Kaloriinan kamari

Laatikkoleikkejä

2012-01-28T12:18:00.000+02:00

Esittelen vain nopeasti torstaiset hankintani ja kerron niiden takana olevan tarinan sitten myöhemmin, kun olen ensin itse pureskellut sen siihen muotoon, ettei enää itketä vaan naurattaa.

Olen hurahtanut laatikoihin, täydellisen totaalisesti; tahtoo lisää värikkäitä laatikoita ympärilleen. Aikaisemmin esittelin Tiimarin alesta ostamani polkadot laatikot ja nyt sitten paikallisen Tiimarin ale-korista minulle huutelivat raidat. Oli aivan pakko ostaa yksi kolmen laatikon satsi, kun eivät maksaneet yhteensä kahta euroa. Nyt vaan täytyy löytää noille sopiva paikka.
Lisäksi pikakierros kirpparilla toi eteeni tämän kirkkaanpunaisen helmikoristeisen hapsuhuivin. Koska olen taas alkanut uskoa kesän tuloon ja merimies tyylin paluuseen tuhlasin huimat 50 senttiä ja ostin huivin. Haaveilen yhdistäväni tuon vaaleisiin farkkuihin ja valkoiseen paitaan tai valkoisiin housuihin ja punaraitaiseen paitaan, joita viimeaikaisen raitafanitukseni on kerryttänyt kaappiini. Sävy sopii sekä noihin paitoihin että rakkaisiin kiiltäviin punaisiin kenkiini.

Julistin itselleni karkki- ja herkkulakon, koska olen joulusta asti mussuttanut kaikkea hyvää enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Aloitin tiistaina ja olen selvinnyt tähän asti kunnialla ja uskoakseni se helpottaa tästä kunhan ensimmäisestä viikosta on selvitty. Yllättävän hankalaa tämä on ollutkin, ilmeisesti kroppa ehti kolmessa viikossa runsaaseen sokeriin. Alan pikkuhiljaa ymmärtää alkoholisteja ja tupakoitsijoita ja heidän riippuvuuksiaan.

Täti suklaa

2012-01-27T12:06:00.004+02:00

Olen täydellisesti keski-ikäistynyt, sen todistaa viimeisin hankintani. Ostin huuto.netistä jotain, josta olen haaveillut jo kohtuullisen pitkään. Ruskean liituraitaisen jakkupuvun - eikös kuulostakin täydellisen bisnesmäiseltä ja tätilookilta myös.

Aion käyttää sitä pehmikkeenä itseni ja maailman välissä aloittaessani uuden harrastustyön. Maanantaina menen ensimmäistä kertaa tuohon liittyvään koulutukseen ja olen kehittänyt tuosta jo jonkun asteisen stressin, ostittain johtuen varsin tiukasta aikataulusta. Lähden yövuoroista (siis viimeisestä kolmesta vuorosta) tunnin etuajassa ehtiäkseni ajoissa junaan ja pääsen takaisin kotiin vasta kymmeneksi illalla, voin siis veikata olevani hiukan väsynyt sen päivän päätteeksi.

Palaan tuohon harrastustyöhöni sitten myöhemmin kunhan olen itse siihen pätevöitynyt. Mutta takaisin tuohon hankintaan, ostin siis 16 eurolla itselleni jakun ja housut. Lahkeet kaipaavat vähän lyhentämistä ja housuista on yksi nappi hukassa, olen kuitenkin hankintaani kovin tyytyväinen.

Välttääkseni tätimäisyyttä, olen ajatellut yhdistää puvun vähän räväkämmin tai tyttömäisemmin eli kaivelen kaapistani valkoista pitsiä, jotain violettia tai turkoosia taikka sitten yhdistän puvun tähän.

Sairasvuoteen saavutukset

2012-01-25T18:40:00.001+02:00

Olen ollut muutaman päivän äänettömänä - herra Kirjoitus kiittää ja kumartaa, rauha ja hiljaisuus on vallinnut kotiamme viime aikoina. Ääni kestää noin kymmenen maksimissaan kaksikymmentä sanaa ja sitten kuuluu iuuuh ja se katoaa kuin tuhka tuuleen, jäljelle jää vain kähinää.

Töihin en ole kyennyt, koska en voi tehdä työtäni puhumatta ja kun vielä muutenkin on vaikeuksia olla puhumatta, niin on parempi etten päivän aikana näe kovin montaa ihmistä ettei tule kiusausta puhua ja saada mahdollisesti aikaan vielä jotain pahempaa äänihuulilleni.

Olen siis keskittynyt lähinnä lepäämiseen ja kuuman mustaherukkamehun ja inkivääriteen juomiseen. Koneella olen istunut silloin kun en ole jaksanut maata. Muun ohella olen tehnyt harmaata huitulaneuletta, joka pikkuhiljaa alkaa hahmottua. Tällä hetkellä neuleella on painoa 80g, mutta valmis neule painanee noin 120-150g.

Aikaisemmasta lankatilauksestani, jota esittelin täällä, jäi puuttumaan pari kerää. Ne toimitettiin nyt ja olen enemmän kuin ihastunut tuohon alpakan ja silkin yhdistelmään. Väristä nyt puhumattakaan.

Taisin mainitakin, että käytin pointshop-pisteitäni siihen, että hankin uusia sodastream makuja. Ne tulivat tuossa jokin aika sitten. Maut olivat minttu ja persikkainen jäätee. Näistä ensimmäinen oli hienoinen pettymys, ehkä siksi, että olin ladannut siihen niin paljon odotuksia. Persikkajäätee sen sijaan oli sitten se iloinen yllätys - se on aivan ihanaa.

Pikaruokaa

2012-01-24T13:39:00.004+02:00

Valitettava totuus on, että en varmaan pärjäisi kilpailussa, missä pitäisi tehdä hienoa Gourmet-ruokaa (tai mistä sitä tietää, ikinä en ole kokeillut), mutta sen sijaan olisin hyvinkin vahvoilla kilpailussa "tee syötävää ruokaa tyhjän jääkaapin antimista". Sitä toteutin tänäänkin, paitsi että en käyttänyt pelkkää jääkaappia vaan myös pakastinta.

Kaivelin pakastimesta joulukinkun jämät ja pussillisen sekavihanneksia. Jääkaapista nappasin jo hivenen nuhraantuneen paprikan ja pari varsisellerin vartta sekä eilisen lisäkeriisin jämät. Paistoin pannulla sekä kinkun, paprikan että sellerin. Lisäsin juokkoon sekavihannekset ja riisin, vähän vettä, lihaliemikuution ja pikkuisen suurustetta sekä hyppysellinen mausteita sieltä, täältä ja tuolta. Ja tässä lopputulos, ihan hyvää pikarisottoa:

Jälkiruoka syntyi samalla tavalla. Vanhenemassa oleva banaani, omena, sulaneet mustikat jääkaapista ja purkillinen rahkaa. Kaikki sauvasekottimella sekaisin, vähän maitoa sekaan ja tadaa - smoothie resepti nro 1234566789 on valmis. (kuva todistaa, että syöty on, kun kuppi on melkein tyhjä)
Ei kun syömään! ;-)

Lahjomia

2012-01-23T14:41:00.001+02:00

Rakas ystäväni Ievuskainen huomioi syntymäpäiväni ja sain häneltä lahjaksi uskomattoman upeat korun ja huivin.

Kukaan ei varmaan voi kiistää, että värit olisivat täydellisesti rouva Jälkikirjoituksen värit, kortista nyt puhumattakaan.

Lisää hankintoja

2012-01-22T18:34:00.001+02:00

Ostoshuumani jatkuu edelleen, koskahan osaan pistää sille stopin. Ainakin olen tehnyt päätöksen siitä, että jätän Kummituslinna pelin hankkimatta, sekin on jo jotain.

Posti kantoi kotiini Mauri Kunnaksen Kummallisuuksien käsikirjan eli nyt on sitten Kunnas kokoelmani niiltä osin täydellinen. En ole näet ajatellut hankkia pienten lasten kirjoja tai laulukirjoja, joita Kunnas viime aikoina on julkaissut. No, tämäkin kuittaantuu noilla huuto.netin kaupparahoilla eli tavaraa pois ja toista tilalle.

Uudet tyynyt kävin hankkimassa Jyskin tarjouksesta, niskatyyny on töihin ja matkoille, isompi yökäyttöön.

Itsekkäästi itselle

2012-01-18T19:16:00.000+02:00

Aikaisemmin esittelin itselleni synttärilahjaksi hankitut laukun, vyön ja käsityökirjan. Nyt on sitten aika esitellä lisää itselleni tehtyjä hankintoja.

Kunnas kokoelmani on muutamaa kirjaa vaille täydellinen, ne puuttuvat yksilöt listasin tuonne vuoden 2012 hankintalistalle. Aloittaakseni kokoelman täydentämisen heti vuoden alusta, ostin itselleni synttärilahjaksi Hurja-Harri ja pullonhenki-kirjan (halvalla huuto.netistä totta kai). Periaatteessa tuo Herra Hakkaraisen aakkoset ja numerot on myös synttärilahja, mutta se on hankittu huuto.netistä tienaamillani rahoilla eli ei kai sitä voi sitten laskea synttärilahjaksi, vai voiko.
Lautapelikokoelmaa täydensin myös ihan pikkuisen, hankkimalla viime vuoden vuoden peli aikuisten sarjan voittajan (jolla on taskussaan monen monta muutakin voitettua palkintoa) 7 wondersin. Samaan pakettiin Lautapelit.filtä sai peliin palkintojen kunniaksi painetun Catan-erikoiskortin ilmaiseksi, joten totta kai sellainenkin muutti meille.
Ilmaiseksi sai myös nuo ihanat Carcassonnen 10-vuotis juhlatarrat. Ne on siis tarkoitettu liimattavaksi seuraajiin eli meepleihin. Vieläkin kipuilen sitä, että haluaisin myös sen Carcassonnen kymppijuhlapainoksen, mutta niinhän minä haluaisin paljon muutakin ja ihan kaikkea ei voi saada - onneksi sentään sain nämä tarrat.

Muutos

2012-01-17T18:57:00.003+02:00

Lapsuudesta asti mukana kulkenut maakuntalehtemme on kokenut tänään ison muutoksen. Se on nykyään tabloidikokoinen eli pöydälle jää nyt enemmän tilaa kahvikupille, mutta silti jo ensimmäisenä aamuna kaipasin sitä vanhaa perinteistä lehteä, josta on tottunut uutiset lukemaan.

Vanhaa lehteä on hyvästelty pitkän kaavan mukaan ja siitä on tullut useampi viimeinen numero, koska maakuntalehden mukana on tullut kaksi eri liitettä. Toinen sunnuntaina ja toinen viikolla ja kummastakin noista tuli viimeinen numero.

Viimeisen viikolla ilmestyneen Virta liitteen kansi oli niin vetoava Eino Leinoa mukailevine runoineen, että se oli pakko ikuistaa tähän.
Runossa siis sanotaan näin:

Haihtuvi nuoruus niin kuin vierivä Virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi tuhaan tartuin ma hetkehen kiinni;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Taipuvat taakse tarinani taitavat päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Aika on painua tieni.
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova; kauniiden kansien kaipuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat musteeni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on taito, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta kestetyt, kauheat kivut,
katkotut kahleet, poltetut rakkahat sivut?
Nytkö ma kaadun, kun olis kaikkeni tarpeen?
Tuhkaksi tulen, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel: lohduta loppu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sana sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

(Eino Leinoa mukaillen)

Lisää lankaa

2012-01-12T17:54:00.001+02:00

Tuossa pari päivää aikaisemmin taisin mainita, että pahaa päivää vähän pelastivat nuo postista noutamani paketit. Molemmat viimevuotisia hankintoja, toisessa lankoja ja toisessa vaatteita.

Lankapaketin sisältö näytti tältä:Kaksi vyyhteä turkoosia ohuen ohutta silkki-villaa ja yksi uturoosa samaa materiaalia, kultaista glitterilankaa tuomaan kimallusta päiviin. Muutama kerä beigeä ja sinistä puuvillaa täydentämään aikaisemmin hankittuja varastoja sekä kolme kerää luonnollisen ruskeaa alpakkaa sukkalankaa. Turkoosi ei oikein pääse kuvassa edukseen, se on todella, todella ihastuttava väri. Pistaasinväriset langat jäivät vielä jälkitoimitukseen. Nyt ei sitten enempää lankoja hetkeen aikaan, täytyy käyttää nämä ensinnä.

Elloksen paketissa olivat luumunvärinen villakangastakki, jonka Herra Kirjoitus tuomitsi heti saunatakiksi, mihin saattaa olla osasyynä se, että hänellä on täsmälleen saman sävyinen saunatakki. Hihaton poolo oli aivan ihanan tuntuinen päällä, mutta puseron sävy oli väärä - harmitti enemmän kuin vähän, mutta olen jo oppinut sen, ettei minun kannata ostaa mitään melkein sopivan väristä kaappiin. Minun kyseessä ollen on todennäköisempää, että käyttämättä jää vääränvärinen kuin vääränkokoinen vaate. Jos vaate on liian iso, se on vain sopivan löysä ja jos pikkuisen pieni, niin hengitetään sitten vähän kevyemmin. Punaiset housutkaan eivät tuntuneet sopivilta, vaikka väri olikin jumalaisen hehkuvan punainen.

Jäljelle jäivät euron maksanut pinkki sporttikassisetti, johon kuuluivat kassi, juomapullo ja hikipyyhe sekä vanhan roosan sävyinen liehukejakku (9,50e), jonka reunoissa kiertävät naiselliset pitsit. Siis nämä:

Tässä vielä lisäkuva noista pitseistä. Ilmeisesti joku supernaisellinen kausi menossa, kun täytyy saada pitsejä ja liehukkeita.

Konjakkia, konjakkia

2012-01-11T20:07:00.002+02:00

Aikaisemmin olen esitellyt sekä Ideaparkista ostamani konjakinväriset nilkkurit ja niihin sopivan laukun sekä anopilta saamani luonnonvalkoisen viitan. Jossain kohtaa kokeilin yhdistää näitä ja sain sen verran kehuja Herra Kirjoitukselta, että olihan sitä käytettävä useampaankin kertaan.

Viitta sinänsä on kylmä vaate, mikäli se pääsee lepattamaan sinne tänne, joten sen kietomiseen vartalon ympärille tarvittiin vyö. Ensimmäiset kerrat kokeilin kullanväristä leveää vyötä, mutta sitten tajusin, että on ihan pakko saada konjakinvärinen vyö. Eihän vyö voi erota kengistä tai laukusta. Muutamassa liikkeessä kävin, mutta konjakinvärinen nahkainen monikäyttövyö tarttui matkaan Tokmannin alesta 7€ hintaan.

Sopivan värinen kello varmaan löytyy kaivelemalla omista varastoista, mutta seuraava hankinta lienee oikean sävyiset hanksikkaat. Tässä sitä nähdään, yksi hankinta johtaa toiseen, toinen kolmanteen ja niin edelleen. Ja ennen kuin huomaakaan on tullut hankittua vaikka mitä.

Paha päivä

2012-01-10T19:55:00.002+02:00

Tänään on sellainen päivä, että tekisi mieli vain kaivautua peiton alle ja alkaa itkeä. Töissä oli aivan hirvittävä päivä, oli niin kiire, etten ehtinyt kunnolla edes vessassa käydä saati sitten syödä. Sitten puhkiajettuna sai vielä kuunnella kettuilua, jonka seurauksena olisi tehnyt mieli ensin lyödä puhujaa laukulla päähän ja sitten alkaa parkua.

Ei piristänyt edes törmätä kävelevään kurkkuun kaupungilla. Kyllä vain suomalaisten mukavuuspukeutuminen on saavuttanut uuden asteen, enää ei liikuta joka paikassa tuulipuvussa, nuori sukupolvi ohittaa tuulipuvut ja siirtää kotivaatteet suoraan salonkikelpoisiksi. Tämä neitonen oli nimittäin pukeutunut vaaleanvihreään onepiece-haalariin kaupungilla liikkuessaan. Vaate olisi saattanut mennä kauniisti asustettuna, mutta kun pipo oli violetti-turkoosi, tumput vaaleanpunaiset, sukat, jotka tulivat esiin vaaleanruskeiden kenkien varsista olivat keltaiset. Eli varmasti tuli kiinnitetyksi huomiota, eikä välttämättä positiivisessa mielessä.

Vähän plussaa päivään toivat Elloksen ja käsityökorin paketit. Enkä taaskaan ole rikkonut lupauksiani, sillä nämä hankinnat on tehty viime vuonna, ne tulivat vasta nyt. Kunhan saan päätettyä, mitä pidän noista Ellokselta tilaamistani tavaroista, esittelen ne täällä.

Ainoa tämän vuoden puolella tekemäni hankinta on meikinpoistoaine, jota oli pakko hankkia edellisen pullon tyhjennyttyä. Tällä kertaa testauksessa Maybellinen Cils demasq , joka oli Sokoksella tarjouksessa 5€ pullo.

Minulta minulle

2012-01-08T16:46:00.004+02:00

Perinteisesti olen itsekkäästi hankkinut itselleni lahjan syntymäpäiväksi, niin myös tänäkin vuonna ja vähän ennakkoon tällä kertaa.

Keksin näet, että tarvitsen noita konjakin värisiä nilkkureita varten saman sävyisen laukun, koska minulla ei sellaista ole. Tällä kertaa helpotuksen tuohon puutteeseen toi paikallisen Prisman ale-laari, jossa oli viimeiset kappaleet syksyn ja talven laukkumallistosta. Siellä kaikkein alimmaisena oli piilossa tämä kaunotar, jonka tarjouslapussa oli uskomaton 10€ hintalappu. Alennusprosenttikin oli huikea, joten pakkohan se oli.
Varsinkin kun laukussa oli kaksi hihnaa, tuo kuvassa näkyvä kaksiosainen musta ja ketjullinen sekä laukun värinen perushihna. Laukku on suhteellisen massiivisen kokoinen eli palvelee kyllä tapaani kuljettaa puolet omaisuudestani mukanani.

Saman kaupan ale-laarista löytyi myös toinen synttärilahjani. Käsityökirja hintaan 4.95€
Päivän epämielyttävät yllätykset liittyivät sitten tekemääni harmaaseen puseroon. Se on saanut mittaa jo reilut kolmekymmentä senttiä ja pääsi ensimmäiseen sovitukseen. Oli erittäin ikävä yllätys todeta, että pusero on reilusti liian iso- aivan liian iso. Pitkällisen taistelun kävin itseni kanssa, mutta päätin olla purkamatta neuletta ja pingoittaa sen sitten pituussuuntaan niin, että se vähän kapenisi. Ja kaventaa toiseen osaan reilusti silmukoita jatkaessani.

suloista ja pehmeää

2012-01-07T19:14:00.000+02:00

Anoppini lahjoitti minulle kermanvärisen fleeceviitan, joka on ihastuttavan lämmin ja pehmoinen. Siinä on edessä vetoketju ja poolokaulus sekä kiristysnyörit kauluksen reunassa. Viittaa pitää pikkuisen tai vähän enemmän muokata, jotta siitä tulee täydellinen, mutta värinsä ja lämpöisyytensä takia sille varmasti tulee käyttöä. Kuva ei tee tuolle vaatteelle oikeutta, väri on selkeästi kermaisempi livenä kuin kuvassa.
Toisessa kuvassa on sitten se, missä vaiheessa on epätoivon hetkiä aiheuttanut silkki-villaneuleeni. On sitä sentään jo pikkuisen kertynyt, vaikka monta silmukkaa pitää vielä neuloa, jotta tuo puseroa muistuttaa.

Kauppalista vuodelle 2012

2012-01-06T08:25:00.002+02:00

Koska kerran olen pyrkinyt rajoittamaan tämän vuoden aikana tehtäviä hankintoja, on syytä laatia kauppalista sallistuista asioista.

Lautapelit:
- Kummituslinna
- Vares (hankittu jo)
- 7 wonders (hankittu jo)
- vuoden 2012 vuoden peli voittajat aikuisten ja perhepelien sarjassa

Mauri Kunnas -kirjat
- Joulupukki ja noitarumpu (hankittu jo)
- Herra Hakkaraisen aakkoset (hankittu jo)
- Herra Hakkaraisen numerot (hankittu jo)
- Hurja-Harri ja pullonhenki (hankittu jo)
- Kummallisuuksien käsikirja

miun sukat

2012-01-05T13:37:00.001+02:00

Omat liekkisukkani eivät valmistuneet ihan jouluksi, mutta ennen uutta vuotta ne kuitenkin olivat valmiit. Julkaisu vain on vähän venähtänyt.

Perusmalli on peräisin Novitan sivuilta, mallin nimenä liekkisukat. Koska tykkään jättää oman käden jälkeni vähän kaikkeen, mitä teen, muokkasin mallia pikkuiseen ja lisäsin siihen vielä yhden värin.

Tässä kaksi varianttia kuvioista:

Viimeisimpänä sitten kuva valmiista sukista, näissä käytetty tuota vasemman puoleista piirrosta.

Kovasti olen kiltti ollut ja pikkuisen paniikkia ilmassa

2012-01-04T10:29:00.002+02:00

Aloitin uuden vuoden lupausteni täyttämisen heti, koska muutoin ne jäävät täyttämättä. Olen siis käyttänyt eilisen vapaapäiväni käymällä läpi vinttikomeron antia ja lajitellut sitä kolmeen kasaan. Ensimmäiseen, pienimpään laatikkoon, poimin ne vaatteet, joita vielä voisin ajatella käyttäväni. Toiseen, vähän isompaan pakkasin huuto.nettiin ja netcycleriin menevät tavarat (ja niistä suurimmasta osasta teinkin jo kauppa- tai vaihtoilmoitukset eli olen tosissani ollut ahkera) ja kolmanteen, suurimpaan kasaan, valitsin kaikki ne tavarat, jotka lähtevät suoraan kierrätykseen. Eivätkä nuo viimeksi mainitut ole sen huonompia kuin muutkaan, ne vain ovat niin tavanomaisia, ettei maksa vaivaa käyttää aikaa niistä tehtäviin ilmoituksiin, niitä kun on tarjolla kymmenittäin jo muutenkin. Sen verran siis olen taloudellinen eli säästän kallista aikaani, joka tuntuu muutenkin aina loppuvan kesken, ja laiska eli en viitsi nähdä vaivaa ilmoituksen eteen, joka tuskin tuo kauppaa.

Otsikon toinen osa liittyy sitten hupaisaan tapahtumaan, joka aiheutui noista vaatteista, vaikka ei se tapahtumahetkellä naurattanutkaan.

Tarina alkaa sillä tavanomaisella tavalla eli tapahtui kerran, eräänä aamupäivänä siinä jo tunnetussa suurehkossa länsi-suomalaisessa kaupungissa ja sen erään moneen kertaan mainitun kerrostalon asukkaille. Tällä kertaa tapahtumapaikkana ei ollut se keskikokoinen kerrostaloasunto vaan vinttikomero ja vinttitilat ylipäänsä. Tuon mainitun vinttikomeron haltijat, Herra Kirjoitus ja rouva Jälki-Kirjoitus, ovat säilyttäneet vinttikomeron käytävällä lipastoa. Lipaston säilytykseen on suosiollisesti saatu lupa viereisen asunnon edellisiltä omistajilta, joiden vinttikomero on saman sivukäytävän varrella. Kyseisen asunnon uusien omistajien kassan lipaston säilytyksestä ei vielä ehditty neuvotella, kun väliin astuivat paloviranomaiset ja uusi pelastuslaki, joka äärimmäisen tarmokkaasti kieltää kaiken mahdollisen irtaimen säilyttämisen vinttien käytävillä. Niinpä Herra Kirjoitus ja Rouva Jälki-Kirjoituskin ottivat lipastonsa ja raahasivat sen talon askarteluhuoneeseen, jossa se ei - ainakaan toistaiseksi - ole kenenkään tiellä. Lipaston siirtäminen olisi tarina sinänsä, mutta ei siitä tässä sen enempää. Sen sijaan palataan takaisin vinttikomerolle.

Rouva Jälki-Kirjoitus on tottunut säilyttämään avaimiaan kyseisen lipaston kulmalla aina vintissä käydessään. Aina samalla paikalla, josta ne helposti ovat olleet käteen otettavissa. Nyt arvon rouva oli suunnitellut hoitavansa vintissa käydessään kaksi asiaa yhdellä kertaa - sekä vievänsä noita jo mainittuja tavaroita takaisin vinttikomeroon ja samalla hakevansa pyykit. Mukana oli siis paitsi pyykkikori, myös pahvilaatikollinen muuta rompetta.

Kun Rouva Jälki-Kirjoitus oli saanut kaikki tavarat jaettua oikeisiin laatikoihinsa ja aikoi poistua vinttikomerosta, tajusi hän yht'äkkiä hukanneensa avaimensa. Pyörähdys ympäri, tiirailua ympäriinsä - ei, avainnippua ei näkynyt missään, ei hyllyn kulmalla, ei laatikon päällä, ei missään. Uusi, entistä tarkempi katselmus ympärille, avaimet pysyttelivät yhä edelleen piilossa. Sitten syvä huokaus ja pikkuisen järkeilyä. Avainten oli pakko olla jossain, koska ilman avaimia ei olisi päässyt vinttitilaan saati saanut vinttikomeron ovia auki. Lisää katselua, parin laatikon siirtelyä - ei avaimia.

Sitten oli pakko siirtyä astetta kovempiin otteisiin eli purkamaan äsken pakattuja kierrätykseen meneviä kasseja. Pöyhintää, möyhintää, ravistelua, puristelua, hetken kuluttua kaikki pussit ja laatikot oli käyty läpi - ei avaimia. Päättäväisesti rouva Jälki-Kirjoitus otti hyllyltä säästöön jäävien vaatteiden laatikon, vaikka tiesi, ettei ollut laittanut sinne mitään juuri sillä kerralla, mutta jos avaimet jotenkin mystisesti olisivat sinne loikanneet - jälleen pöyhintää, möyhintää, ravistelua, puristelua, eikä edelleenkään avaimia. Tuo laatikko sivuun ja huuto.net laatikon kimppuun. Laatikko tyhjäksi, kaikki tavarat ulos ja sitten taas jokaisen vaatteen kohdalla erikseen pöyhintää, möyhintää, ravistelua, puristelua, eikä edelleenkään avaimia.

Tässä kohtaa alkaa olla jo pikku paniikki vallalla, avainten on pakko olla jossain, kun kerran vinttikomeroon on päästy sisään. Uusi katselu ympärille, kurkistelua laatikoihin, joihin avaimet olisivat saattaneet pudota, laatikoiden läpi käyminen toiseen kertaan. Harmistunutta tuhahtelua ja entistä ankarampaa pohdintaa. Eikä mitään havaintoa kadonneista avaimista.

Kesken yltyvän paniikin rouva Jälki-Kirjoitus tajusi vilkaista vinttikomeron eteen käytävälle ja tajusi käytävällä olevan pyykkikorin lojuvan omituisen vinossa asennossa. Voisiko olla??? ajatteli hän ja syöksyi siirtämään pyykkikoria - ja kas, sieltä pyykkikorin altahan se kadonnut avainnippu löytyi. Enemmän kuin pikkuisen häpeissään ja lohdullisena siitä, ettei ollut hätyyttänyt paikalle sen paremmin poliisia, palokuntaa, rajavartiostoa kuin Herra Kirjoitustakaan pakkasi rouva Jälki-Kirjoitus pöyhimänsä, möyhimänsä, ravistelemansa ja puristelemansa tavarat takaisin laatikoihin, sulki vinttikomeron oven ja lähti hakemaan kuivia pyykkejään vakaasti päättäneenä, että seuraavalla kerralla hän osaa ripustaa avainnippunsa roikkumaan lukon sinkilästä vinttikomeroon mennessään.

Että sen pituinen se.

Kauniit kynnet

2012-01-03T10:10:00.006+02:00

Turhamaisista turhamaisin blogiaihe, mutta olen ihan oikeasti äärimmäisen onnellinen niinkin pienestä asiasta kuin kynsistä. Viimeisen vuoden olen tapellut liuskoittuvien, lohkeavien ja toinen toistaan lyhyemmiksi kuluvien kynsien kanssa, jopa niin että välillä olen kirjaimellisesti vuodattanut verta, kun kynnet ovat revenneet niin lyhyiksi, että irtoavat lihasta liuskoituttuaan ensin pahasti.

Sain tuohon oikein hienon diagnoosinkin, ja kun tarkistin sen, sain yhden kriisin lisää. Taudin nimittäin mainittiin olevan vanhojen naisten tauti - onneksi juttu sentään jatkui sillä, että myös anemia aiheuttaa tuota samaa. Jihaa, minun ei siis vielä tarvitse tunnustaa olevani vanha, voin syyttää anemiaa asiasta. (Anemian kanssa olen tapellut tasan yhtä kauan kuin kynsiongelmani kanssa eli siltä osin diagnoosi pitää paikkansa).

Haaveilin pitkään täydellisestä punaisesta kynsilakasta, jonka näin yhdellä ystävälläni. Kyseinen sävy oli Trindin CC118, johon liittyy vielä samansävyinen kiilto sävynumeroltaan CC133. Olen vältellyt sen ostamista, sen sijaan Herra Kirjoitus osti minulle korvaavan halpaversion: Eveline cosmeticsin Happy Colorsin sävyn 399. Joulunpunainen väri, jossa mukana punaisia ja kultaisia kimalteita. Näyttää todella namilta.

Kun nyt ensimmäistä kertaa vuoteen kynnet näyttävät suhteellisen hyviltä, lakkasin niihin juhlakauden kunniaksi hehkuvaa punaista tuolla yllämainitulla lakalla. Valitettavasti kuva ei kykene toistamaan lakan hehkua. Se vaan on upea kimaltaessaan, sanoo harakka

Koska olen ihastunut tähän lakaan, voitte varautua siihen, että joko koko lakkamerkki tai vähintäänkin sävy 399 poistuu markkinoilta kuukauden kuluessa.

Nya vindar

2012-01-03T08:36:00.000+02:00

Nyt kun uusi vuosi on saatu kunnolla käyntiin, on aika miettiä blogin suuntautumista tänä vuonna. Otsikoksi napattu "Nya vindar" on nostalgia lähtöinen, sillä joskus kouluaikana opiskelin ruotsia tuon nimisestä kirjasarjasta. Kirjassa ei mielestäni ollut mitään kovin uusia tuulia ja niin saattaa käydä myös tämän blogin suhteen - suurista ajatuksista huolimatta tarjolla on uusien tuulien sijaan samaa vanhaa p***aa ja vielä samassa vanhassa paketissa. Olen jotenkin niin kiintynyt jopa blogin iankaikkisen vanhaan ulkonäköön, etten halua tehdä siinä muutoksia.

Aion edelleen härkäpäisesti roikkua ostosten seurannassa ja esitellä kaikki vähäiset hankintani blogissa. Samoin aion edelleen seurata kosmetiikan käyttöäni - selviäisinköhän tänä vuonna sadalla purkilla ja saisin mahdollisesti yhden kosmetiikkakorin tyhjäksi. Kuten uuden vuoden lupauksissani totesin, pyrin tuunaamaan mahdollisimman paljon vanhasta ja niiden esittelyltä ei tietenkään voi välttyä. Ajatukseni on jopa laajentaa tuota aihealuetta. Laihduttamisesta kirjoittaminen on tylsää, joten mainitsen vain suurimmat saavutukseni enkä aio keskittyä siihen sen kummemmin. Muitakin pohdintoja on ihan varmasti luvassa - todennäköisesti liikaakin.

Uusina tuulina oli tarkoitus herättää henkiin jotain vanhaa, nimittäin jossain vaiheessa esillä ollut vaatteiden poisto. En aio yrittää tuota "poista viisi vaatetta kuukaudessa" -juttua, vaan vaatteita poistuu se mitä poistuu ja teen niistä sitten koontipostauksen kerran puoleen vuoteen tai jos näyttää juttu venähtävän pitkäksi, niin kerran kolmessa kuukaudessa. Tuo on samalla kannustin siihen kauan roikkuneeseen vaatekaapin siivoukseen - toisaalta laihduttaminen on hyvä tekosyy siirtää tuota mahdollisimman pitkälle, onhan noita poistettavia vaatteita sitten mahdollisesti enemmän. Vuosi näyttäköön, mihin suuntaan mennään...

Käsityörintamalla tulee todennäköisesti olemaan hiljaista tai siis ei mitään esiteltävää. Aloitin juuri erään todella ison projektin ja sen valmistuminen kestää todennäköisesti kuukausia. Tuo projekti pisti kyllä hanttiin niin paljon kuin vain voi, mutta niin se vain on nyt alkuun saatettu. Tiivistetään pitkä tarina lyhyeksi: olen jo pitkän aikaa haaveillut ohuesta, kevyestä, muuntautumiskykyisestä neuleesta. Luin netistä monta juttua ja päädyin lopulta hankkimaan drops designin Lace-lankaa, joka on ohuen ohutta silkin ja villan sekoitetta. Ensimmäisellä kerralla sain neuleen kunnialla alkuun, mutta viiden kierroksen jälkeen huomasin kiinnittäneeni pyöreäksi neulottavan neuleen ristiin niin että se kiersi - joten ei kun purkuun. Seuraava kerta kaatui siihen, että varasin silmukoita varten liian vähän lankaa, kolmannella kertaa pääsin ihan kolmanteen kerrokseen asti, ennen kuin silmukat karkasivat niin pahasti, että työ oli taas pakko purkaa, neljännellä keraa en päässyt ensimmäistä kerrosta pidemmälle. Vasta viides kerta ja kolmas päivä saattoivat työn kunnialla alkuun, nyt olen saanut tehtyä viitisen senttiä. Työ etenee tietenkin tuskastuttavan hitaasti, kun lanka on olemattoman ohutta ja silmukoita paljon, mutta jospa tämän vuoden aikana saisin sen valmiiksi.

Shoppailua Ideaparkissa

2012-01-02T12:37:00.001+02:00

En ole heti alkuun rikkonut uuden vuoden lupauksiani shoppailemalla alennusmyynneissä ihan urakalla, vaan esittelen vasta tässä kohtaa viime vuoden puolella Ideaparkkiin tekemämme shoppausreisun saldoa.

Olin liikkeellä Herra Kirjoituksen kanssa, joten aloitetaan tärkein ensin. Suosikkiravintolaamme Taiwania ei enää löytynyt Ideaparkin valikoimasta, joten tyydytimme kiinalaisruoan himomme ravintolassa nimeltä Golden Rose. Hyvää oli ja syötyä tuli ihan liikaa - suosittelemme paikkaa lämmöllä.

Sitten niihin löytöihin. Tärkeintä oli saada käytettyä toisesta blogista ja erilaisista mielipidepaneeleista kokoamani lahjakortit, jotka olivat vanhenemassa. Niinpä ykköskohde oli liiviliike Change. Sieltä mukaan tarttui uudet urheiluliivit, niihin sopivat alushousut ja juhlasukkahousut - koko paketti alta 60e ja maksettiin lahjakortilla. Samaan kuvaan ovat myös päätyneet dinskon päkiäpohjalliset, joita he l ämpimästi suosittelivat noihin jäljempänä esiteltyihin korkeakorkoisiin nilkkureihin.

Dinskohon minulla oli myös lahjakortteja. Niiden lahjakortit ovat onneksi voimassa viisi vuotta, joten kaikkea ei ollut pakko käyttää kerralla. Tuskallisen pitkään mietin ja sovitin, sovitin ja mietin, kun järki sanoi, etten voi ostaa kolmea paria nilkkureita kerralla. Kaksi paria ostin. Ensimmäiset tummemmat arkikäyttöön, ovat keinonahkaa ja niissä on lämmin vuori eli ne päätyvät käyttöön heti kun ensimmäiset pakkaset tulevat.

Toinen pari on sitten konjakinväristä nahkaa. Siron klassinen malli korkealla korolla ja pyöreällä kärjellä - tarkoitettu siis vähän parempaan käyttöön. Ensimmäisessä kuvassa näkyy malli paremmin, toisen kuvan väri on oikea.

Lautapelejäkin tuli hankittua kaksi. Vares on ollut hankintalistallani jo jonkun aikaa, siitä asti kun sitä kavereiden kanssa pelasimme. Samanlaisen koukutuksen aiheutti toisen tuttujen luona pelattu Dizios, joka on näistä kahdesta ehdottomasti parempi peli.Budgetsportin rest of the bestiä kehui työkaverini ja varmasti sieltä tekee kohdalle sattuessaan tosi hyviä löytöjä. Minun kohdalleni ei tällä kertaa osunut muuta sopivaa kuin hiuspanta, joka oli alennettu kympistä hintaan 2€. Samasta liikeestä löytyi sitten kyllä vielä hanskat minulle ja Herra Kirjoitukselle - nekin alesta ja maksoivat vain 8 euroa pari. Noilla thibnsulate hanskoilla korvataan loistavasti ne mustat nahkashanskat, jotka molemmille on ollut tarkoitus hankkia, nuo ovat lämpimämmät ja toimivat siis arkikäytössä paremmin.

Hiuslakkapulloni on noin puolillaan, mutta Sulo Vilén iski, kun 750ml pullon sai vitosella. Pakkohan se oli ostaa.

Herra Kirjoitus sai kiitokseksi ostosseurana olemisesta Alivaltiosihteeri kirjan ja Pahkasian hän löysi itse Kontista.

Herra kirjoituksen "omat ostokset" jäivät muutoin kovin pieniksi: Clas Ohlsonista hän löysi kaksi tarpeellista johtoa.Sinellistä mukaan tarttui melkoinen kasa ääriviiva tarroja. Toinen setti oli tarjouksessa 12 arkkia vitosella, joulutarrat maksoivat 50 senttiä arkki. Nyt on sitten tulevien joulukorttien materiaali valmiina.

Vaatehankinnat rajoittuivat kontista ostamaani kahteen puseroon. Luonnonvalkoinen kilpikonnapoolo on ollut hankintalistalla jo pitkään ja nyt se tuli vastaan Nanson laadukkaana versiona 2 euron hintaan. Minulla on ihan selvästi punavalkoinenkausi, koska punavalkoinen pusero oli ihan pakko saada, mutta eipä se onneksi köyhdyttänyt minua kuin 3 euroa. Molemmat löydöt kontista.

Punavalkoisen kauden puolesta puhuu myös se, että jokin vinksahti päässäni Tiimarissa. Siellä oli kasa säilytyslaatikoita polka dot kuviolla. Olisin ostanut pari laatikkoa sillä hinnallakin, mikä laatikon pohjaan oli präntättynä. Kävin kuitenkin kassalla varmistamassa, oliko lapun hinta jo se alennettu vai tulisiko siitä ehkä kuitenkin se luvattu 70% alennus. Kuultuani, että alennus tulisi tuosta hintalapun hinnasta, minä ostin kaikki myynnissä olevat laatikot - kyllä, kymmenen kappaletta kärpässienikuvioituja laatikoita - ja sain Herra Kirjoituksen pyörittelemään silmiään oikein urakalla. Mutta kun koko pino maksoi alle 6 euroa ja löysi kodin keittiöstämme, hänkin leppyi. Kuvasta ei käy oikein ilmi se, että laatikoita on kolmea eri kokoa ja ne saa pakattua tarvittaessa sisäkkäin.

Aikaisemmin kerroin meidän ostaneen Sodastreamin ja ihastuneen siihen kovin. Seuraavat hankinnat todistavat meidän jääneen pahemman kerran koukkuun. Pakkauksessa tulleen yhden pullon lisäksi ostimme kaksi uutta painepulloa, toisen hiilihappopatruunan ja paria uutta makuainetta; meksikolainen limetti on - yllättäen - minulle ja vanilja-cola Herra Kirjoituksen valinta. Kyllä noista hetken sihijuomaa tekee.

Maailmanlopun vuosi 2012

2012-01-01T12:50:00.001+02:00

Niinhän ne jotkut väittävät, että vuoden 2012 tämä maa-niminen planeettamme olisi tullut tiensä päähän. Maya-intiaanien ikiaikainen kalenteri loppuu alkuvuodesta 2012 ja muutama muukin on ennustellut vaihteleva päivämääräistä maailmanloppua kuluvalle vuodelle. Tästä kaikesta huolimatta tai ehkä juuri tuon vuoksi kirjoitan uuden vuoden lupauksiani jo lokakuussa 2011. Eipä sitten tarvitse pitää mitään, jos maailman loppu tulee ennen vuoden vaihdetta.

Ensimmäinen ja tärkein lupaukseni on laihduttaa vielä jokunen kilo, tuollaisent 10 kiloa vuoden aikana voisi olla ihan jees juttu, sitten olisi ikuisuustaakka karistettu harteilta.

Aion myös olla entistäkin tarkempi vaate- ja kosmetiikkaostoksissani. Kosmetiikan suhteen pyrin ostamaan vain sitä, mikä on välttämätöntä ja jos mahdollista maksamaan nuokin hankinnat muilla kuin rahalla. Mikä siis käytännössä tarkoittaa lahjakorttien hankkimista erilaisin testaus-, tutkimus ja paneeliprojektein. Pyrin myöskin hyödyntämään kaikki mahdolliset (ja mahdottomat) ilmaisnäytteet ja testauskamppanjat.

Vaatteisiin ja kenkiin en ajatellut käyttää rahaa lainkaan, jos ei ihan pakottava tarve ole. Nekin hankinnat pyrin kustantamaan lahjakorteilla tai jotenkin muuten.

Tässä ne sitten tulevat. Uuden vuoden lupaukset vuodelle 2012:

1) Olen vuoden 2012 lopussa 10 kiloa kevyempi kuin vuoden 2012 alussa

2) karkkipäivä on vain kerran viikossa, mieluummin kerran kahdessa viikossa.

3) siivoan vaatekaappini. Asia, joka on jäänyt vuoden 2011 lupauksista täyttämättä ja on vaivannut minua koko vuoden.

4) Putsaan meikit naamaltani nukkuman mennessäni. Ehkä kerran parissa viikossa olen vain niin väsynyt, etten muka jaksa käyttää sitä pakollista paria minuuttia siihen, että puhdistaisin naamani. Tiedän ihan hyvin, mitä se tekee iholle, joten yritän parantaa tapani- koska kyse on vain siitä maksimissaan viiden minuutin viiveestä (kasvojen puhdistus ja pesu sekä hampaiden pesu) nukkumaan pääsemisessä

Ja sitten nämä klassiset. Ehei, ette kuule minun edelleenkään lupaavan mitään sillä linjalla, että autan hylättyjä kissoja tai koiria, annan enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen tai vähennän viinan juontia. Hyväntekeväisyystyötä teen sen minkä teen, muodossa tai toisessa ja viina ei minulle ole koskaan ollut ongelma. Mutta sen sijaan tarjolla on sitä samaa vanhaa, jota olen koettanut jo monta vuotta - jälleen kerran uusin innoin

5) Vältän ostamasta kosmetiikkaa, vain sen takia että sen ostaminen on kivaa. Meikkejä ostan vain todelliseen tarpeeseen ja se tarkoittaa, että vanhat varastot on ensin tutkittu pohjia kautta ja varmistettu, ettei sieltä todellakaan löydy sopivaa tai lähes sopivaa korvaavaa tuotetta.

6) Ostan vaatteita js kenkiä sekä laukkuja vain sen, mitä hankkimillani lahjakorteilla saan. Muutoin pyrin kierrättämään omista (tai muiden) varastoista vanhaa ja tarvittaessa muokkaamaan sitä. Poikkeukset hyväksytään samoin ehdoin kuin kohdassa viisi eli todelliseen tarpeeseen - tiedostan hyvin, että minulta puuttuu esim. kunnollinen musta housupuku vallan.

Lisään tähän vielä yhden hankalasti toteutettavan lupauksen. 7) Lupaan siivota vinttikomeromme ja pyrin hankkiutumaan eroon turhasta kamasta joko huuto.netin, netcyclerin tai kirppisten kautta.

Neljännen kvartaalin odotusnäkymät purkukkataloudessa

2011-12-31T15:43:00.004+02:00

Huomaan siirtyneeni kuukausiraporteista neljännesvuosittaiseen tilastointiin mitä tulee tyhjentyneisiin purkkeihin, purnukoihin ja tuubeihin. Ehkä se on ihan hyvä näin. Seuraavaan raporttiin lasketaan sitten vuoden plussat ja miinukset, paljonko on tullut hankittua uutta ja minkä verran on saatu vanhaa poistettua.

Tässä siis loka-, marras- ja joulukuun tyhjentyneet purnukat.

Kesän kuljeskelin naama kiinalaisen keltaisena, sillä meikkikaapin inventaario paljasti minun joskus hankkineen Oriflamen rose tone corrective- peitevärin, joka oli väriltään sellaista kirkkaan keltaista. Ei se naamalla näyttänyt ihan niin pahalta kuin olisi voinut kuvitella, mutta taitoin väriä kuitenkin Yves Rocherin kuultovoiteella, joka oli sävyltään ruskehtavaa. Noiden kahden kombinaatiosta syntyi suhteellisen luonnollinen väri. Molemmat lienevät jo poistuneet valikoimista, koska en kykene muistamaan, milloin nuo olen ostanut, uusia en kyllä hankkisi, mutta tulivatpahan käytettyä.

Käsirasvaakin on taas tullut käytettyä ja suihkussakin on todistetusti käyty, kun Yves Rocherin Ming shu-suihkugeeli pullo on tyhjentynyt. Pieni kirkas pullo on viimeisimmältä Itävallan reissulta hotellista mukaan napattu shampoo pullo, Ada-cosmetics merkiltään. Hoitoaineena on käytetty Garnierin tehohoitoa.

Ja kas kummaa, lisää käsivoidetta tyhjentynyt. En minä sentään kylve tuossa Provisorin käsivoiteessa, mutta olen kyllä viimeaikoina rasvannut sillä kroppaa ja jalkojakin eli se selittää tuon runsaan kulutuksen ja lisänä tietenkin se, että ilmojen kylmeneminen vaatii iholle lisärasvausta. Muuten kolme lopuista neljästä purkista onkin tuttua huttua Dermosilin deodorantti, saman firman kuoriva suihkugeeli (jota ilman en kesäisin tulisi toimeen) ja miesten kasvojen puhdistukseen& parranajoon tarkoitettu geelimäinen pesuaine. Rakas puolisoni siivosi purtilon puolinaisena pois käytöstään, joten tuli testattua, että sopii se naisenkin naamalle, eikä tuoksu niin maskuliiniselta kuin voisi olettaa. Hairstoresta ostettu syväpuhdistava shampookin loppui, mikä on kyllä vahinko, koska tuote oli loistava ja uutta ei tietenkään enää saa.

Seuraavaksi lisää suhkugeeliä, dödöä ja kosteusvoiteita. Tuo kuvassa oikealla oleva on Wienin matkamuisto, sarjan nimenä on Essense - ihastuttava saksalainen merkki, jota en ole vielä löytänyt Suomesta. Apobasea ei tarvinne sen kummemmin kommentoida, sen näytekokoisen tuubin tunnistanevat kaikki. Kuvan vasemmasta alalaidasta löytyy Yves Rocherin silmänympärysvoide, jonka -häpeä tunnustaa - löysin laatikon pohjalta unohtuneena ja käytin jalkavoiteena. En yksinkertaisesti uskaltanut laittaa vanhentunutta voidetta silmiini, ties minkä tulehduksen se olisi aiheuttanut.

Lacosten Joy of pink oli näytekokoa eli riitti tasan kertakäyttöön. Sellainen mielenkiintoinen tuoksu, josta en osa sanoa, ostaisinko koko pullon vai en. Dödöpurkista ei sen kummempaa kommentoitavaa niin kuin ei Nizoralin shampoostakaan. Hoitoaine brasilialaisesta hotellista mukaan napattua, ihanaa bergamotin tuoksuista - sääli, että kyseessä on viimeinen pullo tätä mallia.

Ja viimeiseen kuvaan sitten ne lopputipat eli sellaiset purkit, jotka vuoden viimeisenä päivänä eivät ole vielä aivan tyhjiä, mutta joissa on enää niin vähän jäljellä, että kestävät korkeintaan viikon. Silk& cashmere-käsivoide on Oriflamen valikoimista, erittäin tehokkaasti imeytyvää ja tehokasta - siitä poikkeuksellinen tuote, että on Oriflamen valikoimissa edelleen. Dermosilin facewash on minulla yleensä käytössä kesäisin, mutta pullo on niin riittoisa, että riittää pitkälle syksyyn/talveen. Tämä on tehokkaampi rasvan poistaja kuin se pinkki vaahto ja siksi kesäkäytössä, pinkki puolestaan poistaa meikin jämät tehokkaammin. Suhadan puuterista olen kirjoittanut enemmän täällä - ja olen edelleen samaa mieltä, että tässä on hinta-laatusuhde kohdallaan. Valmentajan treenimenttiä käytetään meillä mobilatin korvikkeena, on vähintään yhtä tehokasta ja litrahinnaltaan huomattavasti edullisempaa. Tiedän kyllä, että putelissa lukee, jotta hevosille, mutta tiedän myös, etten ole ainoa joka tuota käyttää ihmiskropan hoitoon ja suosittelen muillekin (MaNussa tuo litran purkki maksaa alta 20e, mobilat maksaa siinä 9e/150ml). Lumenen meikinpoistoaineeseen suhtaudun hivenen ristiriitaisin tuntein - se kyllä puhdistaa, mutta jättää silmät kovin rasvaisiksi. Tosin pikainen silmäily kaupoissa osoitti, ettei suosikkipuhdistusainettani taida enää saada (murinaa, ärinää, pihinää, puhinaa - miksi kaikki hyvä pitää muuttaa tai poistaa valikoimista), joten tuohon lienee tyytyminen.

Yhteensä siis 25 tuubia kolmessa kuukaudessa.

Ennen neljättä kvartaalia vuoden aikana on tyhjentynyt 92 kosmetiikkapurtiloa ja viimeinen vuosineljännes nosti kokonaismäärän 117:ksi - eli ihan mielettömän määrän sitä kaikenlaista tököttiä ihminen vuodessa käyttää. Tämä siis pääsääntöisesti kahden hengen talouden tuottama määrä, osaan (suihkugeelit ja shampoot) ovat voineet molempien vanhemmat vähän voineet olla avustamassa.

Miten kävi lupausten vuonna 2011

2011-12-30T09:10:00.003+02:00

Tämän vuoden alussa tein perinteisesti uuden vuoden lupauksia, kuten niin monet muutkin. Sen, mitä lupasin, voi tarkistaa täältä -klik.

Kun sitten tarkastellaan, miten hyvin olen lupauksissani onnistunut, niin eipä voi kehua. Kokonaisarvosanaksi tulee ehkä seitsemän.

Tätä siis lupasin:
1) en aloita säännöllistä tupakanpolttoa tänäkään vuonna
2) lupaan olla käyttämättä koko palkkaani kenkiin ja laukkuihin
3) lupaan syödä joskus jotain muutakin kuin herkkuja
4) hiihdän alta 200 kilometriä vuoden aikana
5) en laula karaokea

Yllä olevat viisi ensimmäistä lupausta olen kyllä pitänyt 100 prosenttisesti. En ole polttanut vuoden aikana yhtään ainoaa tupakkaa, en laulanut karaokea kertaakaan, enkä hiihtänyt metriäkään. Herrkujakin on tullut rajoitettua aikas lailla, sillä painoa on kadonnut reilussa vuodessa se viitisentoista kiloa. Kenkiä ja laukkuja on tullut ostettua hyvin, hyvin rajoitetusti :-).

Sitten se pahempi sarja:
1) pysyn kosmetiikkabudjetissa
2) ennen kuin ostan uutta, mietin voisinko tuunata sen jostain vanhasta
3) ostan vain tarpeeseen (erittäin tulkinnanvaraista...)
4) aloitan vihdoin ja viimein tunikan neulomisen
5) syön marjoja niin, että alan vihertää latvasta ennen seuraavaa satokautta.
6) en hanki kovin montaa uutta rehua Herra Kirjoituksen kiusaksi
7) hankin alle 10 uutta kenkäparia
8) en osta itselleni yhtään uutta kynsilakkaa
9) pysyn enintään nykyisessä painossani
10) vähennän addiktoitumista tv-sarjoihin kuten Pelastushelikopteri tai Himohamstraajat

Nostetaan viimeinen ensimmäiseksi ja todetaan, että siinä olen kyllä onnistunut. Telkkaria ei ole juurikaan ollut viime aikoina aikaa katsoa. Varsinkin kun lempiohjelmani ovat joko tauolla (poliisit) tai kokeneet perustavaa laatua olevia muutoksia (matkaoppaat), on jäljelle jäänyt vain yksi katsomisen arvoinen ohjelma: lentokenttä. Eli tv-addiktiosta ei ole pelkoa.

Painokin on vähentynyt vuoden aikana reilusti, joten siitäkin lupauksesta suoriuduttu kunnialla. Sen sijaan kynsilakkalupaus on rikottu kominkertaisesti - olen ostanut itselleni kolme uutta kynsilakkaa (lasketaanko lieventäväksi asianhaaraksi se, että ne on maksettu lahjakortilla, joka oli vanhenemassa käsiin) ja saanut lahjaksi neljä. Siis seitsemän uutta lakkaa...

Kenkäpareja on vuoden aikana ilmestynyt kotiimme yksitoista (11) uutta eli sekin lupaus tuli sitten rikottua. Kirvelevin mielin laskin, että rahaa noihin on kulunut lähes sata euroa. No joo, myönnetään, että yksikin kenkäpari voisi maksaa enemmän kuin nämä minun 11 pariani yhteensä, mutta silti...

Uusia kasveja meille on tullut vain yksi, viuhkapalmu, jonka yhteisymmärryksessä Herra kirjoituksen kanssa hankimme. Hän kun on sellaista toivonut matkoistamme asti. Kotimme kautta on kyllä kulkenut useampia erilaisia kukkia, mutta ne ovat päätyneet sitten uuteen kotiin ja toivottavasti voivat siellä hyvin.

Marjoja olen syönyt, mutta viherrä en edelleenkään eli enemmänkin olisin voinut varmaan niitä vielä puputtaa, mutta lasketaan tuokin lupaus hyväksytysti suoritetuksi. Sen sijaan tunika on edelleen lankoina ja uudetkin langat on hankittu- neulomista vaan ei aloitettu.

Tarpeeseen ostamisesta en kyllä uskalla sanoa mitään, sillä yhtä ja toista on vuoden aikan tullut hankittua. Laukkuja on kotiimme tullut kolme uutta, joista kaksi olen saanut lahjaksi. Kirjoja ja lautapelejä on myös ilmestynyt kaappiin ja hyllyyn. Vaatteitakin on tullut hankittua "vähän"; seurantalaskurini summa osoittaa noin 180 euroa, josta toki osa kuitattu lahjakorteilla, leijonan osan tuosta muodostavat kaksi mekkoa, jotka ostin kevään juhliin ja alusvaatteet (yhteensä n. 40 + 55e). Koruihin olen käyttänyt n. 35e.

Tuota vanhasta tuunausta olisi voinut enemmänkin harrastaa, vaikka kovasti olen sitä koettanutkin tehdä. Yritän parantaa tapani ensi vuonna.

Kahlasin läpi vanhoja postauksiani ja huomasin, että loppuvuoden kosmetiikkahankinnat ovat kyllä täysin jääneet raportoimatta. Tiedän suurimman osan niistä olleen ilmaisnäytteitä, joten budjetin kannalta niillä ei sinänsä ole merkitystä. Rahalla kuitattuja ostoksia puuttuu tietääkseni yhden Dermosil-tilauksen verran, ja siinä taisi olla meikinpoistoaine (ilmainen, bonuspisteillä tilattu), kasvojenpuhdistusaine (n. 6e) sekä joululahjoja muille, ei itselleni. Laskin kuitenkin, että vuoden aikana olen kuluttanut kosmetiikaan vain alta 55e eli siltä osin 10e/kk budjetti on alitettu reilusti.

Kohtuullisesti siis selvitty vuodesta 2011.

Hyvä kakkonen

2011-12-29T08:13:00.001+02:00

Tuossa taannoin esittelin suosikkini Valion taidemaitopurkkien joukosta. Myös muut palkintosijat on jaettu. Hyväksi kakkoseksi, joka tosissaan kilpaili myös ykkössijasta, kiilasi Oiva Toikan purkki. Minä rakastan näitä perinteisiä lehmäpurkkeja, toivottavasti joku näistä jää pysyvästi valikoimaan.

P.s. Sillä kohtaa kun tämä postaus pamahtaa eetteriin, minä olen jo matkalla harrastamaan alennusmyyntishoppailua ja syömään kiinalaisia herkkuja.

Höpötettyä, vaihdettua ja saatua

2011-12-28T10:35:00.000+02:00

Olen ahkerasti syksyn aikana osallistunut hopottajien toimintaan ja nyt oli sitten aika korjata hedelmät eli nostaa palkinnot. Päätin ensimmäiseksi palkinnoksi valita jotain sellaista, jota olen pitkään halunnut, mutta mitä en missään tapauksessa muutoin olisi malttanut ostaa. Palkintoni oli isompi Aalto-maljakko kirkkaassa värissä.
Sopii hyvin kirjahyllyyn jo siellä olevien kahden pienen seuraksi.

Myöskin vaihtopalvelu netcyclerin kautta olen tehnyt ensimmäisen vaihtoni. Annoin pois yhden lautapeleistämme, sellaisen, jota meillä ei ole koskaan taittu pelata, ja sain vastavuoroisesti kaksi Moda-lehteä. Olen kuolannut noissa lehdissä olevia ohjeita moneen kertaan ja todennut, että ainakin minä olen vaihtoon kovasti tyytyväinen.

Työkaverini teki joulusiivousta kaapeissaan ja lahjoitti minulle, aneemiselle, itselleen tarpeettomat rautatabletit. Noiden avulla säästyn yhdelta apteekkireisulta eli kiitosta vaan.

Joulupeli

2011-12-27T10:28:00.000+02:00

Perinteinen joulupelikin tuli jouluksi hankittua. Ei ihan se, mitä alunperin oli ajateltu, mutta ihan hauska peli kuitenkin. Pelin hankintaa edesauttoi Hong Kongin ale, jossa lautapeleistä tarjottiin 40% alennus.

Tänä jouluna pelattiin siis RRRRRottaa.

Peli on periaatteessa yksinkertainen, tarkoituksena on saada koottua mahdollisimman paljon juustoa pelilaudalta itselle. Pelitasoja on kolme ja sääntövariantteja pari lisää eli peliä voi muunnella mieleisekseen pelaajien määrästä ja taitotasosta riippuen.

Hirveän montaa peliä (tarkoittaa kymmeniä) pelejä tuo ei peräjälkeen kestä, sitten käy tylsäksi, koska on kuitenkin enemmän tuuri- kuin taitopeli eli tulokseen ei kovin paljon pääse vaikuttamaan, kun nopat määräävät saatujen juustojen määrän.

Herkkua on siinä monenlaista

2011-12-26T10:50:00.011+02:00

Jos joulupukkia on uskominen, olen ollut kiltti. Itse asiassa epäilen edelleen pukin erehtyneen osoitteesta, sillä niin kiltti en ole ollut kuin lahjojen määrästä voisi kuvitella.

Suurimmasta lahjomasta ei ole edes kuvaa, sillä kirjoitan sillä juuri blogia. Kyllä, herra Kirjoitus hankki minulle uuden tietokoneen vedoten siihen, että suutarin lapsella pitää olla kengät, jotta varpaat eivät palele. Myöskään ruskeasta kirjekuoresta, jonka saimme vanhemmiltani, ei ole kuvaa.

Muut lahjat sen sijaan esiintyvät seuraavissa kuvissa.
Lämpöä jouluun tarjoilevat sekä kahvi, tee, ihanat joulusukat ja upean vihreä kynttilälyhty. Herkkujakaan ei ollut tästä paketista unohdettu, pääsemme napistelemaan sekä suklaata että marmeladia ja suun voi sitten lopuksi pyyhkäistä Marimekon serveteillä.
Juomapuolestakin huolehdittiin. Saimme ihan kaksi pulloa Lumoavaa mustikkaglögiä, välipäivinä glögitellään sitten oikein kunnolla.

Aalto-kokoelmaamme täydentää myös punainen tuikkulyhty, jonka valossa voi sitten katsella kotiseudun valokuvia. Kirjan saimme vanhemmiltani, ja siellä välissä oli sitten kirjanmerkkinä ruskea kirjekuori.
Lisää lukemista tarjoaa Henning Mankellin romaani, josta voi nauttia suklaan kera. Glögikattilan voi sijoittaa mitä upeimmalle pannunaluselle ja virkeänäkin pysyy, kun nauttii kalanmaksaöljyannoksen päivittäin. Kuvasta puuttuu herra Kirjoituksen saama fleeceasu, joka toimii sekä väliasuna että oloasuna - puku ei ole kuvassa, koska oli pesussa päätyäkseen heti käyttöön.

Puhtaudestakin huolehdittiin, sillä saimme kauramaitosaippuaa ja -vartalovoidetta sekä käsisaippuaa ja suhkugeeliä ja niiden lisäksi herkullisia pikkuleipiä.Kaiken muun lisäksi ja sateisen synkeyden piristeeksi herra Kirjoitus osti minulle kirkasvalolampun. Huomisesta alkaen nautimme aamupalamme kirkkaan valon kera.

Jouluksi tehtyä

2011-12-25T10:13:00.001+02:00

Nyt kun paketit on useimmissa kodeissa avattu, uskaltaa esitellä sen, mitä tuli jouluksi tehtyä.

Sen verran on ensi alkuun pakko tunnustaa, että omat sukat jäivät vaiheeseen. Itselleni en saanut aikaan kuin yhden sukan, tänään sitten aloittelin toista eli ennen vuodenvaihdetta ovat nekin toivottavasti valmiina. Muutoinkin yhden sukat pitäisi vielä saada aikaiseksi.

Miehen sisko sai lahjaksi liekkisukat:

Anopille tein violetit nukkumaijat.

Appiukon sukkien kanssa meinasi käydä köpelösti, 22.12. aamusta oltiin tässä vaiheessa.Aatonaattona olivat sukat sitten kuitenkin jo paketoitavassa kunnossa.

Kun nuo sitten tänään sovitettiin, anopin sukat olivat ainoat, jotka tarvitsivat vähän korjausta ja nekin vain pikkuisen lisää mittaa, se muutos on äkkiä tehty.

Hyvää joulua!

2011-12-24T10:09:00.000+02:00

Tämän kuvan myötä, toivottelen kaikille oikein hyvää joulua!

Yritän purkaa päivityssumaa välipäivinä, kun on vähän enemmän vapaata, sillä kirjoitettavaa on kertynyt paljon.

värillä on väliä

2011-12-23T09:01:00.001+02:00

Koskahan sitä oppisi? Minä en varmaan viisastu tässä asiassa koskaan. Ostan aivan liian paljon kaikkea värin perusteella, kun väri on kaunis, onnistun heittämään nurkaan yleiset fiksut ja taloudelliset periaatteeni eli harkitse kahdesti, tarvitseko sitä, onko olemassa järkevämpää vaihtoehtoa, onko sinulla jo sellainen.

Viimeisin älynväläykseni oli niinkin arkinen kuin wc:n raikastin. Koska kylpyhuoneemme on muuttunut turkoosiksi, halusin myös turkoosin wc-raikastimen kun sellainen sopivasti sattui kaupassa kohdalle. Mitä siitä, että hintaa oli kolme kertaa sen verran kuin tavallisella. Väri oli juuri se oikea turkoosi, joka sopi täydellisesti toiletin muihin sävyihin, joten pakkohan se oli saada.

Vaan miten kävi. Se pahuksen raikastin kesti viikon ja valutti suurimman osan nesteestään pois ihan omia aikojaan. Hiukan kiukutti - ja tuli selväksi, että toista kertaa en enää lankea oli väri miten ihana tahansa. Tarjouksesta (todella halvalla) ostin vastaavan eri värisen ihan vain kokeillakseni, miten kauan se kestää. Tälläisesta tuotteesta siis on kyse, kerron kun olen saanut testattua, miten kauan tuo punainen kestää.

Tusina vuoden uuden vuoden lupaukset

2011-12-14T08:46:00.002+02:00

Vaikka eletään vasta joulukuun puoliväliä, olen jo hyvän tovin pohtinut tulevan vuoden uuden vuoden lupauksia. Tässäkin kohtaa pitäisi olla tekemässä viimeisiä joulukortteja postituskuntoon, mutta sen sijaan istun kirjoittamassa uudesta vuodesta, koska joulukortit eivät vaan iske.

Uuden vuoden lupaukset ovat siitä merkittäviä, että ne roikkuvat jossain alitajunnassa muistuttamassa seuraavat 365 päivää ja ehkä vähän pidempäänkin, varsinkin jos ne jäävät pitämättä. Toisaalta niissä pitää olla järkeä, eihän sitä mitä tahansa höttöä kannata luvata, ei varsinkaan sellaista, jolla ei joko ole merkitystä tai jonka tietää rikkovansa samoin tein.

Tuota taustaa vasten olen nyt sitten pohtinut lupauksiani vuodelle 12. Mitä uskallan luvata, mikä on tärkeää, mitä pystyn pitämään. Pystynkö lupausteni avulla kannustamaan itseäni olemaan parempi minä, parempi ihminen. Lupausten määrääkin on syytä rajoittaa sellaiseen, että muistaa edes itse, mitä kaikkea on luvannut.

Tässä ne sitten tulevat. Uuden vuoden lupaukset vuodelle 2012:

1) Olen vuoden 2012 lopussa 10 kiloa kevyempi kuin vuoden 2012 alussa

2) karkkipäivä on vain kerran viikossa, mieluummin kerran kahdessa viikossa.

3) siivoan vaatekaappini. Asia, joka on jäänyt vuoden 2011 lupauksista täyttämättä ja on vaivannut minua koko vuoden.

4) Putsaan meikit naamaltani nukkuman mennessäni. Ehkä kerran parissa viikossa olen vain niin väsynyt, etten muka jaksa käyttää sitä pakollista paria minuuttia siihen, että puhdistaisin naamani. Tiedän ihan hyvin, mitä se tekee iholle, joten yritän parantaa tapani- koska kyse on vain siitä maksimissaan viiden minuutin viiveestä (kasvojen puhdistus ja pesu sekä hampaiden pesu) nukkumaan pääsemisessä

Ja sitten nämä klassiset. Ehei, ette kuule minun edelleenkään lupaavan mitään sillä linjalla, että autan hylättyjä kissoja tai koiria, annan enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen tai vähennän viinan juontia. Hyväntekeväisyystyötä teen sen minkä teen, muodossa tai toisessa ja viina ei minulle ole koskaan ollut ongelma. Mutta sen sijaan tarjolla on sitä samaa vanhaa, jota olen koettanut jo monta vuotta - jälleen kerran uusin innoin

5) Vältän ostamasta kosmetiikkaa, vain sen takia että sen ostaminen on kivaa. Meikkejä ostan vain todelliseen tarpeeseen ja se tarkoittaa, että vanhat varastot on ensin tutkittu pohjia kautta ja varmistettu, ettei sieltä todellakaan löydy sopivaa tai lähes sopivaa korvaavaa tuotetta.

6) Ostan vaatteita js kenkiä sekä laukkuja vain sen, mitä hankkimillani lahjakorteilla saan. Muutoin pyrin kierrättämään omista (tai muiden) varastoista vanhaa ja tarvittaessa muokkaamaan sitä. Poikkeukset hyväksytään samoin ehdoin kuin kohdassa viisi eli todelliseen tarpeeseen - tiedostan hyvin, että minulta puuttuu esim. kunnollinen musta housupuku vallan.

Tuossa on sitten kyllä jo haastetta melkoisesti. Erityisesti kohdat 1, 2, 5 ja 6 vaativat minulta todellan paljon, mutta yritän selvitä. Kirjoittelen sitten tänne, miten edistyn.

Antijouluihmisen joulukuusi ja muuta jouluhöpinää

2011-12-13T13:49:00.000+02:00

Olen, niin valitettavaa kuin se onkin, melko täydellinen antijouluihminen. Siinä missä muut nauttivat koristaessaan kotiaan joulukuosiin ja ripustellessaan sinne tänne jouluisia pikkujuttuja, minä yritän mennä siitä mistä aita on matalin. Joululahjat ostan tietenkin, koska se kuuluu tapoihin, mutta ne eivät joulussani näyttele kovin suurta osaa.

Tähän asti olen siis jättänyt joulukuusenkin laittamatta kotiimme, käyttäen tekosyynä sitä, että emme kuitenkaan ole jouluna kotona ja joulu on vain niin lyhyen aikaa. Tuohon on rakas mieheni valittamatta tyytynyt ja niinpä kotimme koristeina ovat riittäneet jouluvalot.

Tänä vuonna tein kuitenkin poikkeuksen ja senkin vain ihan siitä syystä, että sopiva kuusi suorastaan heittäytyi syliini. Laitoimme maalla kotiini pihakuusen ja sitä pellon ojasta pelastettaessa (meillä yhdistetään huvi ja hyöty - samalla kun haetaan joulukuusi, siivotaan pellonojat) sen vieressä oli maailman suloisin joulukuusi, joka suorastaan kiljui, että haluaa tulla mukaani. Niinpä meillä nyt sitten on joulukuusi.

Ette uskokaan, miten pahan omantunnon sain kun rakas puolisoni kuusta maljakkoa varten siistiessään nuuski poisleikkaamiaan oskia ja ihasteli niiden tuomaa lumoavaa tuoreen puun ja joulun tuoksua. Minun laiskuuteni ja jouluantipatioideni vuoksi mieheni ei ole voinut nauttia tuosta tuoksusta kymmeneen vuoteen. Niin monta joulua olemme näet yhdessä viettäneet ja yhtä monta kertaa olemme nauttineet vain muiden joulupuiden tuoksusta.

Sen verran kapinallinen kuitenkin olen, että ihan perinteinen joulupuumme ei kuitenkaan ole; ei latvatähteä, ei hopeanauhoja, vain hopeinen puolikuu latvassa ja punaisia palloja tehosteena.

Ensimmäinen joululahja

2011-12-12T08:04:00.007+02:00

Herrasväki Kirjoitus & Jälkikirjoitus on hankkinut itselleen tämän vuoden ensimmäisen joululahjan. Siis hankkinut itse itselleen. Ensin asiasta inostui rouva Jälkikirjoitus ja kun hän alkoi puhua asiasta, myös herra Kirjoitus kiinnostui. Asiaan paneuduttiin tietenkin asiaan kuuluvalla hartaudella, tutkittiin, selvitettiin ja vertailiin, pohdittiin, mistä ja miten se olisi järkevintä hankkia - odotettaisiinko joulun jälkeisiä alennusmyyntejä vai hankittaisiinko se samantien. Asiaa harkittiin tyypilliseen tapaan pitkään ja perusteellisesti. Lopulta asian ratkaisivat käsiin vanhenevat lahjakortit, sopiva tarjous ja kännykkään putkahtanut lisäalennuskoodi.

Niinpä herra Kirjoitus ja rouva Jälkikirjoitus suuntasivat paikalliseen Citymarkettiin ja kotiuttivat sieltä pitkään haaveilemansa SodaStreamin, jolle hintaa jäi kaikkien alennusten jälkeen 39,90e ja kun sekin kuitattiin lahjakorteilla ja plussaseteleillä, oli laite "ilmainen". Värivaihtoehtoja ei enää ollut kuin "ota tai jätä" valkoinen, mutta ei se meitä haitannut.

Laitteen mukana tuli yksi paineenkestävä pullo ja patruunallinen hiilihappoa. Makuaineet jouduimme ostamaan erikseen, ja koska herra Kirjoitus oli niiden hankinnassa vastuullinen, tuloksena oli - yllätys, yllätys - tuplakokoinen pullo cola esanssia ja toinen sirtuunalimonadia. Itse olin kiinnostuneempi hiilihapotetusta vedestä ja mehun hapottamisesta, myös minttuesanssi kiinnosti, mutta en tiedä saako sitä tavallisista kaupoista vai pitääkö se hankkia netin kautta erikoisliikkeestä, ainakaan tuolla, mistä nuo makuaineet ostimme, sitä ei ollut tarjolla. Todennäköisesti joudumme jossain vaiheessa hankkimaan lisää painepulloja ja mahdollisesti toisen hiilihappotäyttöpullon, mutta se on sitten sen ajan murhe.Eilen se hankitiin ja saman tien testattiin. Hiilihapotettu vesi maistui hyvältä, mehu samoin, colan tuotantoa pitää vielä harjoitella - se vaatii ilmeisesti tujumman määrän hiilihappoa kuin muut aineet. Uskoakseni harjaannumme vielä erinomaisiksi Colan tekijöiksi. Katsotaan nyt sitten käykö tämän kanssa samoin kuin monien muiden kapineiden kuten voileipägrillin eli ensin käytetään ahkerasti ja sitten haudataan kaapin perälle.

Arpajaisvoitot

2011-12-04T19:52:00.002+02:00

On aina mukava voittaa arpajaisissa - erityisen mukavaa se on silloin, kun ei edes tiedä osallistuneensa arpajaisiin.

Äitini, kuinkas muutenkaan, oli ostanut nimiini arpoja kierrellessään kotipaikkani joulumyyjäisissä. Ja onnetar oli päättänyt suosia minua. Sain arpajaisvoitoksi kauniin kapan, joka sopii loistavasti keittiöömme. Lisäksi äiti antoi minulle omat voittonsa, joille hänellä ei kuulemma ollut käyttöä. Turha kai sanoakaan, että otin enemmän kuin mielelläni vastaan Wellan hiusvahan ja -naamion sekä kauniin kynttiläsetin. Kiitos, mamma, taas on yksi kosmetiikkakäynti vähemmän ensi vuonna.

Jouluksi punaista

2011-12-02T10:25:00.003+02:00

Pakkohan sitä jouluksi jotain punaista on saada, vaikka sellaistakin joka ei ihan kaikille näy. Erän lempibloggaajani Tuhlaus mainosti, että paikallisessa Sokoksessa on Freyan urheiluliivejä tarjouksessa. Kun alennusprosentti on 60, mikään ei voinut estää minua lyllertämästä erään työpäivän jälkeen Sokokselle sovittelemaan liivejä. Turha kai sanoakaan, että noille liiveille oli todellinen tarve. Omistan ihan neljät urheiluliivit, kahdet tosi vanhat ja kahdet uudemmat (tuo määrä on suhteettoman vähän verrattuna siihen, että tavallisia liivejä omistan varmaan kolmetkymmenet). Vanhat urheiluliivini alkavat olla entiset ja tällä käytöllä ne on pakko poistaa käytöstä ennemmin kuin pian, sillä en ole jaksanut sääliä niitä ja huoltaa kunnolla, vaan parin käyttökerran olen heittänyt ne pesukoneeseen ja sen valitettavasti näkee noista liiveistä.

Kun kerran jotain alennuksella sai, oli ihan pakko käydä tarkistamassa tilanne. Melkoisen sovittelun se vaati, sillä sopiva koko ei ollut lähelläkään sitä, mitä olen tottunut normaalisti käyttämään. Yhdet sopivat kuitenkin löytyivät - kokona yllättäen 85 DD. Niinpä olen nyt sitten onnellinen kirkkaanpunaisten urheiluliivinen omistaja.
Tuo runsas alennusprosentti takasi sen, etten joutunut maksamaan liiveistäni kuin 19,60 euroa.

Patriotismia

2011-11-24T13:59:00.001+02:00

Sain jokunen viikko sitten mahdollisuuden johonkin sellaiseen, jota kovin monella minun sukupolveni edustajalla ei ole ollut. Pääsin nimittäin osalliseksi kentältä löytyneen sankarivainajan siunaustilaisuuteen, jonka päätteeksi 65 vuotta kadoksissa ollut nuori mies pääsi takaisin kotikuntansa multiin. Siunaus suoritettiin sotilaallisin menoin, kunnialaukaukset ammuttiin ja sotilaallisuus sekä isänmaallisuus oli vahvasti läsnä.

Sen verran vahvasti tuo tilaisuus vaikutti, että ihan tuntemattoman vainajan siunaustilaisuus sai minullakin kyyneleet silmiin. Osin siksi, että ajattelin itseni tuohon tilanteeseen siis odottamaan veljeä tai puolisoa kotiin - lakkaisinko koskaan odottamasta. Tämän 18-vuotiaana sotaan lähteneen ja 20,5 vuotiaana kaatuneen nuoren miehen äiti ei lakannut odottamasta, ei koskaan.

Tämä kyseinen kaatunut oli löynyt syksyllä 2009 Tuulosjoelta ja tunnistettu alustavasti tuntolevyn numerosta, varmistus oli tehty DNA-testauksella. Ja 67 vuotta sen jälkeen, kun hän oli viimeistä kertaa kotoa lähtenyt, palasi hän kotiin.

Kirkossa oli jaossa tarkka ohjelma, jotta maalikotkin osaisivat käyttäytyä oikein poikkeasvan sotilaallisessa seremoniassa. Tilaisuuden päätteeksi nappasin mukaani yhden ohjelman, joka on tässä liitteenä.

Kissan kuolema

2011-11-23T13:23:00.004+02:00

Meillä on ollut kissa-asukas vessassamme koko tässä asunnossa asumisemme ajan. Saimme sen perintönä edelliseltä asukkaalta ja lupasimme huolehtia siitä hyvin. Kissimirri oli jo silloin vanha ja paikattu, mutta jotenkaan en vain voinut sitä hävittää, siinä oli sitä jotain - ehkä se on nuo vetoavan vihreät silmät.
Tänään se sitten tapahtui. Siirsin kissaa siivotakseni nurkan, jossa se oli majaillut, ja pam, sen jo kertaalleen liimattu kroppa katkesi liimauksen kohdalta.
En taida silti viitsiä alkaa kokoamaan kissaa uudelleen, ehkä sen on aika poistua ja tilalle tulla tylsä ja tavallinen vessaharjateline.

Kesää kaipaillessa

2011-11-22T11:17:00.005+02:00

Satuin tässä tyhjentelemään sähköpostiani ja löysin sieltä erään kuvan. Sen oli rakas puolisoni minulle lähettänyt. Kuvan kesäinen tunnelma oli jotenkin niin lämmin ja aurinkoinen, että on aivan pakko laittaa se tänne blogiin piristämään mieltä pimeyden ja sateen keskelle. Ehdimme jo maanantai aamun verran nauttia lumesta ja sen tuomasta valosta, mutta sinne se taas katosi ja nyt on entistä pimeämpää ja synkempää.

Kuvassa on siis herra Kirjoituksen uusi polkumapyörä, jonka vakuutusyhtiö kiltisti maksoi sen edellisen päädyttyä varkaan käsiin siitä huolimatta, että oli kahdella lukolla kiinni telineessä. Edellinen pyörä ehti olla hänellä ihan kolme kuukautta ja kaksi päivää ja oli tyylikkään musta. Ihan samanlaista ei tietenkään enää saanut (ihan uskomatonta, miten nopeasti pyörissäkin "kausimallistot" vaihtuvat), vaan tilalle tuli tällainen uusretroversio - ihan fiksun näköinen tämäkin. Tämä asustaa nykyään autotallissa eli eivät vorot ihan helposti pääse käsiksi.

Vaikka tuossa kuvassa on jo aavistus syksyä, ottaisin silti mieluummin tuon ajan takaisin kuin eläisin tätä marraskuuta. Onneksi ei ole enää kuin kymmenen päivää jäljellä ja sitten voi alkaa odottamaan joulua.

Maailman kirjat sekaisin

2011-11-18T20:18:00.000+02:00

Tänään on tapahtunut yksi aikas suuri ihme, tosin kyseessä on ihme vain minun mittakaavassani. Jonkilaista esimakua aiheesta oli tarjolla jo eilisten ostosten muodossa, sillä niissä oli esillä jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen ostaut. Olen täällä blogissakin jo muutamaan kertaan tuonut ilmi sen, miten inhoan ja vihaan sukkahousuja ja käytän niitä vain välttämättömissä ja pakonsanelemissa tilanteissa ja silloinkin mietin vielä kahdesti, onko ihan pakko käyttää asua, jonka kanssa sukkahousut ovat pakolliset.

Tänä aamuna punnitsin sitten kädessäni viime talvena tuunaamiani kalsareita ja paksuhkoja sukkahousuja, jotka ovat pyörineet kaapissani jo varmaan viisitoista vuotta. Ostin jossain vaiheessa kolmet tuollaiset paksut sukkahousut eri värisinä kymmenellä markalla kappale ja se, että ne ovat kestäneet kaapissa tuon ajan kertoo, ettei niitä juuri ole käytetty. Inhoan sukkahousuja, mutta kun toisessa vaakakupissa olivat kuusinumeroa liian suuret kalsarit, ei houkutellut niidenkään tunkeminen vuoden 1994 amerikantuonti farkkujen alle. Kuvitelkaa tilanne, jossa 40 kokoisten farkkujen alle tungetaan 44 kokoiset löysät kalsarit -ei hyvä.

Noista kahdesta pahasta valitsin sitten ---tadaa--- sukkahousut. Töihin päästyäni muistin kyllä miksi en pidä sukkahousuista, sen verran kutisevat ja tuskanhikeä aiheuttavat ne olivat. Kaikesta huolimatta ne päätyvät jalkaani huomennakin, sillä pidän masokismista, enkä halua tapella noiden välihousujen kanssa.

Lahjakortit laulamaan

2011-11-17T21:12:00.000+02:00

Kuten tuossa aiemmin mainitsin, on huusholliimme päätynyt käyttämättömiä lahjakortteja jonkin verran. Tarkennettu laskelma osoitti yhteissummaksi liki 900e, olen järkyttynyt. Mihin ihmeeseen saamme tuhlattua tuollaisen määrän rahaa? Siis kun periaatteessa emme tarvitse tavaraa lisää. Käytännössä jotain pieniä puutteita kuitenkin tuli taas havaittua, ja niiden hankintaan sitten käytettiin lahjakortteja.

Veikon koneen 5€ lahjakortin lisäksi jouduin laittamaan tiskiin ihan euron kolikon saadakseni uuden nappikuulokkseen puhelimeeni. Ystävällinen myyjä kun suostui tinkimään hinnasta kaukaisen kanta-asiakkaan hyväksi (kotikaupungissamme ei ole Veikon koneen myymälää, lähin on naapurikaupungissa ja poikkesin siellä, kun olin kaupungissa työasioissa).S-ryhmän lahjakorteista 50€ käytettiin verenpainemittariin, joka ei kyllä ihan tuolla summalla irronnut, mutta Herra Kirjoitus on ottanut lääkärinsä suositukset vakavasti ja päättänyt ryhtyä seuraamaan verenpainettaan. Eikä se tarkkailu taida tehdä pahaa minullekaan.Seppälän 20e lahjakortilla saikin sitten jo monenmoista, hankintaan menivät kolmen korvakoruparin paketti 5€ hintaan (olen mato hukkaamaan korvakoruja, joten työkäytössä olen jo vuosia sitten siirtynyt rihkamaa tappioiden minimoimiseksi), parinkymmenen hiuslenkin tarjouspaketti kustansi ihan euron (sen pakkasin treenikassiin varmistaan, että hiukset saa kiinni, kun tarvetta on), kaksi paria leggingsejä, valkoiset ja mustat, maksoivat ihan viitosen. Ovat muuten elämäni ensimmäisen leggarit, mutta ajattelin käyttää niitä kalsarien korvikkeena siitä syystä, että nykyiset kalsarini ovat liian isoja.Suurin yksittäinen hankinta oli 10€ hintainen vaalean oranssinvärinen kiiltävää satiinia oleva juhltapusero röyhelokauluksella. Hupaisinta on se, että melkein samanlaisen, mutta kokoa liian pienen nappasin mukaan mummun perintövaatekaapista vain pari viikkoa aikaisemmin. No sen päälle mahtumista odotellessa voi sitten käyttää tätä.Lahjakorteista on siis kulutettu 75e, enää 800 jäljellä...

Salaisuuksien saari

2011-11-16T20:15:00.001+02:00

Vuoden 2011 vuoden pelit julkaistiin jo joku aika - lue pari kuukautta sitten - mutta jotenkin ne jäivät vain odottamaan sopivaa hetkeä hankintaan. Nyt S-kauppojen tuplabonus kuukausi tarjosi hyvän tekosyyn kotiuttaa vuoden 2011 perhepelin eli Salaisuuksien saaren.

Pelaamaan ei ole vielä ehditty, mutta peli on visuaalisesti todella kaunis ja vaikuttaa enemmän kuin viihdyttävältä - sen verran ehdimme lukea sääntöjä ja järjestellä pelin laattoja. Aikaisemmista lautapelihankinnoistamme tämä eroaa sikäli, että tämä on yhteistyöpeli parhaimmillaan, voittaa ei voi jos ei pelata yhteen ja porukalla. Innolla odottelen testipelejä Herra Kirjoituksen kanssa.

Minä kans

2011-11-15T20:02:00.007+02:00

Kuulun siihen sukupolveen, jonka lapsuudessa maito oli punaista kulutusmaitoa ja sinistä kevytmaitoa ja pakattu sellaisiin purkkeihin, joihin alaosaa koristi musta-valkoinen maalaismaisena vinttikaivoineen kaikkineen. Todella kauniita purkkeja, sääli, ettei niitä ole otettu uustuotantoon.

Muistan myös purkkiuudistuksen, jossa purkkeihin tulivat epämääräiset lehvät lehmien tilalle ja sitten taas lehmien palauttamisen takaisin purkkeihin. Sekä vuoden 1995 taidemaitopurkit, joista erityisesti kunnaksen Iso Muu jäi mieleen.

Ei siis liene ihme, että minunkin on ihan pakko nostaa esiin näistä uusista taidemaitopurkeista oma suosikkini. Niinhän lähes jokainen itseää kunnioittava bloggaaja on viime aikoina tehnyt. Ennen suosikin ja kuvan julkistamista on pakko kuitenkin kirjoittaa vähän perusteluja ja antaa risuja ja ruusuja. Odotin todella paljon Tiia Vanhatapion suunnitelmalta ja petyin pahasti, minusta nahkatakissa ei ole mitään maitoon liittyvää edes siitä huolimatta, että se takki olisi tehty lehmännahkasta, sillä ei nahkansa menettänyt lehmä enää lypsä. Eero Aarnion purkki oli myös täydellisen tylsä ja loisti pahemman luokan itse tehostusta kaikkinen ponyineen, dinoineen, tuplakuplineen, palloineen ja pastilleineen - oliko ihan pakko tunkea kaikki vähänkään tunnetut itse suunnitelemansa esineet maitopurkkiin?

Suunnittelijavalinnat eivät sinänsä yllättäneet, mutta itseni yllätti se, kenen purkista pidin eniten. Suosikikseni nousi nimittäin Paola Suhosen kanavatyötä muistuttava maisema lehmineen.

Niin nostalginen en sentään ollut, että olisin säästänyt koko purkin. Nappasin muistoksi nuo ylläolevat kuvat ja pistin sitten purkin roskiin.

Pitäkää minut kaukana vaatteista

2011-11-10T19:51:00.002+02:00

Olen viime aikoina ollut siinä onnellisessa asemassa, että olen voinut tehdä löytöjä omasta vaatekaapistani - joskus on ihan ehdottoman hyvä, että säästää kaiken. Nyt on käytössä Floridan matkalta vuonna 1994 ostamani farkut, jotka ovat nyt hyvän kokoiset tai ehkä pikkiriikkisen isot, mutta joka tapauksessa menevät kivuttomasti kiinni ja näyttävät paremmilta kuin isommat versiot. Tästä huolimatta en ole voinut olla täyttämättä pursuilevia vaatekaappejani vähän lisää ja huokailematta, että voi kun joskus oppisi olemaan ostamatta tai haalimatta.

Osan vaatteista hankin huuto.netistä, jossa oli myynnissä juuri minulle sopiva paketti. 16 vaatetta ja postikuluineen alle 30e. Tosin osa vaatteista oli sellaisia, että ne menevät suoraan kierrätykseen eteenpäin eli ovat liian isoja tai eivät muutoin ole tyylisiäni, mutta tärkein himotukseni kohde eli umbron ulkoilutakki oli kuin tehty. Olin niin näppärä, että pesin ja tuuletin vaatteet sekä tungin ne kaappeihin ennen kuin ymmärsin, että hankinta olisi pitänyt raportoida oikein kuvallisestikin.

Samoin kävi perintövaatteilleni, sillä siivosimme viime viikonloppuna edesmenneen isoäitini vaatevarastoa ja siellähän sitä vaatetavaraa todella oli. Osa vaatteista päätyi suoraan kierrätykseen, osa meille jäljelläoleville käyttövaatteiksi, osa materiaaliksi harrastajille ja osa jäi vielä odottamaan, josko niille löytyisi uusi koti. Vaikka miten yritin olla haalimatta tavaraa, en silti ihan tyhjin käsin poistunut. Meille muutti muutama pari eri värisiä collegehousuja, muutama iskemätön sukkapari, parit sukkahousut, yksi hame, josta on tarkoitus värkätä tyynynpäälinen ja kirkkaansininen poplari, joka saa toimia parempana syystakkina, kun kerran Ril'sin harmaa alkaa olla kokoa teltta.

Nyt yritän käydä itseni kanssa taistelua siitä, etten tarvitse yhtään enempää vaatetta paitsi ehkä ulkoiluhousut tuon Umbron takin pariksi. Sitten minulla olisi kolme järkevää ja suhteellisen siistiä ulkoilupukua (yksi jossa on mustat housut ja beige takki, taivaansininen takki ja tummansiniset housut, jotka sopivat takin käänteiden väriin ja nyt sitten pitäisi hankkia housut tuohon kirkkaan siniseen umbron takkiin...). En uskalla luvata, etten ostaisi mitään muuta, mutta pyrin siihen...

Koko kuningassuku

2011-11-03T19:57:00.002+02:00

Tuolla jo aikaisemmin kertoilin, miten äiti-muori lahjoi meitä Väinö-merkkisellä paistinpannulla. Tuo kyseinen paistinpannu ristittiin tietenkin keittiön kuninkaaksi, sillä olihan rakkaaseen kotimaahamme silloin joskus kuninkaaksi kruunattu Hessenin prinssi suunnitellut hallitsevansa tätä maata nimellä Väinö I. Väinö on kyllä osoittautunut kuningas tittelinsä veroiseksi, sillä se tosiaan on loistava työapu ja erottuu edukseen niistä vanhoista ja puolikuluneista pannuista, joilla keittiössämme on aikaisemmin kärvennetty (miten niin yksi paistinpannu ei voi kestää lähes jokapäiväisessä käytössä kymmentä vuotta - täytyyhän sen...).

Äitini ei olisi ollut oma itsensä, ellei kuningassukumme olisi lisääntynyt sen jälkeen kun menin Väinöä kehumaan. Nyt meillä on sitten kokonainen kuningassuku, sillä viimeksi kotona käydessämme perheeseemme muuttivat myös Väinö II ja Väinö III, joista ensin mainittu on tyypiltään paistokasari ja jälkimmäinen suurperheelle tarkoitettu nelilitrainen kattila. En tiedä, yrittääkö äitiliini vihjailla jotain perheen kasvattamisen tarpeesta, mutta Väinöt ovat kyllä ihanat.

Vertailussa halpispuuterit

2011-11-01T20:07:00.000+02:00

Tämä teksti on ollut mielessäni jo pitkään, alkuperäinen tarkoitus oli kyllä analysoida kaupan keinoja viilata ostajaa linssiin, koska koin tulleeni asteen verran huijatuksi yhdessä puuterikaupassa. Kun sitten kuitenkin huomasin myös kyseisen tuotteen hyvät puolet päädyinkin vertailevaan tutkimukseen edellisestä ja nykyisin käytössä olevasta puuteristani.

Alkuselostukseksi mainittakoon vielä, että laitan puuteria naamaani päivittäin eli kulutus on siis suhteellisen suurta ja vuodessa kuluu useampikin puuteri. Tästä syystä olen tottunut käyttämään arkisin markettitason tuotteita, joissa yleensä on paras hinta- ja laatusuhde.

Tässä postauksessa keskitytään vertaamaan Itävallasta ostamaani paikallisen Halpahallin Bipan omaa merkkiä "look by Bipa" olevaa puuteria Suomesta Lidlistä ostamaani Suhada-puuteriin. Puuterit ovat molemmat niin sanottuja halpapuutereita, koska Bipan puuteri maksoi 5€ ja Lidlin Suhada-versio 3,90€. Puuterit vastaavat molemmat laadultaan Lumenen tuotteita ja on pakko sanoa, ettei itse puutereissa ollut juuri mainittavia eroja. Molemmat levittyivät hyvin, peittivät kevyesti ja pitivät ihon mataisena pitkään saamatta sitä näyttämään mitenkään tukkoon meikatulta.

Erojakin puutereissa toki oli ja jos olen rehellinen, niitä oli enemmän kuin tuo reilun euron hintaero antaisi ymmärtää.

Look by Bipan puuteria myytiin tyylikkäässä hopeanvärisessä rasiassa, jonka sisäkannessa oli koko kannen kokoinen peili. Rasia on käteen tukeva ja puuteria on helppo käyttää juuri tuon peilin ansiosta. Kuvassa näkyy myös puuterin vippa, joka oli todella tukeva ja laadukas - itse asiassa se oli parempilaatuinen kuin esim. Lumenen puutereiden kanssa tulevat vipat.

Lidlin Suhada-puuterissa ei ole peiliä, rasia on pyöreä ja sellaista perusmallia. Rasian kiinnityssysteemeissä ei ole vikaa, vaan se on kestänyt laukussa loistavasti aukeamatta. Puuterivipasta ei oikein voi puhua, koska kyseessä on ennemminkin lätkä puuterin levittämiseen kuin mikään vippa. Kuten kuvista näkyy, kyseinen "vippa" ei kestänyt käyttöä edes yhden rasian vertaa, rasiassa on puuteria jäljellä vaikka miten paljon ja vippa murenee käsiin. Onneksi Bipan vippaa voi käyttää tämänkin tuotteen levittämiseen.

Lidlin Suhada puuterin plussaa on se, että sitä ihan oikeasti on tuossa rasiassa. Rasia on alaspäin kapeneva, mutta puuterikakku ulottuu koko rasian pohjaan asti eli tätä käyttäessään ei tunne tulleensa huijatuksi puuterin määrässä, vaan päin vastoin kokee saaneensa enemmän kuin edes osasi odottaa. Toisin on Biban puuterin laita. Jos katsoo tuota yllä olevaa kuvaa tarkasti, huomaa, että puuterirasiassa on paksut kirkkaat muovikehykset, jotka ulottuvat pohjasta varsin korkealle. Tämä siis tarkoittaa sitä, että itse puuteria on rasiassa kovin vähän, rasia näyttää huomattavasti massiivisemmalta ja ikään kuin lupaa enemmän kuin todellisuudessa antaa. Tuo sama asia kyllä selviää, jos malttaa kääntää rasiat ja katsoa, paljon puuteria ne ovat syöneet. Bipan puuterin massaksi ilmoitetaan 4,5g, kun Suhadassa sisällön määrä on reilut 11g.

Juuri tämä oli se ominaisuus, josta olin ajatellut alunperin urputtaa, jossa koin tulleeni huijatuksi. Tokihan tuon olisi nähnyt, jos olisi katsonut rasiaa oikein tarkasti (ja lukenut puuterin määrän sieltä takakannesta). No seuraavalla kerralla osaan olla viisaampi, kun ostan itselleni aiemmin tuntemattoman merkin kosmetiikaa.

Jos olen rehellinen, niin puntit näiden puutereiden kesken menevät suunnilleen tasan. Look by Bipa hakaa Lidlin puuterin vipan laadussa, Lidlin Suhada-puuteria puolestaan saa halvemmalla reilusti enemmän. Laadussa ei eroja juuri ole. Aion ostaa jatkossakin -ja jättää aikaisemman ykkösmerkkini Lumenen puolta kalliimpana kauppaan.

Oudot harrasteet

2011-10-31T20:17:00.002+02:00

Kaloriina ja lahjakortit

Tämän blogin kirjoittaja eroaa keskiverrosta kaduntallaajasta ainakin kahdessa asiassa, mitä lahjakortteihin tulee. Yleensä lahjakortin saajia on kahta tyyppiä, joko niitä, jotka ryntäävät kaupaan saman tien ja pistävät lahjakortin haisemaan tai sitten niitä, joilta kortti jää käyttämättä. Monet ihmiset (se on uskomattoman iso prosentti kun kaupoista kysyy) kun jättävät lahjakorttinsa lunastamatta joko siksi, että unohtavat sen olemassa olon tai eivät löydä ko. liikkeestä mieleistään tavaraa. Minulta on elämäni aikana jäänyt käyttämättä vain kaksi viiden euron arvoista plussapisteseteliä ja sekin harmitti perskuleesti - kaikki lahjakorttini olen käyttänyt enemmän tai vähemmän viisaasti.

Mitä ne mainitut erot minun ja muiden välillä sitten ovat, ensimmäinen tuossa tulikin jo mainittua eli en jätä lahjakorttejani käyttämättä ja toinen on sitten se, että en ryntää heti käyttämään lahjakorttiani, vaan teen sen vakaasti ja harkiten.

Oudoista harrastuksistani johtuu, että meillä on käytössä ehkä keskivertohuushollia enemmän lahjakortteja. Harrastukseni kun ovat sellaisia, että useimmista niistä saa jonkinlaista korvausta - joko pisteitä lahjakortteihin, lahjakortteja tai jopa suoraan euroja. Itse asiassa minulla taitaa olla vain kaksi harrastusta, joista en saa mitään korvausta, ensimmäisenä tämän blogin pitäminen, joka ei ota jos ei annakaan, ja toisena kuntoklubeilu, joka suorastaan maksaa (paitsi että olen saanut salikorttinikin tai ainakin osan siitä lahjaksi parina viime vuonna).

Pengoin tässä taas laatikoita ja samalla eräs käteen sattunut kuori muistutti minua oudoista harrasteistani. Siihen kun olen koonnut käyttämättömät lahjakorttimme. Pikainen inventaari osoitti, että shoppailua pitäisi taas kohta alkaa harrastaa, sillä lahjakortteja on kertynyt laatikonpohjalle runsaahkosti; s-ryhmään 230e, seppälään 180e, k-kauppaan 60e, Changeen (liiviliike) 30e, Intrumentariumiin 50e, H&M:lle 15e, Motonettiin 30e ja Veikon koneeseen 5e. Lisäksi siellä oli lahjakortti, joka oikeutti viiteen hartiahierontaan -tuosta tosin olen jo käyttänyt neljä kertaa ja nekin kaikki kortin vanhenemisen jälkeen, onneksi kyseessä on tuttu hieroja, jonka aikataulut joustavat. Näissä siis yhteensä kiinni 600e - mikä hirveä summa.

Maailmalla lahjakortteja on tulossa tai tilauksessa myös reilusti, pikaisella laskutoimituksella yli 200 euron arvosta ja niiden lisäksi vielä 80e edestä Nesteen bensalahjakortteja. Nyt alkaa vain olla se ongelma, että mihin nuo kaikki käyttää.

Pitänee alkaa tehdä listaa puutteista huushollista ja suunnitella shoppailumatkaa isoon maailmaan siis Tampereelle ja Ideaparkkiin.

Tuunaa pyykkikori

2011-10-30T16:49:00.002+02:00

Meillä on ollut pyykkikorin haku päällä jo hetken aikaa. Vanhassakaan ei ollut mitään varsinaista vikaa, mutta siinä oli yksi huono ominaisuus, mistä johtuen se piti korvata uudella. Minulla kun on paha tapa haalia runsaasti tavaraa, niinpä pyykkikorin päälinen on viimeajat toiminut jalkakylpypaljun säilytyspaikkana, siitä johtuen, että pesukoneen päälle on kertynyt muuta roinaa (lue kosmetiikkaa). Valkoinen muovinen pyykkikorimme oli kuitenkin kansirakenteeltaan sellainen, että sitä ei oltu tarkoitettu toimimaan minkään tuollaisen alustana ja kansi on alkanut antaa periksi. Niinpä olen etsiskellyt meille uutta pyykkikoria, sellaista, jonka kannelle voisi toistaiseksi sijoittaa tuon jalkakylvyn.

Uudelle pyykkikorille oli oikeastaan vain kolme kriteeriä. Sen piti olla sen verran tilava, että pyykkimme sopisivat sinne. Kansiratkaisun piti olla sellainen, että sen päälle voi sijoittaa tuon jalkakylpypaljun ja kolmantena kriteerinä oli sitten hintalappu - en ollut valmis maksamaan montaa kymppiä pyykkikorista. Plussaa olisi tietenkin kylpyhuoneeseemme sopiva väritys.

Paikallinen halpakauppa vaihtoi omistajaa, joten siellä oli loppuunmyynti. Alennusprosentit vain tuntuivat aluksi juuttuneen jonnekin olemattoman kymmenen ja kahdenkymmenen välille. Nyt kun alennusprosentit olivat nousseet neljäänkymmeneen, päätin käydä tutkailemassa valikoimaa. Jäljellä oli vain yksi sopiva kori ja sen kannessa oli vikaa. Rottingille tyypilliseen tapaan pari puun sälettä oli katkennut ilmeisesti kovasta käsittelystä johtuen ja törrötti ikävästi kannesta.

Nuukuus iski ja raahasin korin kassalle, ajatuksenani tinkiä lisäalennusta rikkoutuneen kannen takia. Onnistuinkin, sillä kori lähti lopulta mukaani puoleen hintaan eli kustansi vain reilun kympin. Herra Kirjoitus oli vähän epäileväinen suunnitelmieni suhteen, mutta antoi periksi, kun intin haluavani tuon korin.

Kotona kaivelin esille kuumaliinapistoolin ja liimasin lohjenneet rottinkinsäleet paikalleen. Periaatteessa tuo olisi riittänyt korjaukseksi, mutta koska epäilin kuitenkin loukkaavani käteni johonkin jäljelle jääneeseen tikkuun, lisäsin koristeeksi vielä vähän silkkinauhaa.

Tämä ratkaisu toimii näin aluksi, jatkossa olen suunnitellut kiertäväni silkkinauhaa koko reunuksen ympäri ja vaihtavani nauhan väriä sen mukaan, kun kylppärin väritys vaihtuu. Nytkin olisin voinut laittaa tuohon päälle turkoosia nauhaa, mutta olkoon nyt, kun kylppärin väri kuitenkin vaihtuu taas kohta.

Buzzador kamppanja: Dove Intense repair express

2011-10-20T21:03:00.003+03:00

Jostain syystä edellinen saman aiheinen postaus poistui, kun tein muutoksia blogissa. Ja minun tuurillani varmuuskopiota ei tietenkään ollut missään, joten pakko laittaa koko postaus uusiksi ja sinne katosivat myös kommentit.

Sain siis Buzzadorin kautta testattavaksi Doven Intense repair hoitoainetta. Yhden pullon itselleni ja 10 kavereille jaettavaksi. Tosin tässä kävi nyt niin, että minun omakin pulloni sosialisoitiin yhteiseen käyttöön sekä työporukan kylpylä-tyky-päivässä että suvun naisten saunaillassa, no sitä useampi sitten pääsi kokeilemaan tuotetta.

Yleensä en ole kovin tarkka siitä, että hoitoaine ja shampoo ovat samaa merkkiä. Pääasia on, että jotain shampoota ja hoitoainetta on saatavilla. Doven hiustuotteista minulla ei ennen tätä kampanjaa ollut mitään käsitystä, vartalonhoitotuotteissa Summer Glow on markkinoilletulostaan asti ollut suuri suosikkini - kerrankin rasva, joka ruskettaa, mutta ei saa ihoa näyttämää inhan oranssilta. No, tämä on kuitenkin sivuraide, sillä tällä kertaa testattiin hiusten hoitoainetta.

Olen varsin epäluuloinen uusien tuotteiden suhteen ja haluan testata ne itse pariin kertaan ennen kuin jaan tuotteita testattavaksi muille. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että pari testauskertaa todistivat tuotteen todella olevan jakamisen arvoinen.

Vaikka minulla ei ollut käytössä saman sarjan shampoota, toimi hoitoaine todella hyvin. Se sai hiukset tuntumaan ihanan pehmeiltä ja helposti kammattavilta tekemättä niitä kuitenkaan inhan rasvaisiksi ja littaisiksi kuten jotkun hoitoaineet tekevät. Doven jäljiltä hiukset olivat ilmavat ja helposti muotoiltavat. Sen, että tuote on yhdistelmä hoitoaineesta ja hiusnaamiosta, todella huomaa, se saa hiukset tuntumaan terveemmiltä ja vahvemmilta. Mikä lisäksi on plussaa tällaiselle allekirjoittaneen kaltaiselle nuukajussille, on se, että tuote on todella riittoisaa, sitä ei tarvita paljon kerrallaan ja lisäksi se on nopea käyttää (vain pari minuuttia), ei tarvita siis kymmenen minuutin turhauttavaa odotusta aineet päässä.

Suosittelen tuotetta lämpimästi kokeiluun kaikille. Tässä siis vielä kuva kyseisestä tuotteesta, kuva napattu suoraan Doven sivuilta, kun omat kuvat katosivat sen edellisen postauksen kadottua.

Hepenehiä

2011-10-16T14:08:00.006+03:00

Varsin pitkään olen kipuillut itseni kanssa, sillä mieleni on tehnyt täydentää alusvaatevarastoani. Totuus on, ettei varsinaista täydennystarvetta ole, mutta kun ne nyt vaan on niin kivoja. Nyt kun vastaani tuli aivan loistava tarjous, käytin tekosyynä käyttöalusvaatevarastoni huonokuntoistumista ja hankin vähän uusia alusvaatteita. Kaksi suloista alusvaatesettiä kustansivat alle 15e, mikä ei minusta ole kovin paljon.

Eli nyt sitten vaan uudethepenet käyttöön ja vanhat kulahtaneet poistoon. Ensimmäinen setti on jotain luonnonvalkoisen ja vaaleanpunertavan välistä, näyttää kuvassa enemmän vaaleanpunaiselta kuin on todellisuudessa. Toinen setti on hauskasti myyränvärinen vaaleanpunaisin ja violetein koristein. Jälkimmäisen istuvuus on täydellinen, ensimmäisen n.80% luokkaa eli sekin varmaan muotoutuu täydelliseksi käytössä.

Syystyöt

2011-10-12T20:04:00.000+03:00

Nyt on jälleen aika jolloin ihmiset tekevät erilaisia syysjuttujaan. Yhdet laittavat puutarhaa talvikuntoon ja korjaavat syksyn satoa, toiset nostavat venettä ja laittavat sitä talviteloille, kolmas virittelee kynttilälyhtyjä, neljäs kiittelee Luojaa siitä, että kesän armoton aurinko painuu horisontin taakse ja tietyt asiat lakkaavat näkymästä, viidennes tekee sitten jotain ihan muuta makunsa mukaan.

Minä kuulun tähän viidenteen kastiin. Syystyönäni on jälleen kerran minulle luonteenomaisesti siivoaminen. Pikkuisen menivät suunnitelmat uusiksi, koska sain tehtäväkseni ylimääräisen yövuoron. Jaksoin kuitenkin lauantaina pestä makuuhuoneen ikkunat ja yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa laitoimme niihin uudet tiivisteet. Sunnuntaina minä nukuin aamusta muutaman tunnin ja sinä aikana rakas puolisoni aloitti autotallin uudelleen sisustamista ja siivoamista. Työpaikallani tehdään varastoremonttia ja sain sieltä poistoon menossa olevat hyllyt ja lundian tikkaat, jotka sijoitettiin autotalliimme, jonne olen jo pitkään haaveillut uusia kunnollisia hyllyjä aikaisempien viritysten tilalle.

Sunnuntain vietimme autotallissa ja saimme kuin saimmekin autotallin kuntoon - sekä hyllyt rakennettua ja täytettyä että siivottua.

Maanantai- iltana olen siinä vaiheessa, että makuuhuone on siivottu, sinne on vaihdettu verhot ja sängynpeitto, tällä kertaa sävyltään syksyisen vihreät. Myöskin olohuone on siivottu ja sinnekin on vaihdettu uudet verhot sekä sisustustyynyt. Verhot malliltaan liekkikappaa ja suoraa sivuverhoa ruskean, vihreän ja purppuran sävyissä, matto iso vihreä tilkkumatto ja sohvan tyynyissä samaa purppuraa kuin verhoissakin. Työhuoneen ikkuna on pesty ja odottaa Herra Kirjoitusta kotiin auttamaan sen tiivistämisessä - kun sen saan tehtyä, menen nukkumaan ja nautin unesta - ensimmäistä kertaa kolmeen yöhön.

Tiistain suunnitelmina on siivota työhuone ja keittiö. Kun saan keittiön siivottua ja ikkunan pestyä (ja tietenkin yhdessä viritetyä sinne ne tiivisteet), olen syysurakassani voiton puolella, vain eteinen ja kylpyhuone ovat vailla siivousta ja vintti tietenkin. Vinttiin ajattelin keskittyä viikonloppuna, mutta asunnon toivon saavani kuntoon torstaina.

Tiistai iltana, olen väsynyt, mutta onnellinen. Saimme kuin saimmekin siivottua sekä työhuoneen että keittiön kokonaan. Molempien huoneiden ikkunat on tiivistetty ja kaikki kunnossa. Tämän lisäksi kunnossa on myös kylpyhuone! Ylitin itseni ja sain todella paljon apua rakkaalta mieheltäni, yhdessä me sen teimme. Nyt olen vielä palkinnut itseni appivanhempien saunan pehmeillä löylyillä, vaikka yö jää lyhyeksi, olen silti tyytyväinen.

Keskiviikko ilta. Nyt on sitten koti kunnossa, sillä tänään siivosimme myös eteisen, myöskin pyykkihuolto tuli hoidettua, puhtaat viikattuina kaappiin ja uudet kuivumaan. Nyt herra Kirjoitus pelaa sählyä ja minä olen suorittanut myös itseni huollon. Karvat on kadotettu, kulmat nypitty ja värjätty, ripset värjätty. Eli nyt ovat kunnossa sekä koti että emäntä, vain kynnet odottavat vielä huoltoa. Kunhan herra Kirjoitus palaa sählyreissultaan ja on käynyt suihkussa, luutuan vielä kylppärin lattian, heitän viimeisen rätin koneeseen ja lakkaan kynteni sekä alan nauttia puhtaasta kodista. Siitä saankin nauttia koko huomisen illan yksinäni, koska Herra Kirjoituksella on joku iltatilaisuus - ehdin siis pestä loput pyykit, polkea spinniä ja venytelläkin vielä.

Vihreää ja kimaltavaa

2011-10-09T19:52:00.004+03:00

Harvoin sitä naisihminen on sellaisessa tilanteessa kuin minä alkuviikosta, on pakko mennä kauppaan ja ostaa jotain. Toinen vaihtoehto olisi sitten ollut antaa lahjakortin mennä umpeen ja rahojen hävitä taivaan tuuleen. No sehän ei tietenkään nuukalle ihmiselle sovi, joten pakko oli jotain ostaa.

Harmillisen huono aika sikäli, että alennuksia ei ollut juuri missään vaatteissa, ja koska en ollut valmis sijoittamaan "omaa rahaa" paljoakaan hankintoihin, jäivät vaateet tällä kertaa väliin. Ensiksi juuri siksi, ettei tarjouksessa ollut mitään kivaa ja toisekseen siksi, etteivät normihintaisetkaan vedonneet mitenkään erityisesti, sillä kyllä kolmella kympillä jo jotain olisi saanut, jos olisi ollut mielestä.

Onneksi kriittistä rahaa oli vain reilut 9e, joten päädyin ostamaan kynsilakkoja. Ahneesti valitsin kolme itselleni ja yhden sai mukana ollut Ievuskainen, hänen sävynsä oli kullanhohtoinen, minun puolestaan enimmäkseen vihreää. Yksi pieni pullo neonvihreää kynsilakkaa, toinen turkoosiin vivahtavaa sinivihreää, joka ei kylläkään korvaa sitä unelmieni turkoosia lakkaa, joka alkaa loppua, mutta on parempi kun ei mitään. Kolmantena pullona sitten valkoinen graffitilakka. Siis näitä, jotka laitetaan värilakan päälle, ja jotka repeillessään muodostavat hauskan rikkonaisennäköisen pinnan. Koska Seppälästä sai kaikesta -20% alennusta, jäi itselle maksettavaksi noista neljästä lakasta euron verran.

Tuota graffiti eli krakkelilakkaa varsinaisesti menin hakemaan, ja jos tällä järjellä nyt menisin kauppaan, olisin ostanut sitä kaksi sävyä ja jättänyt tuon vihreän kauppaan, mutta aina ei voi ja silleen. Tai ehkä olisin valinnut jonkun muun graffitilakkasävyn kuin valkoisen. Testasin sitä näet ensiksi hopeanvärisen lakan kanssa, mutta sen kanssa pinta ei juuri rikkoutunut, olisiko sitten johtunut kimaltavan hopeisen lakan aavistuksen verran karkeasta pinnasta. Tuon sinivihreän kanssa pinta kyllä kuvioitui niin kuin pitikin, mutta lopputulos ei ollut nätti. Nyt täytyy sitten pohtia, minkä värin kanssa tuota voi käyttää, jotta se näyttäisi hyvältä. Seuraavat kokeilut tehdään tummanharmaalla ja murretulla punaisella.

Poistoja heinäkuu&elokuu& syyskuu

2011-10-07T14:49:00.001+03:00

Jotenkin kesähelteillä ja lomakeleillä ei ole jaksanut keskittyä kosmetiikkaan - olen kulkenut lomalla lähes neljä viikkoa ilman meikkiä, parhaimmillaankin sutinut naamaan vain huulipunaa ja kulmakynää. Eipä siinä paljon meikit kulu.

Jossain vaiheessa huomasin kipanneeni osan tyhjistä purtiloista suoraan roskikseen, mikä onkin varmaan ihan hyvä ratkaisu. Sinne menivät sekä Dermosilin jalkavoide, Oriflamen hunajasuihkugeeli että tyhjentynyt hammastahna, kirjataan ne nyt tähän, jotta pysyn selvillä, montako purkkia vuoden aikana tyhjenee.

Seuraava kuva kertoo sitten lisäpurkeista:
Doven suihkugeeliä on kulunut kokonainen iso pullo, samoin goldwellin syväpuhdistavaa shampoota, hoitoainetta on mennyt vain pikkutuubillinen (tuo schwartzkopfin hoitoainetuubi tuli hiusvärin mukana ja oli erittäin riittoisa), cliniquen Happy-niminen vartalovoide oli aika voimakas tuoksuinen ja jälleen kerran purkki Dermosilin dödöä "man energie"- tuoksulla. Tämä oli herra Kirjoituksen mielestä huipputuote, jossa oli mukava tuoksu, ei siis liene ihme, että kyseinen tuote on poistettu Dermoshopin valikoimasta.

Luotto huultenrajauskynäni otti ja loppui - tämän suhteen itken katkeria kyyneliä (kuten niin monen muunkin tuotteen), uutta ei saa mistään, sillä tämä oli Oriflamen jo myynnistä poistunutta refill-mallistoa. Väri sellainen tummaruskean punainen, riittävän tumma syksyksi, sopivan punainen kesäksi siis aivan täydellinen.

Tuosta Look by pipan puuterista aion kirjoittaa ihan oman jutun yhdessä toisen tuotteen kanssa eli tässä kohtaa tyydyn vain mainitsemaan sen tyhjentyneen.

Samoin tyhjentyneitä on Yves Rocherin pullossa ollut käsisaippua ja kaksi tuubia Provisor-käsivoidetta (jaa että miten niin meillä käytetään paljon käsirasvaa?).
Anytimen aluslakka kulahti myös loppuun, onneksi varastossa on vielä yksi. Kun se on loppu, on aika suunnata kauppaan.Jos meillä käytetään paljon käsirasvaa, käytetään meillä myös paljon saippuaa. Kesän aikana tyhjentyi ihan kokonainen kolmen litran kannu.Lisäksi tyhjäksi kuluivat viimeisimmältä Itävallan matkalta hotellista nyysimäni shampoo ja hoitoaine, nuo kuvan läpinäkyvät pikkupullot, merkiltään ADA-cosmetics. Taas voinkin sitten keskittyä kiukuttelemaan sitä, miksi Suomesta ei saa noita merkkejä, nuokin olivat tosi laadukkaita. Lisäksi poistoon toinen miesten dödö, pikkuhiljaa olen alkanut epäillä, että Herra Kirjoitus kylpee dödössä sen kainaloihin laittamisen sijaan. Pari kesää sitten ostamani Yves Rocherin tumman vihreä kynsilakka, joku kesäsävy Vert Noir, kului myös loppuun.

Meikkipussikin koki melkoisen mullistuksen talvea kohti siirryttäessä. Bodyshopin metsänvihreä runsaspigmenttinen ja runsaskimalteinen Neptune-luomiväri loppui. Olen käyttänyt sitä rajausvärinä ja hyvin on toiminut. Myös ripsiväri oli aika vaihtaa uuteen ja kun kaapista olin uutta ottamassa, tulikin käteeni pilalle kuivunut tapaus eli yhden sijasta poistoon kaksi ripsiväriä.
Kolme kuukautta ja 21 purtiloa -eipä ole paljon.

Väinö ensimmäinen, keittiön kuningas

2011-10-05T21:39:00.000+03:00

Äitini on ilmeisesti jossain kohtaa huomannut, että paistinpannumme ovat hieman kuluneita. Toinen on muuten hyvä, mutta teflonpinnoite on kovasta käytöstä kulunut, toinen puolestaan on pinnoitteeltaan erinomaisessa kunnossa, mutta jostain syystä vääntynyt - sillä ei voi siis paistaa kuin toisella puolella kerrallaan. Keskimääräisesti on siis yksi hyvä pannu, kun nuo kaksi huonoa laskee yhteen. Omelettipannu sentään on kunnollinen.

Äiti oli siis päättänyt korjata tilanteen ja lahjoitti meille keittiön kuninkaan. Tästä lähtien meillä paistaa Väinö ensimmäinen, keittiön kuningas. Väinö on Hackmannin valmistama ja ostettu K-kaupan keräilymerkeillä, sen oli kuulemma saanut puoleen hintaan, joten lohduttaudun sillä, etten tullut äidille kalliiksi.

Ompelupuuhastelua

2011-10-04T20:53:00.009+03:00

Olen jo jonkin aikaa kärsinyt töissä pienistä kenkäongelmista, jotka itse asiassa eivät liity itse kenkiin vaan työpaikkani siivoushenkilöstöön. Jos tehdään pitkä tarina lyhyeksi, niin jokin aika sitten työpaikan pukuhuoneeseen tuli lappu, jossa kehotettiin säilyttämään ulkokengät pukukaapissa. Olisihan tuo periaatteessa mahdollista siis kenkien säilyttäminen kaapissa, siis olisi, jos ei sattuisi omistamaan kymmentä paria työkenkiä. Ne kun täyttävät täydelleen kenkien säilyttämiseen varatun tilan, jos oikein tunkisi, niin ehkä ne ulkokengät sinne vielä mahtuisivat, mutta kun minä en halua laittaa likaisia ja loskaisia työkenkieni päälle. Itse asiassa yököttää ajatuskin, että maantiekura valuisi pitkin säilytyksessä olevia kenkiäni.

Koska en tosiaan ole halunnut laittaa ulkokenkiäni kaappiin, ovat siivoojat maksaneet potut pottuina ja potkineet kenkäni syvälle pukukaapin alle. Mikä sinänsä minusta on lapsellista käytöstä, ymmärrän toki sen, että heillä on paljon työtä ja kiire ja he toivoisivat tuota toivetta noudatettavan, mutta jos sitä ei noudateta järjellisestä syystä - on sitä turha kostaa potkimalla asianomaisten kengät kaappien alle. Harkitsin ensin vakavasti siivoustyönjohdolle soittamista, mutta päätin antaa asian olla ja ratkaisin asian omalla tavallani.

Tästä se siis lähti: kasa raidallista kangasta, henkari, pahvia, ompelukone, lankaa ja sakset.

Tässä pari työvaihekuvaa. Kokosin "jutun" kahdesta kappaleesta, alaosaan ompelin kolme taskua, yläosaan yhden taskun ja toiselle puolelle henkarin tukikaistaleilla. Sitten yhdistelin kappaleet siis ylä- ja alaosan toisiinsa.Viimeksi ompelin ylä- ja sivusaumat sekä käänsin työn ja tikkasin vähän lisää. Lopuksi tungin pahvin tuohon sisään ja tikkasin alasauman. Lopputulos oli sitten tämä.
Mitoilla tehty ja pukuhuoneeseen sopiva kenkälokerikko. Kävin viemässä lokerikon töihin heti kun sain sen valmiiksi. Siihen mahtuu hyvin kahdeksan paria kenkiä ja yhdeksännenkin sai tungettua extraksi. Kymmenes työkenkäpari täytyi pakata laatikkoon odottamaan.

Nyt mahtuu sitten taas ulkokengätkin kaappiin ja mun kenkieni pitäisi saada rauha siivoojilta.

Huudosta hankittua

2011-09-29T20:13:00.013+03:00

Viime aikoina olen ollut tilanteessa, jossa uusia mielitekoja on riittänyt melkein loputtomasti. Aina kun yhdestä on päässyt eroon, on tilalle tullut toinen ja kolmas ja jopa mahdollisesti neljäskin. Useimmiten olen yrittänyt hillitä himojani ja hallita halujani ja jättää jotain ostamattakin - ja keskittyä hankkimaan lähinnä jotain sellaista, joka oikeasti on järkevää ja tarpeellista.

Tiedän, miten tylsältä ja tavanomaiselta tuo kuulostaa, mutta se nyt vaan on se totuus, että minä en tallusta syksyn loskakeleissä ja sateella kymmenen sentin koroilla, vaikka jotkut muut tekevätkin niin. Koska minä en siis käytä piikkareita joka päivä, en myöskään tarvitse niitä yhtään lisää. Sen sijaan vielä keskeneräisessä postauksessani kerron, miten jouduin luopumaan tavallisista mustista kengistäni.

Koska minä olen minä, hankin yhtä poistoon mennyttä paria korvaamaan neljä uutta. En minä noin montaa olisi ostanut, elleivät olisi olleet huuto.netissä myynnissä yhtenä pakettina ja kaikki uusia tai vähintäänkin uudenveroisia.

Näitä ensimmäisiä minä tuosta paketista eniten himoitsin, sillä minulla on ollut vastaavat ruskeat ja kävelin ne yksinkertaisesti puhki. Ne oli pakko hävittää sen takia, että pohjat kuluivat loppuun - toivottavasti näiden mustien kanssa käy samoin.

Nämä toisetkin ovat suomalaiset ja ihan uudet. Myönnän mallin olevan tätimäinen, mutta on se ainakin vähän (lue paljon) sirompi kuin nykyiset käytössä olevat "klohmo" vagabondini paksulla pohjalla ja jykevällä korolla, jotka ovat palvelleet minua jo toista kymmentä vuotta. Niissä ei ole muuta vikaa kuin se, että ne painavat kuin synti, enkä osaa hiipiä ne jalassa rapussamme tuottamatta hirveää meteliä. Ja jos nyt oikein pilkkua viilataan, niin on kai pakko myöntää, että niistä löytyy kulumaa korkolapuista (aika pahaakin sellaista), pohjasta ja sisäpohkasta eli eivät ne ihan uudenveroiset ole siis nuo vagabondit, nämä hankkimani kengät ovat iskemättömät.
Nämä Tamariksen sandaalit olivat minulle paketissa ne " ei niin tärkeät extrat", mutta sopivat jalkaan tosi hyvin eli tulevat kuitenkin käyttöön ensi kesänä. Ja ehtaa nahkaa nämäkin eli jalat kiittävät.
Samaa voi sanoa näistä avokkaista, nämä eivät olleet se tärkein asia paketissa, mutta ihan mukava, että tulivat mukana.

Koko kenkäpaketti postikuluineen kustansi 14,20 e eli ei siihen paljon kenkäparille jää hintaa, varsinkin kun kahdet olivat ihan uudet, nahkaiset ja suomalaiset.

Näiden lisäksi sulovileeniys minussa voitti ja hankin myös yhden vaatepaketin. Siinä oli kaksi uuden veroisessa kunnossa olevaa housupukua ja yhdet suorat housut. Hintaa paketille postikuluineen 12e eli reilu kaksi euroa per vaate.

Tämän punaisen housupuvun ajattelin laittaa päälleni pikkujouluihin. Se kun on jo nyt ihan passelin kokoinen.

Tämä luumunvärinen puku on pieni, mutta sen hankin tarkoittaen tavoitepuvuksi ja uskon sen sopivan viimeistään syntymäpäiväni aikaan. Ja kyllä, yläosa on kuvassa oikean värinen ja livenä housutkin samaa sävyä, jostain syystä vaan kuvassa näyttävät mustilta.

Myös nämä tummanruskeat housut ovat nyt aavistuksen pienet, mutta menevät varmasti ensi vuonna - niin olen päättänyt.
Mielestäni tein tosi hyviä ostoksia, ja vaatteiden kohdalla on aina se hyvä puoli, että jos eivät minulle mene, voin aina antaa ne äidille, jolle niiden pitäsi olla sopivat, kun vaan lahkeet lyhennetään.

Punaista ja makeaa

2011-09-21T20:35:00.005+03:00

Pitkään olen kipuillut syyskenkieni kanssa, sillä olen tiennyt tarvitsevani uudet tavalliset mustat kävelykengät maltillisella, järkevällä korolla ja sellaisella ulkonäöllä, että niillä kehtaa liikkua myös kaupungilla. Pahempia kelejä varten on kaapeissa edelleen pari vanhoja, mustia paksupohjaisia klopoja, joilla ei ole mitään väliä. Jos ne menevät pilalle, niin sillä ei ole mitään väliä.

Toinen kipuiluni kohde on ollut kumisaappaat. Tiesin, että minun pitäisi hankkia sellaiset, koska Suomen kamala syksy on sateinen ja märkä. Ongelmana oli vain se, että tiesin täsmälleen, mitä halusin ja miten paljon olen valmis niistä maksamaan. Halusin Melissat, kirkkaanpunaiset, korolliset nilkkurikumpparit, mutta en halunnut maksaa niistä mansikoita. Itse asiassa jouduin jopa taipumaan siihen tosiasiaan, että noitten suhteen olin peruuttamattomasti myöhässä, joku muukin oli ihastunut niihin ja tästä syystä niitä ei ollut yhtään paria myynissä - ei tietenkään. Kyttäsin noita saappaita koko kevään, kesän ja alkusyksyn. Lopulta oli pakko antaa periksi ja tyytyä kompromissiin.

Ostin Etolasta "tavalliset" saappaat, jotain samaa niissä on kuin haaveideni Melissoissakin, nimittäin punainen väri ja nikkakorkeus, muuten ne sitten ovat äärimmäisen tavalliset ja yksinkertaiset, mutta näillä mennään, kunnes Melissat tipahtavat jostain syliini.
Kuten näkyy punaiset kumpparit ovat päässeet jo käyttöönkin. Nuo ovat tosiaan hyvin tavalliset, järkevä parin sentin korko, paksu tukeva pohja, sopivan lyhyt varsi, vetoketju kiinnitys edessä. Väri sentään on edes osittain hehkeä kirkkaanpunainen ja malli sen verran chic, että kehtaa käyttää kaupungillakin.

Nämä minä olisin halunnut Melissoiden korvikkeeksi taikka sitten näistä valkopilkulliset versiot, mutta ne eivät sopineet jalkaani, joten oli tyytyminen noihin leppis-saappaisiin.

Palmolive Happyful

2011-09-07T09:08:00.004+03:00

Sain höpöttäjien tai siis hopottajien, kuten nimi joskus nettiosoitteen takia suussani vääntyy, kautta testattavaksi Palmoliven Happyful deodorantin.

Itse en ole aikaisemmin Palmoliven deodorantteja käyttänyt, joten olin erittäin innokas kokeilemaan tuotetta. Parin viikon testauksen jälkeen olen todella tyytyväinen tuotetteeseen, varsinkin, kun tuotetta on testattu mahdollisimman rankoissa oloissa. Minun tapauksessani tämä tarkoittaa käyttöä urheillessa tai oikein kiireisenä työpäivänä - nuo tilanteet kun ovat niitä, joissa hiki virtaa.

Palmoliven Happyful on isopalloinen deodorantti, joka houkuttelee ostamaan kauniilla vaaleanpunaisella värillään. Sen lisäksi esteetikko saa nautintoa tuotteen tuoksusta, joka on todella ihastuttava. Valmistaja kertoo sen koostuvan bergamotin, mustaherukan ja appelsiininkukan eteerisistä öljyistä. Tuoksun plussana on ehdottomasti se, että se on, mutta se ei ole niin voimakas, etteikö kyseisen dödön kanssa voisi käyttää hajuvettä. Minä kun inhoan sitä, että ihmiset yhdistelevät tuoksuja miten sattuu: suihkugeeli tuoksuu yhdeltä, vartalovoide toiselta, dödö kolmannelta ja kaikki kruunataan neljännen sortin hajuvedellä. Tuo kombinaatio menee, jos kolme ensimmäistä tuoksua ovat mietoja, eivätkä mene hajuveden tuoksun yli. Toisaalta Happyfulin tuoksu on sen verran voimakas, ettei välttämättä tarvita hajuvettä tilanteissa, joissa sitä ei ole hyvä käyttää.

No, entäs se pito sitten. Valmistaja lupaa, että deodorantti antaa 24 tunnin suojan hikoilua vastaan. Kyllä se pitää paikkansa. Tiukimmillakin jumppatunneilla kainalot pysyivät suunnilleen kuivina ja hyväntuoksuisina, vaikka muu kroppa valuikin hikivettä. Voin siis ihan oikeasti hyvällä omalla tunnolla suositella ko. tuotetta.

Mainittakoon vielä se yksi asia, jota joissakin dödöissä karsastan - Palmoliven Happyful ei sottaa paidan kainaloita eli plussaa siitäkin.

Mun aika mennä on...

2011-09-06T11:04:00.007+03:00

Joskus vain tulee se aika, että on aika luopua jostain todella rakkaasta ja itselle tärkeästä. Enkä tässä tarkoita ihmisiä, koska läheiset ovat korvaamattomia, vaan puhun tavaroista, koska niihinkin voi valitettavasti kiintyä.

Minulle on tässä vuosien saatossa muodostunut suuri rakkaussuhde tiettyihin kenkiin, joten ei liene ihme, miten vaikeaa minun on hyväksyä se, että joudun tosiaan luopumaan niistä. Parhaani olen tietenkin tehnyt, jotta ei tarvitsisi niistä erota, mutta joskus se aika vain tulee.

Kun kerran on pakko luopua, niin luovutaan sitten oikein kunnolla. Ensimmäisiksi jouduin luopumaan kakkostyöpaikassa käyttämistäni työkengistä ja ihan perustellusta syystä, koska molempien pohjat alkavat olla entiset.

Myös vanhat sisäpelikenkäni ovat liimauksista huolimatta tulleet tilaan, jolloin niitä ei enää voi (eikä kehtaa) liimata kasaan, joten luovuttava on niistäkin. Herra Kirjoitus veisteli, että miten huonot kengät oikein olen ostanut, kun eivät kestä kahtavuosikymmentä. Kengät nimittäin ehtivät palvella minua vähäliikunnallisista välivuosistani johtuen vaatimattomat 18 vuotta. Tässä viimeaikoina olen niitä kuumaliimalla pitänyt kasassa, mutta ehkä on aika ottaa käyttöön kaapissa jo viitisen vuotta odottaneet uudet popot. Nämä siirrettiin maalle, josko ne siellä vielä hetken palvelisivat.

Keväällä tungin kaappiin mustat nahkaiset nilkkurit odottamaan syksyä sillä haaveella, että ne jotenkin kummasti kaapissa korjaantuisivat. Pakko se on kuitenkin uskoa, että eivät ne siellä korjaannu, joten kyllä noista on pakko luopua, kun molemmista ovat korot pahasti halki ja vesi virtaa kostealla kelillä sisään.
Suurin sydänveri valuu kuitenkin näiden mustien nahkaisten avokkaiden takia. Ostin ne kesällä 2004 Kiteeltä "hirvittävään" viiden euron hintaan. Hankintahetkellä hinta painoi vaakakupissa eniten, sillä kenkien ostotilanteessa plussat ja miinukset olivat muutoin melkein tasan. Plussana olivat ihanat pehmusteet kenkien sisäosassa, materiaali, joka hinnasta huolimatta oli aitoa nahkaa ja monikäyttöinen musta väri. Miinuksena taas kenkien kärjen ja koron muoto, en ole koskaan pitänyt neliönmallisista kärjistä kengissä ja korotkin olivat mielestäni aika tylsät neliöblokit. Plussat ja hinta olivat kuitenkin enemmän kuin miinukset ja niinpä ostin kengät - sen jälkeen ne ovatkin olleet lähes liimatuina jaloissani. Pohjallisia on pitänyt vaihtaa, kun ne kuluvat puhki, mutta nyt ovat alkaneet muutkin osat kulua niin paljon, että pohjassa on kohta reikä.

Kun luovun kolmesta parista rakkaita kenkiä, joudun miettimään, löydänkö koskaan mistään noille korvaavia. Erityisesti vastaavat mustat avokkaat täytyisi löytää jostain.

Two in two out

2011-09-06T10:39:00.006+03:00

Nyt on meillä sitten jo päästy lautapeliharrastuksessa sille asteelle, että on aivan pakko kierrättää jotain pelejä poiskin. Niinpä sitten viimeisten hankintojeni Rokadan ja Carcassonnen kivikauden kotiuduttua olen päättänyt naputella huuto.nettiin pari peliä myyntiin. Suurta löytöretkipeliä ja Spinergyä ei meillä ole koskaan pelattu, joten niistä ehkä voi luopua. Se, että pelejä ei ole pelattu, ei tee niistä huonoja, koska meillä on vielä lukuisia pelejä kääreissään kaapissa eli niitä vaan on tullut hankittua liikaa.

Tässä kuvat viimeisimmästä tulokkaasta Rokadasta:

Carcassonnekokoelmakin täydentyi melkein täydelliseksi, kun vihdoin ja viimein löytyi huuto.netistä edullinen kivikausi kokoelmaamme täydentämään.

Nämä kaksi sen sijaan etsivät uutta kotia.

Down, down, down

2011-09-02T13:32:00.003+03:00

Tasaisen tuhkan harmaalta taivaalta tihuuttaa vettä ankean rukealle sängelle, joka vielä viikko, pari sitten lainehti kullankeltaisena. Ikävän kolea tuuli piiskaa liikkeelle lehtiä, jotka ovat menettäneet kauniin keltaisen värinsä ja muuttuneet ikävän ruskeiksi. Kaikki on niin synkkää, pimeää, tunkkaista, kylmää, viiltävää ja ennen kaikkea ikävää. Samanlainen tunkkaisuus ja synkkyys on hiipinyt sisällenikin. Elämmme niitä jokavuotisia aikoja, jolloin mieleni ja kehoni yksinkertaisesti kieltäytyvät luopumasta kesästä ja auringosta, pimenevät illat ajavat minutkin pimeyteen. Ja silloin ei vain jaksa, ei yksinkertaisesti mitään.

Se on johtanut siihen, että blogihiljaisuuskin on päättynyt nyt sitten blogiurputukseen ja perinteikkääseen valitukseen siitä, miten inhottava vuoden aika syksy on. En jaksa ymmärtää ihmisiä, jotka innostuvat pukeutumaan syksyllä paremmin kuin kesällä, kaivavat iloisia värejä esiin ja nauttivat siitä kun kylmä sade piiskaa naamaa, sehän on järjettömän masokistista - ei todellakaan minulle sopivaa.

Lisäksi kaiken kuoleminen tästä ympäriltä saa omatkin ajatuksen suuntautumaan kuolemiseen ja luopumisen tuskaan. Tuo tunne synnyttää sen kierteen, että läheisistään pitää kynsihanpain kiinni, eikä halua menettää heistä yhtäkään ja vaikka kuinka olisi liki, niin aina vaan pitäisi lähemmäs päästä, jotta voisi varjella heitä kaikelta pahalta ja kieltäytyä luovuttamasta heitä syksyn kuolemalle. Sydän talven seesteisenä aikana ajatukset eivät ole niin mustia ja keväällä ne valostuvat niin, ettei edes tajua menetyksen mahdollisuutta olevankaan olemassa.

Kaikki tämä synkkyys ei tietenkään voi olla heijastumatta kaikkeen muuhunkin. Tuntuu, ettei mitään jaksa, mitään viitsi tai millään ehdi kaikkea. Postauksia on puoliksi kirjoitettuna muutama, mutta kun mistään ei tunnu löytyvän aikaa niiden viimeistelyyn. Koti on taas kuin pommin jäljiltä ja olen jälleen alkanut kerryttää lehtipinoa, kun juuri sain yhden kesällä purettua - mutta kun se aika ei vain millään riitä.

Tähän alkusyksyyn on nyt kasautunut oikein kunnolla tekemistä, suoraan sanottuna vähän liikaakin. Työt on pakko hoitaa, niistä en laista ja ne pitävät pakosta liikkeellä ja niitä riittää, sen oman täyspäiväisen työn lisäksi harrastetyö, jota olen jälleen kesän jälkeen alkanut tekemään. Lisäksi on sitten satunnaisia keikkatöitä ja rahablogi. Valitettavasti blogien suhteenkin on niin, että raha ratkaisee, siis jos aikaa riittää vain yhdelle blogille, kirjoitan sitä, mistä saan palkkion. Sen vuoksi tämä blogi on jäänyt vähän lapsipuolen asemaan, koska yritän pitää kiinni jonkinlaisesta laadusta täällä. Näiden lisäksi pyörivät pari hopotuskampanjaa, joihin myös menee aikaa.

Kotiin ja tähän blogiin liittyviä juttuja olen siirtänyt kerta toisensa jälkeen eteenpäin, kun tulee muka jotain muuta kiireellisempää. Vaatekaappi on edelleen siivoamatta, mutta tulee ehkä siivotuksi tänä vuonna - ainakin sinne kertyy paljon poistettavaa, kun vaatteet kuluvat käytössä. Kulunut selitys, jota olen viljellyt jo puolen vuoden ajan. Kosmetiikkapoistot siirtyivät kuukausista neljännesvuosittain tehtäviksi jutuiksi. Hankinnat olen pistänyt suoraan kaappeihin, niistä mitään kertomatta. Kotikin kaipaisi kunnostusta ja siistimistä. Ja liikkuakin pitäisi, otinhan minä sen turkasen kalliin salijäsenyydenkin jotta liikkuisin enemmän.

Pitäisi, pitäisi, pitäisi, vaan mitä teet, kun syksy vie voimat eikä mitään huvita? Helpoin ratkaisu - kirjoita blogiin oikein kunnon urputuspostaus, se helpottaa.

Ostoslista

2011-08-30T09:01:00.002+03:00

Koska minulle aina silloin tällöin tulee vastaustamaton halu ja suoranainen tarve ostaa jotain - edelleenkin. Paha tapa, jota olen yrittänyt kitkeä pois siinä kuitenkaan onnistumatta.

Nyt olen sitten taas päättänyt rakentaa itselleni muistilistaa tai ostoslistaa tai puutelistaa, miksi häntä nyt sitten haluaakaan sanoa sillä ajatuksella, että tästä voipi sitten valita, kun ostamisen tarve käy ylivoimaiseksi tai lahjakortit vanhenevat käsiin

1) Trind kynsilakka CC118
2) Trind kynsilakka CC133
3) tavallinen kirkas päälyslakka

4) kumisaappaat (hankittu)

Onko Pamsu kotona?

2011-08-19T08:09:00.003+03:00

Voihan ******* (tähän voi sitten kuvitella vapaavalintaisen määrän vapaavalintaisia kirosanoja, vähintään puolen tusinaa, mieluummin koko tusinan). Olen ilmeisesti törmännyt ensimmäiseen kosmetiikka-allergiaani. Tähän asti olen voinut käyttää ongelmitta mitä vaan ja miten vaan, ilman, että mitään reaktiota on tullut. Nyt kun sitten kesäloman jälkeen palasin lempihuulipunaani, siveltimellä levitettävään kakkuun, olen kolmantena käyttöpäivänä päätynyt luokkaan "Pamsu" eli huulet ovat kivasti turvoksissa ja kihelmöivät. Mitään muuta syytä tähän niiden outoon käyttäytymiseen en ymmärrä kuin tuon huulipunan.

Toki joudun myöntämään, etten pese sivellintä joka käytön jälkeen, niin kuin pitäisi, mutta sentään sen verran usein, ettei senkään pitäisi tuohon olla syynä. Siis siihen, että likaisesta siveltimestä pöpöt ovat siirtyneet huulipunaan ja pilanneet sen.

Olotila on äärimmäisen epämukava, sillä huulet myös kuivuvat ja kuten todettu kirvelevät kiitettävästi, muutoinhan minulla ei olisikaan mitään pientä lisäturpeutta vastaan.

Nyt ei sitten auta muu kuin pestä sivellin oikein kunnolla, poistaa punasta pinta ja kokeilla vielä kerran. Jos sama jatkuu, on pakko luopua tuosta ihanuudesta ja heitää se roskiin - ja kiroilla vähän lisää. Sekä tietenkin toivoa sormet ja varpaat ristissä, että kyse todellakin on jostain vanhentumisen aiheuttamasta ongelmasta tuotteessa eikä siitä, että kohta en voi käyttää mitään huulipunia.

Suoraa ja sähäkkää

2011-08-15T16:13:00.001+03:00

Pitkään, kovin pitkään olen kuunnellut kavereiden juttuja suoristusraudoista ja niillä hiuksille tehtävistä ihmeistä. Onhan minulla ollut jo vuosia rauta, joka toimii kreppiraudan rungossa siis niitä sellaisia, joissa on vaihdettavia levyjä - minun omassani on useammat, yhdet tavalliset krepit, yhdet laineita varten, kolmanne mikrokreppejä varten ja ne viimeiset sitten suoristamista ajatellen tehty. Tuo rauta vaan ei ole niitä kätevimpiä suoristamiseen.

Sattumalta osuin Prismassa poistopöydälle, jossa oli myynnissä poistuvia malleja myynnissä vähintään -40% alennuksella, sieltä sitten nappasin mukaani elämäni ensimmäisen kunnollisen suoristusraudan. Hintaa kapineelle jäi 19,90e ja kyseessä oli ihan avaamaton pakkaus, johon sai vielä täyden takuunkin. Värinä jotenkin viimeaikoihin hyvn soveltuva kiiltävä kirkkaanpunainen.
Suoristusrauta vaatii tietenkin kaverikseen myös kunnon suojasuihkeen eli menin ja tuhlasin kokonaiset 6,90e ostamalla L'orealin Studio Silk&Glossin suoja- ja kiiltosuihkeen. Testauksesta kerron sitten myöhemmin.

Kun tässä päivänä muutamana korjasin tyynyltäni kourallisen hiuksia ja tajusin, että niitä on viimeaikoina lähtenyt muutoinkin aikalailla paljon, päätin, että asialla on syytä tehdä jotain. Hiukan kirpaisi, mutta hain apteekista hiusjuuren täsmäravinnetta - 90 tabletin purkki maksoi 36 euroa, mutta jos se auttaa hiusten kasvuun, niin kyllä minä olen tuon valmis maksamaan. Tuloksista sitten myös raporttia myöhemmin, edessä on siis puolen vuoden kuuri lisäravinteita, kolme kuukautta vähintään ja aikaakin menee kuukauden verran ennen kuin tulokset alkavat näkyä - toivottavasti.

Urakointia

2011-08-14T19:18:00.003+03:00

Viimeistä viedään, siis näistä minun lomapäivistäni, huomenna se sitten alkaa arki todenteolla, menen nimittäin aamuksi harrastetöihin ja yöksi sitten taas oikeisin töihin. Loma on mennyt todella rattoisasti, tuskin edes huomasin, mihin tämä neljäs viikko katosi. Olen ehtinyt kyllä pohtia monenlaista blogikirjoituksen aihetta, mutta jotenkin niiden työstäminen on vielä sen verran kesken, etten ole niitä saanut tänne kirjoitettua. Pohdinnan kohteena ovat olleet mm. elämäntapaintiaanit, ehkä vähän eri merkityksessä kuin on totuttu ajattelemaan.

Ennen lomaa minulla oli tarkoitus urakoida kolme asiaa loman aikana. Kaksi niistä tuli ihan kunniallisesti suoritettua ja sen kolmannen siirsin taas kerran hamaan tulevaisuuteen, kun ei kerran mitenkään, kuinkaan ja missään vaiheessa huvittanut. Tämä siirretty projekti on se jo moneen kertaan täällä huokailtu vaatekaappien siivoaminen - mä en vain kerta kaikkiaan jaksanut, pystynyt tai kyennyt keskittyämään siihen. Ja sitä paitsi uskon edelleen siihen, että jos siirrän siivousta vielä vähän, osa vaatekaapista siivoaa itse itsensä siinä muodossa, että ne siirtyvät siivouskaappiin räteiksi.

Ne kaksi asiaa, mitä sain tehtyä olivat ensiksi ennen lomaa aloitettu suursiivous, vaikka nyt jo kyllä tuntuu, että taas pitäisi. Onneksi tuohon yleissiistinä pitoon riittää ihan vaan se perussiivous vielä hetken siis se meille kaikille niin rakas viikkosiivous, jossa ei tarvitse pestä ikkunoita ja vaihtaa verhoja. Sitten taas parin, viimeistään kolmen kuukauden päästä on aika aloittaa suursiivousurakka alusta, sille kun ei voi mitään, että pölyjä kertyy ja kasveja ja ikkunoitakin pitää huoltaa aina silloin tällöin. Siis kyllä meillä pölyt siivotaan vähintään kerran viikossa, mutta jotenkin se nyt vaan tuntuu kuuluvan tuohon listaan.

Kolmas urakka on sellainen, joka tosiaan on tullut tehdyksi ja josta suoriutumisesta olen ylen onnellinen. Pitkin kuluvaa kesää ja kevättä kusti on kantanut meille runsaasti aikakauslehtiä ja ne on suurinosa ohitettu pikaisella selailulla, ainakin minun puoleltani. Herra Kirjoitus on saattanut perehtyä joihinkin tarkemmin, mutta minulla ei niille oikein ole ollut aikaa. Nyt lomalla otin tavakseni nauttia kesästä ja auringosta ulkona lehden kera ja olen onnistunut urakoimaan siis tuota lukemaan läpi kaikki varastossa olleet lehdet. Niitä oli kertynyt tämän verran (huomaa, kaikissa kuvissa on eri lehdet).

Näissä lehdissä poikkeuksellista on se, ettei niistä yksikään ole maksanut minulle kotikkoakaan. Useimpien eteen olen toki joutunut tekemään jotain kuten arvioimaan toisia lehtiä, palvelun tasoa erinnäisissä liikkeissä tai täyttämään netissä kyselylomakkeita. Palkkioksi noista olen sitten vastaavasti saanut lehtiä. Nyt voi sitten iloisin mielin odotella seuraavia uusia lehtiä postiluukusta ja toivoa, että ehtisin keskittyä niihin ennen marraskuun lomaani.

Loppu lähestyy

2011-08-04T11:14:00.011+03:00

Niinhän sille käy, niin kuin kaikille kivoille asioille yleensä - loma alkaa lähestyä loppuaan. Toinen lomaviikko on jo eletty ja kolmaskin on jo yli puolen välin eli ei sitä paljon ole enää jäljellä. Toisaalta eletty loma on kyllä tehnyt tehtävänsä täydellisenä katkona työelämästä ja arjesta, en ole tehnyt edes keikkahommia tällä lomalla. Kun saan tämän kirjoituksen loppuun, otan luurin ja sovin seuraavista työkeikoista, pitäähän sitä ihmisellä jotain tekemistä olla.

Ensimmäistä lomaviikkoa jo esittelin omassa postauksessaan ja toisestakin oli tarjolla alkupaloja Tampere shopingin myötä. Toista lomaviikkoa jatkettiin sitten tosiaan Tampereellisissa tunnelmissa, sillä kävimme maanantaina shoppailemassa ja keskiviikkona tapaamassa sukua. Keskiviikon ohjelmaan kuului myös meille järjestetty juhlailtapäivä Viikinsaaressa, jonne mentiin Laukontorin rannasta lähteävällä laivalla. Laivamatka kesti noin 2o minuuttia, jonka jälkeen nautimme herkullista lounasta noutopöydästä ja kiertelimme saarella. Tuo Viikinsaari on kyllä niin upea paikka, että siellä voisi viettää kokonaisen päivä tai vaikka viikon ottaen aurinkoa ja omia eväitä grillaillen, minogolfia pelaten ja frisbeetä heitellen.

Toisen lomaviikon lopulla rupesi jo kiire painamaan päälle, kun olisi pitänyt olla kuudessa paikassa yhtä aikaa tai ainakin saman päivän aikana. Kahteen paikkaan ehdittiin ja jos oikein tiukalle olisi vetänyt niin sen kolmannenkin olisi mukaan saanut puristettua, mutta parempi näin. Kirppareita on kierrelty ja minigolfiakin käytiin kokeilemassa. Herra Kirjoitus on koko tuttavuutemme ajan houkutellut minua sinne ja minä olen kieltäytynyt, sillä olen aina sisimmässäni tiennyt sen, mikä eilen tuli todistettua sitten ihan oikeasti: minä olen paitsi surkea minigolffissa myös inhoan sitä sydämeni pohjasta. Hassua sinänsä, että olen ihan pähkinöinä, kun kyse on frisbeegolfista. Se on kivaa, ihanaa, upeeta mahtavaa jne., mutta tavallinen minogolf on ihan syvältä valottomasta paikasta. En suostunut edes kuvaamaan noita pelikorttejamme, jotka todistivat sen, että Herra Kirjoitus paukutteli hole in oneja useammin kuin kerran ja minä sitä tasaista seitsemän lyönnn sarjaa (enempää kun ei saa per rata käyttää).

Shoppailtuakin on taas tullut. Kuvista puuttuvat Kontista hankittu viiden euron hylly ja kahden euron kenkäteline, jotka kotiutin tänään. Hupaisinta on se, että kenkätelineestä rakas mieheni sai työstettyä juuri sen, mitä halusinkin, mutta hylly aiheuttaa ongelmia siis toisin sanoen etsii paikkaansa, se oli liian pitkä keittiön siihen osaan, johon sitä olin ajatellut, eikä sopinut myöskään eteiseen tai kylppäriin. Toisaalta se oli vitosen hinnalla liian hieno jätettäväksi sinne odottamaan, vaikka järki sanoo jo nyt, että juuri niin olisi pitänyt tehdä.

Mitä muuta sitten on tullut näiden kuluneiden päivien aikana hankittua. Pari kirjaa eurolla kappale; toinen on kahvikissan unelma nimittäin kahvikirja, toinen klassikko Emmuska Orczyn Punainen neilikka. Jälkimmäistä aion lueskella jälleen kerran seuranani kupillinen ensimmäisen kirjan reseptin mukaan keitettyä Jaavalaista mokkaa.

Korujakin tuli hankittua, kahdella eurolla helmet ja kaksi samaan sarjaan kuuluvaa rannekorua. Vielä on hiukan auki, pidennänkö helmiä toisen rannekorun verran vai annanko olla sinällään. Muovihelmien hankintaan houkutti luonnonvalkoinen väri, yleensä nuo ovat puhtaanvalkoisia ja omaan garderooppiini tuo luonnonvalkoinen sopii paremmin.

Todellinen löytö olivat kuitenkin isälle hankitut 2,5 maksaneet puuvilla housut ja omat farkkuni, jotka kustansivat ihan 1,5e. Tuo jälkimmäinen oli pakko hankinta, sillä lähdin kirppiskierrokselle puuvillashortsit jalassa ja totesin jo puolessa matkassa, että ne olivat niin isot, että niiden ylhäällä pysymiseen olisi tarvittu vyötä tai henkseleitä. Jotta kierrosta voitiin jatkaa, oli pakko hankkia housut, jotka pysyvät ylhäällä. Minusta nuo vajaamittaiset vähän kulutetut ja melkein uudet farkut olivat löytö, joten olen tosi tyytyväinen. Tänä viikonloppuna noita testataan sitten lemppareideni eli punaisten korkkareiden ja punaisen t-paidan kanssa.

Lisäksi tuli hankittua pari kelloa lisää - oli ihan pakko ostaa, kun luvattiin kirppiksellä hintaan 0,50e kappale ja rakas mieheni totesi kellot sellaisiksi, että hän voi vaihtaa niihin patterit ja vararannekkeitakin on varastossa, jotta niistä saadaan tuunattua enemmän minun näköisiäni.

Samalta kirpputorilta löytyi myös uusi lautapeli Tribond. Koskaan aikaisemmin en ole tuollaisesta pelistä kuullutkaan, mutta ihan mielenkiintoiselta se vaikutti ja on varmasti 3€:n hintansa arvoinen. Pelin ideana on yksinkertaisesti selvittää se, miten tietyt kolme asiaa liittyvät yhteen.
Tältä erää on pakko lopettaa, jotta ehdin vielä kahvakuulaankin tänään. Sieltä matka jatkuu maalle vielä viimeisten lomapäivien viettoon. Kerron hyllyn tulevista seikkailuista seuraavissa blogikirjoituksissa siis lähinnä siitä löytääkö se paikan kotoamme vai joutuuko jonnekin muualle.

Ostoshuumaa

2011-07-26T11:29:00.016+03:00

Niin kuin usein täällä blogissa toistuu, tämäkin tarina on se tavanomainen. 11 kuukautta vuodesta minä pihistän, säästän ja vältän ostoksia ja sen yhden kuukauden, joka jakaantuu noin viikon mittaisille jaksoille ympäri vuotta, minä shoppaan hullunkiilto silmissä ja visan limitit paukkuen.

Eilen toteutimme pitkään haaveilemani ostosmatkan Tampereelle. Siitä tosin tuli vähän erilainen sikäli, että tietyt lahjakortit eivät koskaan saapuneet minulle ajoissa, joten jätimme Ideaparkin suosiolla väliin ja keskityimme Tampereen keskustaan ja Lielahteen. Aamusta lähdimme liikkeelle ja illalla myöhään olimme vasta kotona, mutta hauskaa oli. Lounasta söimme perinteisessä paikassamme Finlaysonin alueen American Dinerissä, jossa on huippuhyvät hampurilaiset ja salaatit sekä vielä niitäkin paremmat pirtelöt.

Ostoksia matkalta tarttui mukaan melkoinen määrä, tässä esittelyssä pääosa niistä.
Lielahden Lankamaailma oli kuin karkkikauppa, aivan uskomaton määrä aivan mielettömän ihania lankoja. Alakuvan verran niistä kotiutin meille. Kuvassa 10 beigeä kerää bambua, 1 tumman ruskea kerä samaa (á 1,90e/kerä), limenvihreä ja turkoosi ovat puuvillaa - nekin tarjouskorista 1,50e kerä. Valkoinen on puhdasta villaa, jota oli kaupan euron kerähintaan. Paljon muutakin olisi mieli tehnyt, mutta tyydyin nyt näihin, noin aluksi.

Lielahdessa on myös Kontti, SPR:n kierrätystavaratalo. jossa poikkesimme. Tai siis suoranaisesti asuimme, sillä tuunauspöydän nappivalikoima sytytti penkomisvietin. Kiltisti Herra Kirjoitus penkoi kanssani esiin nappeja yhden vartin ajan, siitä kunnia hänelle - oma isäni olisi jo kahden minuutin kohdalla alkanut mutista, että ei sitä enää tarvitse penkoa ja mennään jo eteenpäin. Tässä siis kahdella eurolla nappeja. Napit kun sai pakata pieniin pusseihin, joista veloitettiin euro per pussi ja minä olen aina ollut hyvä pakkaamaan. Kaikkiaan 61 nappia eli kappalehinnaksi ei jäänyt juuri mitään.
Samasta paikasta ovat myös peräisin siistikuntoinen NP-collectionin mokkajäljitelmä oloasuni ja jonkun itsetekemä musta-valko-punaraitainen paljetti paita, kummallakin hintaa 4,5e. Paita istuu täydellisesti, oloasusta housuja täytyy lyhentää. Kuvat saavat oloasun ylä- ja alaosan näyttämään eri värisiltä, mutta kyllä ne luonnossa ovat ihan samaa sävyä.
Ehkä osin tuon oloasun innoittamana mukaan lähti puukehyksinen beigen värinen kello (3 euroa) ja kaksi kellonremmiä, jotka ovat vielä enemmän minun värisiäni eli vihreä ja turkoosi. Kappalehinnaltaan 1,50e. Tuollainen pehmeän beige kello minulta vielä puuttuikin. Pari kenkäkauppaa koluttin läpi nollasaldolla, joten ei niistä sen enempää. Perinteinen Radio-kirppiskin aiheutti lähinnä pettymystä. Yleensä siellä on ollut paljon mielenkiintoista tavaraa ja löytöjäkin on tullut tehtyä enemmän kuin muilta kirppiksiltä yleensä (vai onko niin, että aika kultaa muistot tässäkin asiassa). Nyt ainakin tuntui, että hinnoittelu oli pilvissä ja tavara ei minulle sopivaa. Ainoa ostos olivat tumman pronssinvärisen kengät, jotka löytyivät pöydästä, jossa oli lappu kaikki -50%. Alkuperäinen 7e olisi ollut minulle liikaa, mutta Herra Kirjoituksen yllyttämänä suostuin maksamaan näistä kaunokaisista 3,5€.
Rakas mieheni väitti, että ne ovat joka suhteessa minun näköiseni. Kiiltävä ruskea väri (myöhemmin tuli todistettua, että sopivat loistavasti siihen Brasiliasta tuotuun ruskeaan laukkuun), t-remmi ja korkea tukeva korko ovat ominaisuuksia, jotka hän on viime aikoina kengissäni tottunut näkemään. Kaksi miinusta kengissä on keinomateriaali ja ohut pohja, sillä olen niin tottunut platformeihin, että ohut pohja tuntuu oudolta, mutta eihän tuohon hintaan kaikkea voi saada.

Muiden kauppojen ohella kiertelimme myös useammalla kuin yhdellä Pelastusarmeijan kirpputorilla (niitä on Tampereella keskusta-alueella kolme). Niissä oli kaikissa -30% kaikesta tarjoukset, joten mukaan päätyi tuliaisia oranssista pitävälle ystävälle ja meidän olohuoneeseen uudet verhot. Verhopaketissa oli kaksi pientä sivuverhoa (koko 150x40cm) kaksi n. 45cm korkeaa kappaa, yhteispituus noin 4,5 m. Koko kasalle tuli hintaa sen alennuksen jälkeen 4,20€ - sitä minä kutsuisin edulliseksi ostokseksi. Vintistä löytyy tuon keltaisen kanssa sopiva matto ja sivuverhoista voi ommella tyynynpääliset sohvan koristetyynyille, jos (ja kun) niitä ei tarvita ikkunaan.Seppälän lahjakortteja olisi pitänyt saada kulumaan vähintään 40e, mieluummin 60e, koska ne ovat vanhentumassa käsiin. En saanut kulumaan kuin reilut kolmekymppiä. Ostin kahdet t-paita liivit; mustat ja valkoiset, jotka maksoivat 9.95€ kappale, lisäksi sorruin kosmetiikkaan eli paljon kehuttuun wet'n'wildin kulmaväripaletiin (6,95€), jossa on kaksi eri sävyistä väriä ja kiinnitysvaha.Lisäksi toisen Seppälän myymälän aletangosta löytyi neljän euron hintaiset beiget pöksyt, jotka on tarkoitus antaa äidille puutarhatöissä käytettäviksi.

Äidille päätyvät myös todennäköisesti nämä tummansiniset caprit, jos eivät kelpaa, pidän ne ilomielin itse. Hintaa samat 4€ ja löytöpaikka lähetystori Fida Näsilinnankadulla.

Illan viimeinen kohteemme oli punnitse ja säästä Tullintorilla, josta kävimme napsimassa mukaan taateleita, monenlaisia muita kuivattuja hedelmiä, cashew-pähkinöitä monenlaisilla mausteilla ja suklaalla kuorutettuja parapähkinöitä. Ihan vaan siis pari pientä pussia evääksi...

The Perrfect match

2011-07-25T21:53:00.000+03:00

Esittelin viime viikolla kauniin punaisen käsilaukun, jonka sain lahjaksi herra Kirjoitukselta. Se kannusti minua toteuttamaan erään unelmani ja ostamaan - yllätys, yllätys - kengät. Kävin pari kesää sitten sovittamassa näitä paikallisessa liikkeessä, mutta hintaa oli sen verran, etten malttanut ostaa. Alennusmyynteihin mennessä oma kokoni oli tietenkin jo mennyt. Nyt sain sitten kotiutettua ne huuto.netistä. Kaunokaiset olivat aivan uudet ja maksoivat postikuluineen n. 22e eli kolmanneksen siitä, mitä alunperin.
Nämä uudet rakkauteni pitävät sisällään puolitoista senttiä platoa ja kymmenen senttiä korkoa ja peeptoe kärjen. Kävin ulkoiluttamassa niitä jo kaupungilla ja olen syvästi ihastunut niihin.

Kuvassa näkyy myös koko punaisen innostuksen käynnistäjä, nimittäin kirkkaanpunainen "kiiltonahasta" tehty kellonranneke. Herra Kirjoitus oli hankkimassa minulle yllätykseksi huuto.netistä ranneketta - keltaista, mutta myyjä ei onnistunut löytämään sitä mistään. Korvaukseksi hän lähetti tuon punaisen ja yhden harmaan + tarjosi postikulut anteeksipyyntönä. Ei tarvitse kysyä kummanko mieluummin otin, ihanan kiiltävän punaisen vaiko retrokeltaisen. Kyllä kiitos, olen aivan myyty tuosta punaisesta.

On siis mieheni ja tuon kellonremmin syy, että minun oli ihan pakko hankkia myös punaiset kengät. Vaikka tuo Friitalan nahkaveska sopiikin kenkiin ja kelloon paremmin kuin hyvin, jos jostain tulee vastaan oikean sävyinen täyskiiltävästä materiaalista tehty laukku edullisella hinnalla, kotiutan sen, jotta tripletistä todella tulee täydellinen.

Lomailtu yksi viikko

2011-07-23T21:24:00.008+03:00

Vähän poikkeuksellisesti lomani alkoi viime viikolla sunnuntai-aamuna työ-yön jälkeen ja vipinää on piisannut - enhän minä osaa lomallakaan olla laakereillani.

Sunnuntaina lähdetiin juhlimaan kummisedän synttäreitä ja synttäreiden jatkoilla eksyttiin koko porukalla kirpputorillekin. Yksi jos toinen joukkueestamme teki löytöjä, minäkin. Pysyin edelleen vakio-ostoksissani eli ostin vaatteita. Musta-valkoisen bikinihousut kustansivat euron ja olivat uudet, kaupan laput ja hygieniatarra vielä kiinni.Musta liituraitahame 0,50e, siinäkin kiinni hintalappu (jossa alkuperäinen hinta 42,10e). Hameessa on leveä vyötärönauha ja hauskat vinoon menevät kiilat molemmilla puolilla edessä, vaikka kuvassa näkyykin vain toinen.

Sitten vietimme neljä päivää maalla seurustellen moottorisahojen ja puiden kanssa. Monta mottia halkoja saatiin liiteriin suojaan, sieltä ne on sitten hyvä kaivaa talvella lämmittämään. Tai siis kellon mukaan olimme paikalla neljä päivää, todellista työaikaa kertyi ehkä kolme päivää, koska yhtenä päivänä hoidettiin virallisia asioita, toisena pakoiltiin sadetta osa päivästä ja kolmantena tavattiin vielä illalla kavereita. Melkein iski vauvakuume, sen verran herttaisia lapsosia heillä oli. Pääsimme sekä pelailemaan junnujen kanssa jalkapalloa että toteamaan perheen nuorimman miehen olevan suunnattoman kiinnostunut sekä huiveista että silmälaseista - hänestä varmaan tulee muotisuunnittelija joskus.

Kuvituksena Herra Kirjoituksen nostalginen Assembly-paita vuodelta 1996. Paita alkaa olla loppuunkulunut, joten säätetään muistoksi edes kuva -tuossa kuvassa on asennetta, sopii minulle.

Torstai iltana palasimme kotiin kastelemaan kukkia ja kokoamaan postia sekä pesemään pyykkiä. Perjantai päivän yritin käyttää purkamalla kertyneiden lehtien kasaa. Minulta on mennyt varmaan kolmen kuukauden lehdet ohi pelkällä pikaisella selailulla - näin kesäloman kunniaksi ajattelin käydä läpi vähintään lehden päivässä, jotta saisin ne kaikki käytyä läpi ennen loman loppumista. Sain kyllä kahlattua parikin lehteä läpi ja tajusin, että laiskat lomat eivät ole minua varten, en saa aikaan sitäkään vähää, mitä pitäisi.

Lauantaina hyvä ystävämme tuli esittelemään matkakuviaan ihanalta Viikinkiristeilyltä. Häntä varten piti onneksi vähän siivota ja siistiä kotia, niin tuli sitten jotain kunnollista tekemistä tähänkin päivään. Huomenna olisi tarkoitus pelata frisbeegolfia, jos vain säät sallivat.

Kuvituksena jälleen herra Kirjoituksen muistopaita, josta halusin kuvan muistoksi, ennen kuin se aivan kokonaan hajoaa. Mikäs sen parempi paikka säilöä outoja muistoja kuin blogi - onhan tämä nykyajan versio päiväkirjasta.

Mun uudet rakkaat

2011-07-16T19:22:00.003+03:00

Tilasin Elloksen uudesta OneStopPlus-nettikaupasta itselleni kengät. Tuo OneStopPlus on Elloksen uusi isoille naisille tarkoitettu nettikauppa, jossa naisten kokoja on tarjolla kokoon 64 ja F-kuppiin asti, kenkiä kokoon 45 ja miesten vaatteita kokoon 6XL. Pienin koko oli vaatteissa 42 ja kengistä 36.

Onneksi kengistä löytyi tosiaan kokoja tuolta pienemmästä päästäkin, sillä 45 kokoiset olisivat olleet auttamattoman isot. Leveämpi lesti ja koko 36 istuivat kuin hanska käteen. Itse asiassa olisin halunnut samat kengät sekä hiekanvärisinä että tummanruskeina, valitettavasti vain tummat oli loppuunmyyty.

Ei se kuitenkaan haitannut, sillä rakkaus näihin vaaleisiin syttyi välittömästi. Jotenkin ne ovat täydellisesti minun näköiseni sanoi herra Kirjoitus.

Korkoa maltilliset viisi senttiä, löysät ruttuiset varret, sopivasti niittejä ja cowboybuutsimainen ulkonäkö. Ainoa miinus on materiaali, se on tekonahkaa eikä oikeaa. Hinnasta plussaa, se kun ei ollut kuin noin 27€.

Kävinpä kirppiksellä

2011-07-16T12:10:00.002+03:00

Olen pitkään vältellyt käyntiä kirppiksillä kahdesta syystä, ensinnäkin siksi, että en yleensä osaa poistua sieltä ilman löytöjä ja toisekseen siksi, että saan useimmiten krapslaakin ihmisten tavasta hinnoitella tavarat. Niinkuin esimerkiksi tällä kierroksella eräälläkin pöydällä ollut Yves Rocherin tilaajalahjana tullut keinonahkainen käsilaukku, lappuun oli sujuvasti kirjoitetettu "käsilaukku, 60-luvulta, nahkaa" eikä kyseinen veska todellakaan ollut 60-lukua tai nahkaa nähnytkään (sen kertoivat jo kiinnityssysteemit ja laukun hihnat). Toinen verenpainettani nostattanut oli mariskoolikopio, jonka kyllä tunnisti kopioksi, jos tuntee Mariskoolit, siihenkin olo kehdattu laittaa lappu "aito Mariskooli, hinta xx euroa". Yleensä kirppiskierroksillani vielä käy niin, että näitä verenpainetta ja ärsytyskynnystä nostattavia tekijöitä on paljon enemmän kuin hyviä löytöjä, joten olen katsonut parhaimmaksi pysytellä poissa kirppiksiltä.

Nyt Herra Kirjoitus sai kuitenkin houkuteltua minut mukaansa kierrokselle ja tällä kertaa mukaan tarttui muutakin kuin kohonnut verenpaine. Hiuksiin kimallusta tuo leveä kullanvärinen panta, joka kustansi euron.Tuomi-kengän mustat nahkaiset slingbackit 7 sentin koroilla olivat aivan iskemättömät. Kun hinta oli olemattomat 1,20€, ei ollut epäilystä, että ne muuttivat meille. Eihän peruskenkiä järkevällä korolla koskaan ole liikaa.

Toiselta kirpparilta tarttui mukaan kaksi punaista käsilaukkua, jotka herra Kirjoitus osti minulle "kesälomalahjaksi". Ensimmäisenä nahasta ja mokasta tehty Friitalan nahkatehtaan kirjekuorilaukku, irrotettava hihna eli toimii myös clutchina. Väri kirkkaan punainen, juuri tällainen minulta puuttui. Hintaa laukulla oli kyllä mittavat 9€.

Toinen on tummemmanpunainen, ei kuitenkaan ihan viininpunainen keinonahkainen veska. Koristeena kaunis rusettiyksityiskohta. Sisältä erittäin käytännöllinen, koska siellä on paljon erilaisia lokeroita. Tämä kustansi 4,5€. Kovin vähällä käytöllä ovat olleet molemmat eli ovat aivan uudenveroisia.

Lisäksi hankintaan meni pari lasilautasta täydentämään meillä jo ennestään olevia lautasia ja herra Kirjoitukselle ydinreaktioista kertovat dvd. Näistä ei kuitenkaan ole kuvia.

sukkia, sukkia, lisää sukkia

2011-07-14T19:04:00.001+03:00

Kevään ja alkukesän aikana olen saanut aikaiseksi useamman parin sukkia, joita en ole vielä esitellyt täällä, vaikka ne ovat olleet valmiina jo kuukausia. Viimeiset taisin kutoa kesäkuun alussa. Näillä helteillä kun ei oikein huvita tehdä käsitöitä, ne ovat minusta enemmän syksyn ja talvikauden juttuja.

Sen verran sentään aion tehdä käsitöiden hyväksi, että shoppailureissulla aion poiketa Tampereen lankamaailmassa hankkimassa uusia lankoja. Siellä kuulemma on vaikka mitä kivoja lankoja, itse asiassa niin paljon, että tulee runsauden pula.

Ensimmäiseksi esitellään perusharmaat miesten sukat, jotka korjasin isälle. Jouduin purkamaan suurimman osan sukista, sillä se joka oli ne alunperin kutonut oli varmaan unohtanut, montako silmukkaa oli niihin laittanut, koska toisessa sukassa oli 2 silmukkaa enemmän kuin toisessa. Lopputulos oli kuitenkin käyttöön sopiva, vaikka jouduinkin jatkamaan toista sukkaa vähän enemmän harmaalla kuin toista. Isää se haitannut, joten ei se sitten saa haitata minuakaan.
Aikaisemmin olen esitellyt yhden parin liukuvärjätystä valko-ruskeasta langasta tehdyista sukista. Ostin aikanaan samaa lankaa kolme kerää, kaksi tuota vaihtelevan ruskeansävyistä ja yhden pastellisävyisen. Noista kahdesta kerästä syntyi kaikkiaan kolme paria arkikäyttöön tarkoitettuja puuvilla-akryylisukkia. Kaikki esillä tuossa alla olevassa kuvassa. Yllättävän samannäköisiä niistä tuli, vaikka vain yhden parin tein tarkoituksella pariksi eli raidat kohdalleen.

Pastellisävyisestä langasta syntyivät sitten sukat kuin karkkikauppa tai kukkaketo. Vaikka en yleensä pidä mistään hempeästä, jokin näissä sukissa vetoaa minuun. Lankaa jäi pikkuisen jäljelle, sen olen ajatellut yhdistää luonnonvalkoiseen puuvillaan, niin että suut tulevat tästä pastellinkirjavasta ja kanta- ja teräosa luonnonvalkoisesta. Arkikäyttöön vihreiden ja pinkkien työkenkien kanssa menevät nämäkin.

Juhannustaudit

2011-07-12T18:13:00.003+03:00

Palataan näin pitkän hiljaisuuden jälkeen vähän vanhoihin aiheisiin, nimittäin juhannukseen.

Kyllä tuo otsikko on ihan oikein ja kysessä ovat todellakin juhannustaudit eikä juhannustaiat niin kuin asiaan perehtymätön voisi tuosta lukea.

Juhannuksena meillä tosiaan sairastettiin. Minä hankin tautini viikkoa aikaisemmin, sillä perkasin viikkoa ennen juhannusta maalla kasvimaata, täsmällisesti sanottuna porkkanapenkkiä, jos se jotakuta kiinnostaa. Kasvimaata vartioi noin miljoona hyttystä ja pari miljoonaa mäkäräistä, jotka olivat sateen edellä tavallistakin ärhäkämpiä. Varustauduin kyllä pitkähihaisella hupparilla ja jopa hyttysverkolla, mutta tein yhden taktisen virheen; pistin hyttysmyssyn alle ja hupparin hupun päälle ajattelematta, että sillä tavoin hyttysverkko tulee kovin lähelle kasvoja. Aivan liian lähelle, sillä lähellä ollessaan se ei estä mäkäräisiä puremasta.

Periaatteeni mukaisesti perkasin kasvimaan loppuun, vaikka vähän naamassa kirvelsikin - ei se niin vakavaa ole ajattelin. Todelliset vauriot paljastuivat vasta kun suihkun jälkeen vilkaisin peiliin. Naamaani koristi toista sataa hyttysen ja mäkäräisen puremaa, joista valtaosa keskittyi kasvojen alaosiin. Leukapielissä puremat olivat todella ärtyneitä ja äkäisen punaisia.

Seuraava päivä tarjosi sitten lisää herkkua, kaulani turposi yön aikana oikein kunnolla. Oikeastaan minulla ei ollut kaulaa lainkaan, vaan kirkuvan punainen kurkkupussi, jossa oli violetteja pisteitä. Tuo leuanaluspussuka oli kuumottava, kivikova ja kosketusarka, itse asiassa pelkkä hengittäminen sattui ihan tuskaisesti. Otin kortisonia suun kautta ja rasvasin naamaani kortisonivoiteella, vaikka sen levittäminen tuntui siltä kuin joku olisi vedellyt veitsellä naamaani. Melkein olisi tehnyt mieli itkeä, sillä ei tämä naama ennenkään kaunis ole ollut, mutta nyt se näytti vielä hirveämmältä.

Useampaan kertaan pohdin, kehtaanko lähteä maanantaina töihin. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja kaivoin esille parhaat Joe Blascon ja Grimasin meikkini. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että ne kyllä ovat totisesti hintansa väärtejä. Parilla kolmella eri sävyllä tehty meikki, johon käytettiin vähintäänkin triplasti aikaa normaaliin nähden, sai minut näyttämään suunnilleen ihmiseltä jo maanantaina, vaikka meikin levittämisestä aiheutunut kipu saikin kyyneleet nousemaan silmiini, eikä meikki tietenkään pystynyt poistamaan turvotusta.

Juhannuskin meni onneksi töissä, ei tarvinnut pohtia, mihin kehtaa tuon näköisenä lähteä. Töissä kun kukaan ei välitä ja pikku hiljaa viikon aikana nuo jäljet alkoivat haalistua. Kuukausi "vammautumiseni" jälkeen kaksi pahinta läiskää poskessa on jäljellä, mutta nekin haalistumassa.

Jos hyttyset sairastuttivat minut, niin minä sitten sairastutin muut. Maalle mennessämme minulla oli vähän kurkkukipua ja pikkuisen yskää, en mitenkään osannut ajatella sen olevan tarttuvaa. Niin kuitenkin kävi, sillä sunnuntaina alkoi herra Kirjoitus valittaa kurkkuaan ja yskiä kuin keuhkotautinen. Tiistaihin mennessä hän oli jo petipotilas. Sitten tulivat ne vielä huonommat uutiset, isä ja äiti sairastuivat myös. Kummallekin tuli kurkkukipua ja muita flunssaoireita, isälle vain vähän kuumetta, mutta äidin kuume nousi yli 39 asteen ja sai minut vakavasti harkitsemaan hänen toimittamistaan sairaalaan. Juhannus meni siis sairastaessa meiltä kaikilta. Viikon verran kesti toipuminen heiltä, juhannus siis puolikuntoisena meiltä kaikilta.

Puolikuntoisena, mutta ahneena, tein vielä pari ylimääräistä työvuoroakin - niitä rahoja shoppaillaan sitten joskus :-)

Touko- ja kesäkuun hävikki

2011-06-30T16:20:00.002+03:00

Ilmeisesti on niin, että kosmetiikaan pätee se joka toisen laki. Nimittäin niin, että joka toisessa kuussa kosmetiikka purtiloita tyhjenee runsaasti ja joka toisessa kuussa vain pari, kolme. Niin kävi nytkin, huhtikuussa poistoja oli vaikka miten paljon, toukokuussa vain pari hassua purkkia. Niitä oli niin vähän, etten jaksanut (enkä ehtinyt) vääntää niille omaa erillistä postausta, vaan yhdistin ne kesäkuun kanssa samaan.

Kuvasta puuttuu lisäksi yksi pikkuruinen pinkki huulikiilto, jonka onnistuin unohtamaan pestäväksi menneen työtakkini taskuun ja sille tielle se katosi. Onneksi kyseinen tuubi oli jo melkein tyhjä, eikä edes hyvää sävyä siis käytännössä sellainen jääpinkki eli hyvin vaalea. Sen pääasiallinen tarkoitus oli toimia vain 60-luvun meikkini täydentäjänä ja sen se hoiti hyvin eli emme itke menetyksen takia.

Mikä erittäin ärsyttävää, minä rähmäkäpälä onnistuin tyhjentämään yhden kameran muistikorteista. Täsmällisesti siis sen kortin, jossa oli toukokuussa tyhjentyneiden kosmetiikkapurkkien kuvat - suihkugeeli, shampoo, yksi huulipuna ja jotain muuta. Koska aikaa on kulunut jo niin kauan, en millään muista, mitä kaikkea silloin tyhjentyi kaapeistani. Arviolta väitän, että purkkeja oli ehkä viisi tai kuusi.

Kesäkuussa tyhjentyi sitten seuraavaa: yksi kappaletta dermosilin dödöjä, Garnierin 2in1 shampoo ja hoitoaine, Oriflamen visions sarjan vaalean kynsilakka (se sama, joista aikanaan kirjoitin oman postauksen maailman epäkäytännöllisimmästä kynsilakasta), Brasiliasta tuotu bergamotin tuoksuinen minikokoinen vartalovoide sekä kaksi Gemeyn rajauskynää musta ja ruskea. Mustasta loppui väri ja ruskeasta mureni terä. Mitä tästä opimme? Älä osta tällaisia tuotteita varastoon, vaikka ne kuinka olisivat loppuunmyynnissä - niin minä tein ja tussit vanhenivat melkein käyttämättöminä.

Lisäksi tyhjentyivät myös maailman paras meikinpoisto aine, yritän saada aikaan vertailevan postauksen kahdesta viimeksi käyttämästäni meikinpoistoaineesta. Ja hammastahna, kuvassa muistuttamassa siitä, että uusi olisi taas syytä hankkia.
Touko-kesäkuussa yhteensä siis 15 poistoa.

I have a dream

2011-06-17T11:48:00.002+03:00

Tänään tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun herra Kirjoitus ja minä vahvistimme maistraatissa tapahtuneen vihkimisemme reilun sadan todistajan läsnäollessa ja minä tipsutin kirkon käytävää 12 sentin koroissa ja unelmamekossani.

Morsiuspukuni löysin jo edellisenä syksynä ja tiesin heti, että se on mun juttu - samaa mieltä oli puolisoni, joka oli yllättävän aktiivisesti mukana tässä projektissa.

Keväällä, tarkemmin huhtikuussa 2006, sovitin mekkoa uudelleen ja tajusin kauhukseni, ettei se mahtunut päälle. Siitä alkoi intensiivinen kuntoilu ja laihdutusjakso, jotta mahtuisin unelmieni mekkoon suurena päivänäni. Työ tuotti tulosta ja mekko mahtui päälle niin kuin pitikin.

Aviovuodet ja rouvaistuminen paisuttivat minua niin, etten ole mahtunut mekkooni enää aikoihin. Joulukuussa 2009 aloin ihan vakavasti miettiä, että entä jos kuitenkin ensi hääpävänä...Vaikka miten kuntoilin, niin tulosta ei tullut riittävästi. Viime syksynä tapasin ihmisen, joka toimii mentorinani tässä asiassa ja kannustaa muutenkin painonpudotukseen ja tervellisiin elämäntapoihin. Tämä terveysliikuntasuunnittelija on oikea ihme ja hänen tapaamisestaan alkoi taas uusi kuntoilu- ja elämäntapamuutoksen jakso, haaveena mahtua taas kesäkuussa 2011 morsiuspukuuni.

Tässä ovat todisteet siitä, mitä on tapahtunut noiden kuuden kuukauden aikana: morsiuspuku solahti päälle ilman kureliivejä ja korsetteja, joita vielä häissä tarvittiin.

Seuraavaksi nostan esille ylioopilaspukuni, josko siihenkin mahtuisi joskus.

Poistossa: elämä

2011-06-12T23:42:00.000+03:00

Olen huomannut, että viimeaikoina kirjoitukseni ovat käyneet yhtä tylsiksi kuin elämäni. Kaikki on vain yhtä kiristystä, tiristystä, nuukailua ja pihtailua. Kun tuohon luetteloon lisää sen, ettei jaksa panostaa mihinlään, ei kynsiin, ei naamaan, ei hiuksiin, ei vaatteisiin, näpertelyistä, käsitöistä ja ruoanlaitosta puhumattakaan, niin en ihmettele, että viimeiset lukijanikin hylkäävät minut ja se on kyllä minulle ihan oikein.

Tajusin nimittäin jossain kohtaa töissä peiliin katsoessani, että olisi varmaan ihan oikeasti syytä tehdä itselleni ja elämälleni jotain. Siis ennen kuin näivetyn hengiltä nuukailluissani -mihinkään uuteen ei muka ole varaa, vaikka pankkitilin saldo kasvaa tasaisesti jokaisen tilipäivän jälkeen.

Jotain outoa

2011-06-09T17:28:00.003+03:00

Olen vältellyt Yves Rocherin kosmetiikkapuotia jo viimeisen vuoden ajan, nyt kuitenkin kävi lankeemus ja tein tilauksen. Siinä on jo ensimmäien outo asia ja kun näette, mitä tilaus sisälsi, siinä on sitten se toinen outo asia.

Tätä jälkimmäistä outoa asiaa voisi pohjustaa sillä, että viimeisen syntymäpäiväni jälkeen aivoissani on tapahtunut joku vinksahdus, sillä olen totaalisesti lakannut välittämästä muiden ihmisten ajatuksista. Pari päivää sitten harkitsin vakavasti sitä, että laitan bikinit päälle ja lähden pyöräilemään, kun halusin ruskettua, siis tarkemmin määritellen bikinitopin ja shortsit. Tuollaista ajatusta ei kyllä ole tällä pallonpuoliskolla ennen mieleeni pälkähtänyt.

Ilmeisesti nämä Y.R. hankintani menevät sitten samaan sarjaan. Tilaajalahjana oli kolmiosainen bikinisetti. Kaksi yläosaa, toinen mallia toppi ja toinen mallia kolmiobikinit sekä yhdet tai-malliset housut. Eiväthän nämä normaalisti minulle ole mahtuneet, mutta nyt joku paholainen ajoi tilaamaan ne ja kas, alaosa istui täydellisesti, yläosiin olisin kaivannut kaaritukia, koska olen tottunut käyttämään niitä. Kyllä noilla kovasti porkkanapenkkiä perkaa.

Yläpuolella olevassa kuvassa kaikki kolme bikinit osaa leviteltyinä sarongin päälle. Se oli tietenkin myynnissä samantyylisessä kuosissa ja samassa sävyssä kuin bikinitkin ja kun senkin sai vielä alennuksella - vain hintaan 2,90e - oli se pakko hankkia. Pareon mukana tuli myös tuo ison napin näköinen kiinnityssolki, joka näkyy kuvan alalaidassa, sitä voi käyttää myös muiden huivien kanssa eli pelkästään se on jo tuon 2,90e arvoinen. Sävy kaikissa vaatteissa on niin sama, että melko tarkkaan saa katsoa, että erottaa muut vaatteet ja pareon toisistaan.

Samassa paketissa tuli sitten vähän muutakin eli pari tuubia kasvojen kuorinta-ainetta, kun vanhat alkavat olla kohtuullisen loppu ja kaksi deodoranttia (välillä jotain muuta tuoksua kuin dermosiliä, kiitos) sekä purkillinen partavaahtoa. Loput kuvassa näkyvät jutut eli huulipuna, rannekoru ja sormus olivat tilaajalahjoja ja nimipäivälahjoja tai muuten vaan kiitos tilauksesta tuotteita. Pareoineen kaikkineen koko satsi maksoi 17e. Siinä on meikäläiselle kosmetiikkaa pitkäksi aikaa. Niin, korostettakoon vielä kerran, että huulipuna oli ilmainen - en siis ole sortunut ostamaan värikosmetiikkaa.

Liikaa asiaa

2011-06-08T17:10:00.000+03:00

Viime aikoina on käynyt niin, että aika on blogin suhteen loppunut, vaikka kirjoitusaiheita mielessä onkin runsaasti ollut. Käsitöitä on jemmassa, mutta puolikasta sukkaa puuttuu, joten ne ajattelin esitellä sitten kerralla. Mä yritän koota taas jostain aikaa, mutta ihana helteinen keli houkuttelee enemmän ulos kuin koneen vierelle, ehtiihän sitä sitten ehkä talvellakin kirjoitella. Ja kun oikein hautoo aiheita niin ne maistuvat ehkä vähän paremmilta kunnolla jalostuneina.

Jotenkin tuntuu, että olen ihan liikaa keskittynyt siihen toiseen blogiin, mutta ensimmäinen kenkäpari on jo tienattuna ja toinen hyvässä vauhdissa eli kyllä se on kannattavaakin tähän vain itselle kirjoittamiseen verrattuna.

Mitä sitten on viime aikoina tapahtunut - ei varsinaisesti mitään suurta; töissä on käyty ja kotitöitä tehty, kyläilty, nautittu auringosta ja jumpattu. Vaakakin on kevennyt pikkuisen, mutta valitettavasti vain liian vähän, jaksan kuitenkin uskoa ihmeisiin. Myös tämän blogin suhteen siis siihen, että vuorokauteen ilmestyy mystisesti pari ylimääräistä tuntia, jotka voin pyhittää blogilleni.

Sitä odotellessa jatketaan vanhaan malliin.

Ikuva

2011-06-07T13:19:00.004+03:00

Rakas mieheni, herra Kirjoitus siis, oli tässä jokin aika sitten useamman päivän viritys- ja koulutustapahtumassa Aulangolla. Ohjelmaa oli paljon ja monenlaista puuhastelua tarjolla niin ulkona kuin kylpylässäkin.

Jossain välissä oli ilmeisesti kuitenkin ikävä ehtinyt vaivaamaan, sillä sain tuliaisiksi ihanan huivin. Näkee, että huivia on valittu perusteellisesti, sillä se sopii täydellisesti yhteen vihreiden puukorujeni kanssa. Kun kysyin sävyvalinnasta, selvisi, että juuri noihin se oli mätsättykin: "no kun sä valittelit, että sen mustan mekon kanssa ei ollut sopivan väritä huivia - ja mä ajattelin että toi sopis...ja kun oli vähän ikäväkin." Arvatkaapa vaan olinko otettu! Sävykin on täsmälleen oikea.

Huivi on ihanan keveää, vähän läpikuultavaa puuvillaa, kooltaan n. 80x170cm kokoinen ja siinä on ihanat helmelliset hapsut molemmissa reunoissa. Kuvassa huivi monin kerroin.

Väsyttää

2011-06-06T09:48:00.003+03:00

Milloinkahan sitä ihminen oikeasti oppisi? Nimittäin oppisi ymmärtämään sen, että ellei satu olemaan Napoleon tai Arja Tuomarila, unta ihan oikeasti tarvitaan ja nukkua pitää. Nuo edellä mainitut henkilöt ovat molemmat tunnettuja siitä, että kumpikin tarvitsi/tarvitsee erittäin vähän unta, muistaakseni kaksi tai kolme tuntia yöunta oli/on riittävä määrä.

Olisihan se oikeasti aika kätevää, jos ei tarvitsisi nukkua kuin vaikkapa neljä tuntia ja heräisi pirteänä. Minun elämässäni se tarkoittaisi noin neljää tehokasta puuhailutuntia lisää - mitä kaikkea sinä aikana ehtisikään tehdä. Syvä huokaus sille, että kuuluu normaali ihmisiin ja täytyy nukkua vähintään se kuusi tuntia, mieluummin kahdeksan.

Joka kesä mä kyllä yritän uskotella itselleni olevani Napoleon ja selviäväni hyvin vähällä unella. Lopputulos on sitten otsikonmukainen eli väsyttää tolkuttomasti. Nytkin olen nukkunut perjantaiaamun kello kuuden ja tulevan illan siis maanantai-illan kello yhdeksän välisenä aikana (joka siis on 87 tunnin ajanjakso) vähän yli 11 tuntia. Jos laskisi normaalin kahdeksan tunnin mukaan, tuossa ajassa olisi pitänyt nukkua 24 tuntia. Vertailun vuoksi todetaan, että töissä olen tuosta 87 tunnin ajasta ollut vain 37 tuntia, mikä on kuitenkin aika vähän.

Olen kuitenkin laatinut itselleni jaksamissuunnitelman, minun on selvittävä tänään tuohon ilta yhdeksään asti ja sitten saan nukkua ainakin kymmenen tuntia :-). Onneksi puuhaa on kertynyt taas sen verran, että on pakko pysyä liikkeellä tuohon asti. Työpäivän jälkeen kotona odottavat pyykit pesijää ja silittäjää, sen jälkeen ovat vuorossa kahvakuula ja syvävenyttely tunnit. Niiden jälkeen kutsuukin suihku ja sänky.

Kelloon vilkaiseminen todistaa, että siihen, kun on lupa sammua, on aikaa enää alta 11 tuntia. Kyllä tästä selvitään, jälleen kerran.

Suolaista ja makeaa

2011-06-04T16:10:00.002+03:00

Tarjoomukset katosivat sen verran nopsaan, etten ehtinyt (lue: muistanut) kuvata niitä, joten tarjolla pelkkiä reseptejä ilman kuvia.

Suolainen "pala" soveltuu myös vähähiilihydraattista ruokavaliota käyttäville, mutta maistuu kyllä muillekin :-)

Suolainen piirakka:
3-4 munaa
0,5 dl ruokakermaa
n. 200-250 gr juustoraastetta
250 gr kinkkusuikaleita
paprika kuutioina
1 rkl soijajauhoa
mausteita kuten mustapippuria, oreganoa ym. lempimausteita
homejuustoa oman maun mukaan

Kaikki ainekset sekoitetaan ja sitten levitetään pellille tasaiseksi laataksi. Paistetaan 200 asteessa n. 20 -25 min, tai kunnes pinta on saanut vähän väriä.

Makea suklaapiirakka on aivan taivaallisen makuinen ja helppo tehdä eli kannattaa kokeilla:

Suklaapiirakka
Suklaamurotaikina:
3,5 dl vehnäjauhoja tai perunajauhoja tai gluteenittomia jauhoja
2 dl tomusokeria
hyppysellinen suolaa
1 rkl kaakaojauhetta
200 g jääkaappikylmää voita pieninä paloina tai margariinia
2 keltuaista
1 rkl vettä

Sekoita ensin kuivat aineet keskenään. Sen jälkeen nypi voi tai margariini kuivien aineiden kanssa. Lisää vesi ja keltuaiset. Paista 175-180 asteessa, noin 15-20 min.

Toffeenmakuinen maitosuklaatäyte:
0,75 dl sokeria
2,5 dl kuohu- tai ruokakermaa
250 g maitosuklaata

Sulata sokeri kattilassa ja lisää seokseen kerma. Kiehauta tasaiseksi seokseksi. Kaada kuuma seos kulhoon paloitellun suklaan päälle ja sekoita tasaiseksi. Kaada täyte kypsän murotaikinapohjan päälle ja anna jäähtyä.

Toukokuun hankinnat

2011-05-31T20:36:00.010+03:00

On jälleen se aika kuukaudesta, että on syytä tehdä loppuinventaari tavarasta, jota kuukauden aikana on meille muuttanut.

Jos osaan jatkossakin ilmaisnäytteiden hankkimisen näin hyvin, niin ei tarvi juuri kosmetiikkaa ostaa. Ensimmäisessä kuvassa on tosiaan tuotenäytteitä ja mainostavaraa eli suihkugeeli ja vartalovoide sekä kolme käsilaukkukokoista käsidesiä. Eli kaikki ilmaisia, kosmetiikkaan tässä kuussa siis 0€.

Koska Kaloriinan päivä osui tähän kuuhun, lupasi äitiliini lahjoa minua. Hänen sponsoroimanaan sain täydennettyä kosmetiikkavarastoni -nimittäin ainoa, mikä osoitti loppumisen oireita, oli meikinpoistoaine. Silläkin olisi ehkä selvitty vielä ainakin tämä kuu, mutta kun sattui sopiva tarjous ja äiti tarjoutui ostamaan kukkia. Hän suostui ilomielin, kun ehdotin, että voisinko ostaa itselleni jotain kestävämpää. Meikinpoistoaineen lisäksi kukkakimpun hinnalla sain vielä kahdet uudet alushousut ja kahdet kengät.

Nämä kengät olivat tarjouksesa 2€ pari, joten kahdelle parille Elon laskuopin mukaan tulee hintaa 4€. Olin kyllä luvannut, ettei näitä töppösiä koskaan enää, mutta tuo hinta oli sellainen, että oli ihan pakko - varsinkin, kun sain käsiini koko kaupan viimeisen punaisen parin.
Vaatteet ja muut olenkin jo esitellyt siis ne kaksi mustaa mekkoa, vihreät korut ja muutaman lankakerän (siis ne 5 kerää kympillä tarjouslangat), muuta vaatteisiin, kosmetiikkaan ja kenkiin liittyvää en ole tässä kuussa hankkinut. Paitsi tietenkin erään melkein pakollisen jutun, nimittäin hiusvärejä. Ne olivat tarjouksessa kolme kympillä (vaikka normaalihinta yhdelle oli yli 10€), joten oli ihan pakko. :-). Keskimmäinen on jo käytetty eli hiukseni hohtavat nyt mahongin sävyisinä. Kaksi muuta odottavat syksyä, ne ovat sävyltään kiinanruusunruskeita.

Sen verran on pakko kommentoida, että vastoin normaalia oletusta, tuo mahonki oli aika tumma. Se oli kyllä punainen myös, mutta ennen kaikkea tumma eli hiukseni ovat nyt paljon tummemmat kuin olin ajatellut. Onneksi eivät kuitenkaan ihan mustat, kaipa tähän tummaan elämäänkin taas tottuu.

Vielä lopuksi siis yhteissumma kulutukselleni:
- vaatteet 40e
- korut ja kosmetiikka 20e
- langat 10e
yhteensä 70e turhuuksiin :-(

Lomailua

2011-05-16T15:03:00.002+03:00

Yritin kirjoittaa torstaina ja perjantaina- turhaan.
Onneksi pistin tekstit wordilla talteen, muuten ne olisivat kadonneet taivaan tuuliin.

Olen ihan oikeasti lomaillut koko viikon, tai siis tähän mennessä viisi päivää. Mutta se on paljon se, kun olen tosiaan lomaillut – ei keikkatöitä, ei suursiivousta, ei ikkunanpesua, vaikka kaikkia noita olisi ollut tarjolla. Olen käynyt salilla useampaan kertaan ja saanut nauttia mitä ihanimmista lomailmoista. Aurinko on paistanut lähes koko viikon ja lämpötila on pyörinyt yli kahdenkymmenen asteen.

Sen verran olen tehnyt kotitöitä, että eilen siivosin ihan vain vähän imuroin, pyyhin pölyt, tuuletin ja kastelin kukat. Tänään tein ruokaa, ja siinä ne viikon kotityöt sitten olivatkin.

Muun ajan olen käyttänyt elämästä nauttimiseen. Olen ottanut aurinkoa ulkona ja lenkkeillyt, kuten jo sanoin käynyt salilla treenaamassa. Eilisen illan vietin Ievuskaisen kanssa ensin leffassa katsomassa Fast & Furious 5-leffaa. Räiskettä ja räminää riitti, en laskenut, montako autoa pistettiin romuksi, mutta kymmenistä joka tapauksessa puhuttiin. Silmänruokaakin oli tarjolla sekä hienojen Rion maisemien että hyvinmuodostuneiden käsivarsien muodossa. Tosin, jos minulta kysytään, noita maisemia olisi voinut olla enemmänkin. Leffan jälkeen menimme vielä syömään ja houkuttelimme mukaan vielä Herra Kirjoituksenkin.

Rosson ruokalista oli kokenut melkoisen muutoksen, eikä välttämättä parempaan suuntaan. Siitä on pitkä aika, kun viimeksi olen käynyt siellä syömässä, mutta minulla oli edellisessä listassa pari lemppariannosta – toinen kanaa, toinen kalaa ja molemmat oli poistettu listalta. Valitsin sitten broilericiabattaa, joka oli kyllä ihan hyvää, mutta jäin silti kaipaamaan entisiä herkkuannoksiani.

Kutimet ovat tietenkin pysyneet kädessäni ja jotain valmistakin on tullut. Appiukon tossut olen jo esitellyt ja yksi valmis herkkupari odottaa esittelyä. Ja jälleen on yksi tekeillä.

Keskiviikkoiltana oli työpaikan kevätliikuntapäivä, jonka teemana oli eräseikkailu. Tarjolla oli kävelylenkin lisäksi ”karhunkaatoa”, puunsahausta ja klapien kantoa sekä vesisankojen liikuttelua ja melontaa. Kun kaikista näistä oli selvitty, palkkiona oli erinomaista ruokaa ja viihdyttävää musiikkia. Jokainen osallistuja sai vielä mukaansa tuubihuivin, lisäksi arvottiin erilaisia palkintoja. Onnetar valitettavasti oli kovasti kitsas, eikä yksikään voitoista osunut kohdalleni. Sen sijaan keräsin esittelypöydistä nivaskan erilaisia tutustumiskuponkeja eri kuntosaleille tässä lähistöllä. Niitä voimme sitten yhdessä Herra Kirjoituksen kanssa käyttää.

Viidennen päivän krapula

2011-05-10T12:41:00.000+03:00

Viime viikon loppupuoli ja viikonloppu menivät huonoissa merkeissä - loppuviikosta mässättiin koulutuspäivien valmiista pöydästä herkkuruokaa paljon enemmän kuin olisi ollut hyväksi ja sitten vielä viikonloppuna juhlittiin äitejä oikein urakalla ja mässättiin lisäksi roskaruokaa oikein viimeisen päälle - hampurilaisia, karkkeja, makkaraperunoita, pirtelöä, täytekakkua, munkkeja. Laskeskelin kauhulla, että ylimääräisiä kaloreita tuli vedettyä nassuun likemmäs 3000 ja se on todella paljon.

Pahasti on kroppakin jäänyt koukkuun, sillä eilen aamulla se suoranaisesti huusi ja voihki roskaruokaa ja sokeria. En olisi aikaisemmin uskonut, että muutama päivä saa kropan tottumaan kaikkeen tuollaiseen ja vaatimaan sitä niin pontevasti kuin eilen aamulla tapahtui. Minulla on siis kunnon roskaruoka ja sokeri krapula - asia, jota en olisi koskaan kuvitellut kokevani, mutta näin vaan kaikki pitää itse kokea.

Jotta saisin kaiken tuon sulamaan, joudun pistämään itseni oikein tiukoille. Eilen aamulla lähdin saattelemaan herra Kirjoitusta töihin pyörällä, sitten lähdin salille rasvanpolttotreeniin, jossa kului 500 kaloria. Iltapäivällä kävin heittämässä uuden pyörälenkin ja sitten illalla vielä lihaskuntotreeniä lisäksi.

Lisää kirjoja

2011-05-09T09:22:00.003+03:00

Kirjakauppa Adlibris tarjosi tässä taannoin kaikki toimitukset ilman postikuluja, joten en voinut olla vilkaisematta, mitä siellä oikein oli tarjolla. Kun tarjouksessa oli toinen minulta puuttuvista Tilda-kirjoista, en voinut olla tilaamatta. Samaan pakettiin päätyivät sitten Kunnas kokoelmasta puuttuvat Tassulan tarinat Ujo Elvis, Seitsemän tätiä ja aarre sekä Onnin paras joululahja.

Perustelin hankintoja itselleni sillä, että koko paketin hinta oli suunnilleen sama kuin tuon Tilda-kirjan normaalihinta postikuluineen. Tilda- kirja oli siis toinen noista ensimmäisistä, joita ei ole edes suomennettu, vaan kirjahyllyssäni on nyt sitten bokmål-kirja "Tildas påske", sen lupasin itselleni nimpparilahjaksi. Vietetäänhän Kaloriinan päivää tässä parin viikon sisällä.

Tassulan tarinat ovat enemmän pikkuisille tarjoitettuja, mutta kuvitus niissä on loistava ja nekin olivat myynnissä suunnilleen samaan hintaan uutena kuin Huuto.netissä käytettynä.

Kuvassa mukana ihanan auringonpaisteen ikkunasta heittämät sälekaihtimen raidat, vaan ei anneta sen haitata tahtia.

Appiukon uudet tossut

2011-05-08T20:05:00.010+03:00

Tein appiukolle jouluksi 2009 tossut, koska hän oli kuluttanut edelliset puhki. Nyt minulle esiteltiin nuo puolitoista vuotta vanhat tossut, jotka hän oli jälleen onnistunut kuluttamaan puhki. Ihan oikeasti olen otettu, että hän oli käyttänyt niitä niin paljon, että ne olivat menneet rikki. Ilolla siis ryntäsin suunnittelemaan ja toteuttamaan uusia, jotka olisivat vähintään yhtä kestävät kuin edelliset.

Julkaisin epämääräisen pikaohjeen tossuista heti joulun 2009 jälkeen, todellisuudessa tuolla ohjeella ei mitenkään pysty tossuja tekemään, joten yritän kirjoittaa tähän parannetut ohjeet.

Tarvikkeet:
- sukkapuikot koko 4,5 tai 5
- paksua kulutusta kestävää lankaa
- 7 veljestä lankaa
tossut voi myös neuloa kaksin kertaisella 7 veljestä langalla.

Miesten 44/45 kokoisiin tossuihin luo 32 silmukkaa yhdella langalla, ota ensimmäiseen neulottuun kerrokseen mukaan myös toinen lanka. Ellei toisin sanota, tossu tehdään aina oikein neuleella, erillistä kantapäätä ei neulota, vaan se kootaan langalla, kun kappaleen takasauma neulotaan yhteen. Joka toisella kierroksella tehty yhden silmukan nosto neulomatta toimii pohjan ja sivuosien rajana.

* 1. krs neulo 11 silmukkaa, lisää yksi silmukka, neulo 10 silmukkaa, lisää yksi, neulo loput silmukat, käännä työ
* 2. krs neulo 11 silmukkaa, lisää 1, neulo 12 silmukkaa, lisää 1, neulo loput ja käännä työ.
* 3. krs neulo 11 silmukkaa, lisää 1, neulo 14 silmukkaa, lisää 1, neulo loput ja käännä työ
* 4. krs neulo 11 silmukkaa, lisää 1,nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 14 silmukkaa, nosta 1 neulomatta, lisää 1, neulo loput. Nostaessasi silmukoita, pidä lanka työn etupuolella. Tarkista silmukoiden määrä, nyt pitäisi olla 40 silmukkaa

* 5 krs neulo kaikki silmukat oikein
* 6 krs neulo 12 silmukkaa oikein, nosta 1 neulomatta, neulo 14 silmukkaa oikein, nosta 1 neulomatta ja neulo loput oikein

Toista kerroksia 5 ja 6 kunnen tossu on niin pitkä, että ulottuu yläpuolella keskelle jalkapöytää.

Tällöin tasoneuleesta tehdään ympyrä ja neule jatkuu aina oikein neuleena, mutta pinta muuttuu sileäksi. Muutaman kerroksen jälkeen tarkista, ulottuuko neule siihen kohtaan, josta päkiä alkaa leviämään. Tässä kohtaa lisää pohjan "saumasilmukan" viereen pohjan puolelle molemmille puolille yksi silmukka ja seuraavalla kerralla vielä toiset kaksi siis yksi kumpaankin reunaan (neuleen kokonaissilmukkamäärä 44 silmukkaa). Jatketaan normaalisti kunnes neule ulottuu pikkurillin yläpuolelle. Tasataan silmukat niin, että jokaisella puikolla on 11 silmukkaa, kavennetaan neulomalla 1. puikon lopussa 2 yhteen, 2. puikon alussa 2 yhteen, 3. puikon lopussa 2 yhteen ja 4. puikon alussa 2 yhteen. Jatketaan kavennuksia joka kerroksella kunnes silmukoita on jäljellä 4.

Päätellään langat ja kootaan tossu neulomalla takasauma yhteen, muotoillaan kantapää kiinnineulottaessa muotoonsa.
Appiukon tossuissa toisena lankana on haalean kuninkaan keltainen seiska veikka ja toisena 100% akryyliä oleva Novitan karuselli ruskean ja turkoosin sävyissä. Näistä ainakin jälkimmäinen lanka on sellaista, jota ei enää saa, sillä kyseinen kerä on ostettu poistomyynnistä. Päätin toteuttaa tossut jo varastoissa olevista langoista, kun värillä ei kuulemma ollut väliä. Sen verran raskasta tuo kahden kertaisen langan neulominen oli, etteivät tossut valmistuneet ihan illassa tai kahdesa, koska kädet eivät kestäneet neulomista. Lisäksi tuplapohja lisäsi työtä.

Jouduin apppiukon tossuja varten siivoamaan sukkalaatikkoni, sillä isoäitini teki "ikisukkia" vanhoista sukkahousuista, leikkaamalla ne langoiksi ja neulomalla yhdessä tavallisen lanfgan kanssa. Yritimme joskus kuluttaa noita puhki, mutta emme koskaan onnistuneet, joten ne ovat todella kestäviä.

Appiukon tossujen kestävyyttä lisäsin siis vielä extrapohjalla, jonka kudoin tuosta samasta keltaisesta seiskaveikasta ja langaksi leikatuista rikkinäisistä sukista. Lisäpohjan aloitin 18 silmukalla, ja kudoin aina oikein neuletta tuolla silmukkamäärällä päkiän kohdalle asti. Siinä vaiheessa lisäsin kumpaankin reunaan yhden silmukan, kudoin kerroksen ja lisäsin toiset silmukat eli lapun kokonaissilmukkamääräksi tuli 22. Näin sitten jatkoin siihen asti kunnes tuli kärkikavennusten aika, neuloin joka kerroksella pohjan kummastakin reunasta kaksi silmukkaa yhteen. Lisäpohjan kiinnitin ompelemalla tuolla keltaisella seiskaveikalla.

Tässä vielä kuva valmiista tossuparista. Veivät muuten odottamattoman paljon lankaa, kuvittelin että 100g karusellia riittäisi hyvin kahteen tossuun, mutta ei riittänyt. Karusellia meni noin 130g ja seiskaveikkaakin melkein 200g. Koska Karusellia ei ollut kuin yksi kerä tuota turkoosi-ruskeaa, tuli toinen tossu osin kudotuksi sini-vihreästä Karusellista, mutta ei se kuulemma appiukkoa haitannut.

Kierrätyskudin

2011-05-03T16:28:00.003+03:00

Mainitsin jossain vaiheessa, että löysin äidin kanssa maalla vinttiä kompatessani vanhat osin rikkinäiset sukat, joissa oli kuitenkin ehjät varret. Itse asiassa sukat eivät olleet edes samaa paria keskenään, koska varsien joustinneule on erilainen - värit kuitenkin olivat identtiset eli eroa ei juuri kaukaa katsoen huomaa. Lupasin äidille, että kudon hänelle noihin varsiin uudet terät, kun hän vakuutti, että eripariset sukat kelpaavat hänelle kyllä.

Jotta sukista tulisi täydellisen kierrätetyt, purin niihin yhden perintösukan. Tuo sukka on ollut kudottuna ties miten kauan, sillä sen kutonut henkilö on ollut haudan povessa jo 8 vuotta, eikä hän viimeisinä vuosinaan jaksanut sukkia kutoa. Kun sain edes menneen tätini perintönä kaikki hänen tavaransa, löytyi tuo yksinäinen sukka ompelujakkarasta, mutta missään ei ollut yhtään lankaa, jotta siihen olisi voinut kutoa parin. Säästin sukan, koska en oikein osannut sitä hävittääkään, ihan kokonaista, ehjää, uutta sukkaa. Sukassa oli kahta vaaleanruskeaa sävyä, jotka yritin parhaani mukaan tasata.

Nyt sitten päätin hyötykäyttää tuon parittoman raukan ja purin sen. Tuosta sukasta tuli sitten pääosa kierrätyssukkien teristä. Sen verran loppui lanka kesken, etteivät sukat ole ihan täydellisesti kierrätetyistä materiaaleista, vaan ihan kärki on uutta lankaa. Sekin tosin jo sen ikäistä, että menee periaatteessa kierrätysmateriaalista, merkiltään Novitan Floricaa. Kyseinen kerä on pyörinyt äidin laatikoissa ainakin sen saman ajan, mitä yksinäinen sukka minun varastoissani.

Sukkien varret jotain akryylilankaa, kierrätetyt, teräosat sekoitelankaa, jossa pääosa villaa, pikkuisen akryyliä mukana, kärki kaksinkertaisella Floricalla neulottua. Tässä kuva lopputuloksesta.

Ostoshuumaa

2011-05-02T21:07:00.007+03:00

Pysyteltyäni ensimmäisen vuosikolmanneksen suhteellisen tarkkana ja tiukkana ostosten suhteen, olen sitten toukokuussa pistänyt tuulemaan oikein kunnolla. Taas on hankittu paljon kaikkea kivaa.

Ensimmäiseksi esittelen tulen loppuviikon iltavaatteen eli mekko mallia 60-luku. Hankittu Ellokselta, enkä totisesti olisi ostanut koko mekkoa, jos en olisi saanut alennuskoodia, jolla tilauksen kalleimmasta tuotteesta sai 40% alennusta. Loppujen lopuksi mekon hinnaksi jäi 24 euroa, mikä ei ole paljon. Mekon materiaali on varsin raskas, mutta mukava pitää. Jos olisin ollut fiksu, olisin ottanut vielä yhden koon pienemmän mekon, mutta nyt ei ollut aikaa vaihtaa tuota pienemmäksi. Mekko on malliltaan kyllä 60-luvun mallia, mutta istuu paremmin jollekin muulle kuin minulle, sillä meikäläisen kropalle mekko on liian pitkä ja leveä.Tässä vielä tarkempaa kuvaa mekon yläosasta. Hupaisinta on että netistä löytyy kuva Twiggystä päällään täsmälleen samanlaisella leikkauksella varustettu mekko.

Mietin pitkään mekon lyhentämistä, mutta totesin, että vielä vähemmän todennäköisesti pidän mekkoa koskaan toiseen kertaan, jos nyt katkaisen sen minimittaan eli olkoon pitkä ja leveä.

Mekon pariksi hankin puuhelmet ja niihin sopivat korvikset. Alunperin etsin täysin limenvihreitä helmiä, mutta sellaisia ei tästä kaupungista löytynyt, joten jouduin tyytymään astetta tummempiin. Helmet kustansivat 5,80e ja korvikset 2,80e. Kuvasta näkyy väriero aiemmin hankkimani rannekorun ja uusien helmien välillä. Asua täydennän vielä saman vihreällä laukulla ja hiuspannalla.

Ellokselta löytyi samaan tilaukseen myös perustrikoinen pikkumusta 3/4 hihoilla ja suhteellisen avaralla kaula-aukolla. Hinta alennuksen jälkeen 17 euroa eli todennäköisesti tulee tuon hinnan edestä pidettyä. On siis yksivärinen musta, vaikka kuva muuta antaakin ymmärtää.
Käsityömateriaaliksi ostin kympillä lankoja. Tarjouksessa oli EcoCotton lankoja, joissa on 75% kierrätettyä puuvillaa ja 25% akryyliä kestävyyden lisäämiseksi, noita sai kympillä viisi kerää. Väreiksi valitsin kaksi luonnonvalkoista, yhden kirjavan ja kaksi hiekanruskeaa. Kyllä noista kelpaa sukkia neuloa, kun vaan olisi aikaa.

Huhtikuun hankinnat

2011-05-01T18:33:00.001+03:00

Tässä kuussa on taas yritetty päästä mahdollisimman vähällä kaikista mahdollisista hankinnoista, jotka liittyvät kosmetiikkaan, vaatteisiin tai kenkiin.

Kosmetiikkaan käytetty huhtikuussa 0€, eli jo neljäs kuukausi putkeen ilman mitään kosmetiikkaostoksia. Tähän voisi jopa tottua.

Vaatteisiin käytetty 0€, eli suunta edelleen erinomainen.

Koruja hankittu 1kpl, sieltä Hyvinvointicenterin hulinapäivien tarjouksesta ostin hematiittihelmet hintaa 8€. Jotenkin uskoisin, että tuolle korulle löytyy käyttöä. Siinä on sitä jotain.

Huhtikuussa humahti

2011-04-30T12:54:00.003+03:00

Olin ajatellut, että maaliskuusta tulee tyhjien purkkien kuukausi, mutta sinnikkäästi pistivät purkit hanttiin eivätkä suostuneet tyhjentymään millään. No, huhtikuussa sitten humahti ja nyt tuntuu, ettei elämässä mitään muuta olekaan kuin tyhjiä purkkeja - aina saa olla hakemassa jollekin tuotteelle korvaajaa, kun on joku purtilo loppunut.

Ensimmäinen setti pitää sisällään super-maksikokoisen 750ml hiuslakkapullon, merkkiä www. infinité. Lakka oli kestävää ja riittoisaa, mutta onneksi olen jo aiemmin ostanut toisen samanlaisen pullon korvaamaan. Lemppari kasvojen puhdistusaineeni Dermosilin pinkki tyhjeni myös, nyt on pakko käyttää muut vanhat hankinnat pois ennen uusien pinkkien hankkimista. Elämäni toinen kasvorasva tyhjeni myös, tällä kertaa Yves Rocherin Inositol vegetal-voide ryppyjä vastaan. Pahvinen valko-vihreä kotelo piti sisällään brasilialaista hotellisaippuaa, ihan sellaista peruskamaa. Keskellä kapeassa pullossa oli brasilialaista shampoota tuoksuina sitruuna ja bergamotti, mielenkiintoinen tuoksu. Keltainen pullo piti sisällään aromaattista virkistävää pirskalevaa vartalovoidetta. Tuoksu oli mielenkiintoinen ja ritisevän kupliva koostumus erikoinen, mutta voide ihan tehokas. Edessä oikealla se, mitä kulmakynästä jäi jäljelle. Raadeltu meikkivoidepurtilo on Oriflamen, väri oli todella tumma, ainoa, joka sopi syksyisen matkan jälkeen. Käytin tuubin loppuun, vaikka se sitten enää lopputalvesta ollutkaan paras mahdollinen talvenkalpealle iholleni. Edessä vasemmalla huulikiiltotuubi, se on toinen pää kaksiosaisesta huulimaalista, johon kuului huulilakka ja huulikiilto. Tuubi rikkoutui jonkun oikein vauhdikkaan työpäivän puitteissa ja käytin värit sitten loppuun erillään.

Ensimmäisessä kuvassa siis 9 loppuun kulunutta tuotetta.

Toiseen kuvaan päätyi pieni brasilialainen shampoo pullo (ihana tuote, tuoksuna sitruuna bergamotti), rexona suihkugeeli, vähän isompi shampoopullo, tuubi, jossa oli rentouttavaa suihkuvoidetta, tuoksuna laventeli ja deorodanttipullo. Lisäksi kuvassa on huulimaali (sen työtapaturmassa murtuneen purtilon toinen pää, edellisen kuvan kiillon kaveri), saippuapaperi (tämä kähvelletty Liettuasta, tapanani on ottaa muistoksi jokaisesta käymästäni hotellista saippua tai shampoo pullo) sekä hoitoainepullo, brasilialainen hotellimuisto. Kahdeksan poistoa siis tässä kuvassa.

Vielä viimeisetkin huhtikuussa tyhjentyneet pullot ja purtilot päätyivät kuvaan. Vaatimattomat viisi tyhjentynyttä pakkausta lisää; yksi arnikki käsivoidetuubi, Cliniquen Happy-tuoksulla varustettu vartalovoide, Oriflamen jalkavoide, Yves Rocherin minihuulipuna sävyllä Flame (joka muuten olisi aivan täydellinen punaisen oranssi sävy, mutta sitä ei tietenkään saa enää) ja viimeisenä hiilenharmaa rajauskynä. Kokeillakseni jotain aivan uutta, laitoin tuon harmaan tilalle nyt valkoisen täyttövärin - katsotaan onko sille jotain käyttöä. Kaiken kaikkiaan 23 tyhjentynyttä purtiloa huhtikuun aikana.

Vapauttava päätös

2011-04-27T13:13:00.002+03:00

Tässä kohtaa voisin onnetella itseäni sekä kättelemällä että halaamalla, sillä harva päätös on ollut niin helpottava ja vapauttava kuin tuo joskus aikaisemmin blogiin kirjaamani meikkipäätös.

Siinähän lupasin, etten osta uutta värikosmetiikkaa ennen kuin vanha vallan loppuu tai asuntolaina on kokonaan maksettu. Kuvittelin, että tuon lupauksen kanssa kävisi samoin kuin useimpien muiden blogiin kirjaamieni juttujen - rikkoisin sen heti tai viimeistään kahden päivän päästä. Ilmeisesti nyt vain oli niin, että ajoitus oli juuri sopiva, sillä kertaakaan en ole ollut edes lähellä lupaukseni rikkomista. Päin vastoin, olen ollut helpottunut, kun kaupassakaan ei tarvitse edes vilkaista meikkihyllyyn päin - ei tarvitse, koska siellä ei ole minulle mitään ostettavaa, enkä tarvitse mitään sieltä.

Kun taas kauhulla katselin sitä keräämääni kosmetiikan määrä, vakuutuin entistä enemmän siitä, että asuntolaina loppuu ennen ennen kuin ne kuluvat loppuun. Ikinä en olisi kuvitellut, että voisin olla ostamatta meikkejä ja vielä todeta, ettei ole edes kiinnostusta katsoa kaupassa sinne päin tai vaikka katsoisi, niin ei tuota tuskaa jättää niitä kauppaan.

Kunpa saisin jostain samanlaisen voiman karkkihyllyn suhteen, mutta sitä ihmettä ei taida tapahtua. Taikka jos oikein jaksan uskoa, ehkä sitten. Päätän, että en osta karkkeja kuukauteen, enkä katso sinne päinkään ja katsotaan, miten käy. Onnistuuko yhtä helposti kuin meikkien välttäminen - toivotaan niin.

Keräilyerät

2011-04-26T18:39:00.000+03:00

Tietoisesti en harrasta enää keräilyä. Jossain vaiheessa hankin ikäänkuin keräilymielessä kynsilakkoja ja minihuulipunia, mutta tuosta vaiheesta on onneksi jo päästy. Kokoelmat on otettu tavalliseen arkikäyttöön, niin kuin ne on tarkoitettukin, eikä niitä enää lisätä.

Sen sijaan tarkoittamatta ja tiedostamatta aloitan keräilyjä, jotka sitten muuttuvat joissan vaiheessa "täydentelyksi", vaikka ei tosiaan ole ollut tarkoitus kerätä mitään. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta toimivat vuoden pelit, joita ensin etsittiin sen takia, että meillä ei ollut ihan hirveästi pelejä, eikä eteenkään hyviä lautapelejä. Ja vuoden peli-tittelin voittajat yleensä ovat olleet luokiteltavissa hyviksi peleiksi. Jossain vaiheessa huomasimme kuin puolivahingossa koonnemme ne melkein kaikki - ja sitten tietenkin mentiin siihen täydentelyyn eli "kun ne kaksi vaan puuttuu, niin etsitään nekin". Nyt sitten vaan ostetaan joka vuosi ne uudet voittajat, niin pysytään ajantasalla.

Nyt vastaava on menossa sekä Mauri Kunnaksen että Tilda-kirjojen suhteen. Kunnaksia olemme hankkineet satunnaisesti tarjouksista (niitä on yleensä yksi kirja tarjouksessa Mammuttimarkkinoilla, toinen Sokoksen 3+1-päivillä ja kenties kolmas kirjakauppojen vuoden vaihteen alennusmyynneissä). Koska en tänä vuonna ole ostanut juuri mitään vaatteita, olen kohdistanut ostotarpeeni noihin Kunnas-kirjoihin. Niitä on tänä vuonna jo hankittu muutama, kuten alla olevista kuvista näkee.
Tuon kuvan kirjoista voi hyvällä syyllä kysyä, mikä ei kuulu joukkoon.

Tildoja en ole vielä hankkinut lisää, ehkä sitten taas kesäkuussa yksi ja jouluksi toinen (ja kas, sitten ne ovatkin kaikki tuolla hyllyssä). Käsityökirjoja ostin yhden, kun mielestäni sain edullisesti. Kirja esiintyy tuolla ylempänä, mikä ei kuulu joukkoon kuva-arvoituksessa.

Olen huomannut sen, että minulla on melkein poikkeuksetta yksi keräilyprojekti (sellaisiksi ne kai täytyy tunnustaa) kesken. Kun saan sen valmiiksi siirryn seuraavaan. Melkein osaan jo arvata, mitä Tildojen ja Kunnaksien jälkeen on vuorossa. Veikkaisin Disneyn piirrettyjä DVD-versioina, sillä niitä löytyy tuolta hyllystä ehkä 15, kun koko sarja taitaa olla noin 50 leffaa. Onneksi tavara ei maailmasta lopu ja sekä Kunnas, Finnanger ja Disney produktion tuottavat koko ajan lisää kerättävää.

Sukkatehtailua

2011-04-24T12:50:00.005+03:00

Viimeaikaiset käsityöni ovat keskittyneet vain sukkien kutomiseen, en ole yksinkertaisesti jaksanut miettiä mitään muuta. Sitä paitsi sukkien tekemiseen on yksi hyvä syy, kun kerran yritän välttää uusien vaatteiden ostamista ja käyttösukkalaatikko alkaa muistuttaa reikäkasaa (tiedän, tiedän, se piti siivota jo tammikuussa, mutta kun ei vain ole huvittanut), voi asiaa korjata kutomalla itselleen uusia sukkia.

Työkenkiini sopivat sekä nuo yksiväriset beiget akryylisukat että ruskeansävyiset kirjavat. Pahasti epäilen, että nuo beiget eivät ole käyttömukavuudeltaan sitä suurinta mahdollista luokkaa, vaan ovat melkoisen hikiset, mutta kun väri oli täydellisen oikea. Langan merkistä ja sävystä ei ole mitään tietoa, koska se on perittyä ja kohta melkein kymmenen vuotta laatikoissani pyörinyttä. Itse asiassa aloitin tuosta toiset sukat (jotka vielä kesken), mutta purin ne kesken ja kudoin noista sitten ihan yksiväriset sukat. Harjoitelmassa ensimmäinen sinnepäin tehty kiilakantapää. Oikeaoppinen se ei ole, mutta toimii jotenkuten. Yritän jossain vaiheessa opetella sen oikeankin mallin.

Nämä jälkimmäiset ovat Novitan Puro batikia, jota oli tuossa taannoin tarjouksessa. Ensimmäiset sukkani, jotka kudoin toisin päin eli kärjestä aloittaen. Se olikin paljon helpompaa kuin kiilakavennukset kantapäähän. En edes yrittänyt saada raitoja menemään kohdakkain, joten yllättävän hyvin nuo menivät paikalleen yrittämättäkin. Langan menekki noin 60g eli kahdesta kerästä tulee kolmet sukat. Tätä samaa sävyä on siis jäljellä toinen kokonainen kerä ja se, mitä näistä sukista jäi jäljelle. Lisäksi on yksi kerä vaaleanpunertavaa samaa lankaa.
Kolmannet sukat ovat kesken, niistä kuvaa sitten kun valmistuvat. Ne ovatkin sitten todellista kierrätystä.

Vaalipäivän vinkkejä

2011-04-17T16:05:00.002+03:00

Koska tämä on se päivä, jolloin kaikki (ehdokaat) ovat päteviä ja käteviä, aion minäkin olla. Politiikkaan en aio otsikosta huolimatta puuttua.

Ensiksi eräs kierrätysvinkki. En ole mikään viherpipertäjä, vaan kierrättäminen on minulle pikemminkin myötäsyntyistä ja luontaista. Useammassa kun yhdessä paikassa olen nähnyt vinkkejä siitä, miten sanomalehdestä taitellaan biojätepussi. Se ei kuitenkaan ole laiskan ihmisen versio, koska siinä tosiaan joutuu askartelemaan saadakseen biojätepussin. Noita pusseja saa kuitenkin valmiina kaupasta, mutta se taas ei ole nuukan ihmisen ratkaisu.

Laiskalle ja nuukalle suosittelisin kotitalouspussien kierrättämistä, niitähän tulee jauhoista, sokereista, hiutaleista ja vaikka mistä, sillä harva meistä ostaa elintarvikkeensa suoraan omiin purkkeihin. Meillä biojätteet laitetaan noihin elintarvikepusseihin siis sokeripusseihin, jauhopusseihin yms. Ei meidän omasta huushollista tule noita pusseja riittävästi, vaan äiti osallistuu talkoisiin ja säästää meille heidänkin pussinsa. Ne riittävät kattamaan tarpeemme, eikä yhtään biojätepussia ole ostettu kaupasta, ellei mukaan lasketa niitä, joihin on ostettaessa pakattu hedelmiä. Ihan oikeasti nuo pussit maatuvat helpommin kuin suodatinpaperit eli ne soveltuvat aivan hyvin käytettäväksi biojätepusseina. Tuo hajoaminen on testattu kotikompostissa (siellä suodatinpaperit eivät tahdo milään maatua ja muut pussit katoavat hujauksessa) ja jos kerran suodatinpussien kompostointia suositellaan, niin kyllä nuokin sitten käyvät.

Toiseksi vinkiksi tarjoisin ruokareseptiä pähkinä-kookos-kanaaan. Olen sellainen soveltava kokki, jonka kokkaus perustuu suurimmalta osaltaan siihen, mitä jääkaapista kulloinkin löytyy tai pitää käyttää pois. Alla olevaan ruokaan katsoin reseptiä netistä, mutta jouduin soveltamaan, koska meillä ei ollutkaan maapähkinöitä.

pähkinä-kookos-kanaan tarvitaan
noin 400g marinoimatonta kanasuikaletta tai paloiteltua kanafilettä
3 rkl pähkinävoita
½ prk bambuversoja
3 dl paksua, kermaista kookosmaitoa
ripaus suolaa
½-1 tl chiliä

Kanasuikaleet paistetaan pannulla. Lisätään joukkoon pähkinävoi ja sekoitellaan se kanojen joukkoon. Sitten mukaan lisätään bambuversot ja kookosmaito, jota keitetään vähän kokoon. Kookosmaidon määrä riippuu siitä, miten voimakkaasti haluaa pähkinän maistuvan ruoassa. Maustetaan suolalla ja chilillä. Tarjotaan riisin ja salaatin kera.

Toinen kanaruoka syntyi ensimmäisen siivellä, koska olin varannut ison paketin kananpojan minuuttipihvejä ja ne eivät kaikki menneet tuohon kokeiluun. En siis ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt kookosmaitoa ruoanlaitossa, nyt tiedän, että se olisi tarvinnut lisämausteeksi pikkuisen sitruunamehua, mutta en huomannut lisätä sitä. Joka tapauksessa mielestäni tuo oli ihan hauskan makuista kastiketta. Toinen kanakastikkeni oli sitten perinteisempi.

Tomaatti-pekoni -kanakastike

1 pkt pekonia
noin 10-15 kirsikkatomaattia
1 prk tomaattimurskaa
400g marinoimatonta kanaa suikaleina tai palasteltuina fileinä
ripaus suolaa
1 tl Provencen yrttejä
1 tl pippurisekoitusta
loraus ruokakermaa tai kookosmaitoa

Paista paloiksi leikattu pekoni pannulla ja nostele lautaselle valumaan, paista pekonirasvassa ensin kirsikkatomaatit, jotka nostellaan sivuun, ja sitten kanasuikaleet. Lisää pannulle tomaattimurska ja palauta seokseen pekoni ja kirsikkatomaatit. Mausta yrteillä, suolalla ja pippurilla. Jos tomaatin maku tuntuu mielestäsi liian voimakkaalta, tasaa se lorauksella kookosmaitoa tai ruokakermaa.

Hemmottelua ja hankintoja

2011-04-16T21:21:00.001+03:00

Melkoisen vauhdikas viikonlopun alku on ollut tämänkertainen.

Perjantai-iltana aloitettiin isoilla juhlilla, lähes 250 vierasta. Illan ohjelmassa oli tietenkin virallisia juhlapuheita, kuten aina kaikissa isommissa virallisissa juhlissa. Onneksi ne eivät kestäneet tolkuttoman kauan, vaikka aika pitkiksi venyivätkin. Taas tuli konkreettinen muistutus siitä, että päästä vanha ihminen muistelemaan asioita, niin se ei varmasti pysy aikataulussa - tämäkin täti käytti muistelmiinsa luvatun viiden minuutin sijasta 35 minuuttia.

Sitten päästiinkin itse asiaan eli syömään. Juhlaherkkuina oli useampaa erilaista salaattia, savulohta, kylmäsavulohileipiä, munia ravuilla, mätiä lisukkeineen, savuporoterriiniä, pikkuruistakin pikkuruisempia lihapullia, lihavartaita, kuumia kasviksia ja härän filettä. Sen jälkeen, kun oli syöty runsaasti, haettiin vähän lisää. Ruoan kanssa kipattiin tietysti valkoviiniä.

Välipalaksi tarjoiltiin viihdettä, hauskojen musiikkiesitysten muodossa, jonka jälkeen jatkettiin siiderillä. Seuraavaksi tarjolla oli kakkua ja kahvia. Niiden jälkeen vuorossa oli jälleen hauskaa musiikkia, vapaata seurustelua ja lisää juotavaa. Silti kello ei ehtinyt edes puolille öin kuin olin jo kotona ja kävelin sisäänkin ihan omin jaloin - ei tarvinnut kantaa, vaikka joku kenties voisi moista epäillä.

Tänään on sitten kuntoiltu ja hemmoteltu itseä oikein urakalla. Tosin käänteisessä järjestyksessä eli ensin hemmottelua ja sitten kuntoilua. Kuntoilu hoidettiin kahvakuulatunnilla, jonne sain houkuteltua myös herra Kirjoituksen mukaan. Ensin hän oli vakaasti sitä mieltä, että tunti oli ensimmäinen ja viimeinen, mutta sitten kotona jo suihkussa oli mieli muuttunut ja ehkä sitä sittenkin voisi kokeilla toisenkin kerran... Kuulostaa siis lupaavalta.

Hemmottelua tarjosi paikallinen Hyvinvointicenter hulina-päivän muodossa. Siellä oli erilaisia tarjoustuotteita myynnissä, samoin tarjouksia erilaisista hoidoista ja myös suolahuonetta pääsi kokeilemaan. Hoidot olivat vitosella vartti periaatteella, samoin suolahuone. Itse en tuonne suolahuoneeseen ehtinyt, mutta herra Kirjoitus kävi, eikä oikein osannut kummoiseksikaan kokemukseksi sanoa.

Minä kokeilin erikoistekniikka niskahierontaa, jota antoi fysioterapeutti ja se tuntui taivaalliselta. Siis suomeksi teki aluksi ihan hirveän kipeää, mutta jälkifiilis oli ihana. Varsinkin, kun sitä tehostettiin vielä intialaisella päähieronnalla (jonne kyllä palaan tavalla tai toisella uudestaan). Lisäksi kokeilin jalkavyöhyketerapiaa, joka myös tuntui todella hyvältä - sinnekin voisin palata uudestaan. Viimeisin kokeiluni oli sähkölaserakupuntio, josta en oikein osaa sanoa mitään - se ei tuntunut pahalta, mutta ei myöskään erityisen hyvältä. Lisäksi jälkituntemukset eivät olleet mitenkään ihmeelliset (olo ei siis tuntunut yhtä huumaantuneen euforiselta kuin muiden hoitojen jälkeen) eli se varmaan jäi tähän ainoaan kertaan.

Lisäksi saimme alennuskortit, joilla voi osallistua halutulle tunnille edulliseen hintaan. Herra Kirjoitus suunnittelee äijäjoogaa ja minä arvon syvävenyttelyn ja zumban välillä.

Herra Kirjoitus osti sieltä luomu-suklaata, jota tuossa jo vähän maisteltiin.

Manteli-maitosuklaa on todella hyvää, mansikkainen valkosuklaa ei niin minun makuuni. Tällaisena rahapussiaan arvostavana kuluttajana on pakko todeta, että varsin tyyriitä olivat nuo suklaat, levy maksoi tarjouksessakin melkein 3€. Valitettavasti vaaka kyllä kallistuu Fazerin sinisen puoleen, jota tuolla hinnalla saa melkein kaksi levyä.

Lisäksi hankintoihin kuului bambuinen tiskirätti, jonka pitäisi olla nyt sitten hyvin kestävä - ja jos rehellinen olen, niin siihen hintaan on syytä ollakin. Maksoi nimittäin ihan 6e, joka tosin ei ole pois minun lompakostani, vaan Herra Kirjoituksen. Itselleni ostin hematiittikaulakorun, jonka esittelen hieman myöhemmin.

Risottoa ja herneenversoja

2011-04-12T19:54:00.003+03:00

Istutin pari päivää sitten herneitä tarkoituksenani kasvattaa herneenversoja. Idätin ensin ihan tavallisia Papuskan luomuherneitä lämpimässä vedessä pari päivää. Kun ne alkoivat osoittaa itämisen merkkejä eli kuoriutua ja kasvattaa itua, istutin ne multaan. Kierrätysteemaan sopien herneenversojen istutusalustana toimii pesty leikerasia, joka on riittävän iso reilummalle määrälle herneitä. Nyt ne ovat olleet mullassa pari päivää ja tulos näyttää tältä.
Muutama päivä vielä ja sitten pääsee herkuttelemaan.

Pari päivää sitten kokkasin pikarisottoa ja se sai Herra Kirjoitukselta niin hyvät arvioinnit, että on pakko laittaa resepti talteen tänne.

8 dl valmiiksi keitettyä täysjyväriisiä
1 pieni punainen paprika
1 pss vihannessekoitusta (herne-porkkana-papu-kukkakaali)
400 g pippurimarinoitua kanaa
1 prk chili-ruokakermaa
ripaus suolaa.

Paistetaan kananpalat pannulla samaan aikaan kun kasarissa kuulotetaan pakastevihannekset ja paprika. Lisätään riisi vihannesten joukkoon lämpiämään. Lisätään seokseen paistetut kanasuikaleet ja kaadetaan joukkoon ruokakerma. Tarvittaessa lisätään ripaus suolaa. Muita mausteita ei tarvita, sillä chili-ruokakerma on yllättävän putkuisaa ja marinadi maustaa kanat sopivasti.

Maaliskuun "hyras ut"

2011-03-31T13:10:00.001+03:00

Onneksi maaliskuulle on kertynyt vähän poistojakin.
Yhdet kengät pistin hävitykseen. Nimittäin jo kauan poistoon aikomani vaaleat korkomaiharit.

Kosmetiikkaa poistoon meni tyhjentyneen saunahunajan, kahden pienen vartalovoiteen (Sonia Rykielin nimikkotuoksun ja Praia do Forten Thalasso span), shampoopullon, Maybelinen puuterin ja ison käsivoidetuubin verran.
Viime kuussa tyhjentyneet puuterirasian ja meikkivoidepuuterirasian otin uudelleen käyttöön. Onnistuin nimittäin tiputtamaan tuon Maybelinen puuterin lattialle ja se rikkoutui. Puuterin oma rasia ei kyennyt säilyttämään rikkoutunutta puuteria, vaan se valui uloss aina kun rasian avasi. Vaihdoin sen siihen Yves Rocherin aurinkopuuterin rasiaan, joka toimi erinomaisesti puuterin säilytyksessä. Meikkivoidesienen tungin sitten siihen Oriflamen meikkivoidepuuterirasiaan.

Samalla voin sitten kertoilla kokemuksistani uuden hiusvärin suhteen. Ostin jo aikaa sitten Halpahallista Cameleo- hiusvärin uskomattomaan 3,90e hintaan. Värisävynä siis kastanja. Kun ensiksi avasin pakkauksen, oli minulta päästä kirous, sillä paketissa oli normaalia enemmän kaikenlaisia tuubeja ja pusseja. Yleensähän noissa on väri+hapete+hoitoaine+hanskat. Tässä paketissa oli hapete, väri, öljy, hoitoaine ja hanskat - kaikki omissa pakkauksissaan. Lisäksi vaikutusaika oli itse värille n. 30min ja hoitoaineelle 10min eli tämän laitto kesti kauemman kuin aikaisemmin käyttämieni värien. Lopputulos oli kuitenkin juuri sitä, mitä halusin - aikaisemman värjäykseni punainen sävy tuli juuri sopivasti läpi, tuossa värissä kun itsessään ei juuri punaista ollut.

Maaliskuun "hyras in"

2011-03-30T20:34:00.002+03:00

Maaliskuun hankinnat ovat tällä kertaa niin vähäiset, että pohdin tosissaan, kannattaako niistä edes tehdä omaa juttua. Mutta kun kerrankin ollaan tilanteessa, ettei tarvitse potea asiasta syyllisyyttä, niin tehdään nyt sitten kokonainen kirjoitus aiheesta.

Aikaisemmin olen jo esitellyt ostamani hanskat, kustansivat 9,45 euroa. Ja siinä ne sitten olivatkin, tuon verran meni vaatteisiin ja kosmetiikkaan yhteensä.

Vaatekaappini kyllä täydentyi yhdellä mustalla melkein lepakkohihaisella collegepaidalla, jonka äitini oli löytänyt varastoistaan ja kysyi haluaisinko pitää sen, kun se ei hänelle sopinut. Paita oli lyhyt, hihoistaan juuri oikeanmittainen ja -mallinen ja kaula-aukkokin oli passelia mallia eli meillehän se muutti. Sopiva pitkähihainen heitettäväksi päälle salilta tullessa.
Kuvassa paidan kaverina "kuun kosmetiikka" eli ilmaisnäyte Clinidem-kosteusvoidetta.

Seuraavassa kuvassa on sitten äidin minulle lahjoittama arpajaisvoittohuivi ja lisää ilmaisnäytteitä; Apobasen rasvaisempaa kosteusvoidetta kahden tuubin verran.

Viimeisessä kuvassa on äidin ullakolta löytämät shortsit, jotka päätyivät yöhousuiksi.

Käytännössä ostettua siis hanskat, kaikki muu vanhaa tai lahjoitettua.

Olen ihan vakavasti pohtinut, pitäisikö tehdä yksi uusi lupaus rikottavaksi. Nimittäin luvata olla ostamatta värikosmetiikkaa siihen asti kunnes asuntolaina on maksettu - se siis tarkoittaisi paria, kolmea vuotta ilman uusia meikkejä. Kestänkö sen? Olenko valmis siihen? Kannattaako edes yrittää? Toisaalta, miksi ei? Olen jo reilun vuoden ajan selvinnyt minimaalisilla meikkiostoksilla, joten miksi en voisi karsia sitäkin vähää ja tyytyä kaivelemaan kaappeja aina uutta tuotetta tarvittaessani. Ehkä kannattaisi ainakin yrittää.

Lisää lappuja ja yhdet "hipulit"

2011-03-23T23:30:00.001+02:00

Aikaisemmin kutomistani harmaista pitsisukista jäi vähän lankaa. Päätin käyttää sen omiin sukkiini, tasasin langan ja totesin, ettei se riitä koko sukkiin. Ostin siis lisäkkeeksi luonnonvalkoista seitsemää veljestä. Tuolla valkoisella lisättynä sain kuin sainkin kudottua "hipulit" eli matalavartiset kenkäsukat tulevan kevään käyttöön.
Loppulangasta tein sitten lappuja siihen jo aikaisemmin täällä esittelemääni lappuprojektiin. Päättelin myös muiden tekemiä lappuja ja niistä jämistä on tekeillä tuo violetti "kaivo", joka on edelleen vaiheessa, koska jämälangat loppuivat kesken. Kuvasta erottu huonosti, mutta violetit ja kaksi valkoista (ylin oikealla ja alin oikealla) ovat vinoon neulottuja. Lisäksi tilkuissa on kahta erilaista helmineuletta ja kahta erilaista korinpohjaneuletta ja yksi aina oikein neule (keskirivin keskimmäinen). Alla vielä lisäkuvaa noista.

Tässä vielä tarkempi kuva tuosta viistoneuleesta.
Lisäksi vielä tarkennuskuvaa noista muista malleista.Viimeinen korinpohja on vaiheessa, katsotaan riittääkö lanka vielä senkin jälkeen yhteen lappuun.

Naisena olemisen onni ja autuus

2011-03-22T12:15:00.000+02:00

Tai pikemminkin surkeus ja kurjuus.

Nyt on taas se aika kuukaudesta, jolloin tuntuu kuin kaksi tappelevaa kollikissaa olisi muuttanut alavatsalleni ja pitäisi siellä yllä jatkuvaa tappelua raadellen sisuskalujani kynsillään. Tällä kohtaa olen vakaasti sitä mieltä, että antaisin naiseuteni pois, jos vain pääsisin eroon noista kivuista ja siihen liittyvästä avoinaiseen suihkuun verrattavasta vuodosta. Aloitin rautalääkityksen juuri sopivasti vajaa kuukausi sitten eli nyt on sitten, mistä valua. En muista, koska viimeksi olisin ollut näin kipeä - tavallinen särkylääke ei pure kipuun, eikä minulla ole reseptiä mihinkään tujumpaan. Ihana olotila - saa vapaasti kadehtia.

Miestenhän väitetään poikkeuksetta kärsivän peniskateudesta ja kuvittelevan, että kaikilla muilla on isompi. Nyt minä olen sairastunut naisten vastaavaan tautiin, nimittäin tissikateuteen. Aina kun katselen ympärilleni, näen rintoja - isoja, pehmeitä, pulleita rintoja, jotka kaikki ovat poikkeuksetta suurempia kuin omani. Olen aina halunnut isot rinnat, nyt voisi jo sanoa, että isommat rinnat. Tuntuu kuin kaikki laihtumani kilot olisivat peräisin rinnoistani ja entisestä d-kupista on pahaa vauhtia muotoutumassa c ja minä kun haluaisin e:n! Olen päätynyt pohdinnoissani niin pitkälle, että olisin valmis vaikka silikoneihin, mikäli olisi sen verran ylimääräistä rahaa, että voisin kävellä jonnekin Tiina Jylhän klinikalle.

Tähän asti olen aina naureskellut runsaasti topatuille d- ja e-kupin liiveille, mutta olen juuri oppinut ymmärtämään, mihin niitä käytetään. Taidanpa käydä hankkimassa itsellenikin sellaiset, jos se saisi minut luulemaan, että rintani olisivat edes vähän isommat. Sääli, ettei sporttiliivejä saa topattuna, niillekin olisi käyttöä.

Tavara taivas ja elämän suuria valintoja

2011-03-21T12:02:00.003+02:00

Mulle on tässä pikkuhiljaa selvinnyt, miksi tavaroiden määrä huushollissamme ei vähene, vaan lisääntyy huolimatta siitä, että koetan kovasti olla hankkimatta mitään uutta. Joku muu hankkii ne puolestani tai löytää minulle...

Nytkin viikonloppuna maalla äitini oli kaivellut taas vintin säilytyslaatikoita ja löytänyt vanhat shortsini, jotka sopivat yöhousuiksi kuin nenä päähän. Mikä sitten taas tarkoitti sitä, että raahasin ne tänne ja otin käyttöön, kun mamma oli ne jo valmiiksi pessyt. Viikonlopun saldona oli myös itse vintistä löytämäni kassi, jonka sisältönä mm. kaksi kierrätykseen menevää toppia ja kaksi hameen teelmää, joista toinen päätyy roskiin ja toisesta teen huivin sekä yhdet sukat, joista varret otan hyötykäyttöön ja terät hävitän.

Lisäksi äitini antoi minulle arpavoitoksi saamansa huivin, hän kun ei ole huivi-ihmisiä ja minä taas olen. Joten yhden viikonlopun aikana tavaramäärä kasvoi taas yksillä yöhousuilla ja kahdella huivilla. Sukat korjaan eli kudon niihin uudet terät ja kiikutan äidille takaisin. Paitsi että äiti oli lisäksi ostanut minulle pari paria uusia sukkia, mutta ne jätin maalle odottamaan käyttöä siellä.

Kun olin tajunnut, miksi tavarat meillä vaan lisääntyvät, jouduin miettimään yhtä isoa päätöstä, jota olen pyöritellyt mielessäni jo pitkään. Kun en kerran osaa hävittää mitään vanhaa, on syytä jättää sitten uudet tavarat kauppaan eli ei uusia vaatteita minulle tänä vuonna. Kaappeihin ei kerta kaikkiaan mahdu enää lisää tavaraa eli jotain on saatava pois ennen kuin mitään uutta mahtuu tilalle. Voisihan tuota ainakin yrittää, sillä poikkeuksella tietenkin, että välttämättömät asiat voi hankkia, mutta nekin mieluiten niin, että vanha vastaava on puhkikulunut ja poistettavissa.

Piti ja piti...

2011-03-16T20:16:00.000+02:00

Talven selän yli olen sinnitellyt niillä jo surullisen kuuluisiksi käyneillä eri parisilla mustilla nahkahanskoillani. Uudet olen kyllä vannonut ostavani ensi tilassa, kukaan vain ei ole tullut niitä kotiovellemme myymään. Nuo hanskat on ihan oikeasti lisätty tarvittavien tavaroiden hankintalistallakin eli pidän niitä ihan oikeasti tarpeellisina.

Reilu viikko sitten hanskat saivat maalla niin kovaa kyytiä, että näyttivät tosissaan tulleen tiensä päähän, toinen repsotti täydellisen repaleisena, eikä toinenkaan paljon paremmassa kunnossa ollut.

Kun sitten jouduin muun asian takia käymään Glitterissä, löysin itseni hipelöimästä tarjouksessa olleita hanskoja. Niinhän siinä tietenkin kävi, että ostin ne tarjoushanskat, jotka eivät todellakaan olleet ne mustat perusnahkahanskat, jotka minun piti ostaa.

Tästä syystä oli sitten pakko yrittää kursia kokoon nuo vanhat ja pitää edelleen hankintalistalla kunnolliset mustat nahkahanskat. Eivät nuo nyt kovin kummoisilta näytä, mutta ehkä näillä lopputalvi selvitään. Kuvasta ei onneksi selviä, että nuo on ommeltu kokoon violetilla langalla, kun musta oli loppu.

No, mitä minä sitten kotiutin Glitteristä. Mokkajäljiltemähanskat, joissa on "ihan pikkuinen" tehoste, sellainen söpö "pieni" niittirusetti. Nämä ovat tosi lämpöiset, sillä niissä on suloisen pehmeä fleecevuori. Ranteen puolella on kaunis halkio ja kiinnitysneppari.

Näin minulle kaupassa yleensä käy, menen ostamaan jotain perustavaraa esimerkiksi matalia kävelykenkiä ja palaan kaupasta korkeakantaisten avokkaiden kanssa eli överiksi meni tälläkin kertaa. Eiväthän nämä oikein istu perustuulipukuun, mutta jos aloittaisin pukeutumiseen panostamisen vaikka hanskoista.