes on menossa ja edelleen jaksan vainota tyhjiä purtiloita tai muuten kaapista poistunutta kosmetiikkaa. Heinäkuun helteidemn myötä oikeastaan vain suihkugeelin, shampoon ja saippuan kulutus kasvoi, monen muun kosmetiikan kuten meikkien kulutus taas väheni loman ja hien myötä. 

 

Niinpä kauden ensimmäiset poistot ovat Banana Dreams puuteri, Dermosilin kesädödö (minun), Garnierin misellivesi (jonka pullokoosta voi päätellä, miksi ei viimeaikoina ole ollut kasvoputsaripoistoja), Rexonan dödö (Herra Kirjoituksen), hammastahna, Yves Rocherin Rouge Orient huulipuna, joka kieltäytyy tulemasta pois hylsystään, Oriflamen minihuulipuna ja Dermosilin sitruunainen käsisaippuanäyte.

 

 

 

Snoopy-hajuvesi tuli minulle jonkun muun Roskalava-tavaran mukana ja tuli käytetyksi loppuun, Oriflamen milk&honey suihkugeeli on viimeisiä äidin tilaamia, samoin Ducrayn shampoo, Doven suihkugeeli on perussettiä, Root lifting spray Deromosililtä. Lisäksi kaksi erilaista hammastahnaa, huulipuna, huulten rajauskynä (viimeinen täytekynän täyte) ja Thaikuista tuotu norsusaippua oli toiseksi viimeinen (viimeinen toimii kuvassa mallina). 
 

 

Osaksi hyvin tavanomaista ja sitten vähän harvinaisempaa tyhjentynyttä. 9 kappaletta erilaisia Dermosilin saippuanäytteitä, vaseliini-huulirasvapurkki, miesten mallin suihkugeeli-shampoo yhdistelmäpullo ja Herra Kirjoituksen dödö. Sitten se helmi: Joe Blascon kulmaväri. Todellinen aarre, josta hinkkasin viimeisetkin tipat käyttöön. Tuo kesti minulla jokapäiväisessä käytössä liki 4 vuotta, joten vaikka se on hankintahinnaltaan kallis, ei se silti vuotta päälle kovin kalliiksi tule. Uuden saan vasta sitten, kun kaikki muut vanhat on käytetty loppuun eli en mahdollisesti koskaan. Ja sekös minua harmittaa.  

 

 Tyhjentyneet 21 törppöä ja 10 näytettä.  Vuoden alusta 61 törppöä ja 28 näytettä.

Sanoinkuvaamaton syyskuu

 Otsikosta huolimatta aion silti yrittää kuvailla syyskuutani sanallisesti. 

 

1.viikko

Lomaviikko varsinaisista töistä, mutta kilometrin pituinen lista kotitöitä ja vähän keikkahommia. Tehtyäni lähes kaksi viikkoa töitä tauotta, päätin, että loman alkuun en laita herätyskelloa soimaan vaan nukun. Nukun juuri niin kauan kuin nukuttaa ja haluttaa. Tämä siis tarkoitti sitä, että olin hereillä 6:11, koska pissahätä. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, sillä uudelleen nukahtaminen ei onnistunut. Niinpä löysin itseni aamulla juomasta aamukahvia töihin menossa olevan Herra Kirjoituksen kanssa ja kirjoittamassa viikolle tuota mainittua kilometrin mittaista työlistaa, jossa suunnilleen ensimmäisenä kohtana oli: "pelasta tili". Olin näet onnistunut sniiduamaan elokuun viimeiset päivät tekemättä lisätilisiirtoa pankkikorttitilille ja tunsin itseni voittajaksi, vaikka tilin saldo oli surkeat pari kymppiä. 

 

Syyskuu valkeni sumuisena ja minä jäin kyttäämään sumun poistumista, jotta pääsisin pesemään ikkunoita. Maanantai päivä meni pitkälle rätti kädessä, sillä pesin makuuhuoneen, työhuoneen ja keittiön ikkunat. Makkarin siivosin kokonaan ja vaihdoin verhot, päiväpeiton ja koristetyynyt syyskuosiin normaalin lakanajumpan lisäksi tietysti. Pyykkiäkin ehdin siinä sivussa pestä kolme koneellista. Illaksi ehdin vielä keikkahommiin. Tiistai jatkui samanlaisella siivousurakalla. Siivosin keittiön ja työhuoneen, yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa pesimme olohuoneen ikkunat ja siivosimme olohuoneen sekä ripustimme sinne uudet verhot. Jälleen lisäksi pari koneellista pyykkiä - mistä sitä oikein riittää. 

 

Keskiviikkona harkitsin materiaalipankissa käymistä, koska siellä oli ilmaispäivä. Sen nykyinen sijainti on minulle huonompi kuin kaksi edellistä, joten sinne täytyy erikseen lähteä. Yhden käynnin perusteella voisin sanoa, että sinne ei välttämättä tarvitse kovin monta kertaa mennäkään, sillä tilat olivat todella pienet ja ahtaat ja tavaraakin vähänlaisesti. Mukaan tarttuivat ainoastaan nuo teipit. Jälkeen päin tajusin, että olisin voinut ottaa myös ne paperinarut, joita hipelöin, sillä sain niiden käyttöön loistavan idean. No, jos idea kantaa, niin voin hakea ne sieltä myöhemmin ja maksaa sen 2€/kilo, mitä niistä pyydetään.

 Lisäksi siivosin eteisen ja kylpyhuoneen, illaksi menin vielä muutamaksi tunniksi töihin, jonka jälkeen Herra Kirjoitus hoiti ruokailun tilaamalla kebabit. 

 

Torstaina oli loman ainoa varsinainen lomapäivä, jonka aikana päätin vain olla tai siis melkein. Kuuntelin äänikirjaa, kudoin sukkaa, tein lenkin  ja kävimme kaupassa. Jotain hassua on tapahtunut, koska oikeastaan mikään kauppojen tarjouksissa ei saanut aikaan sellaista "jee, me tarvitaan tää"- kutinaa, mitä kesäaikana on ollut ilmassa erityisesti ruoan suhteen. Sadetakin ostin itselleni, siitä erillinen esittely, Klik. Perjantain vietin keikkatöissä ja illalla vuorossa äidin jalkahoito + siivous. Viikonlopuksi menimme maalle. 

2.viikko

Paluu sorvin ääreen. Maanantain työpäivä venyi muutamalla lisätunnilla, tiistain työpäivä oli muutenkin pitkä eli niinä päivinä ei juuri muuta tehty kuin töitä. Tiistaina Herra Kirjoitus jäi sairastamaan lentsua kotiin. Keskiviikon vapaapäivä meni pitkälle kotihomissa, ruoanlaittoa, mankelointia, pyykinkorjausta, siivousta ja kauppareissu, jolta kannoin kotiin taas aimo määrän tavaraa. Tuhlasin ja ostin itselleni, tarjouksesta totta kai, pitkään himoitsemani käsityövalon. Kun torstainakin tuli tehtyä ylimääräinen iltavuoro, päätin, että olen ansainnut uudet rintaliivit. Ne sattuivat olemaan Lidlissä tarjouksessa ja kun kerrankin oli kokoja, ostin kahdet. Ne kustansivat yhteensä 16€, joten tein mielestäni hyvän hankinnnan, varsinkin kun ne sovitettaessa istuivat kuin hansikas. 

 

Kävimme töissä työkaverien kanssa mielenkiintoista keskustelua aiheesta ruokakulut. Pakko tunnustaa, että Herra Kirjoitus oli osin oikeassa, ei nuo meidän "hirveät kulut" nyt niin hirveitä oli suhteutettuna siihen, minkä verran muilta menee ruokaan tai minkä verran tilastokeskusilmoittaa keskiarvoiseksi kulutukseksi meidän tapaisellamme perheellä (418€). Herra Kirjoituksen lounaat mukaan laskettuna olemme aika tarkkaan keskiarvossa.

 

Perjantaina totesin saaneeni Herra Kirjoitukselta tartunnan ja kurkkuni olevan kipeän kuin mikä, yskitti ja henkeä ahdisti - onneksi on vapaapäivä ja vapaa viikonloppu, niin ei tarvitse olla töistä poissa. Rehellisesti: kettuttaa olla vapaa-ajalla sairaana.

 

3.viikko

Yövuoro viikko, joka alkoi palkkapäivällä. Ensin laskut maksuun, sitten kotitöitä, pyykkejä, kokkausta ja yöksi töihin. Yövuorojen väliset päivät menivät lähinnä koomaillessa eli kudoin sukkaa ja tein jotain pikkuhommia sekä lenkkeilin. Perjantaina kävimme siivoamassa äidille, hänellä oli jälleen hyvä päivä, mikä oli oikein ihanaa. Viikonloppu kului jälleen töiden merkeissä. 

 

4.viikko

Jälleen lomaviikko, polttelen säästölomia, jotka on pakko pitää tämän vuoden aikana. Maanantain vietin harrastetöissä ja tiistainakin illan. Tiistaina päivällä kävin materiaalipankissa. Tiesin, että heillä on keskiviikkona ilmaispäivä ja vanhasta viisastuneena päätin käydä katsastamassa tarjonnan etukäteen. Shoppailin 1,05€:n arvosta lankaa ja paperinarua. Meidän oli tiistaina tarkoitus tavata Ievuskaisen kanssa, mutta hän oli sairas ja peruutti treffit. Jos nyt ihan rehellinen olen, niin eipä tuo yllättänyt. Se on alkanut olla enemmän sääntö kuin poikkeus.  

 

Keskiviikkopäivän vietin koko päivän maalla sytykeruusujen ja steariinin parissa. Lopputuloksena kolme isoa muovikassillista sytykeruusuja. Yksi valmis kassi jäi vielä odottamaan steariinikylpyä. Torstaina lähinnä lorvin, tein vähän ruokaa, siivoilin, laitoin pyykkiä ja kudoin sukkaa. Lisäksi kokosin listaa projekteista, jotka pitää hoitaa loppuun seuraavien kolmen kuukauden aikana. Perjantaina ompelin vartalotyynyyn uusia tyynyliinoja. Lisäksi kävimme siivoamassa äidille ja illan pesin sitten taas pyykkiä. Pyykkimäärät ovat tasoittuneet yhden vajaan jätesäkillisen luokkaan. Lauantaina suunnistimme maalle. Tyhjensimme traktorin tankin, jotta huolto pääsisi etenemään, ajoimme nurmikon, teimme kahteen lasiin pleksi-ikkunat,  kaadoimme jokusen pihlajan ja muutaman muun pikku puun, jotka kasvoivat väärässä paikassa ja kahvitimme naapureita. Omasta mielestämme saimme varsin paljon aikaan.

 

5. viikko

Kaksi päivää. Maanantaina totesin, että leipä ja maito loppuvat, joten suoritin perinteisen tarjousten läpikahlaamisen - mitään kovin houkuttelevaa ei löytynyt, joten hankinnoissa oli vain perustarvikkeita. Kävimme katsomassa Herra Kirjoituksen äitiä sairaalassa, jossa hän on nyt ollut viikon verran keuhkoveritulpan vuoksi. Iltapuhteina pesin jälleen pyykkiä.  Tiistaipäivä kuluikin sitten töiden merkeissä. 

 

Roskalavalöydöt ja muut hankinnat:

 

Hamstrasin materiaalipankin ilmaispäivästä neonkeltaista kangasteippiä. Vielä ei ole ideaa, mihin sitä käytän, mutta uskotaan, että aika tavaran kaupitsee. Muutoin siellä oli liian paljon ihmisiä ja liian vähän tilaa eli en jaksanut pyöriä kovinkaan kauaa katselemassa. 

 

Dermosilin tilauksessa ainoa maksullinen oli Herra Kirjoituksen dödö, jonka pistin ostoskoriin saadakseni tuon kasvoputsarin ilmaiseksi. Sitruunainen hajuvesi on ollut koko kesän hankintaharkinnassa ja nyt päätin pistää bonuspisteitä siihen saadakseni senkin ilman veloitusta. Näytteitä ei tarvitse sen enempää kommentoidakaan. 

Lisäksi haalin helmillä koristellun entisen valosydämen ovikranssiksi, lisätietoja täältä.

 

Ostin myös itselleni kahdet uudet rintaliivit, yhteensä 15,98€.

 Materiaalipankki-hankinnat: paperinarua, lankaa ja puikkoja. Hinta 1,05€. 

 

 

Menot:

Ruoka: 362,14€ (perusruoan lisäksi kebabit siivouksen valmistumisen kunniaksi, juustofondue, runsaasti kahvia varastoon, käynit Burger Kingissä (2 x yli 35€) ja hampurilaiset grilliltä x2, kebabia ranskalaisilla laiskapäivänä)

Herkut: 47,64€ (pullaa työkavereille ja meille, karkkeja meille ja äidille, sipsejä ja karkkia, iso säkillinen karkkeja vierasvaraksi, 4 pussia keksejä äidille)

Tavarat: 92,35€ (liesituulettimen suodatin, hammasväliharjoja, hammasharjan vaihtopäitä, sadetakki, puristimet, käsityövalo, 2 rintaliivit, lusikoita äidille, uusi metsurinkypärä, askartelumateriaaleja)

Muut: 2 € (äidille sandaalit )

Lääkkeet ja lääkärit: 14,92€

 

Valinnan mahdollisuus

Edellistä juttua kierrätystyynyliinoista kirjoittaessani aloin jälleen kerran miettiä valinnan mahdollisuutta. Minulle se, että kaivan kaapista kierrätyskankaat ja ompelen tyynyliinat itse, on valinta. Minun olisi aivan yhtä hyvin mahdollista tehdä erilainen valinta ja ostaa tyynyliinat valmiina kaupasta. Se todennäköisesti aiheuttaisi sen, että joutuisin vähän joustamaan itse asettamastani budjetista ja kiukuttelisin siitä itselleni, mutta todellisuudessa sillä ei olisi merkitystä. En joutuisi jättämään ateriaa väliin tai jotain muuta hankkimatta noiden ostosten takia. Rehellisesti, en varmaan parin kuukauden päästä edes huomaisi, että joku kymppi tai satanen olisi tilillä vähemmän. Samoin olisin voinut käydä ostamassa uudet kankaat ja niihin sopivat langat sekä nauhat kaupasta ja tilanne olisi ollut sama kuin edellä.

 

Joudun siis jälleen kerran tunnustamaan hyväosaisuuteni, sillä niinhän useammassa kuin yhdessä lukemassani kirjoituksessa on todettu, että hyväosaisella on mahdollisuus valita. Hänen on mahdollista valita nuukuus, joka vähävaraiselle on pakollista. Tämä itse valittu nuukuus ja kierrätysasioiden käyttö on tyydyttävämpää ja nautinnollisempaa, jos tuota sanaa voi tässä yhteydessä käyttää, kuin pakollinen nuukailu. Onhan se ihan ymmärrettävää, että omat valintamme tai ylipäätään mahdollisuus valita, tekee asiasta mielekkäämmän kuin pakko. En itsekään osaa sanoa, olisiko näin tyytyväinen siihen, että voin tehdä kierrätysmateriaaleista nuukaillen, mikäli kyseessä olisi pakko ja niin täytyisi tehdä, koska muita vaihtoehtoja ole.  

 

Silittelen kierrätystyynyliinojani vielä kerran, toivon niille monia käyttökertoja ja olen kovin onnellinen siitä, että minun oli mahdollista valita niiden ompeleminen.

Kierrätystyynyliinoja

Vartalotyynyni eli lötköpötkön aiemmat vanhoista pussilakanoista tehdyt pääliset ovat hiutumassa sille asteelle, että niille tarvittiin korvaajia. Uusien tyynynpäälisten ompelu on ollut työlistallani jo hetken, mutta jotenkin vaan en ole päässyt asiassa alkuun. 

 

Nyt kun tällä viikolla mankeiloin muita lakanoita, päätin samalla vilkaista vintissä paria komeroa, josko niiden sisällöstä löytyisi sopivaa materiaalia noihin tyynyliinoihin. Löytyihän sieltä, lasten lakanoita ja pussilakanoita, ihan ehtaa vintagea ja retroa. Nämä ovat vuosien takaisia kirppis- tai roskalavalöytöjä, jotka olen pelastanut uuteen kotiin sen tarkemmin miettimättä, mitä näistä oikein tekisi. 

 

Nyt nämä osoittautuivat aivan loistaviksi löydöiksi, sillä niitä ei kovin paljon edes tarvinnut säätää, jotta niistä sai vartalotyynyyn sopivat tyynyliinat. 

 

 

Nallelakanaa en malttanut leikata lainkaan, vaan tein siitä tarkoituksella liian ison tyynyliinan vain ompelemalla saumat tarvittaviin reunoihin. Sinisestä sydänlakanasta jouduin purkamaan saumat, jotta sain kankaan riittämään kahteen tyynyliinaan. Valkoinen sinipilvinen pussilakana täytyi leikata ja jatkaa, jotta siitä sai yhden tyynyliinan ja vähän jäi kangasta yli, mutta ei riittävästi mihinkään tällä hetkellä tiedossa olevaan käyttöön.  

Nämä olivat varsinaiset kierrätysihmeet ja minibudjetin ompelukset, sillä lakanat ovat olleet aikanaan ilmaiset. Ompelemiseen käytin pääsääntöisesti lankoja, jotka ostin enemmän kuin hyvällä alennuksella paikallisen ompeluliikkeen poistokorista. Niiden värit olivat sellaisia, että eivät olleet kelvanneet muille, mutta sopivat kuin nenä päähän esimerkiksi tuohon nallekuosiin. Säästääkseni valkoista lankaa, jota on pakko kohta käydä ostamassa kaupasta, sik-sakkasin noiden vaaleiden kankaiden reunat kirkkaan sinisellä, joka oli peräisin tuolta ale-langoista. Se kun ei nurjalta näy, ja jos näkyykin, näyttää sävyyn sopivalta. 

 

Kiinnitystä varten ompelin tyynyliinoihin tarranauhat. Ne olin ottanut talteen vanhoista poistoon menneistä kengistäni. "Kaiken se kierrättää..." huokaisee Herra Kirjoitus tähän. Miksi en olisi kierrättänyt, sillä nuo toimivat oikein hyvin tässä käytössä. 

 

 

Päivän saldona 4 "uutta" tyynyliinaa lötköpötköön.

 

 Aikaa meni jokunen tovi, mutta muuten taas niitä 0€ budjetin hommia.

Kolme kettua - tres zorros

Edellisistä kettusukista jäi vähän oranssinsävyistä lankaa ja kun pöydällä lojui valkoinen ja vaaleanruskea lankakerä, jotenkin mielessäni alkoi pyöriä erilaisia kettuja: napakettu eli naali, aavikkokettu ja punakettu. Näiden väreihin pöydällä pyörivät langat sopivat täydellisesti.

 

 

Herra Kirjoitus askarteli minulle tämän kollaasin, jonka laitan sukkien mukaan, kun vien ne Juniorille. 

 

Lankoina jämiä neljästä eri kerästä, jotka kuluivat loppuun ja viidennestä kerästä jäi taas seuraavaan projektiin. Alkuun 60 silmukkaa, 2o 2n-joustinta. Kantalappuun 16+16 silmukkaa, 32 kerrosta. Kantapohjaan 8+8 silmukkaa, kantalapun reunasta nostin 17 silmukkaa, kavennukset joka toisella kerroksella kunnes 14 silmukkaa puikolla. 

 

 

Jossain vaiheessa näitä kutoessani olin aika kauhuissani ja mietin, että en ole hetkeen näin rumia sukkia kutonut, mutta eivät ne valmiina ihan niin pahoilta näytäkään. Kuvasta huomaa, että lähestymme jälleen sitä aikaa vuodesta, jolloin valokuvaaminen alkaa olla enemmän kuin haastavaa. Ja kyllä, olen edelleenkin vakaasti sitä mieltä, että minä en hanki valoja ja ala viritellä salamaheijasteita mihinkään. Mun blogin kuvat saa olla samaa tasoa kuin silloin alkuvuosinakin. 

 

Painoa sukilla 76g, lankaa käytetty vuoden alusta  2620g. 

Täydellisyys vai tyytyminen

Kuvassa meillä käytössä oleva saippukuppi, saippuateline tai saippua-astia (Rakkaalla lapsella on monta nimeä.), meillä tuo on saippukupppi. Meillä on näitä useampia, koska olen ostanut, ollut tyytymätön ja ostanut uuden. Pidän palasaippuoista, niissä on jotenkin aito pesemisen tuntu, mistä syystä meillä käytetään usein. Kunnollinen saippua ansaitsee myös kunnollisen telineen ja myönnän, että olen ostanut niitä meille varmaan puolen tusinaa etsiessäni täydellistä. Senkin olen valmis tunnustamaan, että tässä kohtaa olen ehkä säästänyt väärässä kohdassa, sillä en ole ollut valmis maksamaan paria kymppiä alustasta, jolla lepää saippua. Omasta mielestäni täydellinen saippua-alusta olisi joko tällainen valkoinen posliininen tai musta muovinen. 

  

 

Kuvassa oleva saippuakuppi on likainen sulaneen saippuan jäljiltä. Tuo on sen ongelma, koska sen pinta on tasainen, se myös kerää tahmaa sulaneesta saippuasta. Muutoin tuo olisi täydellinen. Se on yksinkertainen, valkoista posliinia eli sopisi kylpyhuoneeseemme, se olisi helppo pitää puhtaana, jos se olisi ehjä. Olen saanut tämän nimenomaisen kupin jossain Roskalavan saippuapaketissa ja se on rikki, se oli rikki jo meille tullessaan. Täsmällisemmin se on liimattu kokoon ja nyt liimaus on alkanut murentua eli tämän on aika mennä. Nyt pitäisi sitten tehdä päätös täydellisyydestä vai tyytymisestä - muistan, miten joskus paasasin kaverilleni hänen tilanteestaan ettei ole kuin kaksi vaihtoehtoa joko tyytyä tilanteeseen tai alkaa tehdä jotain eli tavoitella täydellisyyttä. Täydellisyys olisi löytää jostain tällainen samanlainen uusi ja ehjä - tietenkin edulisesti. Tyytyminen tarkoittaa sitä, että kaivan kaapista esiin ikealaisen  muovisen saippuakupin ja otan sen käyttöön. Kyllä, olen täysin tietoinen siitä, että noita molempia "täydellisiä" saisi Temusta, mutta sieltä ostaminen ei ole vaihtoehto. 

 

Tässä kohtaa täytin jälleen nestesaippua pullon ja nostin sen lavuaarin reunalle. Ihan siitä syystä, että Herra Kirjoitus pitää siitä enemmän. Hän sietää palasaippuaa, mutta saippuanäytteet ovat hänelle ehdottomasti vihollinen: "sellaisia olemattomia läpysköitä, joista ei edes saa mitään pesuainetta". No minä käytän ne sitten itse.  

 

Samalla teen edelleen pohdintaa tyydynkö toiseksi parhaaseen vaihtoehtoon vai alanko tosissaan etsiä täydellistä. Sen löydyttyä voisin ostaa vielä sen yhden, täydellisen, kupin ja käyttää sitä lopun elämääni. Haaveunta, mutta ainahan sitä voi toivoa.  

Lumipilvi-sukat

Alkuun 60 silmukkaa, varsi 2o 2n -joustinta erilaisia valkoisia ja vaaleansinivalkoisia mohair-jämiä käyttäen. Kantalappuun 16+16 silmkkaa, 32 kerrosta, kantapohjaan 8+8 silmukkaa ja kantalapun reunasta 17 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros, kunnes puikoilla 13 silmukkaa kullakin.

 

Näihin upposin taas varmaan 10 jämäkerää. Käly-parka saa taas yhdet tällaiset "mä kudon vaan näitä jämiä pois" - sukat.  

 

Painoa sukilla 147g, lankaa käytetty vuoden alusta 2544g 

Jälleen kettusukat

Kyselin Juniorin (Herra Kirjoituksen siskon poika) toivetta villasukista ja siitä, vieläkö teini-ikää lähestyvä miehenalku käyttää villasukkia. Vastaus oli, että tietenkin käyttää ja haluaa kettusukat samanmittaisella varrella kuin ennenkin. 

Saamansa siis pitää. Lankavarastosta putkahti käteeni oranssiin taittava kerä, jonka purin ja puolitin. 

Aloitus 60 silmukkaa perinteistä 2o 2n- joustinta, kantalappuun 16+16 silmukkaa vahvistettuna, kerroksia  32,. Kantapohjaan 8+8 silmukkaa, kantalapun reunasta nostin 18 silmukkaa. Kavennukset joka toinen kerros kunnes puikolla 14 silmukkaa.

 

 

Painoa sukilla 47g, lankaa käytetty vuoden alusta 2397g 

Valkoinen helmikranssi

Tiedostamattani pyrin näköjään kohti alitajuntaista tavoitettani, jonka joskus vitsillä ääneen heitin. Se ajatus koski 24 ovikranssia, kun joku ystävistäni kysyi, montako ovikranssia tai tervetuloa kylttiä aion oikein haalia. Heitin ihan vitsillä, että 24, silloin voi vaihtaa kranssin joka kuukausi kahden vuoden ajan ja aina on "uusi" kranssi käytössä. Koska minulla on jouluksi siis joulun pyhien ajaksi aivan tietty ovikoriste, on se sitten ilmeisesti se numero 25, jota käytetään joka vuosi. 

 

Tällä kertaa silmiini sattui roskalavalta sydämenmuotoinen helmillä koristeltu toimimaton valokranssi. No minä ja helmet, ei siinä kauaa tarvinnut miettiä. Valoja ei oveen saisi muutenkaan viriteltyä, joten uskoin kranssin olevan juuri sitä, mitä etsin. 

 

 

Naps vain, sähköjohto poikki ja ensi vaiheen tuunaus oli valmis. Jatkossa ajattelin maalata helminauhan sisään jääneet lampun kannat helmiäiskynsilakalla hohtavammiksi, mutta sen ehtii sitten joskus.  

 

Minusta tuntuu, että tämä on juuri sopiva talvikranssi eli otetaan käyttöön vaikka tammikuussa ensi vuonna. Samalla voisi tehdä inventaarion siitä, paljonko noita kransseja on jo kertynyt.  

Syysvarustus

Tuolla aikaisemmin totesin, että syksyn sateisiin tarvitaan vielä kunnollinen päälle sopiva sadetakki. Minusta on vanhemmiten tullut niin mukavuudenhaluinen, että en halua kastua ja palella. Niinpä tartuin innokkaasti siihen, ku Julassa oli sadetakkeja tarjouksessa. Jännitin vähän löytysikö minulle sopivaa kokoa, onnekseni löytyi. Vaihtoehtoina oli beige ja tummansininen, joten ei tarvinnut miettiä kovin monta sekuntia sitä, kumpi meille muuttaa. Yllätys, yllätys - tietenkin beige. 

 

 

Sadetakilla oli hintaa 19,99€ ja toivon sen kestävän useamman vuoden. Tiedän, että olen vaatteiden ostolakossa, mutta kuten todettu mukavuus edellä mennään ja jos kastumisen estämiseksi tarvitaan kunnon sadetakki, suon sen itselleni. 

 

Tulkoon siis syksy, mun varusteet on nyt kunnossa.  

Hulluja mielikuvia

On maanantai aamu, kuun ensimmäinen päivä ja aamun suunnilleen ensimmäinen tehtäväni on käydä siirtämässä pankkikorttitililleni rahaa. Ei niin, että sitä olisi kuun vaihteessa tullut mistään lisää, vaan tilien saldot ovat täsmälleen samat kuin eilenkin. Mielikuva vain on eri. Pankkikortin takana on viimeiset pari päivää ollut n. 20€ rahaa, koska olen halunnut pysyä budjetissa ja olla siirtämättä sinne lisää käyttörahaa ennen kuun vaihdetta  - ihan vain periaatteesta. 

 

Järki sanoo kyllä, että on aivan sama, ovatko rahat tilillä a vai b, mutta jotenkin sitä tuntee itsensä paremmaksi ihmiseksi, kun on onnistunut välttämään niiden siirtämisen. Varsinkin, kun elokuu oli ensimmäinen kuukausi pitkään aikaan, jolloin olen edes liki pysynyt budjetissa. Alkuvuosi meni oikein hyvin, mutta reissun jälkeen ollaankin sitten koko kevät ja kesä oltu ihan mahdottomissa lukemissa. 

Tästä on ainakin hyvä jatkaa eteenpäin, kun on hyvä flow ja onnistumisen fiilis vai miten ne urheilijat sanovatkaan. Myönnän myös, että toisaalta tämä kikkailu tosissaan naurattaa, koska kuten alussa totesin, ei tuolla ole taloudellisesti mitään merkitystä. Sallittakoon tämä pieni hupi kuitenkin minulle, koska se ei ole keneltäkään pois. 

Erityinen elokuu

Elokuu tuo paluun arkeen. Pitkästä aikaa kuukausi, johon ei liity mitään erityisiä juhlia tai menoja tai niin ainakin vielä tässä vaiheessa alkukuussa kuvittelen. Onneksi en heinäkuussa huokaillut suuremmin, ihan vähän vain, kesäkuun kulutusta, sillä heinäkuun menot ne vasta mahdottomat olivat. Selityksenä käyvät tietysti esimerkiksi vieraat, loma ja helle, mutta ovat ne silti ihan karmeaa katsottavaa. Onneksi arki tuo eteen sen, ettemme esimerkiksi voi yhdessä spontaanisti lähteä ulos lounaalle.

 

Käsityöt eivät edisty, koska helle, lankakin muuttuu kuumalla tikkuiseksi eikä oikein voi kutoa, joten syssymmällä sitten taas niitä juttuja. Nyt vaan tyhjätään päätä ja nautitaan kesästä sekä kerätään voimia tulevaan talveen, jotenkin minulla on tunne, että niitä tarvitaan. 

 

1. viikko

Elokuun ensimmäinen viikko piti sisällään perjantain, lauantain ja sunnuntain. Perjantaina jatkettiin vielä maalla hommia ja päästiinkin hyvään vaiheeseen. Saatiin perattua kaikki marjapuskat ja hakettakin suurimpaan osaan niistä, romut haettiin pois ja fiilis oli toisaalta tyytyväinen, toisaalta haikea. Se kuorma kun merkitsi yhden aikakauden loppua, on siirrytty minun päätösteni aikaan. Fiilis on jotenkin hullu, toisaalta tyytyväinen, toisaalta surullinen. Tyytyväinen siitä, että nurkat siistiytyivät melkoisesti, toisaalta haikea siitä, että olin hävittämässä menneiden sukupolvien työtä.  

 

Lauantaina oli sadepäivä, ikään kuin luontokin tietäisi, että lomani on loppumassa ja nyt saa sataa. Siivosimme paikat lähtökuntoon, kasasimme autoon kasan vanhoja renkaita ja lähdimme kaupunkiin. Matkalla poikkesimme katsomassa äitiä ja siivoamassa. Saimme mukaan kaksi jätesäkillistä pyykkiä, joiden pesemisessä menikin sitten loppuilta.

 

Sunnuntaina kauppakierros ja kokkailua, ilmassa on selkeää haikeutta loman loppumisesta. Kuuntelin uudelleen Margareta Magnussonin kirjan Mitä jälkeen jää - taito tehdä kuolinsiivous. Tällä kertaa en saanut siitä niin valtavaa kipinää kuin viimeksi, mutta selkeästi kannustinta siihen, ettei tavaroita kannata haalia lisää, vaan tyhjätä kaapeista pois. Kirja kannustaa pikkuhiljaiseen luopumiseen, ei sellaiseen kerta rysäyksellä raivaamiseen kuin Konmari - toki tämänkin kirjan mukaan enemmän pitäisi vielä poistaa kuin mitä olen tehnyt, mutta kuten todettu, vähän kerrallaan. 

2.viikko

Maanantaina keikkatyöpäivä, jonka olin jotenkin onnistunut tyystin missaamaan. Onneksi olin kauppaan lähdössä, kun soittivat eli hirveällä kiireellä töihin ja siellä sitten menikin iltaan asti. Siirsin osan kotitöistä Herra Kirjoitukselle ja loppuja teemme sitten yhdessä joko illalla tai tiistaina. Tiistaiksi saimme lounaskutsun serkultani, joten sen päivän suunnitelmat muuttuivat vähän yllättäen. On kuitenkin aivan ihanaa päästä valmiiseen pöytään, joten kovin kiitollisina otimme kutsun vastaan. Tiistaina alkoi sitten myös "paluu arkeen" eli ensimmäiset kesäloman jälkeiset työt, yövuoroista aloitettiin. Yövuorojen välinen päivä meni koomaillessa, tein vain pieniä hommia, kuten korjasin kimaltavan käsilaukkuni, joka oli alkanut repsottaa. Jos kangasveska kootaan sentin ompeleilla, niin ei liene ihme, että kantokahvat irtoavat. Toisen yövuoron jälkeen suunnattiin sitten maalle vielä pariksi päiväksi ennen kuin Herra Kirjoituksenkin lomat loppuvat. Saimme siivottua loppuun ikuisuusprojektimme oksakasan, jota on kyllä koko sen olemassa olon ajan siivottu, mutta siihen on myös tullut lisää tavaraa, emmekä koskaan ole päässeet pohjaan asti. Nyt se kuitenkin on käsitelty ja fiilis oli ihan uskomaton. Sieltä tuli paitsi polttopuuta myös runsaasti haketta marjapuskille, joten pitkästä aikaa liki kaikilla marjapuskilla on nyt sitten oksasilppua juurten suojana. Viikonlopuksi palasimme kaupunkiin, koska olin töissä. Poikkeasimme myös maalle mennessä katsomassa äitiä ja jättämässä pestyt pyykit sekä maalta palatessa hakemassa pestävät pyykit. Jonkinasteinen ennätys: neljä jätesäkillistä pyykkiä. 

 

Myönnetään, että neljän jätesäkillisen edessä en tiennyt nauraa vai itkeä. Rehellisesti taisi itku olla lähempänä. Herra Kirjoitukselle kiukuttelin, että jos joku kysyy minulta harrastuksia, vastaan äiti tai pissapyykin peseminen. Taivaan kiitos, että sain osan pyykeistä pestyä jo perjantaina illalla, ja että pesutupa oli vapaa myös  lauantaina aamulla. Pyykit ehtivät siis kuivua ennen kuin sunnuntaina menimme sinne varsinaisesti siivoamaan. 

 

3.viikko

Herra Kirjoitus lomailee edelleen osan viikkoa. Hän on ottanut käyttöön fiksun tavan jäädä lomalle puolesta viikosta (ehtii tehdä edellisen viikon keskeneräiset hommat valmiiksi) ja palata töihin puolesta viikosta (ei tunnu ensimmäinen työviikko niin pitkältä). Kun minullakin sattuivat vapaat vielä tähän alkuviikkoon, niin hoidimme kotihommia yhdessä - kyllä, inhottava vaimo on sitä mieltä, että mieskin saa joskus käyttää vapaa-aikaansa kodinhoidollisiin hommiin, eikä niin, että rouvan vapaapäivä on aina siivouspäivä. 

 

Yritän myös vältellä kaupassakäyntiä keskiviikkoon asti, sillä maanantaina kokkasin jääkaapin antimista pariksi päiväksi ruokaa ja vieläkin jäi jääkaapin täytettä sen verran, että sillä pärjää tovin. Keskiviikkona on kuitenkin "vähän pakko" käydä pelastamassa Lidlin tarjouksista se, mitä niistä vielä silloin on saatavilla. Samalla tässä koetan kituuttaa tilipäivään asti - ja mietin, onko tässä mitään järkeä. Minun täytyy varmaan muuttaa taktiikkaa ja uskoa, että aiemmin siirtämäni rahasumma ei vaan yksinkertaisesti enää nykyään riitä. On pakko nostaa budjettia tai muuten joudun tekemään jatkuvasti 100€ lisäsiirtoja saadakseni rahat korttitilillä riittämään. Herra Kirjoitus tästä jo huomauttikin minulle, että minun on uudelleen kalibroitava kulutustutkani, koska se on ajastaan jäljessä.  

 

Mä en ilmeisesti millään, mitenkään, kuinkaan opi, että tavaran vähentäminen tarkoittaa sitä, että tavaroita kannetaan huushollista pois eikä sisään. En taaskaan voinut vastustaa ilmaisen tavaran houkutusta, kun tarjolla oli ovikransseja, erityisesti rakastuin tuohon pääsiäistipu kranssiin ja kun ne kerran oli kaikki otettava kerralla, niin nyt meillä on 6 uutta kranssia. Samalla kerralla, mutta eri osoitteesta, kävin hakemassa 9 pyyhettä. Olen täysin tietoinen siitä, että meillä on paljon pyyhkeitä, ihan uusiakin, mutta noista useamman olen ajatellut viedä äidille, kun tuntuu, että niille olisi siellä tarvetta.  

Perjantain käytin kokkaamalla ruokia viikonlopuksi ja seuraavaksi viikoksi. Tarkoituksena olisi välttää kaikentasoiset "nälkä yllätti" ja "ei ole mitään syötävää" pikaruokailu tekosyyt. 

Viikonlopuksi lähdimme maalle ja poikkesimme äidin luona perjantaina siivoamassa ja hakemassa pyykit. Sama meno jatkuu eli vaatimattomat 4 jätesäkillistä pyykkiä taas. Maalla ilmat eivät suosineet, satoi koko viikonlopun, joten viikonlopun saldona oli kolme muovikassillista tehtyjä sytykeruusuja. Kananmunakennovarannot hupenivat huomattavasti ja seuraavan sadepäivän voikin sitten viettää steariinikattilan äärellä. Lauantaina vietimme aikaa naapurin rouvan kanssa lettukestien ja lautapelien merkeissä. Olin toivonut saavani kerättyä marjoja edes vähän, mutta aivan turha toivo, sillä eivät ne sateen välissä ehtineet kuivua sitä vertaa, että niitä olisi voinut kerätä. Makkarat sen sijaan grillasin, vaikka kuinka satoi. Onneksi sain tulet tehtyä ennen isompien sateiden alkua ja grillin niin kuumaksi, ettei pieni sadekaan haitannut. 

4. viikko

Ensimmäinen "normaali" työviikko loman jälkeen eli 6½ päivää töitä. Maanantain ja tiistain työhulabaloon jälkeen keskiviikon vapaapäivä tuntui ihan mukavalta. Tosin siitäkin muodostui taas "vapaapäivä", sillä ensin viikkasin ja siistin pyykit ja sitten menin viemään äidille hänen pyykinsä ja sain jälleen kaksi jätesäkillistä lisää pestävää. Niiden lisäksi sain äidiltä herttaisen toivotuksen, että hän syöttää minulle paskaa. Yritän jaksaa ymmärtää, että se on Alzheimer joka puhuu, mutta silti välillä tekisi mieli vaan lähteä palaamatta. No, kilttinä tyttärenä jälleen kerran raahasin pyykit pesuun ja käytin vapaapäiväni niiden pesemiseen. Onneksi ehdin ihan hyvin illan työkeikkaa (siis sitä puolikasta työpäivää). Pyykkien välissä ehdin jopa pitkästä aikaa kutoa sukkaakin. 

Yllättävän hyvin olen onnistunut hillitsemään kaupassakäyntihimoni ja nyt on sitten syöty jääkaapista sinne valmiiksi tekemiäni ruokia. Kovin olen tyytyväinen, että käytin perjantain vapaapäivän isohkolta osin kokkaamiseen, vaikka silloin se ei oikein hyvältä tuntunutkaan. 

Aloitin myös uudet hormonilääkkeet. En tiedä, onko kyseessä vain "usko siirtää vuoria"- asia, mutta ensimmäisenä yönä nukuin 00:01- 04:50 välisen ajan kertaakaan heräämättä. Seuraavana yönä heräsin kaksi kertaa seitsemän tunnin aikana, mikä sekin on todella vähän. Näinköhän tässä vielä uusi ura Prinsessa Ruususena urkenee. 

 

Torstain hammaslääkärikin tarjosi kohtuullisen hyvän saldon, vain yksi paikattava reikä (se tietenkin tavallista pahempi, mutta ihan sama), muuten vanhoilla mennään. Olin kaivannut laskua siitä toukokuisesta hammaslääkärikäynnistä, mutta en ollut alkanut sitä peräämään. Selvisi, että sen "turhan" (siis käynnin, jolloin en saanut mitään apua) lokakuisen käynnin hammaslääkäri oli jotenkin sotkenut paperini, eikä niihin ollut pystynyt tekemään kirjauksia silloin toukokuussa eikä nytkään. Nyt hammaslääkäri lupasi hoitaa asian kuntoon, mutta totesi, ettei ala kenenkään puolesta kirjauksia ja laskuja tekemään eli minä en tule koskaan siitä toukokuun käynistä laskua saamaan. 

Viikonloppukin meni töiden merkeissä. Lauantaina aamusta kokkasin taas vähän isommalla kattilalla ruokaa, jotta sitä riittäisi viikonlopun ja alkuviikon tarpeisiin. Sunnuntaina käytiin katsomassa äitiä. Parempi päivä, muisteli sukulaisia ja vanhoja tuttuja, pyykkiä vain yksi säkillinen. Sen sain pestyä heti sunnuntaina. Eräs työkaverini huomautti minulle taannoin, että hänellä on tunne, että minä siivoan aina. Tosin hän samaan hengenvetoon jatkoi, että onhan sulla noita siivottavia paikkoja enemmän kuin muilla kun on koti ja äiti ja maallakin varmaan pitää siivota. Hän ei oikeasti ole väärässä, sillä minulla itselläni on sama fiilis: siivoan ja pesen pyykkiä, pesen pyykkiä ja siivoan, ja jos en tee sitä, niin ainakin mietin, että pitäisi. 

5.viikko

"Nenä dukossa ja aifasdudaa", mukava alku viikolle, jossa on taas 7 työpäivää. Onneksi oli ruokaa valmiina, niin ei tarvitse sen kanssa alkaa säätää. Maanantain aloitin käymällä alkuviikon tarjoukset läpi, periaatteessa emme tarvitse mitään, mutta kyllä ne aina täytyy vilkaista ja tietenkin listalle päätyi yhtä ja toista. 

 

Maanantai meni harrastetyöpaikassa, loppuviikko sitten omissa töissä. Arjen alkamisen huomaa siitä, että hoidettavien asioiden määrä on moninkertaistunut töissä; on palaveria, kokousta, ohjeiden laatimista, perehdytystä, suunnittelua ja vaikka mitä. Tiistaista torstaihin hoidin ties miten monta o-t-o asiaa, joten ei liene ihme, että torstaina olin työpäivän jälkeen aivan poikki. Varsinkin, kun vielä lähdin töihin mallilla kirves päästään, koska hammaslääkäriaikani peruttiin reilun puolen tunnin varoitusajalla. Sillä kohtaa kun aika peruttiin, tajusin, että olisin myöhässä töistä, jonne olisi pakko kiiruhtaa, koska hammaslääkäriä ei ollutkaan. Herra Kirjoituksella oli ollut aivan yhtä rankka viikko siihen mennessä, joten päätimme pistää elämän risaiseksi ja mennä burgereille. Muutenkin viikosta tulee "ulkoruokintapainotteinen", koska keskiviikkona poikkesimme serkkuni Sauman luona, jossa Herra Kirjoitus auttoi uuden tietokoneen kanssa ja perjantaina on vuorossa peli-ilta ystävien luona. Sunnuntaina kävimme katsomassa äitiä, jolla oli pitkästä aikaa todella hyvä päivä - paikat ja ihmiset pysyivät järjestyksessä ja jopa naurua riitti. En voi kuin toivoa, että kunpa tilanne jatkuisi tällaisena. 

 

Sunnuntaina annoin mieliteolle periksi ja onnistuin houkuttelemaan Herra Kirjoituksen kanssani pahantekoon, hän nimittäin kävi ostamassa sunnuntai-illaksi meille sipsejä ja dippiä. Pettymys oli enemmän kuin kohtalainen, kun sipsit eivät maistuneetkaan niin hyviltä kuin odotin. Joko niiden maku on muuttunut tai sitten minun makuaistini on muuttunut.  

 

Kuukauden "roskalavalöytö" on yllättäen: lankoja. Tällä kertaa roskalava lainausmerkeissä, koska osa langoista (alemman kuvan langat) on työkaverilta.  Ylemmän kuvan langoista kolmanneksen annoin jo eteenpäin Ievuskaiselle ja hänen äidilleen, joten ihan kaikki eivät jää meille.

          

            

 

Kun naapuri laittaa viestiä, että roskiksessa on lankoja, jotka voisi käydä dyykkaamassa, ei ole epäilystä, ettenkö kävisi poimimassa niitä talteen. Kuukauden kolmas lankalöytö on ihan kirjaimellisesti roskalavalöytö.  

     

Lisää roskalavalöytöjä: ovikransseja  6 kpl sekä 9 kpl kylpypyyhkeitä. 

 

 

Menot:

Ruoka: 421,77€ (burger king ateriat x2 (n. 35€ kerta) loman loppumisen vuoksi ja kun väsytti, pepperonia jemmaan tarjouksesta, perusruokaa ja tarjouskahvia, kananmunia ja pastakastikkeita jemmaan)

Herkut: 78,75€ (limsaa ja karkkia loman loppumisen kunniaksi, Coca-colaa varastoon, irtonamuja sunnuntai herkuksi sekä kesän viimeisen hellepäivän pehmikset, karkkeja töihin, sipsejä)

Tavarat:  95,95 € (nenäliinat, klorilli, kaivokielot, hiusklipsi, kestokassi, kosteudenpoistaja x 2, sadehousut, työtasolamppu keittiöön, peli tuliaisiksi, dödö)

Muut: 22,94 € (korppuja äidille, Saaren taika-ruusudödö)

Lääkkeet ja lääkärit: 82,58€ (3kk lääkkeet) 

 

Tummat jämät

Serkkuni pyysi tekemään yhdelle tuttavalleen sukat, koska edelliset olivat kuulemma rei'illä ja hänellä itsellään ei nyt ollut mahdollista kutoa niitä. Yhdet tein jo sekalaisista jämistä, mutta ajattelin tehdä vielä toisetkin, kun noita jämiä kuitenkin runsaasti on. 

 

Aloitus 64 silmukalla 2o 2n- joustinta, vaaleaa harmaata niin kauan kuin kerän puolikasta riitti, 10 kerrosta mustan harmaalla ja kirkkaansinisellä taas niin paljon kuin kerää riitti. Lopun varren kudoin mustan harmaalla kunnes varren mitta oli 20cm. 

 

Kantalappuun otin 18 + 18 silmukkaa, 32 kerrosta.  Kantalapun reunasta nostin 18 silmukkaa, joista yhdet siirsin etummaisille puikoille, jotta kavennusten jälkeen sukkiin jäi 15 silmukkaa puikolle. Terän pääliosan kudoin 2o 2n - joustinta, pohjan sileää neulosta. Kärkeen vaihdoin sileään neulokseen ja tein sädekavennuksen. 

 

Näihin sukkiin katosivat kokonaan niin vaaleanharmaat, kirkkaan siniset kuin grafitinharmaat jämät, tumminta harmaata jäi vähän, mutta sen käytän seuraaviin sukkiin.

 

 

Painoa sukilla 167g. Lankaa käytetty vuoden alusta 2350g.

Kympillä kuivuutta

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä mukavuudenhaluisempi minusta tulee. Ei siis ole ihme, että vaikka muuten vaatehankinnat ovat pannassa, ostin itselleni sadehousut. Kyllä vaan, vuoden toinen vaatehankinta on mustat, mitäänsanomattomat sadehousut. Näen kuitenkin selkeästi edessäni pitkän ja pimeän syksyn, jolloin vettä sataa vaakaan ja töissä pitää kuitenkin käydä. Jos jollain pienellä, kuten sadehousuilla, voi vaikuttaa siihen, että pääsee kulkemaan kuivempana, olen valmis satsaamaan siihen.

 

Tällä kertaa ruhtinaallinen satsaus oli 9,99€ ja itseäkin nauratti, sillä tein hankinnan syksyn todennäköisesti viimeisenä hellepäivänä. Minun kannaltani helle tietenkin oli ihan hyvä asia, sillä silloin työpäivän jälkeen oli vielä hyvin valinnanvaraa Lidlin laarilla. Housut ovat todella reilua kokoa, sillä numeroa pienemmätkin olisivat menneet, mutta noiden isompien kanssa on nyt mahdollista pistää alle vaikka toppahousut ja silti pääsee vielä ihan hyvin liikkumaan. Lahkeet toki täytyy lyhentää "petite"-mittaan, jotta ne sopivat itselleni. Opin hetki sitten, että itseään ei tarvitsekaan kutsua persjalkaiseksi, vaan voi käyttää hienoa termiä "petite", joka viittaa lyhyempään mittaan, vaikka koko olis 7xl.  

 

Seuraavana hankintalistalla lienee sitten kunnollinen vettäpitävä takki. Minulla on kyllä kaapissa hieno Rukan sadeasu, mutta se on ikävä kyllä kutistunut kaapissa ollessaan, eikä niin ollen sovi päälle ja tästä johtuen pitää suorittaa uudelleen varustelu. Kaikesta huolimatta en kuitenkaan vielä malttanut luopua siitä, vaan makuutan sitä kaapissa edelleen, jos se vaikka joskus sopisi, vaikka tiedän, että sitä päivää ei tule.  

Rikas sika

Sain serkultani tuliaisia kirpparikierrokselta. Hän oli ostanut minulle possun, kyseessä oli siis rikas sika. Hänen mielestään se muistutti minua, koska olen aina töissä - siis muka omaan kasapäin rahaa -  ja koska pidän possuista. No, en kyllä ole sikarikas enkä toivottavasti rikas sikakaan, vaikka joskus itseni aika possuksi tunnenkin. 

 

 

En yleensä pidä krääsästä, joksi lasken myös suurimman osan koriste-esineistä, mutta tämä oli niin söpö, ettei tästä voi olla pitämättä. 

 

Täytyy vielä löytää tälle joku sopiva paikka, missä se olisi edukseen esillä.  

Heleä heinäkuu

Koska jälleen kerran löysin itseni kauhistelemasta kesäkuun kuluja, totesin, että voisin ihan oikeasti yrittää tehdä asialle heinäkuussa jotain. Tai sitten jos vaan antaisi olla ja katsoisi, miten homma menee, kun osa kuusta on kuitenkin lomaa ja siitä ajasta iso osa vietetään maalla, jossa on vähemmän kiusauksia kuin kaupungissa. Mikäli yhtään tunnen itseäni myös sellainen asia kuin kielletty hedelmä on houkuttelevampi kuin sallittu asia; jos siis kiellän itseltäni ostamisen, tulee varmasti ostettua. 

1.viikko

Heinäkuu alkoi yövuorojen jälkeisillä vapaapäivillä. Kelit hellivät, joten pikaisten kotihommien jälkeen siirryin nauttimaan ulkoilmasta.  Raahasin kotiin myös Matsmartilta ostamani ruoka- ja vaatelaatikon ja tajusin unohtaneeni sen kesäkuun kirjanpidosta. Laatikon vaatteet ovat menossa äidille (tai siis hetkeksi varastoon ja sitten vasta hänelle, kun tarvetta on, sillä ostin hänelle alusvaatteita kivijalkakaupastakin). Mietin hetken, että unohdan koko laatikon vallan, mutta päätin nyt kuitenkin olla rehellinen ja lisätä ruokatavarat kesäkuun kuluhin. Ne näyttävät nyt sitten entistä hirveämmiltä, mutta ei voi mitään. 

 

Tiistai oli toisaan aivan upea päivä ja vietin useamman tunnin vain kävellen ja nauttien maisemista. Illalla onnistuin vielä houkuttelemaan Herra Kirjoituksen kanssani lenkille ja pehmikselle. Keskiviikkona päivä oli pilvinen ja kohtuullisen lämmin, mutta illasta tuli jälleen lämmin ja aurinkoinen, niinpä Herra Kirjoitus onnistui yllättämään minut ehdottamalla pehmistä ja lenkkiä - no mutta, tietenkin mentiin.

 

Torstai olikin sitten sellainen kaatosade ja kastumispäivä, etteivät sanat oikein riitä kuvamaan märkyyden ja ketutuksen määrää. Kävimme myös siivoamassa äidille.  Perjantaina vietimme peli-iltaa ystävien kanssa meillä. Viikonloppu meni töissä siis töissä töissä ja kotitöissä. 

 

2. viikko

Pari aamuvuoroa alkuun, monenlaista hoidettavaa niin töissä kuin kotona. Sovin meille maalle muutamaksi päiväksi apukäsien palkkaamisesta, kun serkkuni 14-vuotias poika oli jäänyt kesätöitä vaille. Työviikko loppui kolmeen yövuoroon, joista viimeinen päättyi lauantai-aamulla. Sen jälkeen suunnistimme maalle ja siellä alkoi perinteinen touhu ja tohina. Lauantaina poikkesimme matkalla naapurikaupungin kebabilassa syömässä kesäloman aloitus mätöt, sen jälkeen leikkasimme nurmikkoa koko loppupäivän. Se kun oli päässyt venähtämään pitkäksi kuukauden mittaisen poissaolomme aikana. Sunnuntaina siivosin, sillä paikat olivat vielä talven jäljiltä - ei ollut ihan tarkoitus tehdä koko päivän kestävää suursiivousta, mutta niin vaan sellaiseen päädyttiin. Herra Kirjoitus leikkasi edelleen koko sunnuntaipäivän nurmikkoa ja vieläkin jäi muutama viidakkokaistale odottamaan leikkuuta. 

3.viikko

Loma alkoi virallisesti ja helteessä mennään. 30 astetta ja päälle on aivan loistava lomakeli edellyttäen tietysti ettei työnä ole esimerkiksi marjapuskien perkaamista, oksien silppuamista tai vastaavaa. Tässä mukavassa hellekelissä kesätyöläisemme ahkeroi monien projektien kimpussa ja me tietysti siinä sivussa. Saimme edistettyä useita asioita, mutta ihan valmiiksi ei mitään. Uskon kuitenkin, että kaikki kesäprojektit valmistuvat ajallaan. Rankkojen päivien jälkeen sammuimme kyllä melko tehokkaasti, mutta nukkuminen oli varsin hankalaa, koska kuumuus hiipi sisällekin. 

 

Tiistaina päätimme työpäivän jälkeen yhdistää huvin ja hyödyn. Tarvitsimme seuraavan päivän töihin tarvikkeita, joita oli pakko hakea naapurikaupungista, joten samalla kävimme jälleen paikallisessa kebabilassa syömässä ja samalla poikkesimme paikallisessa kierrätyskeskuksessa tekemässä löytöjä. Jotenkaan ei yllätä, että löydöt olivat ovikranssipohjia ja rannekelloja, jotka esittelen erillisessä postauksessa.

 

Keskiviikko iltana palasimme kaupunkiin, koska olin lupautunut torstaiksi töihin. Edessä töitä ja kotitöitä, kuten pyykkiä ja pölyjä. Torstaina ja perjantaina oli vuorossa harrastetöitä. Torstaina illalla olimme kaiken muun lisäksi luvanneet käydä äidille siivoamassa  ja kastelemassa serkun kukat. 

Kesäloman alussa tajusin, että minulla on neljä isoa lomajuttua: kesätyöläinen, äidin käyttäminen maalla, nimiäiset ja kummipojan kyläily. Tällä viikolla sain onneksi hoidettua noista jo kaksi. Olin nimittäin luvannut lauantaina viedä äidin maalle ja kutsua naapurit kahville. En saisi valittaa, mutta en erityisemmin pidä siitä, miten jotkut kommentoivat, miten äitiä pitäisi useammin tuoda maalle. Niin varmaan pitäisi, mutta eivät nuo ihmiset tiedä, millainen show se kaikkineen on. Muutaman tunnin kyläilyä varten tarvitaan vähintään kahden päivän työ+ itse kyläilyaika. Ensinnäkin kaikki valmistelut siihen, että on kahvia, kahvileipää, ruokaa ja kaikki vaihtoehtoineen, koska "kolme vee" saattaa alkaa kiukutella kuin pienet lapset, että hänen on nälkä, eikä hän halua sitä tai tota. Siivous ennen ja jälkeen - tietenkin. Sekä itse kuskaaminen - pelkkä autoon saaminen kesti viimeksi kolme varttia eikä siinä ollut edes mukana pukemiseen yms. käytettyä aikaa. Ja tuo tietysti toisen kerran paluumatkalla. Kun normiviikolla mulla menee vähintään kolme iltaa äidin asioihin; siivous, pyykkäys ja pyykien silitys/viikkaus/korjaus, tällaisella viikolla mulla menee neljä tai viisi iltaa, koska normaalin lisäksi on hoidettava nuo valmistelut, sekä koko päivä vierailuun. Kun muutenkin itselle jää vähän aikaa, niin en todellakaan jaksa tuota rumbaa kovin usein.

 

Lauantaista onneksi selvittiin kunnialla ja äiti oli tyytyväinen. Hetken harkinnan jälkeen päädyimme siihen, että palaamme vielä yhdeksi yöksi kaupunkiin. Sain pestyä äidin vierailun aikana syntyneet pyykit, tiskattua tiskit ja rauhassa pakata eväät maalle mukaan. Äiti-reissulle lähdettäessä otin vain ne, mitä oli välttämätöntä ja jätin loput odottamaan.  Sunnuntaina sitten palattiin maalle jatkamaan loputonta työurakkaa. 

 

4.viikko

"Lomailua" maalla eli kokosimme rautaromuja, siivosimme nurkkia, leikkasimme nurmikkoa, perkasin marjapensaiden alustoja jne. Jouduimme pyytämään naapurin isännältä apua, kun emme saanee yhtä kylvökonetta irti pusikosta. Hänen avullaan homma onnistui ja saatiin kone metalliromukasaan. Lähtiessään hän vei mukanaan yhdet vältit, koska hänen omansa olivat rikki. Tähän tilanteeseen olen todella tyytyväinen, silla parempi, että tavarat päätyvät käyttöön kuin romuksi. Muutenkin tuossa romukasassa on todella paljon kauniita, vanhoja koneita ja muistoja, mutta koska kaikkea ei voi säilöä, on niiden aika mennä. Yhden yhden hevosen vältin säästin, sen voin sitten maalauttaa tai nostaa ruosteisena pihan koristeeksi. 

 

Paikallinen kesätapahtuma on maalla viikonloppuna, joten nurkat piti saada kuntoon siihen mennessä. Naapurin rouvalle naureskelin, että kylälle komiasti, vaikka kotona kontattais eli ne paikat kuntoon, mitkä näkyy ja nurkantakuset saivat jäädä, kun aika ei riittänyt. 

 

Torstaina kävimme jälleen siivoamassa äidille, ja toimme kaksi kassillista pyykkiä pestäväksi. Loputon rumba siis jatkuu. Torstain iltapala oli sitten jälleen kerran ruokailu Burger Kingissä, ei näillä keleillä juuri jaksa kokata. Perjantaina vietimme "vapaapäivää" eli valmistauduimme lauantain nimiäisjuhlaan ja teimme kotihommia. 

 

Lauantain nimiäiset menivät hyvin, tosin olisin toivonut "viralliselta" osuudelta jotain vähän enemmän kuin kummitodistusten jakoa ja nimen kertomista. Sunnuntaina sitten siivoiltiin jälkiä eli huollettiin juhlavaatteet taas kuntoon, laitettiin muutakin pyykkiä pois ja tehtiin muitakin kotihommia sekä valmistauduttiin seuraavaan päivään. 

 

5.viikko

Maanantaina viimeinen kesän isoista jutuista eli kummipoikapäivä, tai siis saimme kummipojan lisäksi mukaan myös hänen isosiskonsa. Oon p***a ihminen, kun oletin, että tuota asiaa olisi voinut kysyä, eikä vaan ilmoittaa, että he tulevat sitten molemmat. No isosisko on sen verran jo teini, että tämä on ehkä viimeinen kerta, kun hän tulee mukaan. Sen verran olen myös lisää p***a, että tein tuonne kuluihin ihan oman kategorian tälle päivälle, sillä haluan tietää, miten paljon yhteen päivään uppoaa rahaa (ja sitähän uppoaa, vaikka miten koittaisi suunnitella ja sniiduta, kun uimapaikoista ei esimerkiksi millään käynyt ilmainen, vaan piti päästä maksulliseen ehdottomasti). 

 

Tiistaina sitten taas tehtiin jälkihommia ja hoidettiin asioita maalle lähtöä varten. Poikkesimme myös viemässä äidille pyykit - asia, jota hän ei jäkikäteen muistanut lainkaan, kun seuraavan kerran tapasimme. Maalla jatkettiin samalla linjalla, pihan siivousta, pakasteen tyhjennystä, romujen keräämistä. Ei siis mitään uutta auringon alla siinä suhteessa. 

 

Hankinnat: Kotikirppikseltä 2 uutta Finlaysonin pyyhettä, 3 lakanaa yhteensä 5€.

 

Hätävaramekko nimiäisiin, 7€. Siinä meni ostolakko, mutta näihin helteisiin on pakko saada jotain kevyttä. 

Jos joku sanoo, että ulkonasyöminen on edullista, niin kissanvillat. Heinäkuun ruokalasku on hirveä, koska siinä on meidän omia ulkoruokintojamme yhteensä 12 annosta (keskimäärin 15€ annos) ja lisäksi kummipoikakategoriassa vielä 2x 4 hengen ruokailut. Lompakko ei kyllä kovin montaa tällaista kuukautta kestä. 
 

 

Menot:

Ruoka: 504,35€ (ruokaa vieraille, lounasruokailu ulkona kahdelle x 4, kesätyöläisen ruoat kolme päivää, "iltapala" Burger Kingissä x 2, )

Herkut: 56,01€ (pehmikset x 2 hellepäivien kunniaksi, karkkia ja pullaa, jädet, mehua, nachoja, radleria, irtokarkkeja tarjouksesta)

Tavarat: 43,75€ (3 litran saippua kannu, 3 pulloa wc-puhdistusainetta, ovikranssipohjia, 3x rannekello, wc-raikastimia, nenäliinoja, wc-paperia, toimistoklipsuja, mekko, lakanoita (3) ja pyyheitä (2))

Muut: 39,03€ (mehua ja keksejä äidille, tarjouilut maalla (osa), nimiäiskortti, karkkia äidille )

Lääkkeet ja lääkärit: 66,70€ (poliklinikkamaksu)

Kummipoikapäivä: 186,76€