Puolet elokuusta meni sairastaessa, joten saan olla kovin tyytyväinen siihen, että sain lähes kaikki suunnittelemani asiat hoidetuiksi. Suursiivous tuli tehtyä ja sen jälkeen olen taas heilutellut rättiä pienemmässä mitassa, jotta kämppä pysyy kuosissa. Tuo oli se elokuun tärkein juttu, joten siitä olen hyvin onnellinen. Budjetit eivät ihan pitäneet, mutta siitä on syyttäminen kyllä tätä sitkeää tautia ja siihen liittyvää väsymystä.
Syyskuulle minulla on kasa suunnitelmia, joista vähäisin ei ole pussiruoka. Minulla on edessä viiden viikon loputon aamuvuoro ja vähän kevyempi työ, joten nyt on ihan hyvä kohta aloittaa. Kirjoitin elokuun lopussa ostoslistan normaalihengessä, jonka jälkeen istuin alas ja vedin listalta yli ne, mitä minä en seuraavien viikkojen aikana saa syödä ja mitä Herra Kirjoitus ei halua syödä kuten perunat. Hän saa niitä kuulemma töissä lähes joka päivä, joten emme siis ostaneet niitä. Myönnän, että jännittää aika hurjasti, mitä tämä tuo tullessaan.
1. viikko
Siis yksi päivä, jolloin aamulla pääsin valvomasta viimeisestä yövuorosta. Ajattelin mennä hetkeksi nukkumaan, mutta sitten kuitenkin päätin sinnitellä nukkumatta, mikä tietenkin tarkoitti melkoisen alentunutta toimintakykyä. Olimme saaneet Herra Kirjoituksen äidiltä jouluksi lahjakortit paikalliseen ravintolaan. Jokin aika sitten ravintolasta oli juttua, että se on vaihtanut omistajaa ja vaihtaa myös nimeä, niinpä päätimme testata, vieläkö lahjakortit kelpaisivat. Nimi oli entinen ja lahjakortitkin kelpasivat mukisematta. Ruoka oli hyvää ja sitä riitti, joten ähkyssä kierittiin pois paikalta. Muutoin käytin aikaa lähinnä sukan kutomiseen ja ohjelmien töllöttämiseen, koska satoi kaatamalla, niin emme halunneet myöskään lähteä maalle. Löhöily evääksi ostimme sipsejä, dippiä ja karkkia - vielä "viimeisen kerran".
2. viikko
Lomaa varsinaisista töistä ja harrastetöitä niiden sijaan. Äänikirja ja sukankudin, mikäs sen parempaa. Pussidieetti odottaa edelleen, sillä jääkaapissa on vielä jotain sellaisia ruokia, joita Herra Kirjoitus ei halua syödä, enkä minä halua laittaa niitä roskiin. Maanantaina siis vielä ihan kokonaan normiruokaa, tiistaina sitten jo aamupalaa pussista, lounaaksi pinaattilettuja ja päivälliseksi tofua salaatilla. Keskiviikoksikin löytyi vielä pinaattilettuja ja kasviscurrya. Torstaina kävimme katsomassa äitiä, perjantaina juhlimme Juniorin synttäreitä, osin elettiin pussiravinnolla, osin ihan muulla. Synttäripäivänä kävimme hakemassa vieraita varten tarjousirtokarkkeja, ja samalla tajusin, että on pakko ostaa pussi myös meille, koska muuten olemme hartioita myöten synttärien namibuffetissa, joten niitä tankattiin ennakkoon kuittaamaan pahinta karkkihampaan kolotusta. Eivät maistuneet hyvältä ja olokin oli jälkikäteen huono eli suunta on ihan oikea.
Viikonloppuna painettiin töitä maalla melkoisella tahdilla. Emme olleet ehtineet leikkaaamaan nurmikkoa viimeisen kuukauden aikana, joten siellä oli melkoinen viidakko vastassa. Sen lisäksi perkasimme sireeniaidasta kuolleet osat pois, leikkasimme yhden ruusupuskan ja marjatuomipihlajan noin muutamia hommia mainitakseni. Ruokavaliossa oli lähinnä grillimakkaraa, tulipa kiintiö täytettyä, niin ei tee hetkeen mieli. Sunnuntai iltana lupasin puolisolleni herkkuja mahtavasti menneen viikonlopun kunniaksi, mikä tarkoitti karkkipussia molemmille. Niitä sitten nautittiin Alaskan jäälentokentän kera.
3.viikko
Paluu niin sanotusti omiin hommiin. Uuden oppimista ja opettamista taas seuraavat viikot edessä. Myönnetään, että maanantai oli todella raskas monestakin syystä; yskin edelleen, toinen korva on totaalisen lukossa, kierukka tulla pullahti jälleen illalla pois ja muutenkin olin nukkunut huonosti sekä tietenkin rankka työpäivä. Lisäksi ystäväni pisti matkalta viestiä, että hän on tulossa lääkäristä ja haluaa purkaa asiaa jollekin, sellaisessa tilanteessa ei vaan sanota ei, vaikka omat viikkosuunnitelmat menisivät miten uusiksi. Hätistin Herra Kirjoituksen kauppaan, jotta saimme pötyä pöytään. Kahvien jälkeen hän jatkoi matkaa toivottavasti vähän helpottuneempana ja minä puolestani tunsin oloni puolikuolleeksi. Ei siis liene ihme, että ehdotin Ievuskaiselle maanantai päivien poistamista kalenterista vallan.
Tiistaina oli jo paljon parempi päivä, vaikka teinkin taas muutaman tunnin extraa töissä. Lisäksi onnistuin bongaamaan roskalavalta kassillisen lankoja, ikään kuin niitä ei muutenkin olisi paljon, mutta kun niitä ei ole koskaan liikaa. Keskiviikkoilta meni taas kotihommissa, ruokaa, siivousta, tiskejä ja pyykkejä pois. Seuraavaksi pääseekin sitten aloittamaan kierrosta taas alusta. Siinä samalla suli myös viikon ainoa "vapaailta". Torstaina tuli joku raja vastaan ja sovin Herra Kirjoituksen kanssa teffit kaupungille, jossa kävimme Burger Kingissä syömässä - minä niin tarvitsin sitä kaiken tämän jälkeen (olkoon tekosyy tai ei). Illalla sammuimme molemmat nukkumaan jo ennen yhdeksää.
Perjantaina kävin näyttämässä korvaani lääkärille. Ilmayhteys kurkkuun tukossa, tärykalvo liikkumaton jne. Nenäsumutetta ja puhalluksia nenästä korvaan. Lisäksi ilmoitus siitä, että nielurisani ovat valtavat ja ne pitäisi leikata. Leikkaus on kuitenkin äärimmäisen riskialtis noin pieneksi leikkaukseksi, jopa joka neljäs saa siitä komplikaatioita, joista osa jopa letaaleja. En ole riemusta kiljuen ryntäämässä puukotettavaksi, vaikka siitä todennäköisesti olisi apua. Perjantaina kävimme myös siivoamassa äidille sekä raahasimme kassikaupalla pyykkiä pestäväksi. Niiden kanssa sitten jatkoin perjantai-iltaa.
Alunperin suunnittelimme, että menemme viikonloppuna maalle, mutta ahneus voitti. Sain lauantai-iltapäiväksi muutaman tunnin keikan, josta maksetaan hyvin, joten tietenkin otin sen. Siispä lauantaina aamusta jatkoimme pyykkijumppaa ja kävin apteekista hakemassa lääkkeet, jospa ne toisivat apua. Puhaltelu saa aikaan ryskettä, pauketta ja tuntuu, että jotain valuu nieluun, ehkä se sitten oikeasti avaa niitä putkia, mutta tunne ei ole kovin mielyttävä. Illaksi annoin mieliteolle periksi ja kävimme ostamassa karkkeja ja sipsejä. Ei ollut fiksua, mutta teki pääkopalle hyvää. Sunnuntai meni kotihommien merkeissä eli siivousta, pyykkiä, tiskejä sekä tossun kutomista, lisäksi lenkkiä kauniissa, vaikkakin kylmässä syyssäässä. Kiusaus herkkukauppaan oli iso, mutta voitimme sen. Sen sijaan varasimme kevääksi parin viikon etelänmatkan - tietää taas, miksi käy töissä.
4.viikko
Edelleen uusia toimintatapoja kehittämässä ja jälleen maanantaina lisätöitä. En voi kuin nauraa itselleni sen suhteen, miten mietin syyskuusta tulevan köyhän ja lisätyöttömän kuukauden ja yhtäkkiä huomaan tehneeni kokonaisen viikon ja kolmepäivää extrajobia ja ollaan vasta vähän yli puolen kuun. Kevään lomareissu kiittää ahkaraa työntekijää.
Muutoin mennään samoilla tuulilla. Töitä ja kotihommia vuorotahtiin. Yritin syödä ja syöttää jääkaappia tyhjäksi, mutta niin siinä kävi, että taas yllätin itseni ostoksilta. Edullista chorizoa, bratwurstia, salaattia ja lihapullia. Toisaalta olen kyllä oppinut sen, että ainoa keino hillitä naposteluhimoja tai pizza/kebab/burger tilauksia on se, että on ottaa jääkaapista jotain, joka sopii nopeasti syötäväksi ja siinä hommassa nuo palvelevat hyvin - unohtamatta mainita sitä että päiväykset ovat pitkälle ensi kuuhun eli taas ajateltiin tulevaisuutta. Samoin ostin kahvia tarjouksesta, ihan vaan sen takia, että sitä käytetään ja se oli edullista, varautumista tulevaisuuteen tämäkin.
Viikonloppuna kuskattiin äiti maalla, ohjelmassa oli parturia, jalkahoitoa ja naapurikaveita. Sunnuntaina sitten siivottiin taas yhtä peränurkkaa tontista. Luumupuuviidakko yllätti tai siis se määrä, mitä sieltä kuolleita puita löytyi. Rännitkin tuli käytyä läpi. Raskas työ vaatii myös raskaat huvit eli sipsejä, dippiä ja karkkia. Sunnuntai-iltana kuitenkin vältettiin lankeemus juuri sen vuoksi, että kaapissa oli noita lihapullia ja äidin kahveilta jäi pikkupizzoja - ne olivat siis hyvin onnistunut hankinta.
5.viikko
Herra Kirjoitus lähti maanantaina äitinsä kanssa kauppareisulle ja minä koin täydellisen lösähdyksen - tein pienen lenkin, jonka varrelta ostin karkkeja ja lisäksi ryöstin vierasvaraksi tarkoitetun sipsipussin. Niiden kanssa sitten jäin siihen odottamaan sukankutimen kanssa. Ilmeisesti tämä oli jonkinlainen reaktio loputtoman ja tauottoman touhottamisen aiheuttamaan väsymykseen.
Keskiviikkona tehtiin kauppareisu viikonlopun vieraita ajatellen ja tyypilliseen tapaani ostin myös varastoon. Tällä kertaa xylitol-pastilleja, ne olivat kerrankin sen verran edullisia, että kannatti ostaa puolen vuoden varasto valmiiksi. Tässä on myös se syy, miksi meillä kaapit pysyvät täysinä - sopivan tarjouksen osuessa kohdalle ostan varastoon sellaisia elintarvikkeita/tavaroita, joita tiedän tarvittavan.
Ja loppukuun kauppavilli iski jälleen. Tosin siinä muodossa, että 26. päivä tajusin, että käsissäni on lokakuun alkuun vanhenevia lahjakortteja 100€ arvosta. Se tarkoitti sitä, että tuli pakkoshoppailua. Ostimme kummipojalle joululahjan, äidin sukkia varten lankoja (vaikka olen luvannut, että en osta, mutta kun mustaa ei ollut), vieraita varten tarjottavaa, kuivatavaroita ja jopa leivokset iltapalaksi (tiedän, ei mitenkään järkevää, mutta ostomania iski). Lopulta lahjakortista jäi reilu 7€ käyttämättä ja minusta tuntui, että olin saanut kauhistuttavan vähän tavaraa kaupasta.
Samalla varmistui myös se, että marraskuun ja tammikuun lomani kuluvat keikkatöissä, mikä on ihan kiva juttu, kun emme pääse mihinkään reisuunkaan Herra Kirjoituksen ollessa töissä. Minäkin olen siis aivan joutilas keikkailemaan.
Lauantaina vietimme rattoisaa peli-iltaa ystävien kanssa, kanatortilloja, lautapelejä, italialaista omenakakkua ja herkkuja. Olo oli kyllä ähky, mutta rentoutunut. Oli kiva nähdä heitä pitkästä aikaa.
6. viikko
Syyskuu jakautuu niin hassusti, että siihen tulee ikään kuin kuusi viikkoa, vaikka ensimmäinen ja viimeinen pitävät sisällään vain yhden päivän. Normityöpäivän jälkeen päädyin pitkästä aikaa keikkatöihin harrastyöpaikkaan numero kaksi. Ihan niin kuin olisi kotiinsa mennyt, vaikka edellinen keikka taisi olla joskus keväällä.
Otsikosta huolimatta suunnitelmat eivät ihana menneet niin kuin on ajatellut, mutta se on elämää. Suurista lupauksista huolimatta en ole koko syyskuuta viettänyt pussidieetillä, vaan olen syönyt myös normiruokaa ja aivan liikaa herkkuja. Viikonloppuisin muut ateriat aamiaista lukuun ottamatta ja viikolla normipäivällisen. Pussiruokailun aloitus oli osin virhe, en tajunnut, että tuossa uudessa projektissa voisi olla niin paljon vastoinkäymisiä eli se on verottanut todella paljon voimia kun niiden kanssa on tahittu. Toivottavasti lokakuu on näiltä osin parempi.
Syyskuun työlistalla oli paljon käsitöitä: ristipistotyö valmiiksi, Juniorille sukat, kälylle sukat, rusettisukat ja pinkkiraidalliset sukat valmiiksi. Näiden edistymistä helpotti tuo harrastetyöviikko melkoisesti ja sain kaikki edellä luetellut valmiiksi sen aikana. Joululahjojakin pitäisi alkaa kutoa.
Syyskuussa tein laskelmia ja huomasin olevani säästötavoitteideni kanssa hyvässä vauhdissa. Tosin en ihan niin hyvässä vauhdissa kuin olin alun perin laskenut. En tajua, miten oikein laskin, kun sain ensin tuloksen, että homma olisi hoidettu. Pari viikkoa myöhempi uusintalaskenta todisti, että niin ei todellakaan - valitettavasti- ole. Arkkurahat (sana, joka saa Herra Kirjoituksen repimään peliverkkarinsa) puuttuvat eli ne pitää saada kasaan ensin - ehkä ensi vuoden aikana. Niiden jälkeen alan irrotella rahastoja eläkepuskurista, sillä koen ne ikään kuin menetetyksi rahaksi, enkä jaksa uskoa, että niistä koskaan saa mitään voittoa. Tyhmyyksissäni lankensin aikanaan sellaisiin, joiden hoitokulut ovat turhan isot. Saavat jäädä sinne roikkumaan ja täydennän eläketurvaa muilla keinoin. Pennin venytystä on siis edessä vielä vuosiksi eteenpäin.
Ruoka: 285,71€ (perustarvikkeita ja vierasvaraa sekä peli-iltaan, vieraille täällä että äidin vieraille maalla)
Tavarat: 90,15€ (aurauskeppejä maalle, hiilihappopatruunoita, kestokassi, adressi + juniorille joululahja, kummipojalle joululahja ja lankoja äidin sukkiin)
Muut: 90,06€ (bensaa (ei tokikaan kaikki, mutta en saanut kaikkia kuitteja), lääkkeitä, talvikauden D-vitamiinit sekä puolen vuoden varasto Herra Hakkaraisen pastilleja )
