Sen verran onnistuin, että voitin kahdesti kiusauksen ostaa kynsilakkaa ja kirjontatyön. Ensimmäisen kerran kävin kiertelemässä kirppareita viikolla ja löysin silloin pari Mavalan kynsilakkaa yhteensä euron hinnalla - hipelöin pussia kauan, mutta pysyin kovana ja jätin siihen pöydälle. Samalla pöydällä olisi myös ollut simpukoilla koristeltu kehys, jonka olisin mielelläni ostanut vessaamme, mutta siitä puuttui hintalappu eli sinne jäi sekin. Samoin kävi 8 euron hintaiselle kanavatyölle, jota oli pikkuisen aloitettu ja johon olisi tuolla hintaa saanut langat mukaan. Pakko myöntää, että nuo kaikki kutkuttavat mieltä, mutta en silti aio palata hakemaan niitä. Lauantaina oli tarkoitus poiketa katsomassa, olisivatko vielä tallella, mutta sitten tuli sade ja loppui aika ja sinne jäivät.
Sen sijaan lankeemuksiakin tapahtui. Onko shoppailu anteeksi annettavaa, jos kukaan ei huomaa sinun ostaneen mitään uutta, kun vaatekaapista löytyy lähes vastaava vaate jo ennestään. Löysin laventelin sinisen Luhdan kevättakkinini identtisen kopion myynnissä hintaan 2,50e. Se oli ihan pakko ostaa, nyt mulla on sitten näitä takkeja kaksi kappalein.
Vertailukuvassa vasemmalla uusi löytöni ja oikealla jo pari vuotta kaapissani majaillut yksilö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti